Kumman työt priorisoidaan, minun vai miehen? Ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Minä sanoisin miehelle, että ottaa tarjotun työn vastaan ja sitten sumplisimme yhdessä lastenhoitaja-asian kuntoon. Au-pair esim. on ihan hyvä vaihtoehto, siinä saattaa vahingossa oppia vaikka jotain uutta kieltäkin. En siis sysäisi kaikkea paskaa miehelle yksin hoidettavaksi mutta tekisin selväksi, että omaa uraani en samassa hötäkässä uhraa.

Miksi ohmiset kuvittelevat, että au pair olisi joku orja? Au pairin työaika on 25 tuntia viikossa, sillä ei hoideta mitenkään lasta työmatkojen ajan.

Entä jos käy joku onnettomuus sinun vahtivuorollasi, miten äiti suhtautuu? Kaataa kuumaa vettä päälleen, huutako sinulle äiti, isä vai molemmat?

Tosiaan, et voi olla töistä pois kun kyseessä ei ole sinun lapsesi.

Äiti on paha kun ei jousta (itse asiassa hoitaa puolet ajasta lasta isän kanssa tehdyn sopimuksen mukaan eli ei tee mitään väärin)

Sinä olet paha kun et jousta (itse asiassa joustat jo nyt kun sumplit työaikojasi)

Ja tosiaan, jos mies olisi sinkku niin kenelle hän sitten lapsen nakittaisi? Samaa mieltä kun pari aiempaa kirjoittajaa, minäminä-mies.

Ainoa joka ei jousta on mies

Vierailija kirjoitti:

Miten toimisitte, jos lapsi olisi yhteinen?

En ole aloittaja, mutta tuossa tapauksessa mies joutuisi hylkäämään uuden työn. Jos homma toimii nykyisissä työsuhteissa, mutta ei miehen uuden työn kanssa, niin eihän siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin se, että mies ei ota ylennystä vastaan. Mies saisi kantaa oman vastuunsa lapsenhoidosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi se lapsi olisi teillä silloin kun lapsen isä ei ole kotona? Eikös lapsi ole silloin äidillään? Minusta olisi hassua laittaa oma lapsi viettämään aikaa isän tyttöystävän kanssa kun isä ei ole paikalla.

Siis lapsen isä on aikeissa olla työmatkoilla usein silloin, kun on isän lapsiviikko eli lapsi meillä. Lapsen äiti ei ole halukas ottamaan lasta luokseen isäviikoilla vaan pitää kiinni sovitusta viikko-viikko mallista. En halua alkaa lapsen äidin asioita tässä nyt enempää ruotimaan, mutta lapsen hankkiminen on ilmeisesti ollut aikoinaan enemmän mieheni halu, ja lapsen äiti, miehen ex siis, on siihen ideaan sitten miehen ylipuhumana lämmennyt, ja kai nyt on sitten katkera siitä että mies halusi lapsen ja nyt mies haluaisikin matkatyön. Ap.

No niin ne miehet haluu, kaikkea ne haluu. Halutaan äiti, vaimo, rakastaja, tyttöystävä, siivooja, kokki, työ, ura, lapsi jne. Kaikkea ei voi saada ja se tulee jostain syystä ihan yllätyksenä. Ex-miehelle ei käynyt järkeen miksei hänellä voisi olla vaimon ja lasten lisäksi vielä tyttöystävä jonka kanssa harrastaa. Ehdotti itse viikko-viikko systeemiä ja taas huuli pyöreänä kummasteli miksei tyttöystävä ole halukas hoitamaan lapsia hänen viikollaan kun mies itse ajatteli panostaa harrastuksiinsa, tiedä sitten oliko harrastus tyttöystävän lisäksi toinen tyttöystävä. No kuitenkin ilman naislaumaa ei pärjää päivääkään lasten kanssa, onneksi miehen oma äiti joustaa ja taipuu ja kantaa vastuun pojastaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä haiskahtaa kyllä provolta. Kaksi uraohjusta, joille ei kuitenkaan makseta palkkaa, jolla saisi kustannettua tarvittaessa ulkopuolisen hoitoavun, joka ei maksa juuri mitään. 

- Kannattaako noihin töihin uhrata koko elämänsä, kun ei niistä saa edes asianmukaista korvausta? ; D 

Kerropa meillekin, mistä saa ulkopuolista hoitoapua aina silloin kuin tarvitsee ja juuri silloin kuin tarvitsee, ja vieläpä niin, että se ei maksa juuri mitään?

Sitten voitkin mennä verottajan sivuille ja tutustua progressiiviseen verotukseen, marginaaliverotukseen sekä työnantajan kuluihin työntekijän palkkaamisessa. Noin karkeasti rautalangasta: jotta saisin tonnin kuussa lisää käteen, minun tulee tienata noin 2300 € enemmän kuussa, mikä on aika iso palkankorotus kenelle vaan. Ja jos saan sen tonnin lisää käteen, pystyn maksamaan lapsenvahdille 600€ kuussa, koska tämän päälle pitää maksaa työnantajan kulut. Lapsenvahti sitten maksaa verot siitä kuudesta sadasta. On aivan ilmeistä, että hänen on pakko tehdä muutakin työtä, koska tuolla ei elä. Ja näin pääsemme takaisin ongelmaan, että lapsenvahti ei ole käytettävissä aina kun minä haluan ja tarvitsen. Koska hänellä on oma työnsä hoidettavana.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on yksi lapsi edellisestä liitostaan, ja lapsi asuu meillä joka toinen viikko. Olen omien työaikataulujeni puitteissa auttanut miestä lapsen suhteen, siis hakenut ja kuskannut lasta jos miehellä on ollut myöhään kokous tms, jos olen omilta töiltäni ehtinyt, eikä siinä ole ollut mitään ongelmaa, mielelläni olen auttanut jos mitään työestettä minulla ei ole ollut. Yleensä mies on kuitenkin itse tehnyt lyhempää työpäivää lapsen kanssa ollakseen tai etätöitä tms. Sekä minä että mies ollaan panostettu uraamme ja ollaan korkeasti koulutettuja jne eli meille molemmille työ on tärkeä asia, mutta arki on sujunut ihan hyvin näin.

Nyt mies sai(si) sitten ylennyksen, ja siihen tehtävään kuuluu paljon matkustamista, siis useamman päivän työmatkoja. Miehelle tuo työ olisi unelmien täyttymys. Ongelma vain on nyt sitten se lapsi. Miehen työmatkat sijoittuu tietenkin välillä lapsettomalle viikolle, mutta yhtä usein sille viikolle, jolloin lapsi on meillä. Mies meni sitten olettamaan, että minä joustan omista töistäni hänen työmatkojen takia, ja vähennän töitäni aina kun hänellä on työmatka, jotta hänen lapsi ei ole heitteillä. Mutta enhän minä voi niin tehdä ellen vaihda työtäni johonkin toiseen työhön (nykyinen työ ei mahdollista tuota) tai siirry kokonaan osapäivätyöhön tms. Tästäpä tuli sitten jopa riita :( . Mies syyttää minua siitä, että en tue häntä hänen uralla ja suunnilleen pilaan aina kaiken. Minä taas olen aika harmistunut siitä, että minun pitäisi etsiä joku uusi työpaikka miehen lapsen takia (eikä sellaista ole edes helppoa löytää). Mikähän tässä nyt ratkaisuksi? Koen epäreiluksi sen, että minusta on nyt tehty jotenkin syntipukki tähän.

Selvä juttu. Jos mies haluaa ehdottomasti ottaa työn, järjestää lapsen tapaamiset lapsen äidin kanssa niin että sopii hänen töihin.

Muussa tapauksessa ei vaihda töitä. Näin muut vanhemmat tekee, eikä oleta että joku muu hoitaa lapset.

Sinun ei pidä muuttaa töitäsi eikä ajankäyttöäsi, ei ole sinun lapsi.

Ja siis sanon näin lähiäitinä ja äitipuolena.

Miehet osaa aina ottaa naisista kaiken hyödyn irti mihin nämä vain suostuvat. Ilmoita heti että sinut voi jättää nyt laskuista heti suosiolla ja kokonaan tässä yhtälössä.

Kai minäkin olisin ottanut montakin paremmin palkattua työtä, mutta kun minulla on lapsi.

Mies voi sopia exän kanssa että lapsi enemmän äidillään, jos niin kovasti haluaa työn. En minäkään äitinä haluaisi olla erossa lapsestani, jotta tämä olisi äitipuolensa kanssa, mitä järkeä kun voisi olla minun kanssa sitten.

Vai haluaako mies säilyttää keinolla millä hyvänsä viikko-viikko systeemin ettei tarvitse alkaa maksaa elareita... onpa taas helmi mieheksi.

Ap täällä. Olen koko ajan lukenut näitä viestejä, mutta en ole hetkeen vastaillut, koska olen halunnut miettiä kommentteja rauhassa. Olen aika harmissani siitä, että mies ylipäätään oletti minun luopuvan minulle tärkeästä asiasta (nykyinen työni), jotta hän saisi unelmiensa työn. Ongelmaahan tilanteessa ei edes olisi, jos molemmat olisimme lapsettomia, silloin mies tietenkin voisi ottaa sen työn. Mutta hän on ennen minua päättänyt tehdä lapsia.. En voi joutua siitä nyt vastuuseen enkä pidä siitä että mies olettaa automaattisesti minun kantavan vastuuta hänen vastuistaan. Hän on ilmeisesti niin innoissaan siitä, että vihdoin saisi sen unelmiensa työn, josta on haaveillut pitkään, että ei kestä nyt mitään esteitä asialle sitten. Ja esteenähän on lapsi, minä, eksä, arki, aikataulut jne. Omasta mielestäni minä en kyllä ole este, mutta miehen mielestä olen koska en tue enkä auta häntä. Harmittaa.

Kyllä mä sanoisin miehelle että sopii lapsen äidin kanssa uusista systeemeistä ja perustelisin just näillä sairastumisilla yms miksi sinä et uskalla etkä voi ottaa päävastuuta.

Kysyisin myös tietääkö äiti että todellisuudessa isäviikko olisi naisystäväviikko? Tai miltä isästä tuntuisi että äiti olisi 3 pv pois omalla viikolla ja lasta hoitaisi äidin poikaystävä X? Äitiä mies ei vaivaa joustolla mutta sinua kyllä, aika outoa.

Mulla ei ole lapsia, vain koira mutta en sitäkään jättäisi tuntemattomalle ex-siipan naisystävälle ennen kun on tavattu ja selvitetty vastuut ja velvollisuudet. Ja kasvatus/koulutusjutut ja kyseessä on sentään "vain" koira.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meneekö oma urasi tärviölle, jos välillä viet ja haet lapsen päiväkodista?

Pystyykö miehesi arvioimaan kuinka paljon näitä päiviä olisi?

Minun nykyisessä työssä se ei ole mahdollista. Eikä minun työnantajan tarvitse joustaa, koska lapsi ei ole minun lapsi, en siis ole oikeutettu sellaiseen työajan lyhennykseen mihin pienten lasten vanhemmat on oikeutettuja. Ap.

Etkä voi olla myöskään poissa töistä lapsen äkillisen sairauden vuoksi. Syynä sitä ei työnantajan tarvitse hyväksyä ja palkkatomastakin äkillisestä poissaolosta voi olla seuraamuksia, ikäviäkin. Työnantaja voi täysin perustellusti vetää sen johtopäätöksen ettet ole (uudessa elämäntilanteessasi) enää sitoutunut työhösi.

Eli hyvästi ylennykset, palkankorotukset ja haasteelliset, mielekkäät työtehtävät.

(Minulle on esimies sanonut vastaavassa tilanteessa että "et sinä ole sen äiti".

Mies oli myös työmatkalla ja eksänsä puolestaan työssä laivalla eli merellä nämä omat "vapaaviikkonsa".

Tilanne oli todella vaikea, lapsi 3v ja sairastui akuuttiin pseudokruppiin eli "valekuristustautiin". Sen jälkeen en enää suostunut jäämään tilanteeseen jossa ympäröivä yhteiskunta ei tunnusta minua lapsesta vastuussa olevaksi aikuiseksi. Ja me olimme naimisissa, ei vaikuttanut.)

Lapsen mahdollista sairastumista olen miettinytkin. Koska lapsen pitää olla jonkun aikuisen vastuulla koko ajan, ja miehen ulkomaan työmatkojen aikana lapsi olisi (kai?) sitten minun vastuulla, vaikka olisikin palkattu lastenhoitaja hakemaan lapsi päiväkodista ja olemaan lapsen kanssa iltapäivä ja alkuilta meillä. Entä jos lapsi sairastuu kesken päiväkotipäivän? Tai jatkossa kesken koulupäivän? Jonkun pitää hakea lapsi sieltä kesken päivän ja keskeyttää siis oma työpäivänsä sen vuoksi. Ja mies ei ulkomailta pääse tietenkään heti paikalle. Ja minä en periaatteessa saa keskeyttää omaa työpäivääni. Eikä se lastenhoitaja voi olla hälytettävissä koska vain paikalle? Ja entä se seuraava sairaspäivä, jonkun pitää olla lapsen kanssa kotona. Tämä vastuujuttu ahdistaa kyllä. Ap.

Tilapäiseen hoitovapaaseen alle 10-vuotiaan lapsen sairastuttua on oikeus molemmilla vanhemmilla ja vanhempien avopuolisoilla, eli myös sinulla. Lapsen isälle ei edes työnantajan tarvitse myöntää hoitovapaata, jos sinä olet kotona vapaapäivällä tai lomalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä miehesi tekisi, jos hänellä ei olisi uutta puolisoa? Outoa ottaa paikka vastyaan ilman keskustelua sinun kanssasi tai ex-puolison kanssa.

Mies ei siis ole vielä ottanut paikkaa vastaan, mutta on sanonut pomolleen, että on kiinnostunut siitä ylennyksestä. Ap.

Millaiset on välit exään?

Viileät välit. Ovat sopineet tuon viikko-viikko-mallin, joka on tähän saakka toiminut hyvin, vaikka aika tuore malli onkin. Kun lapsi oli pienempi niin hän oli meillä vähemmän, nyt siis vuosi sitten siirtyi tuohon viikko-viikko-systeemiin ja ovat sopineet, että se jatkuu lapsen kouluiän ainakin. Miehen eksä ei ilmeisesti ole kaikkein joustavin ihminen, tiedän että hän ei halua palata viikko-viikko-mallista siihen että lapsi olisi meillä vähemmän aikaa. Ap.

Lapsiraukka, kun joutuu eroperheessä siihen asemaan, että vanhemmat tappelevat siitä, kumpi joutuu ottamaan lapsen. Yleensä kai taistellaan siitä, kumpi saa olla lapsen kanssa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on vielä päiväkoti-ikäinen? Eli ette ole kovin pitkään vielä seurustelleet. Vielä ehdit vaihtamaan, ei sinun kuulu toisen lasta hoitaa urasi kustannuksella.

Lapsi on kuusivuotias. Olemme olleet yhdessä reilu kolme vuotta, asuneet siitä yhdessä kaksi vuotta, eli naimisissakaan emme ole. Yhteisiä lapsia ei ole suunnitteilla, olen enemmän sellainen urahenkinen nainen kuin kotiäiti, enkä ikänikään puolesta enää niin haaveile lapsista.

Mies siis kuitenkin mieltää niin, että olen joku varaäiti sille lapselle, ja on joskus sanonut että jos kävisi niin että eroaisimme, niin haluaisi, että tapaisin eron jälkeen säännöllisesti lasta ja jatkaisin jonain varavanhempana edelleen (lapsi siis pitää minusta paljon ja minäkin lapsesta). Ap. 

No eihän teillä ole päiväkodista hakuja sitten kuin tämän vuoden ajan. Luulisi yhden vuoden onnistuvan joustot suuntaan ja toiseen kaikilta lapsen elämään kuuluvilta aikuisilta. Ja tämä vuosi on vielä helppo, kun voitte käytännössä pitää lasta päiväkodissa lähes kellon ympäri. Ensi vuonna joudutte joka tapauksessa palkkaamaan lapselle hoitajan, jos ette oleta, että 7-vuotias pärjää yksin päivät pitkät koulun jälkeen ja lomaviikoilla, kun te kumpikin painatte pitkää päivää, tai olette vuorokausia poissa kotoa työmatkoilla.

Pystyykö isovanhempia hälyttämään apuun? Minua ainakin monesti hekin vahtineet kun olin pieni

Mä sain just tosi ison ylennyksen (huhkin hulluna tän eteen vuosia) ja palkka nousi 1200€. Voin kertoa, tosta ei kauheasti jää euroja käteen kun mun veroprosentti napsahti reippaasti korkeammalle taas.

T. Uraohjus

Vierailija kirjoitti:

Tämä haiskahtaa kyllä provolta. Kaksi uraohjusta, joille ei kuitenkaan makseta palkkaa, jolla saisi kustannettua tarvittaessa ulkopuolisen hoitoavun, joka ei maksa juuri mitään. 

- Kannattaako noihin töihin uhrata koko elämänsä, kun ei niistä saa edes asianmukaista korvausta? ; D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä miehesi tekisi, jos hänellä ei olisi uutta puolisoa? Outoa ottaa paikka vastyaan ilman keskustelua sinun kanssasi tai ex-puolison kanssa.

Mies ei siis ole vielä ottanut paikkaa vastaan, mutta on sanonut pomolleen, että on kiinnostunut siitä ylennyksestä. Ap.

Millaiset on välit exään?

Viileät välit. Ovat sopineet tuon viikko-viikko-mallin, joka on tähän saakka toiminut hyvin, vaikka aika tuore malli onkin. Kun lapsi oli pienempi niin hän oli meillä vähemmän, nyt siis vuosi sitten siirtyi tuohon viikko-viikko-systeemiin ja ovat sopineet, että se jatkuu lapsen kouluiän ainakin. Miehen eksä ei ilmeisesti ole kaikkein joustavin ihminen, tiedän että hän ei halua palata viikko-viikko-mallista siihen että lapsi olisi meillä vähemmän aikaa. Ap.

Lapsiraukka, kun joutuu eroperheessä siihen asemaan, että vanhemmat tappelevat siitä, kumpi joutuu ottamaan lapsen. Yleensä kai taistellaan siitä, kumpi saa olla lapsen kanssa enemmän.

Samaa mieltä. Molemmat vanhemmat kinaavat oikeudestaan olla hoitamatta omaa lastaan. Olisi hyvä jos joku tekisi lastensuojeluilmoituksen. Tuskin se mihinkään isompaan johtaisi, mutta olisi hyvä jos joku kävisi vähän herättelemässä vanhempia vastuuseen.

Millainen äiti tai isä edes haluaisi, että lapsi jolla on kaksi vanhempaa on säännöllisesti hoidossa kolmannella osapuolella? Tietysti lapsen paikka on vanhempansa luona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meneekö oma urasi tärviölle, jos välillä viet ja haet lapsen päiväkodista?

Pystyykö miehesi arvioimaan kuinka paljon näitä päiviä olisi?

Minun nykyisessä työssä se ei ole mahdollista. Eikä minun työnantajan tarvitse joustaa, koska lapsi ei ole minun lapsi, en siis ole oikeutettu sellaiseen työajan lyhennykseen mihin pienten lasten vanhemmat on oikeutettuja. Ap.

Etkä voi olla myöskään poissa töistä lapsen äkillisen sairauden vuoksi. Syynä sitä ei työnantajan tarvitse hyväksyä ja palkkatomastakin äkillisestä poissaolosta voi olla seuraamuksia, ikäviäkin. Työnantaja voi täysin perustellusti vetää sen johtopäätöksen ettet ole (uudessa elämäntilanteessasi) enää sitoutunut työhösi.

Eli hyvästi ylennykset, palkankorotukset ja haasteelliset, mielekkäät työtehtävät.

(Minulle on esimies sanonut vastaavassa tilanteessa että "et sinä ole sen äiti".

Mies oli myös työmatkalla ja eksänsä puolestaan työssä laivalla eli merellä nämä omat "vapaaviikkonsa".

Tilanne oli todella vaikea, lapsi 3v ja sairastui akuuttiin pseudokruppiin eli "valekuristustautiin". Sen jälkeen en enää suostunut jäämään tilanteeseen jossa ympäröivä yhteiskunta ei tunnusta minua lapsesta vastuussa olevaksi aikuiseksi. Ja me olimme naimisissa, ei vaikuttanut.)

Lapsen mahdollista sairastumista olen miettinytkin. Koska lapsen pitää olla jonkun aikuisen vastuulla koko ajan, ja miehen ulkomaan työmatkojen aikana lapsi olisi (kai?) sitten minun vastuulla, vaikka olisikin palkattu lastenhoitaja hakemaan lapsi päiväkodista ja olemaan lapsen kanssa iltapäivä ja alkuilta meillä. Entä jos lapsi sairastuu kesken päiväkotipäivän? Tai jatkossa kesken koulupäivän? Jonkun pitää hakea lapsi sieltä kesken päivän ja keskeyttää siis oma työpäivänsä sen vuoksi. Ja mies ei ulkomailta pääse tietenkään heti paikalle. Ja minä en periaatteessa saa keskeyttää omaa työpäivääni. Eikä se lastenhoitaja voi olla hälytettävissä koska vain paikalle? Ja entä se seuraava sairaspäivä, jonkun pitää olla lapsen kanssa kotona. Tämä vastuujuttu ahdistaa kyllä. Ap.

Tilapäiseen hoitovapaaseen alle 10-vuotiaan lapsen sairastuttua on oikeus molemmilla vanhemmilla ja vanhempien avopuolisoilla, eli myös sinulla. Lapsen isälle ei edes työnantajan tarvitse myöntää hoitovapaata, jos sinä olet kotona vapaapäivällä tai lomalla.

Eipäs ole.

"Työntekijän lapsen tai muun hänen taloudessaan vakituisesti asuvan lapsen, joka ei ole täyttänyt 10 vuotta, sairastuessa äkillisesti työntekijällä on oikeus saada lapsen hoidon järjestämiseksi tai tämän hoitamiseksi tilapäistä hoitovapaata enintään neljä työpäivää kerrallaan. Sama oikeus on myös lapsen vanhemmalla, joka ei asu tämän kanssa samassa taloudessa."

Jos ap:n miehen lapsi on kirjoilla äidillään, lapsen katsotaan asuvan vakituisesti äidillään, siitä huolimatta että  viettää joka toisen viikon isällään. Tilapäiseen hoitovapaaseen ovat tällaisessa tilanteessa oikeutettuja äiti, isä ja äidin puoliso.

Mun mielestä olisi loukkaavaa vain olettaa kysymättä, että toinen uhraa oman uransa, vaikka kyseessä olisi yhteinen lapsi. Suorastaan törkeä ehdotus, kun ap ei ole edes lapsen äiti!

Pidä puolesi, ap. Hanki omia lapsia, jos haluat, mutta niin kauan kuin sinulla ei niitä ole, nauti lapsettomuuden hyvistä puolista.

Missä lapsen isovanhemmat ja muut lähisukulaiset?

Melkein huvittavaa että mies

- on itsekäs mutta aloittaa riidan jossa syyttää asiaan kuulumatonta itsekkyydestä

- olisi valmis kompensoimaan rahalla ap:n työpaikan vaihtoa eli ap:n työnkuvaan tulisi siis lapsenvahtiminen ilman että itse olisi halunnut tätä "työtä"

Järkyttävää jos laskee sinut "esteeksi unelman tiellä". Mitä hittoa entäs ap:n halut ja unelmat??? Vähemmän olennaisia vai??

Uskoisin että käytännön tasolla asian ratkaiseminen ei olisi ylitsepääsemätöntä, kunhan asian ratkaisisivat lapsen oikeat vanhemmat.

Parisuhteen kannalta vahingollista mieheltäsi mitätöidä sinun urahaaveesi. Jotenkin mies tässä sössii kun alkaa pilata avoliittoaan sillä ettei ota vastuuta JA purkaa omaa kusipäisyyttään puolisoon projisoimalla (sen mies tajuaa että joku tässä on itsekäs kusipää muttei vielä tajua että kuka se itsekäs kusipää tässä onkaan).

Ap älä ole liian kiltti ja kanna vastuuta asiasta joka ei sulle kuulu.

Mitä kuuluu ap?