Onko lihavuus omaa syytä ikinä? Vai muiden vika?

Lapsen lihavuus on vanhempien syytä (ruokatottumukset), mutta muuten lihavuus on aina täysin omaa syytä.

Mun lihavuuden alku on kyllä mun vanhempien vika. Opettivat syömään kaikkea huonoa. Mutta aikuisuudesta eteen päin on kyllä ihan oma syy mitä suusta sisään laittaa. Tänään viimeksi kävin vaa'alla ja totesin että kyllä pitää ihmisen olla tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

No mä jotenkin koen, että lihavuuteni on miehen syytä. Onnistuin laihduttamaan 30 kiloa. No vähän alkoi tuntumaan, että painoa alkaa tulla takaisin, koska mies on kokoajan ostamassa jotain hyvää, siis joka päivä. Pyysin häneltä, että jos ei ostaisi koska se on vaikeaa olla itse syömättä jos toinen mättää menemään vieressä, söisi vaikka töissä sitten. Eikös hän yhden kauppareissun aikana kysynyt 4 kertaa, että ostetaanko tätä ja tuota ja otatko sinäkin, joka ainoan kohdalla, jouduin siis jo yhden kauppareissun aikana kieltäytymään 4 kertaa.

No mies osti tuotteet ja siihen jäi sen kertainen yritykseni, eikun seuraavana päivänä morkkiksen kanssa uudestaan kauppaan ja vielä sanoin miehelle, että en halua herkkuja, koska koitan laihduttaa, niin eikös tämä taas kysynyt jokaisen tuotteen kohdalla otanko minäkin. No joskus aina onnistun olemaan syömättä, vaikka mies päivittäin herkutteleekin vieressäni. Vaikeaa se on sanoa, etten halua, jos minä odotan autossa kun mies käy kaupassa ja tulee ulos sieltä jäätelöt kädessä. Sano siinä sitten, että en syö.

No nyt olen lihonut 40 KILOA!!! eli painan 10 kiloa vielä enemmän kuin aiemmin. En näitä kiloja saa pois niin kauan kun mies ei tue minua. Aivan mahdotonta pysyä hoikkana kun asuu hänen kanssaan. Minun pitäisi olla totaali herkkulakossa jotta pystyisin olemaan ilman kun mies syö vieressä, niin kauan kun silloin tällöin herkuttelen, on todella vaikeaa katsoa vieressä, tulee aina "no jos nyt yksi"

Meillä täysin sama ongelma. Ihan noin paljon en ole lihonut, mutta aivan liikaa kuitenkin. Minulle painonhallinta oli nuorena sairastetun syömishäiriön jälkeen hankalaa jo muutenkin, mutta sinkkuna itsekuri riitti tekemään oikeita päätöksiä riittävän paljon useammin kuin vääriä. Nyt mies on kuitenkin kuin piirretyistä tuttu korvaan kuiskutteleva pikkupiru olkapäällä: ostetaan karkkia, ostetaan pizzaa, käydäänkö mäkkärissä ja tilataanko kebabia. Tässä menee se raja, missä minun rahkeeni eivät kertakaikkiaan tunnu enää millään riittävän.

Lähes kaikilla ihmisillä on jossain se henkinen katkeamispiste, ja joissakin asioissa se tulee eteen nopeammin kuin toisissa. Joillakin ihmisillä heikko kohta on vaikka alkoholi, toisilla seksi ja joillain muilla pelit. Minulla se sattuu olemaan ruoka. En ymmärrä miksi se on joillekin ulkopuolisille niin kova ongelma. Keskittyisivät omiin heikkouksiinsa ja vajavuuksiinsa, niitä kun on ihan kaikilla.

Jos ihminen ei ole syömättä sokeria, maitotuotteita, viljatuotteita, polttamatta tupakkaa ja harrasta sekä lihaskuntoliikuntaa että aerobista liikuntaa väh 5 tuntia viikossa, mieluiten 10, eikä nuku väh 7,5 yössä ja harrasta meditoimista sekä muita ilmaisia stressinlievennyskeinoja niin ei ansaitse hoitoa jos sairastuu.

Onko köyhyys ihmisen oma vika, onko huono stressinsieto ihmisen oma vika, onko hampaiden reikiintyminem ihmisen oma vika, onko mielialapulmat ihmisen oma vika, onko alaselkäkipu ihmisen omaa vika, onko virtsankarkailu ihmisen oma vika, onko sosiaalinen kömpelyys ihmisen oma vika, onko ummetus ihmisen oma vika, onko yksinäisyys ihmisen oma vika...

Onko se tärkein kysymys ja vastaus siihen yksiselitteinen joo tai ei?

Lihava on aina osallinen lihomiseensa, enemmän tai vähemmän, mutta koska tahdonvoima ratkaisuna on todettu tehottomaksi niin on kaikkien kannalta fiksumpaa keskittyä muuhun kuin vastuuttamiseen. Ei kunnolla lihavista kukaan valitsisi pysyä lihavana jos oikeasti pystyisi valitsemaan toisin. Jos halutaan säästää verovaroja niin pitäisi keskittyä siihen miten toisin valitsemisesta tehdään oikeasti toteutettavissa oleva vaihtoehto väestötasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaa syytä. Kukaan ei väkisin ruokaa suuhun tunge. Ei edes sairaus tai lääkkeet.

Tämä on taas niin väsynyt argumentti. Ei kukaan tunge ruokaa väkisin suuhun. Mutta ihmisillä on erilainen aineenvaihdunta ja ennen kaikkea erilaiset psyykkiset valmiudet. Joillakin ihmisillä ero normaalipainoa ylläpitävän ja nälän loitolla pitävän kalorimäärän välillä on suurempi kuin toisilla. Joillakin ihmisillä on parempi itsekuri, paremmat valmiudet hallita ruokamääriä nälästä huolimatta. Jotkut ihmiset ovat alttiimpia syömishäiriöille ja muille mt-ongelmille kuin toiset.

Toki lihavuus tavalla tai toisella johtuu ihmisen omista ominaisuuksista, mutta se on minusta toinen kysymys onko nämä ominaisuudet omaa syytä vai ei. Henkinen heikkous ei minusta ole sen enempää oma syy kuin esim. ujouskaan, eikä syömishäiriö sen enempää kuin masennus tai skitsofreniakaan.

Pelkkiä selityksiä sinulla.

Tottakai ne on selityksiä. Se ei tee niistä huonoja, vääriä tai epätosia.

Se tulee geeneissä. Toinen tekijä on Suomen elintarviketeollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen ei ole syömättä sokeria, maitotuotteita, viljatuotteita, polttamatta tupakkaa ja harrasta sekä lihaskuntoliikuntaa että aerobista liikuntaa väh 5 tuntia viikossa, mieluiten 10, eikä nuku väh 7,5 yössä ja harrasta meditoimista sekä muita ilmaisia stressinlievennyskeinoja niin ei ansaitse hoitoa jos sairastuu.

Sinähän et onneksi tätä asiaa päätä. Lääkärit eivät tuohon koskaan suostuisi.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen ei ole syömättä sokeria, maitotuotteita, viljatuotteita, polttamatta tupakkaa ja harrasta sekä lihaskuntoliikuntaa että aerobista liikuntaa väh 5 tuntia viikossa, mieluiten 10, eikä nuku väh 7,5 yössä ja harrasta meditoimista sekä muita ilmaisia stressinlievennyskeinoja niin ei ansaitse hoitoa jos sairastuu.

Ja koska hyvässä avioliitossa olevat ovat terveempiä, kuten myös hyviä sosiaalisia suhteita omaavat, niin jos ei näitä hanki on myös turha valittaa sairauksia. Telkkaria saa katsoa max tunnin päivässä, vapaa-aikaa oltava 8 tuntia päivässä, omistettava jokin eläin kuten koira sillä nämä lieventävät stressiä ja siten sairauksia. Metsässä oltava väh tunti päivässä. Ei saa käyttää hissejä, eikä autoa alle kolmen kilometrin matkoihin. Muutoin saa syyttää vain itseään jos sairastelee.

Se, että me lihavat emme saa olla onnellisia ja tyytyväisiä itseemme, on usein muiden syytä.

Tietysti oma vika. MUTTA. Todella ilkeä sellainen puoliso, joka koko ajan houkuttaa vaikka toinen koittaa säädellä syömistään. Siis ei tue vaan kampittaa. Tukeminen ja kannustaminen ovat parhaita keinoja auttaa painonhallintaongelmissa.

Perusaineenvaihdunta on kaikilla ihmisillä sama. Sitten erot aktiivisuudessa näkyvät myös aineenvaihdunnassa. Ja siihen pystyy ihan itse vaikuttamaan makaako sohvalla vai touhuaako jotain vapaa-ajallaan.

Kyllä aktiivisuuttakin lisäisi puolisoiden yhteinen innostus ja harrastaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen ei ole syömättä sokeria, maitotuotteita, viljatuotteita, polttamatta tupakkaa ja harrasta sekä lihaskuntoliikuntaa että aerobista liikuntaa väh 5 tuntia viikossa, mieluiten 10, eikä nuku väh 7,5 yössä ja harrasta meditoimista sekä muita ilmaisia stressinlievennyskeinoja niin ei ansaitse hoitoa jos sairastuu.

Sinähän et onneksi tätä asiaa päätä. Lääkärit eivät tuohon koskaan suostuisi.

Nämä olikin sarkasmia; moni laiha voi olla paljon sairaampi kuin ylipainoinen eikä tee asialle mitään, muttei häntä syyllistetä ja kytätä.

Minä olen lihoin lihavaksi 5-vuotiaana, kaikkien sisarusteni ja vanhempieni jatkaessa elämää normaalipainoisena. Voidaan kai perustellusti olettaa että aloin syödä yli tarpeeni, mutta en kyllä osaa nähdä sitä sen enempää omana kuin vanhempieni syynä. Mielenkiinnolla odotan tutkimustietoa antibioottien, suolistoflooran ja nälänsäätelyn yhteydestä (popsin leikki-ikäisenä antibiootteja vähän väliä, välillä pitkiäkin estokuureja), mutta eihän toki sekään tule muuttamaan mihinkään sitä että minä sen leivän pureskelin ja nielin.

Yläasteella aloin kärsiä mielialapulmista jotka kiertyivät paljolti ylipainoon, ja lievitystä hain - tadaa - syömällä. Sama on jatkunut aikuisuuteen, laihdutan välillä paljonkin, hankalassa vaiheessa (esim. rankka vauvavuosi) paisun kuin pullataikina. Ihan itse syön, enkä syytä ketään muuta, mutta olen myös lakannut tuntemasta häpeää ja syyllisyyttä siitä että olisin vain heikko, huono ja laiska ihminen.

Suurimmaksi osaksi sairauteni eli ei minun eikä toisten.

Vierailija kirjoitti:

Suurimmaksi osaksi sairauteni eli ei minun eikä toisten.

Sama. En varsinaisesti ole lihava vaan normipainon ylärajalla. Syön terveellisesti ja liikun sekä treenaan paljon, silti painoa kilpparin vajaatoiminnan takia kertyy.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti oma vika. MUTTA. Todella ilkeä sellainen puoliso, joka koko ajan houkuttaa vaikka toinen koittaa säädellä syömistään. Siis ei tue vaan kampittaa. Tukeminen ja kannustaminen ovat parhaita keinoja auttaa painonhallintaongelmissa.

Perusaineenvaihdunta on kaikilla ihmisillä sama. Sitten erot aktiivisuudessa näkyvät myös aineenvaihdunnassa. Ja siihen pystyy ihan itse vaikuttamaan makaako sohvalla vai touhuaako jotain vapaa-ajallaan.

Kyllä aktiivisuuttakin lisäisi puolisoiden yhteinen innostus ja harrastaminen.

Perusaineenvaihdunta ei todellakaan ole kaikilla sama. Ottaisit selvää edes perusasioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti oma vika. MUTTA. Todella ilkeä sellainen puoliso, joka koko ajan houkuttaa vaikka toinen koittaa säädellä syömistään. Siis ei tue vaan kampittaa. Tukeminen ja kannustaminen ovat parhaita keinoja auttaa painonhallintaongelmissa.

Perusaineenvaihdunta on kaikilla ihmisillä sama. Sitten erot aktiivisuudessa näkyvät myös aineenvaihdunnassa. Ja siihen pystyy ihan itse vaikuttamaan makaako sohvalla vai touhuaako jotain vapaa-ajallaan.

Kyllä aktiivisuuttakin lisäisi puolisoiden yhteinen innostus ja harrastaminen.

Perusaineenvaihdunta ei todellakaan ole kaikilla sama. Ottaisit selvää edes perusasioista.

Kyllä se mitä tunkee suuhun lihottaa. Eikä mikään aineenvaihdunta. Tekosyy.

No jopas meni jollain tunteisiin, kun piti poistattaa kommenttini :D Vielä kerran: Huolehtikaa omasta painostanne ja olkaa puuttumatta muiden henk.koht asioihin. Ja todellakin mielenkiintoista, kun anorektikot syömishäiriöineen ovat ok, mutta jostain syystä ylipainoisia vainotaan raivon vallassa. Tekopyhää.

Toivon, että jokainen lihavuusjankuttaja saa valtavan kortisonikuurin ja useita kertoja.

Jutellaan sen jälkeen lisää. 

Reikä ( suu on suurempi) kuin alakerran reikä ( Anneli) :D