Lue keskustelun säännöt.
V*tuttaa olla exän armoilla eron jälkeen
26.07.2017 |
Itselläni on kesäloma, mutta exä kieltää ulkomaanmatkat sekä kontrolloi muutenkin menemisiä. Itse hän sai 3- ja 4-vuotiaat kuukaudeksi kanssaan lempipaikkaansa eli lapsuudenkotiinsa vanhempiensa luokse.
Nyt olisi oma kahden viikon lomani, niin en saa muuta kuin hengailla kotona ja exä soittelee monta kertaa päivässä ja kontrolloi kaikkea syömisistä alkaen. Aluksi se taas inhotti, mutta kävimme eilen ostoksilla yhdessä (ja sain kuunnella exän haukkumista taas) ja tänään olisi ollut tarkoitus mennä uudelleen ostoksille autolla yhdessä. Nyt oltiin odoteltu jo kolme tuntia hänen soittoaan ja soitin siis takaisin, niin hän tekikin oharit, siellä ei raaski mennä autolla tänään kauppaan (olisimme itse maksaneet ostokset; hän olisi kustantanut bensiinit, sillä hän ajelee muutenkin huvikseen).
Alan taas kihistä raivosta, sillä en pääse minnekään ilman hänen armopalojaan. Suutuin hänelle puhelimessa ja nyt hän ei enää vastaa lainkaan puhelimeen. Peruin omat suunnitelmani hänen vuokseen ja nyt hän peruikin taas lupauksensa ja kohta päivä on ohitse. Lisäksi mulla on todella vähän lomaa, joten jokainen päivä on kallisarvoinen. Mikä tässä mättää ja mitä mun pitäisi tehdä?
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Provo?
Ei ole valitettavasti provo. Kävin muuten ns. ammattiauttajankin luona taannoin juttusilla, sillä perheväkivaltaongelmia (itseni kohdalla uhrin osassa) piti setviä viranomaisten kanssa. Mutta jotenkin traumatisoiduin ja säikähdin sitäkin, sillä se henkilö oli niin tiukkana tästä tilanteestani. Hänen mielestään mun ei pitäisi sallia mitään manipulointia.
Mutta ihan kuin kukaan ei tajuaisi, että pelkään exääni ja yritän luovia tässä tilanteessa parhaani mukaan. Asiat ovat edistyneet oikeaan suuntaan, tosin hitaanpuoleisesti. Aivan kuin vetäisin jotain kivirekeä koko ajan, sillä exä tahallaan sabotoi elämääni ja kiusaa. Yritän jaksaa, mutta aika yksinäiseltä ja ajoin epätoivoiseltakin tämä tuntuu. Olen silti optimisti, mutta välillä on pakko avautua jossain asiasta (esim. täällä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ap tee mitään kuitenkaan,koska se tarvii autoa ( joka on exällä) ja ulkomaanmatkan ( jonka ex maksaisi). Itsehän hän ei aio mitään hommata,että voisi roikkua edelleen exässään.
Tässä on sellainenkin aspekti, että kaipaan aikuista juttuseuraa, enkä jaksa olla niin aktiivinen sukulaisteni suuntaan. Exäni kanssa olisi mukavaa jutella tavallaan vanhasta rutiinista, vaikka hän onkin ilkeä ja oikukas sekä tekee jatkuvasti ohareita, jos olemme sopineet jotain. Mutta ei mulla oikein parempaakaan vaihtoehtoa ole. Täytynee varmaan hankkia ajokortti; se toki helpottaisi elämääni huimasti.
Voi hyvää päivää. Pidä sitten ihmeessä exä juttukaverina, mutta älä tule enää tänne itkemään. Ei sinulla mitään hätää ole.
Ei asia ihan noinkaan sinänsä mene. Exäni on ovelasti sitonut minut itseensä, jotta hänellä on joku kiusattavana ja johon saa purkaa turhautumisensa ja pahan mielensä. Esimerkiksi jos nyt päättäisin, etten enää vastaa hänen puheluihinsa, saisin olla sydän syrjälläni, ettei hän ole kohta jossain oven takana koputtelemassa vihaisena. Pelkään häntä. Mutta hän on myös vuosien varrella eristänyt mut kavereistani ja sukulaisistani todella tehokkaasti. Mulla on vähän niinkuin "Tukholma-syndrooma" suhteessa häneen. Olen "laitostunut" siihen riippuvaisuuteeni hänestä ja siitä on vaikeaa pyristellä irti, vaikka olen parhaani yrittänyt tehdä (avioeron 1. vaihe vuosi sitten, 2. vaihe noin 6kk sitten, jonka jälkeen asumusero jne.). Tuntuu, että hänestä eroaminen on suorastaan taiteenlajinsa...niin vaikeaa se on. :/ t. Ap
Jo tämä todistaa että olet idiootti. TUollaisesta muutetaan eroon heti ensinmäisenä ennen 1. vaihetta.
Siis mitä tarkoitat? Pelkäsin jo tuollakin yhdistelmällä sitä muuttoa ja edelleenkin pelkään, että hän alkaa kiristää mua tai uhkailla. Yhdessä vaiheessa asumuseron jälkeen pelkäsin liikkua ulkona yksin ja lähteä töihin/töistä, sillä pelkäsin hänen toteuttavan uhkauksensa mua kohtaan.
Miksi et vastaa ollenkaan kun kysytään, miten lapset ovat reagoineet?
Ihan niinkuin niitä ei olisi olemassa kuin ainoastaan sun ja miehesi pelinappuloina kieroontuneessa pelissänne.
Vierailija kirjoitti:
Miten lapset ovat reagoineet isän uhkaavaan köytkseen sinua kohtaan ja arvaamattomaan käytökseen lapsia kohtaan?
Aika kuormittava,ellei jopa traumatisoiva lapsuus heillä täällä kuvailtuna. Eikä heille ole mitään apua?
Onneksi he eivät ole nähneet/kuulleet niitä juttuja juurikaan. Ja on heille apua ja olemme exäni raivareiden/väkivallan vuoksi yhteydessä viranomaisiin edelleen. Yritän itse tehdä parhaani ja luonani heillä on hyvät oltavat aineellisesti ja henkisesti ja turvallinen aikuinen.
Mutta toisaalta heillä on oikeus isäänsä ja mun on sitouduttava pitämään sopimukseni omalta osaltani täysin virheettömästi. Haluaisin myös, että heillä olisi läheiset välit isäänsä, sillä exäni on heidän ainoa isänsä. Siltikään lapset eivät kyllä viihdy isänsä luona, sillä exä on kuulemma "niin vihainen aina". Onneksi he ovatkin pääosin luonani. Muuten toimin ihan normaalisti jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ap tee mitään kuitenkaan,koska se tarvii autoa ( joka on exällä) ja ulkomaanmatkan ( jonka ex maksaisi). Itsehän hän ei aio mitään hommata,että voisi roikkua edelleen exässään.
Tässä on sellainenkin aspekti, että kaipaan aikuista juttuseuraa, enkä jaksa olla niin aktiivinen sukulaisteni suuntaan. Exäni kanssa olisi mukavaa jutella tavallaan vanhasta rutiinista, vaikka hän onkin ilkeä ja oikukas sekä tekee jatkuvasti ohareita, jos olemme sopineet jotain. Mutta ei mulla oikein parempaakaan vaihtoehtoa ole. Täytynee varmaan hankkia ajokortti; se toki helpottaisi elämääni huimasti.
Voi hyvää päivää. Pidä sitten ihmeessä exä juttukaverina, mutta älä tule enää tänne itkemään. Ei sinulla mitään hätää ole.
Ei asia ihan noinkaan sinänsä mene. Exäni on ovelasti sitonut minut itseensä, jotta hänellä on joku kiusattavana ja johon saa purkaa turhautumisensa ja pahan mielensä. Esimerkiksi jos nyt päättäisin, etten enää vastaa hänen puheluihinsa, saisin olla sydän syrjälläni, ettei hän ole kohta jossain oven takana koputtelemassa vihaisena. Pelkään häntä. Mutta hän on myös vuosien varrella eristänyt mut kavereistani ja sukulaisistani todella tehokkaasti. Mulla on vähän niinkuin "Tukholma-syndrooma" suhteessa häneen. Olen "laitostunut" siihen riippuvaisuuteeni hänestä ja siitä on vaikeaa pyristellä irti, vaikka olen parhaani yrittänyt tehdä (avioeron 1. vaihe vuosi sitten, 2. vaihe noin 6kk sitten, jonka jälkeen asumusero jne.). Tuntuu, että hänestä eroaminen on suorastaan taiteenlajinsa...niin vaikeaa se on. :/ t. Ap
Jo tämä todistaa että olet idiootti. TUollaisesta muutetaan eroon heti ensinmäisenä ennen 1. vaihetta.
Siis mitä tarkoitat? Pelkäsin jo tuollakin yhdistelmällä sitä muuttoa ja edelleenkin pelkään, että hän alkaa kiristää mua tai uhkailla. Yhdessä vaiheessa asumuseron jälkeen pelkäsin liikkua ulkona yksin ja lähteä töihin/töistä, sillä pelkäsin hänen toteuttavan uhkauksensa mua kohtaan.
Miksi et mennyt turvakotiin kun pahoinpitely tapahtui? Koska väitit että turvakodin kautta henkilökunta juoruaa sossuille etkä halunnut että sossut saa tietää perhehelvetist/
Miksi et ole sopinut lastenvalvojalla tapaamisia? Miksi ei ole sovittu elatuksesta? Miksi maksoit miehelle rahaa lapsilisistä? Miksi mistään asiasta ei ole haettu sääntöjä tai sopimuksia tai lähestymis kieltoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän hyvin AP:tä, koska oon kokenut itsekin tuon Tukholma-syndrooman. Eristäminen toimii todella hyvin. Yhtäkkiä ei ole kuin se yksi ihminen jolle kertoa asioitaan. Ja sen yhden ihmisen haluaa pitää elämässään, koska aivot eivät ymmärrä, että uusiakin ihmissuhteita voisi muodostaa tai vanhat elvyttää.
Itse myös esitin, etten pelkää eksääni, koska pelkäsin, että jos jätän vastaamatta, hän saattaa tehdä ties mitä sabotaasia. Puhuin hänelle iloisesti ja yritin saada hyvälle tuulelle, ettei hän keksisi mitään kamalaa. Hän taas sai olla minulle vastaamatta, kunnes sai vihiä, että mulla on muita ihmissuhteita ja alkoi taas soitella ja järjestää ongelmia, jos en ollut aina tavoitettavissa. Tästä stressaantuneena en sopinut mitään menoja, ettei tarvitsisi riidellä ja pahoittaa omaa mieltä.
Eksä eli omaa elämäänsä omilla ehdoillaan. Tapaili muita naisia ym. Toivoin, että hän löytäisi uuden kumppanin ja jättäisi minut sen vuoksi rauhaan. Hän kuitenkin sössi ihmissuhteensa aina muutaman kuukauden jälkeen ja palasi sitten syyttämään minua vaikeuksistaan.
Kierteen katkaiseminen on todella vaikeaa varsinkin, jos on sidottu toiseen lasten kautta. Meillä ei ollut lapsia. Etsin lopulta työn toiselta paikkakunnalta ja eksälle valehtelin, että paikkaa oli tarjottu. Hän oli jo pitkään haukkunut minua laiskaksi kun tein vain osa-aika töitä eikä hän oikein keksinyt, miten voisi estää minua ottamasta vastaan kokoaikatyötä.
Muuttoni jälkeen hän otti yhteyttä vanhoihin ystäviini, joista oli minua eristänyt. Hän halunnut mennä kahville heidän kanssaan, mutta kaikki heistä olivat pitäneet ehdotusta sen verran outona, etteivät olleet suostuneet. Eiväthän he edes tunteneet koko tyyppiä. En vieläkään tiedä, miksi eksä halusi mennä kahville hänelle tuntemattomien ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ap tee mitään kuitenkaan,koska se tarvii autoa ( joka on exällä) ja ulkomaanmatkan ( jonka ex maksaisi). Itsehän hän ei aio mitään hommata,että voisi roikkua edelleen exässään.
Tässä on sellainenkin aspekti, että kaipaan aikuista juttuseuraa, enkä jaksa olla niin aktiivinen sukulaisteni suuntaan. Exäni kanssa olisi mukavaa jutella tavallaan vanhasta rutiinista, vaikka hän onkin ilkeä ja oikukas sekä tekee jatkuvasti ohareita, jos olemme sopineet jotain. Mutta ei mulla oikein parempaakaan vaihtoehtoa ole. Täytynee varmaan hankkia ajokortti; se toki helpottaisi elämääni huimasti.
Voi hyvää päivää. Pidä sitten ihmeessä exä juttukaverina, mutta älä tule enää tänne itkemään. Ei sinulla mitään hätää ole.
Ei asia ihan noinkaan sinänsä mene. Exäni on ovelasti sitonut minut itseensä, jotta hänellä on joku kiusattavana ja johon saa purkaa turhautumisensa ja pahan mielensä. Esimerkiksi jos nyt päättäisin, etten enää vastaa hänen puheluihinsa, saisin olla sydän syrjälläni, ettei hän ole kohta jossain oven takana koputtelemassa vihaisena. Pelkään häntä. Mutta hän on myös vuosien varrella eristänyt mut kavereistani ja sukulaisistani todella tehokkaasti. Mulla on vähän niinkuin "Tukholma-syndrooma" suhteessa häneen. Olen "laitostunut" siihen riippuvaisuuteeni hänestä ja siitä on vaikeaa pyristellä irti, vaikka olen parhaani yrittänyt tehdä (avioeron 1. vaihe vuosi sitten, 2. vaihe noin 6kk sitten, jonka jälkeen asumusero jne.). Tuntuu, että hänestä eroaminen on suorastaan taiteenlajinsa...niin vaikeaa se on. :/ t. Ap
Jo tämä todistaa että olet idiootti. TUollaisesta muutetaan eroon heti ensinmäisenä ennen 1. vaihetta.
Siis mitä tarkoitat? Pelkäsin jo tuollakin yhdistelmällä sitä muuttoa ja edelleenkin pelkään, että hän alkaa kiristää mua tai uhkailla. Yhdessä vaiheessa asumuseron jälkeen pelkäsin liikkua ulkona yksin ja lähteä töihin/töistä, sillä pelkäsin hänen toteuttavan uhkauksensa mua kohtaan.
Tokihan se on "turvallista" jättää avioerohakemus, jonka toinen väkivaltainen henkilö saa tietoon ja olla saman katon alla kuin olla jossain muualla. Jotain valoja päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on itsekäs masokisti joka selkärangattomuudellaan pilaa lastensa elämän. Olisit hyvä ja riittävän ihminen jos et olisi niin lapanen että altistat lapsesikin tuollaiselle. Sinua on neuvottu lukuisissa ketjuissa, itsekin olen neuvonut lukemattomia kertoja ja silti ne samat ulinat on täällä kerta toisensa jälkeen. Se kertoo vain siitä ettet välitä lapsistasi lainkaan. He tulevat vihaamaan sinua koska annat eksän kontrolloida. Vielä olisi mahdollisuus pelastaa tilanne, muuttaa todella kauas eksästä kysymättä häneltä mitään, tallentaa kaikki uhkailut ja jos olet yhtään kuunnellut lukuisista ketjuista vinkkiä, olet jokaisen pahoinpitelyn jälkeen käynyt lääkärissä joten vammatkin on tallennettu. Tadaa, saat yksinhuoltajuuden ja lähestymiskiellon. Mutta ei, ap ei itsekkäästi halua kun haluaa vaan olla marttyyri jota niin kovin säälitään ja voi, voi kun elämä on kamalaa. Niin se on kun et katkaise välittömästi eksään välejä. Ei tuollaiselle saamattomuudelle voi olla mitään muuta syytä kuin äärimmäinen itsekkyys, äärimmäinen masokismi tai vajaaälyisyys.
Terveisin hyvin vastaava lapsuus ja siellä se äiti edelleen kellarissa nukkuu 70-vuotiaana ja ottaa turpaan. Vihaan niin äitiäni ja minua pahoinpidellyttä isää kuin äitiäni joka ei lähtenyt vaikka monet olisivat auttaneet. Kun ei voi ettei iskä suutu, nyt pitää vaan olla hiljaa, älä välitä ettei se suutu lisää, kyllä me tämä sovitaan. Vitut sovittiin, sama paska jatkui niin kauan kun asuin kotona ja olen saanut keräillä mielenterveyteni rippeitä terapiassa. Toivottavasti sulla on säästössä rahaa lasten tuleviin osastojaksoihin, lääkkeisiin, terapiaan ja huonolla tuurilla hautajaisiin (kuten veljelleni kävi oman käden kautta). Niitä ne tulee tarvitsemaan jos et heivaa sitä "eksää" välittömästi elämästäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mikä hemmetin logiikka tässä on, sulla olis varaa lähteä lasten kanssa ulkomaille muttet kykene edes kauppaan ilman exääsi? En kyllä enää ihmettele miksi ei halua päästää lapsia sun kanssa ulkomaille.
Siis ei se ole rahasta kiinni, mutta itselläni ei ole ajokorttia (en ole koskaan hankkinutkaan sellaista). Oli tarkoitus mennä joihinkin huitsin nevadassa sijaitseviin automarketteihin, joihin ei pääse muuten kuin henkilöautolla. Olen kyllä "katuviisas" ja pärjään sekä keksin keinot, mutta olisi ollut vain kaikkein käytännöllisintä käydä henkilöautolla jossain jättimarketissa ostoksilla. Asun paikassa, jossa on lähinnä ylikalliita kivijalkakauppoja.
Ei rahasta kiinni mutta kuitenkin on kun pitää päästä automarkettiin. Katuviisautta on mutta ei osaa esim. kurkata onko ko. kaupoilla jo kotiinkuljetusta (kun ei ollut rahasta kiinni), tai mikä bussi/juna/kimppakyyti sinne markettiin menee. Käytännöllisyys? Käytännöllistäkö se on roikkua toisen talutusnuorassa ja holhouksen alla? Todellinen halu päästä pois ja eroon exästä puuttuu, siksi tilanteesi on se mikä se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ap tee mitään kuitenkaan,koska se tarvii autoa ( joka on exällä) ja ulkomaanmatkan ( jonka ex maksaisi). Itsehän hän ei aio mitään hommata,että voisi roikkua edelleen exässään.
Tässä on sellainenkin aspekti, että kaipaan aikuista juttuseuraa, enkä jaksa olla niin aktiivinen sukulaisteni suuntaan. Exäni kanssa olisi mukavaa jutella tavallaan vanhasta rutiinista, vaikka hän onkin ilkeä ja oikukas sekä tekee jatkuvasti ohareita, jos olemme sopineet jotain. Mutta ei mulla oikein parempaakaan vaihtoehtoa ole. Täytynee varmaan hankkia ajokortti; se toki helpottaisi elämääni huimasti.
Voi hyvää päivää. Pidä sitten ihmeessä exä juttukaverina, mutta älä tule enää tänne itkemään. Ei sinulla mitään hätää ole.
Ei asia ihan noinkaan sinänsä mene. Exäni on ovelasti sitonut minut itseensä, jotta hänellä on joku kiusattavana ja johon saa purkaa turhautumisensa ja pahan mielensä. Esimerkiksi jos nyt päättäisin, etten enää vastaa hänen puheluihinsa, saisin olla sydän syrjälläni, ettei hän ole kohta jossain oven takana koputtelemassa vihaisena. Pelkään häntä. Mutta hän on myös vuosien varrella eristänyt mut kavereistani ja sukulaisistani todella tehokkaasti. Mulla on vähän niinkuin "Tukholma-syndrooma" suhteessa häneen. Olen "laitostunut" siihen riippuvaisuuteeni hänestä ja siitä on vaikeaa pyristellä irti, vaikka olen parhaani yrittänyt tehdä (avioeron 1. vaihe vuosi sitten, 2. vaihe noin 6kk sitten, jonka jälkeen asumusero jne.). Tuntuu, että hänestä eroaminen on suorastaan taiteenlajinsa...niin vaikeaa se on. :/ t. Ap
Jo tämä todistaa että olet idiootti. TUollaisesta muutetaan eroon heti ensinmäisenä ennen 1. vaihetta.
Siis mitä tarkoitat? Pelkäsin jo tuollakin yhdistelmällä sitä muuttoa ja edelleenkin pelkään, että hän alkaa kiristää mua tai uhkailla. Yhdessä vaiheessa asumuseron jälkeen pelkäsin liikkua ulkona yksin ja lähteä töihin/töistä, sillä pelkäsin hänen toteuttavan uhkauksensa mua kohtaan.
Tokihan se on "turvallista" jättää avioerohakemus, jonka toinen väkivaltainen henkilö saa tietoon ja olla saman katon alla kuin olla jossain muualla. Jotain valoja päälle.
Tässä tapauksessa mun piti pohjustaa ja varmistella se tilanne siten, että jätimme erohakemuksen yhdessä. Mies siis ihan oikeasti ei ole rakastanut minua luultavasti koskaan, eikä hänellä ollut mitään lämpimiä tunteita minua kohtaan.
Perhe oli hänelle muutenkin vain CV:n jatke sekä sosiaalinen "alibi" siitä, että hän on "normaali" ja hetero. Se auttoi ilmeisesti häntä jopa urallaan etenemisessä. Itse olin hänelle lähinnä kodinkone, vihan kohde sekä kulissipuoliso ja lisäksi jaoin kodin kulut hänen kanssaan ja maksoin hänen vastikkeensa, joten hän hyötyi minusta taloudellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo?
Ei ole valitettavasti provo. Kävin muuten ns. ammattiauttajankin luona taannoin juttusilla, sillä perheväkivaltaongelmia (itseni kohdalla uhrin osassa) piti setviä viranomaisten kanssa. Mutta jotenkin traumatisoiduin ja säikähdin sitäkin, sillä se henkilö oli niin tiukkana tästä tilanteestani. Hänen mielestään mun ei pitäisi sallia mitään manipulointia.
Mutta ihan kuin kukaan ei tajuaisi, että pelkään exääni ja yritän luovia tässä tilanteessa parhaani mukaan. Asiat ovat edistyneet oikeaan suuntaan, tosin hitaanpuoleisesti. Aivan kuin vetäisin jotain kivirekeä koko ajan, sillä exä tahallaan sabotoi elämääni ja kiusaa. Yritän jaksaa, mutta aika yksinäiseltä ja ajoin epätoivoiseltakin tämä tuntuu. Olen silti optimisti, mutta välillä on pakko avautua jossain asiasta (esim. täällä).
Kuuntele sitä ammattiauttajaakin. Hänellä on syyt olla tiukkana sinulle tilanteestasi, koska koko ajan keksit tekosyitä antaa exän jatkaa manipulointia. Jos et vastaa ja exä tulee oven taakse, soitat poliisit. Jos uhkailee missä vaan, otat todisteet ja poliisille. Ilmoitat lastenvalvojalle jokaisesta uhkatilanteesta. Se ei ole mikään syy että pelkää, niin me muutkin on pelätty, mutta silti selviydytty.
Ainoa keino on irrottautua niistä tilanteista kokonaan, joissa manipulointi ja uhkailu on mahdollista. Ei siinä mikään luovinta auta, vaan jätät sen kivireen tien poskeen, itse sitä nyt olet valinnut kiskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mikä hemmetin logiikka tässä on, sulla olis varaa lähteä lasten kanssa ulkomaille muttet kykene edes kauppaan ilman exääsi? En kyllä enää ihmettele miksi ei halua päästää lapsia sun kanssa ulkomaille.
Siis ei se ole rahasta kiinni, mutta itselläni ei ole ajokorttia (en ole koskaan hankkinutkaan sellaista). Oli tarkoitus mennä joihinkin huitsin nevadassa sijaitseviin automarketteihin, joihin ei pääse muuten kuin henkilöautolla. Olen kyllä "katuviisas" ja pärjään sekä keksin keinot, mutta olisi ollut vain kaikkein käytännöllisintä käydä henkilöautolla jossain jättimarketissa ostoksilla. Asun paikassa, jossa on lähinnä ylikalliita kivijalkakauppoja.
Ei rahasta kiinni mutta kuitenkin on kun pitää päästä automarkettiin. Katuviisautta on mutta ei osaa esim. kurkata onko ko. kaupoilla jo kotiinkuljetusta (kun ei ollut rahasta kiinni), tai mikä bussi/juna/kimppakyyti sinne markettiin menee. Käytännöllisyys? Käytännöllistäkö se on roikkua toisen talutusnuorassa ja holhouksen alla? Todellinen halu päästä pois ja eroon exästä puuttuu, siksi tilanteesi on se mikä se on.
Osin kyse on tottumuksestakin. Olin tottunut siihen mukavuuteen, joka seuraa yksityisautoilusta. On mukavaa ostaa isoja volyymejä ruokaa edullisesti ja saada ne heti autolla kotiin sen sijaan, että ostaa pikkukaupoista ylihinnoiteltua tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Ap on itsekäs masokisti joka selkärangattomuudellaan pilaa lastensa elämän. Olisit hyvä ja riittävän ihminen jos et olisi niin lapanen että altistat lapsesikin tuollaiselle. Sinua on neuvottu lukuisissa ketjuissa, itsekin olen neuvonut lukemattomia kertoja ja silti ne samat ulinat on täällä kerta toisensa jälkeen. Se kertoo vain siitä ettet välitä lapsistasi lainkaan. He tulevat vihaamaan sinua koska annat eksän kontrolloida. Vielä olisi mahdollisuus pelastaa tilanne, muuttaa todella kauas eksästä kysymättä häneltä mitään, tallentaa kaikki uhkailut ja jos olet yhtään kuunnellut lukuisista ketjuista vinkkiä, olet jokaisen pahoinpitelyn jälkeen käynyt lääkärissä joten vammatkin on tallennettu. Tadaa, saat yksinhuoltajuuden ja lähestymiskiellon. Mutta ei, ap ei itsekkäästi halua kun haluaa vaan olla marttyyri jota niin kovin säälitään ja voi, voi kun elämä on kamalaa. Niin se on kun et katkaise välittömästi eksään välejä. Ei tuollaiselle saamattomuudelle voi olla mitään muuta syytä kuin äärimmäinen itsekkyys, äärimmäinen masokismi tai vajaaälyisyys.
Terveisin hyvin vastaava lapsuus ja siellä se äiti edelleen kellarissa nukkuu 70-vuotiaana ja ottaa turpaan. Vihaan niin äitiäni ja minua pahoinpidellyttä isää kuin äitiäni joka ei lähtenyt vaikka monet olisivat auttaneet. Kun ei voi ettei iskä suutu, nyt pitää vaan olla hiljaa, älä välitä ettei se suutu lisää, kyllä me tämä sovitaan. Vitut sovittiin, sama paska jatkui niin kauan kun asuin kotona ja olen saanut keräillä mielenterveyteni rippeitä terapiassa. Toivottavasti sulla on säästössä rahaa lasten tuleviin osastojaksoihin, lääkkeisiin, terapiaan ja huonolla tuurilla hautajaisiin (kuten veljelleni kävi oman käden kautta). Niitä ne tulee tarvitsemaan jos et heivaa sitä "eksää" välittömästi elämästäsi.
Melkein jo luulin että olet eräs kaverini mutta äitisi on elossa. Kaverini äiti kuoli yhteen lyöntiin (ei ensimmäiseen). Helppoa ei ole ollut hänelläkään, samanlaista kamppailua mielenterveyden ylläpitämiseksi mutta nyt nelikymppisenä on saanut hoidettua elämänsä kuntoon. Olen onnellinen teidän molempien puolesta.
Ap jättää kyllä kylmän perinnön lapsilleen. Välitätkö lapsistasi yhtään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on itsekäs masokisti joka selkärangattomuudellaan pilaa lastensa elämän. Olisit hyvä ja riittävän ihminen jos et olisi niin lapanen että altistat lapsesikin tuollaiselle. Sinua on neuvottu lukuisissa ketjuissa, itsekin olen neuvonut lukemattomia kertoja ja silti ne samat ulinat on täällä kerta toisensa jälkeen. Se kertoo vain siitä ettet välitä lapsistasi lainkaan. He tulevat vihaamaan sinua koska annat eksän kontrolloida. Vielä olisi mahdollisuus pelastaa tilanne, muuttaa todella kauas eksästä kysymättä häneltä mitään, tallentaa kaikki uhkailut ja jos olet yhtään kuunnellut lukuisista ketjuista vinkkiä, olet jokaisen pahoinpitelyn jälkeen käynyt lääkärissä joten vammatkin on tallennettu. Tadaa, saat yksinhuoltajuuden ja lähestymiskiellon. Mutta ei, ap ei itsekkäästi halua kun haluaa vaan olla marttyyri jota niin kovin säälitään ja voi, voi kun elämä on kamalaa. Niin se on kun et katkaise välittömästi eksään välejä. Ei tuollaiselle saamattomuudelle voi olla mitään muuta syytä kuin äärimmäinen itsekkyys, äärimmäinen masokismi tai vajaaälyisyys.
Terveisin hyvin vastaava lapsuus ja siellä se äiti edelleen kellarissa nukkuu 70-vuotiaana ja ottaa turpaan. Vihaan niin äitiäni ja minua pahoinpidellyttä isää kuin äitiäni joka ei lähtenyt vaikka monet olisivat auttaneet. Kun ei voi ettei iskä suutu, nyt pitää vaan olla hiljaa, älä välitä ettei se suutu lisää, kyllä me tämä sovitaan. Vitut sovittiin, sama paska jatkui niin kauan kun asuin kotona ja olen saanut keräillä mielenterveyteni rippeitä terapiassa. Toivottavasti sulla on säästössä rahaa lasten tuleviin osastojaksoihin, lääkkeisiin, terapiaan ja huonolla tuurilla hautajaisiin (kuten veljelleni kävi oman käden kautta). Niitä ne tulee tarvitsemaan jos et heivaa sitä "eksää" välittömästi elämästäsi.
Mutta tämä on oikeasti todella, todella vaikeaa. Olen monet kerrat sanonut vanhemmille ja vihjaissut, että mulla on vaikeaa olla ja haluaisin, että olisivat tukenani, mutta ei. Isäni vetäytyy säikyn passiiviseksi, kun kerron tilanteestani ja äitini itsekkäästi mukavuudenhalustaan ottaa etäisyyttä. Hän tulee kylään ainoastaan nähdäkseen asuntoni mielenkiinnosta ja soittaa, kun hänellä on omia huolia, mutta hän on täysin kykenemätön tukemaan mua tilanteessani.
Mua ovat auttaneet ihan muut ihmiset enemmän, vaikken ole edes juurikaan kertonut juurikaan kenellekään mitään. Hain myös turvaa yhdestä "täysin väärästä" ja ulkopuolisesta ihmisestä, enkä tiedä, mitä hän tosiasiallisesti edes ajattelee asioista tai minusta. Mutta hän auttoi silti minua ehkä puolivahingossa ja ohimennen. Voi, kunpa hän tietäisi, miten asiat oikeasti ovat ja miksi käyttäydyn siten kuin käyttäydyn. Haluan hänelle, perheelleni ja muillekin hyvää, mutta itselläni on todella paljon todella traumaattisia kokemuksia takanani. Yritän parhaani tässä, mut pitäisi jaksaa ja pystyä vielä parempaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mikä hemmetin logiikka tässä on, sulla olis varaa lähteä lasten kanssa ulkomaille muttet kykene edes kauppaan ilman exääsi? En kyllä enää ihmettele miksi ei halua päästää lapsia sun kanssa ulkomaille.
Siis ei se ole rahasta kiinni, mutta itselläni ei ole ajokorttia (en ole koskaan hankkinutkaan sellaista). Oli tarkoitus mennä joihinkin huitsin nevadassa sijaitseviin automarketteihin, joihin ei pääse muuten kuin henkilöautolla. Olen kyllä "katuviisas" ja pärjään sekä keksin keinot, mutta olisi ollut vain kaikkein käytännöllisintä käydä henkilöautolla jossain jättimarketissa ostoksilla. Asun paikassa, jossa on lähinnä ylikalliita kivijalkakauppoja.
Ei rahasta kiinni mutta kuitenkin on kun pitää päästä automarkettiin. Katuviisautta on mutta ei osaa esim. kurkata onko ko. kaupoilla jo kotiinkuljetusta (kun ei ollut rahasta kiinni), tai mikä bussi/juna/kimppakyyti sinne markettiin menee. Käytännöllisyys? Käytännöllistäkö se on roikkua toisen talutusnuorassa ja holhouksen alla? Todellinen halu päästä pois ja eroon exästä puuttuu, siksi tilanteesi on se mikä se on.
Osin kyse on tottumuksestakin. Olin tottunut siihen mukavuuteen, joka seuraa yksityisautoilusta. On mukavaa ostaa isoja volyymejä ruokaa edullisesti ja saada ne heti autolla kotiin sen sijaan, että ostaa pikkukaupoista ylihinnoiteltua tavaraa.
Yksityisautoilun mukavuus on siis niin mukavaa että sen takia voi olla toisen nyrkkeilysäkkinä? Ajokortillisena nyt kerron ettei se sentään niin ihmeellistä ole että sen takia pitää oma ja lasten elämä pilata. Ero siis tuli ja muutin lähemmäs bussi- ja junalinjoja koska ei ole varaa autoon. Kodin lähellä on pieni marketti mistä saa perustarvikkeet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mikä hemmetin logiikka tässä on, sulla olis varaa lähteä lasten kanssa ulkomaille muttet kykene edes kauppaan ilman exääsi? En kyllä enää ihmettele miksi ei halua päästää lapsia sun kanssa ulkomaille.
Siis ei se ole rahasta kiinni, mutta itselläni ei ole ajokorttia (en ole koskaan hankkinutkaan sellaista). Oli tarkoitus mennä joihinkin huitsin nevadassa sijaitseviin automarketteihin, joihin ei pääse muuten kuin henkilöautolla. Olen kyllä "katuviisas" ja pärjään sekä keksin keinot, mutta olisi ollut vain kaikkein käytännöllisintä käydä henkilöautolla jossain jättimarketissa ostoksilla. Asun paikassa, jossa on lähinnä ylikalliita kivijalkakauppoja.
Ei rahasta kiinni mutta kuitenkin on kun pitää päästä automarkettiin. Katuviisautta on mutta ei osaa esim. kurkata onko ko. kaupoilla jo kotiinkuljetusta (kun ei ollut rahasta kiinni), tai mikä bussi/juna/kimppakyyti sinne markettiin menee. Käytännöllisyys? Käytännöllistäkö se on roikkua toisen talutusnuorassa ja holhouksen alla? Todellinen halu päästä pois ja eroon exästä puuttuu, siksi tilanteesi on se mikä se on.
Osin kyse on tottumuksestakin. Olin tottunut siihen mukavuuteen, joka seuraa yksityisautoilusta. On mukavaa ostaa isoja volyymejä ruokaa edullisesti ja saada ne heti autolla kotiin sen sijaan, että ostaa pikkukaupoista ylihinnoiteltua tavaraa.
1. Aja kortti, 2. Osta auto. Vai kuljettajaako kaipaat! Mä en nyt tajua näitä syitä ollenkaan. Juttukaveriksi ja autonkuljettajaksi väkivaltainen ja manipuloiva exä joka tekee ohareita, kieltää sitä ja tätä ja hallitsee elämää yhä. Luetko sä itse ollenkaan noita juttujasi?
Jos sua oikeesti vituttais tuo tilanne ap, tekisit jotain. Jotain muuta kuin tämä Vauva-palstalle tilittämisesi.
Taidat olla läheisriippuvainen ? Ei ole kyllä ihan normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mikä hemmetin logiikka tässä on, sulla olis varaa lähteä lasten kanssa ulkomaille muttet kykene edes kauppaan ilman exääsi? En kyllä enää ihmettele miksi ei halua päästää lapsia sun kanssa ulkomaille.
Siis ei se ole rahasta kiinni, mutta itselläni ei ole ajokorttia (en ole koskaan hankkinutkaan sellaista). Oli tarkoitus mennä joihinkin huitsin nevadassa sijaitseviin automarketteihin, joihin ei pääse muuten kuin henkilöautolla. Olen kyllä "katuviisas" ja pärjään sekä keksin keinot, mutta olisi ollut vain kaikkein käytännöllisintä käydä henkilöautolla jossain jättimarketissa ostoksilla. Asun paikassa, jossa on lähinnä ylikalliita kivijalkakauppoja.
Ei rahasta kiinni mutta kuitenkin on kun pitää päästä automarkettiin. Katuviisautta on mutta ei osaa esim. kurkata onko ko. kaupoilla jo kotiinkuljetusta (kun ei ollut rahasta kiinni), tai mikä bussi/juna/kimppakyyti sinne markettiin menee. Käytännöllisyys? Käytännöllistäkö se on roikkua toisen talutusnuorassa ja holhouksen alla? Todellinen halu päästä pois ja eroon exästä puuttuu, siksi tilanteesi on se mikä se on.
Osin kyse on tottumuksestakin. Olin tottunut siihen mukavuuteen, joka seuraa yksityisautoilusta. On mukavaa ostaa isoja volyymejä ruokaa edullisesti ja saada ne heti autolla kotiin sen sijaan, että ostaa pikkukaupoista ylihinnoiteltua tavaraa.
1. Aja kortti, 2. Osta auto. Vai kuljettajaako kaipaat! Mä en nyt tajua näitä syitä ollenkaan. Juttukaveriksi ja autonkuljettajaksi väkivaltainen ja manipuloiva exä joka tekee ohareita, kieltää sitä ja tätä ja hallitsee elämää yhä. Luetko sä itse ollenkaan noita juttujasi?
Tiedän, että se kuulostaa oudolta, mutta ei mulla tässä samassa kaupungissa ole käytännössä ketään muuta aikuista ihmistä, jolle jutella muuten kuin lapsen tai sukulaisen roolissa. Joskus on kivaa, kun on joku muu joka tulee lasten kanssa toimeen ja osaa kulkea heidän kanssaan siinä mukana. Ei tarvitse olla ihan yksin kahden villinpuoleisen lapsen kanssa liikenteessä. Samoin saa hetkellisesti "parisuhteessa olevan ihmisen statuksen", vaikkakin se on feikkiä ja se feikkiaviomies oikeasti vihaa minua ja on todella ilkeä. Inhoan olla sinkku ja yh. Nuo ovat itsekkäitä ja tunneperäisiä motiiveja, myönnän.
Ei asia ihan noinkaan sinänsä mene. Exäni on ovelasti sitonut minut itseensä, jotta hänellä on joku kiusattavana ja johon saa purkaa turhautumisensa ja pahan mielensä. Esimerkiksi jos nyt päättäisin, etten enää vastaa hänen puheluihinsa, saisin olla sydän syrjälläni, ettei hän ole kohta jossain oven takana koputtelemassa vihaisena. Pelkään häntä. Mutta hän on myös vuosien varrella eristänyt mut kavereistani ja sukulaisistani todella tehokkaasti. Mulla on vähän niinkuin "Tukholma-syndrooma" suhteessa häneen. Olen "laitostunut" siihen riippuvaisuuteeni hänestä ja siitä on vaikeaa pyristellä irti, vaikka olen parhaani yrittänyt tehdä (avioeron 1. vaihe vuosi sitten, 2. vaihe noin 6kk sitten, jonka jälkeen asumusero jne.). Tuntuu, että hänestä eroaminen on suorastaan taiteenlajinsa...niin vaikeaa se on. :/ t. Ap