Voiko uskonnoista koskaan keskustella kiihkottomasti? Entä jos uskonnot ovatkin valetta ja salajuoni?
Onko täysin mahdotonta pohtia uskontoja myös siltä kantilta että entäpä jos ne ovatkin massojen hallintaan kehitettyjä valtarakenteita? Tässähän ei edes ole kyseessä mikään rienaus tms., vaan aito kiinnostus pohtia ilmiöitä myös ns. virallisen totuuden viereltä. Joissain maissahan kaikki uskonnon "kyseenalaistaminen" saattaa johtaa jopa ankariinkin sanktioihin, eli jo siitäkin voi ehkä päätellä kuinka arka aihe kyseessä onkaan.
Suhtaudun KAIKKIIN tabuihin luontaisesti varauksella, enkä varsinaisesti pidä mitään asiaa/ilmiötä niin pyhänä, että siitä ei voisi edes keskustella tai sitä vallitsevaa "totuutta" ei saisi haastaa...
Kommentit (50)
Uskonnoilla voi tietysti ohjailla ja hallita kansaa, mutta vain tietyissä rajoissa.
Uskonnon pitää vastata kansan toiveita ja näkemystä siitä millainen on hyvä mielikuvituskaveri. Muuten kansa äkkiä heittää uskonnolliset johtajat vääräuskoisina sivuun ja uudet johtajat tulevat tilalle.
Usko on uskoa, ateistinen tiede puolestaan ei käsitä minkäänlaista uskon elementtiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen uskoo aina johonkin, vaikka eläisi autiolla saarella. Jumalaan, henkiin, tiedemiesten arveluihin, lehtien toimittajien kynäilyihin...
Niin. Jos ei olisi uskoa, niin olisiko tiedettäkään? Jos ihminen ei pystyisi uskomaan johonkin, mitä ei näe, olisiko tutkimus ja tiede koskaan kehittynyt? Olusiko kukaan viitsinyt tutkia mitään ja keksiä tai kehittää mitään uutta, jos ei olisi kykyä uskoa. Jos ihminen olisi nojannut vain tosiasioihin, siihen mikä on näkyvää ja mikä on nyt ja tässä, niin... olisimmeko vieläkin siellä?
Tieteen ja uskonnon ero on se, että tiede on todellista, riippumatta siitä, uskooko siihen vai ei.
Kannattaa katsoa youtubesta Richard Dawkinsin tai Neil deGrassen videoita, aika hyvin tuovat
Tiede on jatkuvasti linjassa Raamatun kanssa.
Ei todellakaan ole.
1) maailma ei ole syntynyt Raamatun kuvailemalla tavalla
2) maailmanlaajuista tulvaa ei ole tapahtunut
3) vaikka maailmanlaajuinen tulva olisikin tapahtunut, nykyinen lajisto ei voisi polveutua laivaan mahtuvasta määrästä eläimiä
Tuossa nyt lonkalta asioita Raamatusta, jotka tiedetään virheellisiksi. Lisäksi on tarinoita kuten israelilaisten orjuus Egyptissä ja 40 vuoden vaellus erämaassa, josta paitsi ei ole mitään näyttöä niin myöskin olisi täysi syy olettaa olevan selvä näyttö, mikäli se olisi tapahtunut likikään Raamatun väittämässä mittakaavassa. Lasketaanko tuo sitten sellaiseksi, että "tiedetään virheelliseksi" on vähän enemmän makuasia kuin ylläolevat selvät tapaukset. Lisäksi Raamattu on täynnä kuvauksia jos jonkinlaisista yliluonnollisista tapahtumista. Yliluonnollisen todellisuudesta ei tiede ole koskaan löytänyt yhtään kunnollista todistetta. Se ei tietenkään todista kuvauksia vääräksi, mutta voidaan silti hyvin sanoa, että Raamattu ja tiede eivät todellakaan ole näiden asioiden osalta linjassa. Kuolleet eivät voi herätä henkiin, ilman seksiä ei voi tulla raskaaksi, veden päällä ei voi kävellä jne.
Voi niistä keskustella kiihkottomasti, kunhan keskustelijoina on kaksi kiihkotonta ihmistä. Avain tähän lienee se, että jos ja kun näiden ihmisten näkemykset eroavat, niin kumpikaan ei yritä kääntää toisen päätä mihinkään suuntaan. Minulla on työkavereita useammasta eri kulttuuri- ja uskontotaustasta. Joukosta löytyy ainakin sunnimuslimi, juutalainen, jainilainen, hindu ja liuta eri kristinuskon muotoja kreikkalais-ortodoksisesta, katolilaiseen ja protestanttiin. Toki joukossa on myös ateisteja.
Onhan heidän kanssaan kiinnostavaa keskustella siitä miten uskonto vaikuttaa heidän elämässään ja millainen heidän maailmankuvansa on. Järkevät ihmiset kyllä tunnistavat eron henkilökohtaisen uskon, uskonnon sisällön ja järjestäytyneen valtarakenteisiin perustuvan organisaation (kirkko, seurakunta tai vastaava) välillä. En ole työpaikallani törmännyt yhteenkään ihmiseen, joka ei myöntäisi sitä, että myös oman uskontokunnan sisällä on ihmisiä ja organisaatioita, jotka käyttävät uskontoa vallan välineenä ja vääriin tarkoituksiin.
Enpä tiedä voiko. Uskonto on monesti yksi tärkeimmistä asioista ihmiselle ja eri mieltä oleminen voi tuntua todella törkeältä henkilökohtaiselta loukkaukselta. Minä olen ateisti, eli siis minulta puuttuu usko Jumalaan tai jumaliin. En silti vihaa tai vastusta uskontoja tuosta vain dogmaattisesti. Jeesuksella esimerkiksi oli paljon hyviä juttuja, erityisesti hänen aikansa Rooman valtakunnassa, eikä minulla ole mitään intoa ilkeillä hänen seuraajilleen - ainakaan yleensä.
Vierailija kirjoitti:
Uskonnoilla voi tietysti ohjailla ja hallita kansaa, mutta vain tietyissä rajoissa.
Uskonnon pitää vastata kansan toiveita ja näkemystä siitä millainen on hyvä mielikuvituskaveri. Muuten kansa äkkiä heittää uskonnolliset johtajat vääräuskoisina sivuun ja uudet johtajat tulevat tilalle.
Okei, no mites tää kommunismi sitten? Eikös siihen kuulu hallitseminen? Mun mielestä noissa maissa missä kristinusko ei ole sallittu hallitaan aika tiukasti ihmisiä, kontrolloidaan. Kristinuskoon on aina kuulunut vapaus. Katolisuus on sitten vähän eri asia, sitä en oikein rinnastaisi näihin Suomessa oleviin kristinuskon muotoihin.
Sitten taas uskonnottomuus, tämä nykyinen globalismi, umk, siinäkin hallitaan melkoisesti ihmisiä. Näennäisesti annetaan täysi vapaus, mutta vain seksuaalisissa asioissa. Muuten sun elämää säädellään kyllä. Jos et ole huomannut. Vai onko kylpy niin hiljalleen lämmennyt ettet ole huomannut mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskonnoilla voi tietysti ohjailla ja hallita kansaa, mutta vain tietyissä rajoissa.
Uskonnon pitää vastata kansan toiveita ja näkemystä siitä millainen on hyvä mielikuvituskaveri. Muuten kansa äkkiä heittää uskonnolliset johtajat vääräuskoisina sivuun ja uudet johtajat tulevat tilalle.
Okei, no mites tää kommunismi sitten? Eikös siihen kuulu hallitseminen? Mun mielestä noissa maissa missä kristinusko ei ole sallittu hallitaan aika tiukasti ihmisiä, kontrolloidaan. Kristinuskoon on aina kuulunut vapaus. Katolisuus on sitten vähän eri asia, sitä en oikein rinnastaisi näihin Suomessa oleviin kristinuskon muotoihin.
Sitten taas uskonnottomuus, tämä nykyinen globalismi, umk, siinäkin hallitaan melkoisesti ihmisiä. Näennäisesti annetaan täysi vapaus, mutta vain seksuaalisissa asioissa. Muuten sun elämää säädellään kyllä. Jos et ole
Katolilaisuus taitaa olla ylivoimaisesti suurin kristinuskon kirkkokunta. Jos maailmalla joku miettii kristinuskoa, ensimmäinen ajatus ei välttämättä ole Jeesus, vaan paavi.
Uskonnottomuuteen taas ei mitenkään erityisesti pidä kuulua mitään noista mainitsemistasi. Minä olen lähestulkoon telaketjuateisti, mutta hyvin perinteinen seksuaali- ja perhemoraalini suhteen.
Kyllä se on niin että niin kauan kuin Jeesusta ja Raamattua ei vaan tuoda kehiin, niin ei haittaa. Mikä merkillinen voima on tuossa Jeesuksessa ja Raamatussa? Että se saa ihmisen niinkuin tulisille hiilille kihisemään kiukusta. Saa Buddhapatsaat ja Shivat ja muut koristaa hyllyjä ja pöytiä. Mutta annas olla kun Raamattuon esillä. Voi kauhea paikka!
Hyvä ja virkistävä aloitus. Mä uskon Jumalaan ja mulle se on enemmän sydämen asia kuin järjen. Mutta ajattelen että silti voin suhtautua kriittisesti uskontoihin, koska niistähän ei voi tietää mikä on oikeasti sitä aitoa totuutta ja mikä ihmisten vääristelemää. Uskontoja on kristinuskonkin sisällä paljon erilaisia, samoin erilaisia Raamatun versioita. Ei kenelläkään ole oikeaa totuutta niistä. Mutta minulle on ihan ok olla kristitty vaikka en ymmärrä tai tiedä kaikkea. Jotkut uskovaiset eivät tällaista asennetta hyväksy vaan ajattelevat, että he yksin tietävät kaiken.