Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haastava lapsi ja kun ei enää jaksa
28.07.2017 |
Tuntuu tällä hetkellä että tulee seinä vastaan oman jaksamisen suhteen. Olen umpikujassa josta ei ole ulospääsyä. Oman sosiaalisten tilanteiden pelon ja introvertin luonteen ja huonojen kokemuksien takia olen työtön joten olen lasten kotona. Vaikka oikeasti en jaksaisi ja lähtee järki. Nuo ongelmat on jo siis aikanaan ennen lapsia saanut hoidettua niin että pystyn toimimaan arjessa oikein hyvin mutta koen suuria vaikeuksia tutustua muihin ihmisiin joten olen myös aika yksin päivisin... ja töitä on hyvin vaikea löytää jonne sopisin...
Niin ja siis ne lapset: nuorimmaisen kanssa ei oo koskaan ollut pahemmin mitään ongelmia ja kaikki sujuu oikein hyvin... jaksan ihmeen hyvin niinä päivinä kun olen pelkästään kuopuksen kanssa mutta tää esikoinen...
Joka päivä saa muistuttaa samoista asioista, miten ollaan ruokapöydässä, toimitaan kaupassa, siis kaikkea mahdollista. Jatkuvasti vaatii ja kaipaa huomiota ja kun ei sitä saa alkaa ihme touhuaminen.
Riehuu joka päivä niin että lähtee järki. Ei saa lepotauolle edes äänikirjan kans hetkeks rauhoittumaan jotta itse saisin edes hetken rauhaa. Jatkuvasti menossa ja tekemässä ja jatkuvasti äänessä.
Koko ajan on määräämässä leikin kulkua pikkuveljen kans ja ottamassa kädestä leluja tai tönimässä vaikka JATKUVASTI ohjataan ja puututaan. Osaa siis toisaalta olla myös hyvin ihana pikkuveljeä kohti ja keksiä hauskoja leikkejä mutta...se menee vähän laidasta laitaan aina tuo miten ollaan.
Sitten ei kuuntele yhtään mitä sanotaan tai lopeteta jos pyydetään tai pikkuveli pyytää saada olla rauhassa.
Kaupassa ei osaa olla ilman että täytyy muistuttaa miten siellä ollaan ja että siellä ei juosta eikä kosketa kaikkeen.
Kerran yritettiin käydä elokuvateatterissa ja koko ajan hyöri ja pyöri penkissä. Tai jos jonotetaan ei pysy paikallaan vaan vetää siinä samalla jotain jumppaa. Sohvalla kotona istuu ylös alaisin ja miten sattuu kuin olisi muurahaisia housuissa. On vähän semmonen vaahteramäen Eemeli jolle koko ajan jotain tapahtuu. On siis myös aivan ihana jos energian saa purettua jotenkin järkevästi mutta tällä hetkellä tuntuu että tästä kotona olemisesta tule yhtään mitään, vähitellen tuntuu että alkaa kadottamaan oman elämän ilon, huutamaan lapselle... Joka aamu ahdistaa. :/ Mitä ihmettä mä tekisin? Mä yritän joka päivä keksiä meille yks kiva juttu mitä tehdään mutta loppuviikkoa kohden haluaisin vain käpertyä peiton alle piiloon enkä jaksais yhtään mitään. Ahdistaa vain niin paljon. Tuntuu että pää räjähtää. Astmaa ja allergioita on mutta ne pitäis olla nyt ok. Hän on siis nyt 5 vuotias. Joskus mietin miten ihmeessä pystyy eskarissa aikoinaan paikallaan ja keskittymään? Ja haastavaa on ollut ihan vauvasta asti...
Kommentit (22)
Enpä nyt tuohon taida sanoa yhtään mitään. Jokainen jolla on haastavampiluonteinen lapsi varmasti ymmärtää minkälaiselta kaaokselta arki voi joskus tuntua ja miten kuluttavaa se voi olla. Lapsi on silti oma rakas lapsi ja juuri sen takia se tuntuu niin raskaalta joskus ja mietin mitä voisin meidän ja lapseni puolesta tehdä että arki sujuis jotenkin ok.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko puhunut asiasta esim.neuvolassa? Tuon ikäinen liikkuvainen lapsi tarvitsee jo melkeinpä harrastuksia tai paljon fyysistä aktiviteettia. Käyttekö puistoissa tai jumpissa? Pääseekö hän kuluttamaan energiaansa tarpeeksi?
Kuulostaa pojaltani pienempänä. Hänellä on sittemmin todettu ADHD. Otapa yhteyttä neuvolaan ja kysy, jos pääsisitte sieltä kautta jonnekin tutkimuksiin.
Päiväkotiin, on jo sen ikäinen että kaipaa muutakin seuraa kuin väsyneen äidin ja pikkuveljen.
Lähetä se pihalle leikkimään, niin hänen ei tarvii olla kotona kokoajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa pojaltani pienempänä. Hänellä on sittemmin todettu ADHD. Otapa yhteyttä neuvolaan ja kysy, jos pääsisitte sieltä kautta jonnekin tutkimuksiin.
Samoin tuli heti mieleen olisiko pojallasi ADHD, tai muu neurologinen tms. pulma. Kannattanee hakeutua tutkimuksiin, lääkitystä ja muuta hoitoa on tarjolla.
Neuvolassa puhuttu, perheohjaajalta koitettu saada apua, kun oli 3 vuotias. Eivät osanneet kovin auttaa silloin. Sieltä suositeltiin päiväkotia joten käy siellä osapäiväisesti. Harrastuksena kerran viikossa liikuntaa ohjatusti, pihalla saa leikkiä päivittäin. Tämä kesäloma vaan meinaa olla haasteellista kun ei oikeen pienellä paikkakunnalla mitään toimintaa ja miehellä normisti töitä niin aika yksin on päivisin... ja kyseessä on itseasiassa tyttö. Syksyllä ajattelin uudestaan kysyä apua...
Ja siis en todellakaan tarkoittanu verrata sillä että huono lapsi/hyvä lapsi, vaan että samassa perheessä on toinen lapsi samalla kasvatusmenetlmällä ja vanhemmilla eikä ongelmia koskaan ole ollut tällä lailla. Molemmat yhtä ihania ja rakkaita mutta toinen tarvitsee NIIN paljon enemmän tukea ja ohjausta arjessa... se on joskus vähän raskasta...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka lapsi pitää kasvattaa yksilönä, ei liukuhihnalla. Minusta sinun pitäisi käydä itseksesi terapiassa, koska osa ongelmista johtuu sinusta.
En nyt tietenkään tarkoittanu että ei mukautuisi kunkin lapsen luonteen mukaan vaan just sitä että samassa perheessä voi olla kovin erilaiset lapset.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt tietenkään tarkoittanu että ei mukautuisi kunkin lapsen luonteen mukaan vaan just sitä että samassa perheessä voi olla kovin erilaiset lapset.
Ap
Jep, harvemmin kai ne lapset samanlaisia onkaan. Jo se asema perheessä vaikuttaa.
ADHD-lääkitys. Lapsella menee aivoissa liian lujaa. Lääkitys auttaa hidastamaan tahtia. Eskarissa ja koulussa ei tuollaisella käyttäytymisellä pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä sitä silti voi sanoa että kaikki johtuisi siitä että on ensimmäinen lapsi, tuttavaperheessä nuorimmainen on se haastavin... Niin monesta sattuman summasta johtuu.
3v on vielä liian pieni, että olisitte saaneet mitään diagnoosia tai esim toimintaterapiaa. 5v:lle nuo jo onnistuu, että puhu uudelleen neuvolassa ja vaadi tutkimusta. Kuulostaa vähän munkin pojalta, jolla si-häiriö. Se kaipasi uskomattoman paljon ulkoilua ja nimenomaan toisten lasten kanssa, että illoista tuli yhtään mitään. Ja kun oli ylikierroksilla niin ei pystynyt lopettamaan sitä toimintaa normaalin sanomisen jälkeen. Oikeastaan aina piti jotenkin yht'äkkisellä vedolla saada homma hetkeksi loppumaan, että se oikeasti loppui. Mikään yritys kiinnittää huomioita muualle tms siivo tapa ei toiminut. Hän pystyi siis keskittymän kyllä, ap:n tytöstä en tietysti tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja siis en todellakaan tarkoittanu verrata sillä että huono lapsi/hyvä lapsi, vaan että samassa perheessä on toinen lapsi samalla kasvatusmenetlmällä ja vanhemmilla eikä ongelmia koskaan ole ollut tällä lailla. Molemmat yhtä ihania ja rakkaita mutta toinen tarvitsee NIIN paljon enemmän tukea ja ohjausta arjessa... se on joskus vähän raskasta...
Ap
Uudestaan vain yhteyttä neuvolaan. Tiedän just mitä tarkoitat. Lapset ovat erilaisia, mutta kyllähän se ihmetyttää, kun samalla kasvatuksella yksi on tavallinen ja toinen, no, ei ollenkaan tavallinen. Nyt kun olet huomannut tämän, niin hae lapselle apua. Kyse ei ole vain sinun jaksamisestasi, vaan lapsen minäkuvan ja itsetunnon kehittymisestä. Tuolla toiminnalla hän saa joka suunnasta negatiivista palautetta (kyllä lapsi tajuaa ne merkitsevät katseetkin siellä kaupassa ja elokuvissa), ja alkaa ajatella, että on huono.
Lue ADHD-vinkkejä ja hyödynnä niitä. Niistä on apua sekä lapselle että vanhemmalle. Meillä on kolme lasta, joista keskimmäisellä on muurahaisia housuissa, korvat kadoksissa ja tunteet pinnassa, reagoi kaikkeen ja leffateatterireissut ovat pelkkää vuoristorataa. Menee nyt kouluun ja eskari meni yllättävän hyvin, vaikka tulikin paljon "ei se suostunut piirtämään // me jätettiin se yksin luokkaan kun ei se kuullut kun sanoin että nyt mennään" -kommenttia kotiin. Eskari ei ollut kovin hyvä kokemus, mutta toivottavasti koulussa tajutaan vähän paremmin.
Lapsi tarvitsee todella selkeät rutiinit, paljon kannustusta ja vähitellen on oppinut itsekin olemaan iloinen, kun on muistanut tehdä jotain ilman kymmentä kehotusta. Ohjeiden tulee olla lyhyet ja selkeät. Kuvia kannattaa käyttää, esim ihan simppelitkin aamurutiinit, tyyliin "käy vessassa, pese käde, pue vaatteet (vaikka vaate kerrallaan kuvattuna), mene aamupalalle" kannattaa tehdä kuvalistana nähtäväksi. Samoin esim. uloslähtemistä voi talvella helpottaa ja lisäksi tuottaa lapselle onnistumisen kokemuksia, jos laittaa eteiseen kuvat puettavista vaatteista ja pukemisjärjestyksestä. Kuulostaa tosi tyhmältä, mutta äärettömän helppo konsti. Printattavia kuvasarjoja voi tehdä Papunetin sivuilla. Niitä käytetään nykyään ihan perusjuttuna melkein kaikissa päiväkodeissa.
Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." -Jeesus Kristus
Adhd/add/tourette/asperger/haastavasti käyttäytyvä mitä näitä nyt on.
Neurologisiin tutkimuksiin, mars. Lapsi ei ole paha, on vaan erityinen ja tarvitsee kaiken avun mitä saatavilla on selviytyäkseen ensin eskarista, sitten alakoulusta, yläkoulusta, toisen asteen opinnoista jne.
Eikö lasten isä tee teillä mitään?
Lapsen käyttäytyminen kuulostaa melko tavalliselta, joka päivä pitää jaksaa monta kertaa sanoa samoista asioista. Toki kyseessä voi olla ad/hd. Mitä päivähoito on mieltä levottomuudesta? Masentuneen vanhemman lapsi käy tyypillisesti "tökkimässä" vanhemmasta reaktiota, ei halua jättää vanhempaa rauhaan.
Puhu tilanteesta neuvolassa, ota tarjottavaa tukea vastaan. Sun vastuulla on lähteä hoitamaan asiaa. Kuuntele, jos joku ammattilainen ehdottaa myös itsellesi keskustelutukea jaksamisen tueksi ja omien ajatusten selkiyttämiseen.
Pikavinkki: Ulkoilua päivittäin paljon, suositus olisi neljäkin tuntia.
Voimia, olet esimerkillinen jos lähdet työstämään lapsen levottomuutta ja omaa jaksamista koko perheen hyväksi!
Alue: Aihe vapaa
Kaksi vaihtoehtoa tulee mieleen.
A) Pidät haastavaa lasta kotona aina pimeässä, pienessä komerossa aistideprivaatiossa. Korvatulpat päähän myös. Päivittäin 4-8 tuntia, niin eiköhän pahin terä parissa kuukaudessa lähde.
B) Myy / anna adoptoitavaksi se ikävä kersa jonnekin ja pidä se kivempi.