Voiko uskonnoista koskaan keskustella kiihkottomasti? Entä jos uskonnot ovatkin valetta ja salajuoni?

Sanokaa jokin parempi tapa toimia kuin 'rakasta lähimmäistä'? Sekö on se kauhea ideologia jolla 'hallitaan massoja'???

Vierailija kirjoitti:

Sanokaa jokin parempi tapa toimia kuin 'rakasta lähimmäistä'? Sekö on se kauhea ideologia jolla 'hallitaan massoja'???

Tuo on oikein hyvä periaate hyvään elämään.

Uskonnoilla ei ole mitään yksinoikeutta moraalisiin periaatteisiin. Tuo ja muut kultaiset säännöt tunnetaan lukuisista kulttuureista jo kauan ennen kristinuskon syntyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanokaa jokin parempi tapa toimia kuin 'rakasta lähimmäistä'? Sekö on se kauhea ideologia jolla 'hallitaan massoja'???

Tuo on oikein hyvä periaate hyvään elämään.

Uskonnoilla ei ole mitään yksinoikeutta moraalisiin periaatteisiin. Tuo ja muut kultaiset säännöt tunnetaan lukuisista kulttuureista jo kauan ennen kristinuskon syntyä.

Periaatteena hyvä, mutta niin vaikea. Kyllähän lähimmäisestä huolehtiminen on kuulunut ihmisluontoon. Varmasti se on selviytymisen kannalta ollut välttämätön ihmislajille. Mutta tarvitseeko rakastaa ilman että siitä on hyötyä? Onko tarvinnut rakastaa oman "heimon" ulkopuolista lähimmäistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa että "oliskohan nuo uskonnot massojen hallintaan kehitettyjä valtarakenteita?"

Niin.

Oliskohan ne?

*facepalm*

Niin eiks se nyt oo aika itsestäänselvää?

Hohhoijaa..

Miksei keskusteltais välillä ateismista?

Ihan voi omasta puolestaan vastata.

Mua askarruttaa esim.

Voiko ihmiset jakaa hyviin ja pahoihin?

Kuka määrittelee?

Onko sellasta kuin ihmisarvo?

Mitä se pitää sisällään?

Mihin se perustuu?

Miksi maailmassa on niin paljon pahuutta ja kärsimystä?

Mitä sille voisi tehdä vai eikö mitään?

Jnejne..

Siis eikö voi keskustella, jos ei ole ateisti?

Voi tietysti, mutta mua kiinnostaa jumalattomien ajatukset. Itse tulin niin nuorena uskoon, ettei tällaiset pohdinnat ehtinyt kehittyä. Ja nyt on sitten liian myöhäistä.. Kiinnostaisi kuulla mihin suuntaan ihmiset jatkaa siitä risteyksestä, missä itse poikkesin tieltä.

Voidaan keskustella. Tosin tylsä aihe. Politiikka ja uskonnot on blaah.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanokaa jokin parempi tapa toimia kuin 'rakasta lähimmäistä'? Sekö on se kauhea ideologia jolla 'hallitaan massoja'???

Tuo on oikein hyvä periaate hyvään elämään.

Uskonnoilla ei ole mitään yksinoikeutta moraalisiin periaatteisiin. Tuo ja muut kultaiset säännöt tunnetaan lukuisista kulttuureista jo kauan ennen kristinuskon syntyä.

No hyvä, saako nyt kysyä, että uskotko tähän periaatteeseen? Mitä siitä sinusta seuraa? Toimiiko se?

Miksi kaikki eivät toteuta sitä? Onko mitään näkemystä, miksi ylipäätään on niin paljon kärsimystä maailmassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanokaa jokin parempi tapa toimia kuin 'rakasta lähimmäistä'? Sekö on se kauhea ideologia jolla 'hallitaan massoja'???

Tuo on oikein hyvä periaate hyvään elämään.

Uskonnoilla ei ole mitään yksinoikeutta moraalisiin periaatteisiin. Tuo ja muut kultaiset säännöt tunnetaan lukuisista kulttuureista jo kauan ennen kristinuskon syntyä.

Periaatteena hyvä, mutta niin vaikea. Kyllähän lähimmäisestä huolehtiminen on kuulunut ihmisluontoon. Varmasti se on selviytymisen kannalta ollut välttämätön ihmislajille. Mutta tarvitseeko rakastaa ilman että siitä on hyötyä? Onko tarvinnut rakastaa oman "heimon" ulkopuolista lähimmäistä?

Älä tee toisille sellaista, mitä et haluaisi itsellesi.

Onko tuo nyt niin vaikea konsepti ymmärtää. Jos kaikki pyrkii välttämään vihanpitoa ja kärhämää muiden kanssa niin kaikki voittaa. Muiden huomioon ottaminen on itsekästä siinä mielessä, että näin toimimalla odotetaan muiden toimivan samoin. Vaikkei mitään välitöntä hyötyä suoranaisesti tavoitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanokaa jokin parempi tapa toimia kuin 'rakasta lähimmäistä'? Sekö on se kauhea ideologia jolla 'hallitaan massoja'???

Tuo on oikein hyvä periaate hyvään elämään.

Uskonnoilla ei ole mitään yksinoikeutta moraalisiin periaatteisiin. Tuo ja muut kultaiset säännöt tunnetaan lukuisista kulttuureista jo kauan ennen kristinuskon syntyä.

Periaatteena hyvä, mutta niin vaikea. Kyllähän lähimmäisestä huolehtiminen on kuulunut ihmisluontoon. Varmasti se on selviytymisen kannalta ollut välttämätön ihmislajille. Mutta tarvitseeko rakastaa ilman että siitä on hyötyä? Onko tarvinnut rakastaa oman "heimon" ulkopuolista lähimmäistä?

Älä tee toisille sellaista, mitä et haluaisi itsellesi.

Onko tuo nyt niin vaikea konsepti ymmärtää. Jos kaikki pyrkii välttämään vihanpitoa ja kärhämää muiden kanssa niin kaikki voittaa. Muiden huomioon ottaminen on itsekästä siinä mielessä, että näin toimimalla odotetaan muiden toimivan samoin. Vaikkei mitään välitöntä hyötyä suoranaisesti tavoitella.

Ja näinhän on sitten aina myös toimittu? Ihminen on aina ollut epäitsekäs ja ottanut muut huomioon. Vahvempi on puolustanut heikompia. Kaikilla on aina ollut ihmisarvo. Hyviä päämääriä, mutta eivät ole toteutuneet ateistien eikä uskovaisten keskuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanokaa jokin parempi tapa toimia kuin 'rakasta lähimmäistä'? Sekö on se kauhea ideologia jolla 'hallitaan massoja'???

Tuo on oikein hyvä periaate hyvään elämään.

Uskonnoilla ei ole mitään yksinoikeutta moraalisiin periaatteisiin. Tuo ja muut kultaiset säännöt tunnetaan lukuisista kulttuureista jo kauan ennen kristinuskon syntyä.

No hyvä, saako nyt kysyä, että uskotko tähän periaatteeseen? Mitä siitä sinusta seuraa? Toimiiko se?

Miksi kaikki eivät toteuta sitä? Onko mitään näkemystä, miksi ylipäätään on niin paljon kärsimystä maailmassa?

Näitä kysymyksiä voi miettiä humanistisen etiikan pohjalta. Ihan lähteä pohtimaan syitä ja seurauksia mitä minkäkinlaisella käytöksellä voi olla.

Minusta tämä on paljon parempi tapa toimia kuin sokeasti noudattaa yliluonnollisia käskyjä. Oikean ja väärän erottamiseksi toisistaan ei jumalaa tarvita.

Paljon kärsimystä syntyy kun ihmisiä ohjaa liiaksi ahneus ja tyhmyys.

Minua kiinnostaa, voisiko uskonnoilla olla juurensa ajassa, jolloin harhoja näkevät ja kuulevat ihmiset olivat arvostettuja tietäjiä. Eri hallusinogeeneillä vielä haettiin tätä vaikutusta. Onhan kaikilla mielikuvitus, mutta jotkut eivät kykene erottamaan sitä todellisuudesta. Itselleni jumalat ovat mielikuvitusta ja jos on taipuvainen uppoamaan siihen maailmaan, voi jumalien olemassaolo tuntua hyvin todelta.

Itselläni on todella voimakas mielikuvitus ja luon päässäni tarinoita, joita sitten toisinaan kirjoitan ylös. Reilut kymmenen vuotta sitten elämä oli sen verran kurjaa, että toivoin kovasti mielikuvitushahmojeni heräävän oikeasti henkiin, mitä ei luonnollisestikaan tapahtunut. Samankaltaista syvää, tuskaista kaipuuta olen nähnyt tuntemieni uskonnollisten ihmisten puheissa ja kasvoilla. Kun joku ihminen sitten auttaa heitä, he erehtyvät pitämään sitä jumalan apuna, vaikka auttaja on aina ihan tavallinen ihminen. 

Totta kai on mahdollista keskustella. Sitä keskustelua ei voi kuitenkaan käydä uskovaisten kanssa.

Totta kai ne on salajuoni, jolla hallitseva luokka eli papisto on pitänyt kansan järjestyksessä ja vallan itsellään. Vanhentuneita reliikkejä. Aikanaan niille on yhteiskunnassa ollut aito tarve ja niistä on kyllä periytynyt nykypäivään paljon hyödyllistäkin sääntöjä.

Vierailija kirjoitti:

Sanokaa jokin parempi tapa toimia kuin 'rakasta lähimmäistä'? Sekö on se kauhea ideologia jolla 'hallitaan massoja'???

No sitähän se on. Kun rakkaus rajoitetaan lähimmäisiin, sillä pystytään kätevästi rajaamaan se piiri kenelle kuuluvat oikeudet ja sulkemaan ulos ne joille ei haluta suoda samoja oikeuksia.

"Minä tulen järjestämään aikojen lopuilla maailmaan sellaisen onnettumuuden jumalattomuuden tähden, että jokaisella korvat soivat."

"Siitä te tiedätte, että minä olen se joka minä olen."

Vierailija kirjoitti:

Kirja: Nurkkaan ajettu jumala on hyvä. Siinä keskustellaan sivistyneesti ja toista kunnioittaen puolin ja toisin.

Ja sille jatko-osa Tiedän uskovani - Uskon tietäväni...

Valtaojan ja Pihkalan keskustelukirjeitä.

T: nimim. Assburger

Uskonnot on vain tapa hallita ihmisiä. Moni suomalainenkin sanoo ettei usko mutta toistaa kuitenkin Raamatun lauseita ja pitää tiukasti kiinni kristillisestä ajattelusta.

Uskonnot on kansanperinnettä, jotka ovat muovautuneet tietynlaisksi milloin minkäkinlaisten valta- ja muiden pyrkimysten seurauksena. Sosiaalisen hallinnan mekanismejahan ne ovat. Jotenkin outoa ja surullista, että ihmiset nielevät edelleen ajatuksen "yliluonnollisesta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen uskoo aina johonkin, vaikka eläisi autiolla saarella. Jumalaan, henkiin, tiedemiesten arveluihin, lehtien toimittajien kynäilyihin...

 

Niin. Jos ei olisi uskoa, niin olisiko tiedettäkään? Jos ihminen ei pystyisi uskomaan johonkin, mitä ei näe, olisiko tutkimus ja tiede koskaan kehittynyt? Olusiko kukaan viitsinyt tutkia mitään ja keksiä tai kehittää mitään uutta, jos ei olisi kykyä uskoa. Jos ihminen olisi nojannut vain tosiasioihin, siihen mikä on näkyvää ja mikä on nyt ja tässä, niin... olisimmeko vieläkin siellä?

 

Tieteen ja uskonnon ero on se, että tiede on todellista, riippumatta siitä, uskooko siihen vai ei.

Kannattaa katsoa youtubesta Richard Dawkinsin tai Neil deGrassen videoita, aika hyvin tuovat ateistien näkemyksiä siitä, miten absurdia uskoton on.

Öhhh. Niin, tieteellinen tutkimustulos on todellinen, kunnes toisin todistetaan. Tätähän tapahtuu koko ajan. Usko ei ole tiedettä, eikä se koskaan muutu tieteeksi. Usko muuttuu näkemiseksi kuoleman jälkeen. Usko ja tiede tosin ovat hyviä ystäviä. Usko kristinuskon Jumalaan. Tiede on jatkuvasti linjassa Raamatun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa, voisiko uskonnoilla olla juurensa ajassa, jolloin harhoja näkevät ja kuulevat ihmiset olivat arvostettuja tietäjiä. Eri hallusinogeeneillä vielä haettiin tätä vaikutusta. Onhan kaikilla mielikuvitus, mutta jotkut eivät kykene erottamaan sitä todellisuudesta. Itselleni jumalat ovat mielikuvitusta ja jos on taipuvainen uppoamaan siihen maailmaan, voi jumalien olemassaolo tuntua hyvin todelta.

Itselläni on todella voimakas mielikuvitus ja luon päässäni tarinoita, joita sitten toisinaan kirjoitan ylös. Reilut kymmenen vuotta sitten elämä oli sen verran kurjaa, että toivoin kovasti mielikuvitushahmojeni heräävän oikeasti henkiin, mitä ei luonnollisestikaan tapahtunut. Samankaltaista syvää, tuskaista kaipuuta olen nähnyt tuntemieni uskonnollisten ihmisten puheissa ja kasvoilla. Kun joku ihminen sitten auttaa heitä, he erehtyvät pitämään sitä jumalan apuna, vaikka auttaja on aina ihan tavallinen ihminen. 

Miten sä selität että ihmiset on nähnyt tulevia? Profetioiden toteutumiset? Miten hallusinogeenit auttaa näkemään tulevat? Ymmärrän että jos hallusinogeenejä ottanut saa aistiharhoja, mutta miten tulevaisuuden näkeminen? Jonkiun asian voi tuurilla toki arvata, mutta jos näkee monia asioita niin ei se enää ole veikkauksella selitettävissä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien uskontojen tarkoitus on muokata ihmisten käyttäytymistä heidän haluamaansa hyvänä pitämäänsä suuntaan ja voi kai sitä myös sanoa haluksi hallita massoja. Tää nyt on tällaista retoriikkaa et miten asian muotoilee.

Ihmiset laumana toimiessaan luovat sellaisen uskonnon joka vastaa heidän ajattelutapaansa.

Köyhien niukkuudessa elävien, ajoittaisista nälänhädistä ja luonnonkatastrofeista kärsivien ihmisten uskonto muodostuu erilaiseksi kuin vauraitten ja turvallista elämää viettävien kansojen uskonto.

Niukuudessa ja turvattomuudessa kehitetään ankarat jumalat jotka vaativat jopa ihmisuhreja.

Sotien uhkaamille ihmisille muodostuu soturikultteja joissa taistelussa kuolemisesta saa palkinnon kuolemanjälkeisessä elämässä.

Uskonnot kehityyvät ilman salaliittojakin. Ihminen on luonnostaan herkkäuskoinen laumaeläin. Lauman johtajaksi kehitetään jumalolento.