V*tuttaa olla exän armoilla eron jälkeen
Itselläni on kesäloma, mutta exä kieltää ulkomaanmatkat sekä kontrolloi muutenkin menemisiä. Itse hän sai 3- ja 4-vuotiaat kuukaudeksi kanssaan lempipaikkaansa eli lapsuudenkotiinsa vanhempiensa luokse.
Nyt olisi oma kahden viikon lomani, niin en saa muuta kuin hengailla kotona ja exä soittelee monta kertaa päivässä ja kontrolloi kaikkea syömisistä alkaen. Aluksi se taas inhotti, mutta kävimme eilen ostoksilla yhdessä (ja sain kuunnella exän haukkumista taas) ja tänään olisi ollut tarkoitus mennä uudelleen ostoksille autolla yhdessä. Nyt oltiin odoteltu jo kolme tuntia hänen soittoaan ja soitin siis takaisin, niin hän tekikin oharit, siellä ei raaski mennä autolla tänään kauppaan (olisimme itse maksaneet ostokset; hän olisi kustantanut bensiinit, sillä hän ajelee muutenkin huvikseen).
Alan taas kihistä raivosta, sillä en pääse minnekään ilman hänen armopalojaan. Suutuin hänelle puhelimessa ja nyt hän ei enää vastaa lainkaan puhelimeen. Peruin omat suunnitelmani hänen vuokseen ja nyt hän peruikin taas lupauksensa ja kohta päivä on ohitse. Lisäksi mulla on todella vähän lomaa, joten jokainen päivä on kallisarvoinen. Mikä tässä mättää ja mitä mun pitäisi tehdä?
Kommentit (112)
Tässä mättää nyt se että sen pitäisi olla sun exä. Se voi estää sua muuttamasta lasten kanssa ulkomaille. Mutta jos et ole kotoisin jostain Panamasta ja viemässä lapsia sinne, ei ole aihetta epäillä lapsikaappausta, ja tuo on kiusantekoa ja sinun pitäisi puuttua siihen.
Mitä ihmettä teet shoppailemassa ja ajelemassa eksäsi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän hyvin AP:tä, koska oon kokenut itsekin tuon Tukholma-syndrooman. Eristäminen toimii todella hyvin. Yhtäkkiä ei ole kuin se yksi ihminen jolle kertoa asioitaan. Ja sen yhden ihmisen haluaa pitää elämässään, koska aivot eivät ymmärrä, että uusiakin ihmissuhteita voisi muodostaa tai vanhat elvyttää.
Itse myös esitin, etten pelkää eksääni, koska pelkäsin, että jos jätän vastaamatta, hän saattaa tehdä ties mitä sabotaasia. Puhuin hänelle iloisesti ja yritin saada hyvälle tuulelle, ettei hän keksisi mitään kamalaa. Hän taas sai olla minulle vastaamatta, kunnes sai vihiä, että mulla on muita ihmissuhteita ja alkoi taas soitella ja järjestää ongelmia, jos en ollut aina tavoitettavissa. Tästä stressaantuneena en sopinut mitään menoja, ettei tarvitsisi riidellä ja pahoittaa omaa mieltä.
Eksä eli omaa elämäänsä omilla ehdoillaan. Tapaili muita naisia ym. Toivoin, että hän löytäisi uuden kumppanin ja jättäisi minut sen vuoksi rauhaan. Hän kuitenkin sössi ihmissuhteensa aina muutaman kuukauden jälkeen ja palasi sitten syyttämään minua vaikeuksistaan.
Kierteen katkaiseminen on todella vaikeaa varsinkin, jos on sidottu toiseen lasten kautta. Meillä ei ollut lapsia. Etsin lopulta työn toiselta paikkakunnalta ja eksälle valehtelin, että paikkaa oli tarjottu. Hän oli jo pitkään haukkunut minua laiskaksi kun tein vain osa-aika töitä eikä hän oikein keksinyt, miten voisi estää minua ottamasta vastaan kokoaikatyötä.
Muuttoni jälkeen hän otti yhteyttä vanhoihin ystäviini, joista oli minua eristänyt. Hän halunnut mennä kahville heidän kanssaan, mutta kaikki heistä olivat pitäneet ehdotusta sen verran outona, etteivät olleet suostuneet. Eiväthän he edes tunteneet koko tyyppiä. En vieläkään tiedä, miksi eksä halusi mennä kahville hänelle tuntemattomien ihmisten kanssa.
Puhuakseen sinusta heille pahaa ja valheita, ettet pystyisi elvyttämään ystävyyttä heihin, jolloin olisit yksin, tukeutuisit vain häneen, ja hän varmistaisi valtansa sinuun.
Siis varmistaakseen ettet ikinä pääse häntä pakoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mä just luin, voiko olla tottakaan. No, mä voin olla sun selkärankasi.
Vinkki nro 1. jos ex soittaa et vastaa puhelimeen, etkä päästä sisään jos on ovella
2. ex hakee lapset silloin kun sovittu on, muuten ei kontaktia, luovuttaja voi olla joku muu kuin sinä
3. jos uhkailee, hakkaa, tms soitto poliisille ja hommaat aina jonkun kaveriksi todistamaan
4. soitto lastenvalvojalle aina, kun ei noudata sopimuksia
Et lähde exsän kanssa kauppaan, lomalle, syömään aamupalaa etkä ainakaan ulkomaille. Sinne menet silloin kun lapset on exällä. Ex-mummoihin ja muihin ei tarvitse pitää yhteyksiä, jos ovat mulkkuja.
Tänne sitten kuitti, kun asiat on hoidettu näin. Tsemppiä, pystyt kyllä.
Muuten hyviä neuvoja mutta niin kauan kuin on yhteishuoltajuus, niin jollain tapaa täytyy pitää yhteyttä. Ei tiiviisti, mutta jos nyt ei vaikka vastaa puhelimeen niin laittaa sitten viestin. Vastapuolelle on nimittäin eduksi se jos toinen kieltäytyy kaikesta yhteydenpidosta.
Missään ei sanota että on puhuttava puhelimessa tai tavattava. Meillä toimii tekstiviesti ja sähköposti. Vain välttämätön, toinen ilmoittaa että on viemässä lapset ulkomaanlomalle ja toinen vastaa ok. , ei rupattelua.
Eikö tämä Ap ole ennenkin vuodattanut tänne marttyyri-juttujaan? Vaikuttaa jotenkin tutulta.
Ja varsinkin kun palstailijat antavat ihan oikeita, simppeleitäkin neuvojaan, niin jo alkaa selittely ja höpöttely miksi hän ei voi korjata tilannettaan. Tarjoaa niin uskomattomia syitä, että todella huomaa, ettei Ap oikeasti haluakaan tehdä elämälleen mitään.
Kun pääsee nirisemään tänne muutaman kerran vuodessa milloin mistäkin ja kun toiset ovat hyväntahtoisesti antaneet neuvojaan, Ap blokkaa neuvot systemaattisesti ja häippäsee linjoilta.
Luemme ehkä lokakuussa hänen uusimmista ongelmistaan ja samalla menestyksellä.
Hävettää kun olen itsekin tyhmänä mennyt AP:n lankaan ja yrittänyt neuvoa häntä.
Eli, hyvä aloittaja: Voisitko häipyä nyt vaikkapa hiijenpersijeen ikuisesti amen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mikä hemmetin logiikka tässä on, sulla olis varaa lähteä lasten kanssa ulkomaille muttet kykene edes kauppaan ilman exääsi? En kyllä enää ihmettele miksi ei halua päästää lapsia sun kanssa ulkomaille.
Siis ei se ole rahasta kiinni, mutta itselläni ei ole ajokorttia (en ole koskaan hankkinutkaan sellaista). Oli tarkoitus mennä joihinkin huitsin nevadassa sijaitseviin automarketteihin, joihin ei pääse muuten kuin henkilöautolla. Olen kyllä "katuviisas" ja pärjään sekä keksin keinot, mutta olisi ollut vain kaikkein käytännöllisintä käydä henkilöautolla jossain jättimarketissa ostoksilla. Asun paikassa, jossa on lähinnä ylikalliita kivijalkakauppoja.
Ei rahasta kiinni mutta kuitenkin on kun pitää päästä automarkettiin. Katuviisautta on mutta ei osaa esim. kurkata onko ko. kaupoilla jo kotiinkuljetusta (kun ei ollut rahasta kiinni), tai mikä bussi/juna/kimppakyyti sinne markettiin menee. Käytännöllisyys? Käytännöllistäkö se on roikkua toisen talutusnuorassa ja holhouksen alla? Todellinen halu päästä pois ja eroon exästä puuttuu, siksi tilanteesi on se mikä se on.
Osin kyse on tottumuksestakin. Olin tottunut siihen mukavuuteen, joka seuraa yksityisautoilusta. On mukavaa ostaa isoja volyymejä ruokaa edullisesti ja saada ne heti autolla kotiin sen sijaan, että ostaa pikkukaupoista ylihinnoiteltua tavaraa.
1. Aja kortti, 2. Osta auto. Vai kuljettajaako kaipaat! Mä en nyt tajua näitä syitä ollenkaan. Juttukaveriksi ja autonkuljettajaksi väkivaltainen ja manipuloiva exä joka tekee ohareita, kieltää sitä ja tätä ja hallitsee elämää yhä. Luetko sä itse ollenkaan noita juttujasi?
Tiedän, että se kuulostaa oudolta, mutta ei mulla tässä samassa kaupungissa ole käytännössä ketään muuta aikuista ihmistä, jolle jutella muuten kuin lapsen tai sukulaisen roolissa. Joskus on kivaa, kun on joku muu joka tulee lasten kanssa toimeen ja osaa kulkea heidän kanssaan siinä mukana. Ei tarvitse olla ihan yksin kahden villinpuoleisen lapsen kanssa liikenteessä. Samoin saa hetkellisesti "parisuhteessa olevan ihmisen statuksen", vaikkakin se on feikkiä ja se feikkiaviomies oikeasti vihaa minua ja on todella ilkeä. Inhoan olla sinkku ja yh. Nuo ovat itsekkäitä ja tunneperäisiä motiiveja, myönnän.
Tulee lasten kanssa toimeen? Etkö pari sivua takaperin kirjoittanut, että lapsesi pelkäävät isäänsä?
Taidat tosiaan olla Porvoosta.
Mulla oli myös järjettömiä pelkoja eksästä erotessa, että se pystyisi viemään lapsen. Ei pystynyt, ja näin jälkeenpäin en tiedä miksi olin niin pelokas ja sen vallassa. Varmaan koska se oli niin monta vuotta esittänyt mulle että tietää ja pystyy kaikkea niin paljon paremmin kuin minä, että epäilin tuossakin itseäni, että varmaan se niin pystyy tekemään.
Mulle vielä osui lastenvalvoja joka ei neuvonut yhtään. Näin eksä sai kieltäytyä sen nähden tekemästä sopimusta elatuksesta ja tapaamisista, ei meillä ole edelleenkään.
Vierailija kirjoitti:
Britanniassa, joka on luokkayhteiskunta, tehtiin aikoinaan tutkimus. Siinä selvitettiin eri sosiaaliluokissa esiintyvää perheväkivaltaa. Tässä tutkimuksessa oli muistaakseni kyse vain miehen tekemästä ja naiseen kohdistuvasta väkivallasta, vaikka muunlaisiakin varmasti esiintyy. Tausta-ajatuksena oli, että alemmissa luokissa on väkivaltaa enemmän. Totuus tuntui olevan toinen. Luokissa esiintyi väkivaltaa suht samoja määriä. Alemmissa luokissa apua haettiin tosin enemmän. Soitettiin poliisille, mentiin turvakotiin, oltiin lastensuojelun kanssa tekemisissä, erottiin ja haettiin kunnalta asuntoa. Ylimmässä luokassa ei tehty mitään. Oli omaisuus, maine ja pienet piirit.
Niin voi ihminen olla pinnallinen.
Ettei tämä olisi vain omaa höpinääsi, linkkaapa tuo tutkimus meidän kaikkien luettavaksi. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mä just luin, voiko olla tottakaan. No, mä voin olla sun selkärankasi.
Vinkki nro 1. jos ex soittaa et vastaa puhelimeen, etkä päästä sisään jos on ovella
2. ex hakee lapset silloin kun sovittu on, muuten ei kontaktia, luovuttaja voi olla joku muu kuin sinä
3. jos uhkailee, hakkaa, tms soitto poliisille ja hommaat aina jonkun kaveriksi todistamaan
4. soitto lastenvalvojalle aina, kun ei noudata sopimuksia
Et lähde exsän kanssa kauppaan, lomalle, syömään aamupalaa etkä ainakaan ulkomaille. Sinne menet silloin kun lapset on exällä. Ex-mummoihin ja muihin ei tarvitse pitää yhteyksiä, jos ovat mulkkuja.
Tänne sitten kuitti, kun asiat on hoidettu näin. Tsemppiä, pystyt kyllä.
Muuten hyviä neuvoja mutta niin kauan kuin on yhteishuoltajuus, niin jollain tapaa täytyy pitää yhteyttä. Ei tiiviisti, mutta jos nyt ei vaikka vastaa puhelimeen niin laittaa sitten viestin. Vastapuolelle on nimittäin eduksi se jos toinen kieltäytyy kaikesta yhteydenpidosta.
Missään ei sanota että on puhuttava puhelimessa tai tavattava. Meillä toimii tekstiviesti ja sähköposti. Vain välttämätön, toinen ilmoittaa että on viemässä lapset ulkomaanlomalle ja toinen vastaa ok. , ei rupattelua.
Voi luoja.
Ap, veikkaan näin kyökkipsykologialla sinun olevan läheisriippuvainen.
Tiedän itsekin yhden nuoren useamman pienen lapsen äidin, joka ei yksinkertaisesti kestä hetkeäkään eloa sinkkuna. Kun yksi suhde loppuu, otetaan äkkiä ihan kuka tahansa uusi siihen vierelle, joku existäkin kelpaa jos ei muuta siihen hetkeen tarjolla. Pääasia, ettei joudu olemaan hetkeäkään sinkkuna.
Ja valitettavasti tällainen asetelma ei petaa hyvää parisuhdetta, koska suhteeseen lähdetään sen pakkomielteisen sinkkuuspelon vuoksi, ei siksi että toinen olisi ihana ja kaikin puolin sopiva puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Britanniassa, joka on luokkayhteiskunta, tehtiin aikoinaan tutkimus. Siinä selvitettiin eri sosiaaliluokissa esiintyvää perheväkivaltaa. Tässä tutkimuksessa oli muistaakseni kyse vain miehen tekemästä ja naiseen kohdistuvasta väkivallasta, vaikka muunlaisiakin varmasti esiintyy. Tausta-ajatuksena oli, että alemmissa luokissa on väkivaltaa enemmän. Totuus tuntui olevan toinen. Luokissa esiintyi väkivaltaa suht samoja määriä. Alemmissa luokissa apua haettiin tosin enemmän. Soitettiin poliisille, mentiin turvakotiin, oltiin lastensuojelun kanssa tekemisissä, erottiin ja haettiin kunnalta asuntoa. Ylimmässä luokassa ei tehty mitään. Oli omaisuus, maine ja pienet piirit.
Niin voi ihminen olla pinnallinen.
Ettei tämä olisi vain omaa höpinääsi, linkkaapa tuo tutkimus meidän kaikkien luettavaksi. Kiitos.
Minulla ei ole mitään tarvetta höpöttää omiani netissä. Siitä on vuosikaudet kun luin tuosta, varmaan 2000-luvun alussa. En muista yksityiskohtia niin kaukaa. Kiva, kun haluat linkin, mutta en todellakaan muista tekijöitä, tai tutkimuksen nimeäkään enää. Enkä myöskään lukenut sitä netistä, vaan ihan lehtiartikkelista. Siinä haastateltiin myös jotain sosiaalityöntekijää.
Vierailija kirjoitti:
Mä en nyt tajua jengiä, kun haukkuvat ja dissaavat ap:ta. Syyllistyvät ihan samaan kuin se eksä.
Onhan tuo nyt ihan hullu tilanne. Nyt Apn pitää löytää itsestään jotain voimaa, että pääsee riuhtaisemaan itsensä irti siitä ihmisestä ja vasta sen jälkeen voi henkinen parantuminen alkaa.
Miten ero tapahtui? Jompikumpihan sen laittoi vireille?
Itse sun on tehtävä se pesäero mieheen, eikä odottaa ritaria valkoisella ratsullaan tulevan pelastamaan. Sehän olisi jälleen yksi tilanteen herra ja sä edelleen se tossukka.
Voimia ja parempaa tulevaisuutta.
Tiedätkö, minun ensimmäinen vastaus AP:lle oli aikoja sitten. Koska olen ollut samassa tilanteessa, tiedän kuinka vaikeaa on hahmottaa mitä kaikkea pitää tehdä ja mitä ottaa huomioon ja mistä saada apua. Kirjoitin AP:lle listan tavaroista jotka pitää ottaa mukaan kun lähtee, miten tehdä lähtö ettei mies huomaa, selvitin kymmenien turvakotien yhteystietoja ympäri Suomen ja tein listan niistä, suosittelin ottamaan talteen jokaisen uhkauksen, käymään lääkärissä jokaisen pahoinpitelyn jälkeen ja neuvoin miten sen voi tehdä salaa mieheltä, kerroin miten osoite ja puhelinnumero salataan, selvitin millaisissa tapauksissa lähestymiskieltoja on annettu ja kerroin mitä todisteita siihen tarvitsee sekä miten ne kannattaa hankkia. Selvitin mitä todisteita kannattaa olla lastenvalvojalle, miten saada yksinhuoltajuus, miten todistaa vuosien alistaminen ja taloudellinen hyväksikäyttö. Neuvoin miten kotioloja kannattaa todistaa ja mitä kaikkea dokumentoida. Tein tämän kaiken hyvin ystävälliseen sävyyn, rohkaisin AP:ta lähtemään ja yritin ystävällisyydellä vakuuttaa siitä että hän on aivan riittävä vaikka mies yrittää vakuuttaa muuta.
Mitä sitten tapahtui? No, vuodet vierii ja AP ei vaan halua päästää miehestä irti kun saa AUTOKYYDIN ja JUTTUSEURAA. Ihan oikeasti, ei AP ansaitse mitään sääliä kun näitä neuvoja on annettu vuosien myötä palstalla jatkuvasti mutta mikään ei muutu koska AP ei halua sen muuttuvan ja haluaa että lapsetkin kärsii. Mitään muuta syytä sille ei ole. Autokyyti on paljon tärkeämpi kuin oma ja lasten henki. Että sellaiset arvot AP:lla. Jos tämä olisi uusi tilanne, jaksaisin olla ystävällinen. Se ei ole. Ap:lle on annettu kaikki käteen mutta kun ei, pitää hei käydä marketissa autolla. Lapset pitäisi ottaa huostaan kun AP ei jätä miestään. Ei se ole mikään eksä, vaan ihan nykyinen paska mies ihan vaan AP:n mukavuudenhalun ja laiskuuden takia. AP voisi todistaa lapsillensa olevansa hyvä äiti, mutta ei halua juttuseuran ja auton takia. Helvetin säälittävää.
Taas näitä "auttakaa mua! - mutta tässä sata ja yksi syytä miksi en voi tilannetta muuttaa". Ja kuulostaa psykoottiselta lähes ylpeillen kertoa vaikeasta taustasta ja Tukholman syndroomasta vaikka rivien välistä voi lukea että nautit tilanteesta. Oli se syy mikä hyvänsä. Älä kirjoita enää tälle palstalle nyyhkytarinaasi, koska mitään et aio muuttaa ja minun ja muiden lukijoiden sydän särkyy lastesi vuoksi. Tuon mitä teet pitäisi olla laitonta myös sinun tekojesi osalta.
Ota mieluummin lasten isän hylkäämisvihat päällesi kuin halveksunta siitä ettet ikinä tehnyt mitään.