Lue keskustelun säännöt.
Kehtaatteko olla alasti puolisonne nähden?
28.07.2017 |
Itse en tähän pysty ja aloin miettiä, onko se kuinka yleistä. En siis esimerkiksi kehtaisi mennä puolisoni kanssa saunaan tai vaihtaa vaatteita/pukeutua pesun jälkeen hänen läsnäollessaan tai ylipäänsä näyttäytä missään tilanteessa alasti/alusvaatteissa miehen nähden.
En tiedä, pitäisikö asialle tehdä jotain ja jos pitäisi niin mitä. Tämä vaikuttaa todella negatiivisesti itsetuntooni, joten siinä mielessä ei varmaankaan ole tervettä jatkaa tällaisessa tilanteessa.
Kommentit (250)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kehtaa vaikka yhdessä on oltu 15 vuotta jo. Eikä kyse ole nyt ylipainosta, sitä ei ole koskaan ollut. Tiedän että minun päässä on muiden mielestä jotain vikaa kun näin ajattelen mutta en vaan käsitä miksi minun pitäisi esitellä kenellekään vartaloni kaikkia vikoja, varsinkaan ihmiselle josta välitän kaikkein eniten. Olen häpeillyt itseäni ihan teinistä saakka eli toisin kuin aloittajalla ei minulla tämä ole tullut mukaan vasta miehen kommenttien myötä (ja en kestä siis olla alasti kenenkään nähden). Myönnän että minun on vaikea käsittää miksi kukaan vielä minuakin rumempi haluaisi esiintyä kenenkään nähden alasti mutta ei se tietenkään ole minulta pois. Sillä enpä usko että täälläkään kovin moni ymmärtää omaa ajatustapaani...
Mulla on ihan valtava ongelma alastiolo puolison nähden. Ollaan oltu yhdessä yli 10 vuotta. Mua on käytetty hyväksi pienenä ja vanhemmat toitotti lapsuudessa koko ajan kuinka rumia ja ällöttäviä vähänkin ylipainoiset ihmiset ovat. Äitini oli malli. Olin nuorena lähes anorektisen laiha. Se onkin viimeinen kerta, kun mun vanhemmat on olleet musta ylpeitä. Mulla on nyt ollut painon kanssa ongelmia ja koko minäkuvan. Tunnen itseni rumaksi ja siksi en halua olla alasti niin, että muut näkee. Terapiakaan ei meinaa auttaa...
nainen 37v
Jos ei ole tyytyväinen kroppaansa ja siitä aiheutuu suuria itsetunto-ongelmia, eikö silloin olisi aika jo harkita laihduttamista?
Vierailija kirjoitti:
Missähän ap on?
Olin vielä nukkumassa. Ei oikein uni meinannut tulla tämän keskustelun jälkeen, joten aamusta sitten unet venähti. En kyllä tiedä, onko mulla mitään sanottavaa tähän ketjuun enää, mutta mielenkiinnolla seurailen täällä kyllä yhä muiden kokenuksia ja näkemyksiä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen viisikymppinen noin 10 kg ylipainoinen nainen. Kyllä kehtaan olla alasti mieheni kanssa tai uimahallin saunassa tai työpaikan naisten saunaillassa. Enkä katsele muiden vartaloita arvostellen, jos joku katsoo mua arvostellen niin oma on ongelmansa, ei häiritse mua. Olisi ihan kauheaa jos kotona ei voisi olla oma itsensä. Ap, olet ollut vasta kolme vuotta miehesi kanssa, mieti tarkkaan kannattaako jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti! Miten ihmeessä te harrastatte seksiä, vaatteet päällä vai? Minusta se juuri on parasta, että puoliso hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen, haluaa olla kanssani alasti ihokkain ja rakastella kanssani.
Olen eri kuin ap, mutta minäkään en kehtaa ja olen ihan naimisissakin. Meillä harrastetaan seksiäkin joka ikinen kerta seksivaatteet päällä. Itsetuntoni oli heikko ulkonäön suhteen jo alunperinkin ja sitä heikensi se, kun mies on välillä arvostellut kehoani. En pysty kuvittelemaan, että kukaan mies pitäisi siitä, että näkee minut ihan alasti varsinkaan valoisassa. Ja olen vaatteet päällä kohtuullisen näköinen kuitenkin, 168 cm ja 60 kg ja käyn salilla 4 krt viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietysti! Miten ihmeessä te harrastatte seksiä, vaatteet päällä vai? Minusta se juuri on parasta, että puoliso hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen, haluaa olla kanssani alasti ihokkain ja rakastella kanssani.
Kyse ei ole siitä hyväksyykö toinen osapuoli sinut.
Mieheni kehuu minua ja vartaloani kauniiksi, mutta hyväksyy myös rajoittuneisuuteni.
Täysi alastomuus saa oloni ahdistuneeksi kenen tahansa seurassa. Riisun ilkosilleni suihkussa ja lääkärin pyynnöstä, muulloin ei ole tarvetta.
Aloittaja on saanut vastauksia joissa hänet leimataan vähintäänkin epäonnistuneeksi naiseksi ja parisuhteen toiseksi puoliskoksi. Ai miten seksi sujuu?
Minulla on kasa seksikkäitä alusasuja, notkeus tallella, syvä kurkku ja mielinmäärin mielikuvitusta. Ei ole mies valittanut.
Tietenkin kehtaan. Ei mulla mikään täydellinen vartalo ole. Rinnat on todella pienet ja takapuoli hieman liian iso, mutta se on mun vartalo ja sen on kelvattava. Ei oo mies ainakaan toistaiseksi sanonut mitään negatiivista. Elämä olis kovin hankalaa jollei puolisonsa edes voisi alasti olla.
Omien siskojeni ja äitini kanssa kyllä käyn saunassa toisinaan, mutta esim ystävieni kanssa en tahdo käydä koska sillon kyllä häpeän vartaloani. Yritän päästä siitäkin yli. Olen 30-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi voi.
Onko teidän häpeilijöiden miehet täydellisiä? Jos ei, niin millä oikeudella sanovat teidän kroppaa huonoksi?
Minä olen yksi häpelijöistä tässä ketjussa. Ja kyllä, minulla on mies, joka pitää itseään täydellisenä. Kyllä hän onkin erittäin komea ja mielestäni täydellinen ja varmasti monien naisten mielestä. Hän siis pitää itseään tasokkaampana kuin minua, on sanonut ihan suoraan sen. Ja niin minäkin oikeastaan ajattelen.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin kehtaan. Ei mulla mikään täydellinen vartalo ole. Rinnat on todella pienet ja takapuoli hieman liian iso, mutta se on mun vartalo ja sen on kelvattava. Ei oo mies ainakaan toistaiseksi sanonut mitään negatiivista. Elämä olis kovin hankalaa jollei puolisonsa edes voisi alasti olla.
Omien siskojeni ja äitini kanssa kyllä käyn saunassa toisinaan, mutta esim ystävieni kanssa en tahdo käydä koska sillon kyllä häpeän vartaloani. Yritän päästä siitäkin yli. Olen 30-vuotias.
Elämä todella on hankalaa, kun joutuu peittelemään itseään puolison läsnäollessa. Kun yksin asuessani pesun jälkeen pystyin meikkaamaan ja laittamaan hiukset alusvaateisillani, nyt on aina verhouduttava johonkin ja kosteassa kylppärissä tulee hiki. Suihkun jälkeen pitää hiipoaila kuin kyläpaikassa olisi. Ja hellepäivänä ei voi edes omassa kodissaan olla vähissä vaatteissa ja viilentyä. Noin muutamia tilanteita mainitakseni. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi.
Onko teidän häpeilijöiden miehet täydellisiä? Jos ei, niin millä oikeudella sanovat teidän kroppaa huonoksi?
Minä olen yksi häpelijöistä tässä ketjussa. Ja kyllä, minulla on mies, joka pitää itseään täydellisenä. Kyllä hän onkin erittäin komea ja mielestäni täydellinen ja varmasti monien naisten mielestä. Hän siis pitää itseään tasokkaampana kuin minua, on sanonut ihan suoraan sen. Ja niin minäkin oikeastaan ajattelen.
Luonteeltaan vaikuttaa kuitenkin olevan täyttä sekundaa tuo sun mies. Siis yök, minkälainen ihminen sanoo noin puolisolleen?!
Tätä lukiessani tajusin, etten varmaan kymmeneen vuoteen ole ollut alastomana kenenkään seurassa muuten kuin miehen kanssa sängyssä joskus. Meillä on molemmilla omat vaatehuoneet, joissa pukeudumme. Saunaa meillä ei ole.
En koe luonnollisena kävellä kotona alasti, en tehnyt niin nuorenakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän aloittajaa. En ennen kehdannut olla alasti, ylipainoa oli aika paljon ja vaikka muuten olin ihan tyytyväinen kroppaani niin selkäläskit oli se heikko kohta jota en halunnut kenenkään näkevän. Ja miehen kanssa oli kyllä seksiä ja käytiin joskus saunassa yhdessä mutta en uskaltanut kävellä niin että mies näki läskisiipeni selässä. :(
Sitten tajusin että voi jumalauta, tuo mies on minut valinnut ja tiedän että hän rakastaa minua tällaisena kuin olen. Siivet oli jo kun tavattiin ekan kerran. Lakkasin vain välittämästä ja yritin rakastaa vartaloani sellaisena kuin se on. Sitten laihduin melkein huomaamatta 20 kiloa kun jätin karkit vain karkkipäivään ja aloin liikkumaan. Enää ei ole siipiä mutta muistan kyllä sen ahdistuksen mitä ne aiheutti.
Mielipide274 kirjoitti:
Jos ei ole tyytyväinen kroppaansa ja siitä aiheutuu suuria itsetunto-ongelmia, eikö silloin olisi aika jo harkita laihduttamista?
Jos on hoikka on myös automaattisesti kaikkien mielestä hyvännäköinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Wau, teillä kuitenkin on (jonkinlaiset) parisuhteet. Mulla häpeä omasta vartalosta on tehokkaasti estänyt kaikenlaiset viritelmänpoikasetkin.
En ole edes kauhean lihava, vähän ylipainoinen 162/65 vain. Mutta kun aivan lapsesta asti on iskostettu päähän, että olen väärän muotoinen. Olin 7-vuotias, kun rumaa mahaani kommentoitiin aikuisten puolelta. Teini-iässä pojat nauroivat päin naamaa, jos menin juttelemaan. Parikymppisenä sanottiin suoraan, että sori, mutta etsin kaunista/kuumaa naista. Kolmekymppisenä en ole enää lähestynyt yhtäkään miestä.
En ole siis koskaan ollut miehen edessä alasti, koska kukaan mies ei ole mua niin halunnut nähdä. Ja kaikkien näiden pitkien hiljaisten vuosien aikana olen kyllä elävästi päässäni kirjoittanut jo etukäteen, miten moinen tilanne tulisi menemään. Ja kuinka murskana sitä sitten olisi, jos joku todella näkisi mut sellaisena kuin olen, ja siinä hetkessä toteaisi, että laitapa naikkonen vaatteet takaisin päälle, jottei silmät pala.
En tiedä pystynkö koskaan kokeilemaan.
Kun se oikea tulee vastaan, sun kroppakin kelpaa. Älä anna itsesi ajatella itsestäsi tuollaisia pahoja asioita, vaikka kuka olisi joskus sanonut mitä. Lyön vetoa miljoona sinua rumempaa ihmistä on rakkauden löytänyt.
Kiitos tsempistä. Joo onhan tuo totta, että ihan kaikenlaiset ihmiset ovat kumppanin löytäneet. Mutta on niin vaikeaa kuvitella että itse saisi kokea saman, kun se ei vaan ole pienessäkään määrin kuulunut mun maailmaan. Mulla ei ole yhtään ainutta kokemusta siitä, että mut hyväksyttäisiin sellaisena kuin olen. Ja nykyään se varmasti on jo itsensä toteuttava profetia...
Joo, niin varmasti on, mutta ala pikkuhiljaa puhua itsellesi toisin. Sano että olet ihan hyvä ja kelpaat ja riität. Ja jos joku muu sanoo muuta niin mitä sitten, paskat se sille kuuluu. Yksinäisiä miehiä on vaikka kuinka paljon joille missin ulkonäkö ei ole se juttu naisessa. Varmasti itsekin ottaisit miehen joka ei ole kropaltaan täydellinen jos hän muuten olisi sopiva ja hyvä sinulle. Esim. seksiin ei tarvita kaunista/komeaa kroppaa, myös vanhat ihmiset ja vammaiset harrastaa seksiä eli rakastelevat.
Täytyisi kyllä olla positiivisempi ja armeliaampi itseään kohtaan. Olisi niin hienoa olla itsevarma ja vain mennä jonkun kivan miehen luokse ja tutustua häneen. Ilman sitä pelkoa siitä että tuokin sitten hylkää mut kun tajuaa kuinka kamala kroppa mulla on. Tai vaikka mennä uikkareissa rannalle - en ole koskaan ollut. Ehkä vielä joku päivä :).
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kaikki tosi nuoria ja timmejä vai kehtaako joku vähön vanhempi ja/tai tavisvartaloinen/pyöreäkin ehkä olla alasti puolison seurassa? Tämä varmaan on aika merkittävä tekijä. Ap
Olen 33-vuotias, pyöreä, tissit roikkuu ja mies tykkää kun olen mahdollisimman vähissä vaatteissa. Ilman rintsikoita voi ihan hyvin olla kotona. Saunotaan yhdessä ja paljuillaan. Käyyän mieluiten bikineitä.
Minä olin exän kanssa alasti niin kauan kun lähdettiin johonkin tai sitten oltiin tosi kevyissä tai löysissä vaatteissa. Exällä oli E-kuppiset tissit niin aina kun tultiin kämpille niin lähti liivit pois ja aika useesti myös paitakin. Lauantait meni melko useesti niin että peitto kulkeutui sohvalle ja muuten alasti tyyliin jonnekkin kahteen asti. Ja pitihän sitä nyt suihkussa toisen tissit ja perse pestä selän lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän aloittajaa. En ennen kehdannut olla alasti, ylipainoa oli aika paljon ja vaikka muuten olin ihan tyytyväinen kroppaani niin selkäläskit oli se heikko kohta jota en halunnut kenenkään näkevän. Ja miehen kanssa oli kyllä seksiä ja käytiin joskus saunassa yhdessä mutta en uskaltanut kävellä niin että mies näki läskisiipeni selässä. :(
Sitten tajusin että voi jumalauta, tuo mies on minut valinnut ja tiedän että hän rakastaa minua tällaisena kuin olen. Siivet oli jo kun tavattiin ekan kerran. Lakkasin vain välittämästä ja yritin rakastaa vartaloani sellaisena kuin se on. Sitten laihduin melkein huomaamatta 20 kiloa kun jätin karkit vain karkkipäivään ja aloin liikkumaan. Enää ei ole siipiä mutta muistan kyllä sen ahdistuksen mitä ne aiheutti.
Olen vastikään lukenut artikkelin, jonka kirjoittaja kertoi tismalleen samanlaisesta kokemuksesta. Että häpesi ja piilotteli itseään kilojensa takia, mutta päätti sitten muuttaa asian, ja kilot katosivat huomaamatta, kun enää ei tarvinnut hakea lohtua ruoasta.
Minun tilanteeni vain on valitettavasti erilainen. Mies ei näe minua tuolla lailla rakastavasti ja hyväksyvästi, vaan olemme tässä tilanteessa juuri siksi, että mies ei siedä vartaloani. En voi siis kertoa itselleni, että alastomuus miehen edessä olisi hänelle ok. Jos kelpaisin miehelle, mitään ongelmaa ei olisi. Ap
Tottakai alasti. Alastomuus on luonnollinen asia.