Lue keskustelun säännöt.
V*tuttaa olla exän armoilla eron jälkeen
26.07.2017 |
Itselläni on kesäloma, mutta exä kieltää ulkomaanmatkat sekä kontrolloi muutenkin menemisiä. Itse hän sai 3- ja 4-vuotiaat kuukaudeksi kanssaan lempipaikkaansa eli lapsuudenkotiinsa vanhempiensa luokse.
Nyt olisi oma kahden viikon lomani, niin en saa muuta kuin hengailla kotona ja exä soittelee monta kertaa päivässä ja kontrolloi kaikkea syömisistä alkaen. Aluksi se taas inhotti, mutta kävimme eilen ostoksilla yhdessä (ja sain kuunnella exän haukkumista taas) ja tänään olisi ollut tarkoitus mennä uudelleen ostoksille autolla yhdessä. Nyt oltiin odoteltu jo kolme tuntia hänen soittoaan ja soitin siis takaisin, niin hän tekikin oharit, siellä ei raaski mennä autolla tänään kauppaan (olisimme itse maksaneet ostokset; hän olisi kustantanut bensiinit, sillä hän ajelee muutenkin huvikseen).
Alan taas kihistä raivosta, sillä en pääse minnekään ilman hänen armopalojaan. Suutuin hänelle puhelimessa ja nyt hän ei enää vastaa lainkaan puhelimeen. Peruin omat suunnitelmani hänen vuokseen ja nyt hän peruikin taas lupauksensa ja kohta päivä on ohitse. Lisäksi mulla on todella vähän lomaa, joten jokainen päivä on kallisarvoinen. Mikä tässä mättää ja mitä mun pitäisi tehdä?
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mikä hemmetin logiikka tässä on, sulla olis varaa lähteä lasten kanssa ulkomaille muttet kykene edes kauppaan ilman exääsi? En kyllä enää ihmettele miksi ei halua päästää lapsia sun kanssa ulkomaille.
Siis ei se ole rahasta kiinni, mutta itselläni ei ole ajokorttia (en ole koskaan hankkinutkaan sellaista). Oli tarkoitus mennä joihinkin huitsin nevadassa sijaitseviin automarketteihin, joihin ei pääse muuten kuin henkilöautolla. Olen kyllä "katuviisas" ja pärjään sekä keksin keinot, mutta olisi ollut vain kaikkein käytännöllisintä käydä henkilöautolla jossain jättimarketissa ostoksilla. Asun paikassa, jossa on lähinnä ylikalliita kivijalkakauppoja.
Ei rahasta kiinni mutta kuitenkin on kun pitää päästä automarkettiin. Katuviisautta on mutta ei osaa esim. kurkata onko ko. kaupoilla jo kotiinkuljetusta (kun ei ollut rahasta kiinni), tai mikä bussi/juna/kimppakyyti sinne markettiin menee. Käytännöllisyys? Käytännöllistäkö se on roikkua toisen talutusnuorassa ja holhouksen alla? Todellinen halu päästä pois ja eroon exästä puuttuu, siksi tilanteesi on se mikä se on.
Osin kyse on tottumuksestakin. Olin tottunut siihen mukavuuteen, joka seuraa yksityisautoilusta. On mukavaa ostaa isoja volyymejä ruokaa edullisesti ja saada ne heti autolla kotiin sen sijaan, että ostaa pikkukaupoista ylihinnoiteltua tavaraa.
Yksityisautoilun mukavuus on siis niin mukavaa että sen takia voi olla toisen nyrkkeilysäkkinä? Ajokortillisena nyt kerron ettei se sentään niin ihmeellistä ole että sen takia pitää oma ja lasten elämä pilata. Ero siis tuli ja muutin lähemmäs bussi- ja junalinjoja koska ei ole varaa autoon. Kodin lähellä on pieni marketti mistä saa perustarvikkeet.
En tiedä, mikä siinä on, mutta nautin siitä, kun voin olla "oman" auton (ennen eroamme se oli oikeastikin puoliksi oma autoni, vaikkei mulla korttia olekaan...olin nimittäin maksanut sen puoliksi) kyydissä. Tulee jotenkin rento olo siitä vapaudesta. Ja kuten mainitsinkin, tuntuu hyvältä, jos tuntemattomat luulevat parisuhteessa olevaksi. Siitä saa jotenkin ansiotonta arvonnousua niin paljon. Olin nuorena todella pitkään sinkku ja koin siitä todella voimakasta alemmuudentuntoa vuosikaudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mikä hemmetin logiikka tässä on, sulla olis varaa lähteä lasten kanssa ulkomaille muttet kykene edes kauppaan ilman exääsi? En kyllä enää ihmettele miksi ei halua päästää lapsia sun kanssa ulkomaille.
Siis ei se ole rahasta kiinni, mutta itselläni ei ole ajokorttia (en ole koskaan hankkinutkaan sellaista). Oli tarkoitus mennä joihinkin huitsin nevadassa sijaitseviin automarketteihin, joihin ei pääse muuten kuin henkilöautolla. Olen kyllä "katuviisas" ja pärjään sekä keksin keinot, mutta olisi ollut vain kaikkein käytännöllisintä käydä henkilöautolla jossain jättimarketissa ostoksilla. Asun paikassa, jossa on lähinnä ylikalliita kivijalkakauppoja.
Ei rahasta kiinni mutta kuitenkin on kun pitää päästä automarkettiin. Katuviisautta on mutta ei osaa esim. kurkata onko ko. kaupoilla jo kotiinkuljetusta (kun ei ollut rahasta kiinni), tai mikä bussi/juna/kimppakyyti sinne markettiin menee. Käytännöllisyys? Käytännöllistäkö se on roikkua toisen talutusnuorassa ja holhouksen alla? Todellinen halu päästä pois ja eroon exästä puuttuu, siksi tilanteesi on se mikä se on.
Osin kyse on tottumuksestakin. Olin tottunut siihen mukavuuteen, joka seuraa yksityisautoilusta. On mukavaa ostaa isoja volyymejä ruokaa edullisesti ja saada ne heti autolla kotiin sen sijaan, että ostaa pikkukaupoista ylihinnoiteltua tavaraa.
1. Aja kortti, 2. Osta auto. Vai kuljettajaako kaipaat! Mä en nyt tajua näitä syitä ollenkaan. Juttukaveriksi ja autonkuljettajaksi väkivaltainen ja manipuloiva exä joka tekee ohareita, kieltää sitä ja tätä ja hallitsee elämää yhä. Luetko sä itse ollenkaan noita juttujasi?
Tiedän, että se kuulostaa oudolta, mutta ei mulla tässä samassa kaupungissa ole käytännössä ketään muuta aikuista ihmistä, jolle jutella muuten kuin lapsen tai sukulaisen roolissa. Joskus on kivaa, kun on joku muu joka tulee lasten kanssa toimeen ja osaa kulkea heidän kanssaan siinä mukana. Ei tarvitse olla ihan yksin kahden villinpuoleisen lapsen kanssa liikenteessä. Samoin saa hetkellisesti "parisuhteessa olevan ihmisen statuksen", vaikkakin se on feikkiä ja se feikkiaviomies oikeasti vihaa minua ja on todella ilkeä. Inhoan olla sinkku ja yh. Nuo ovat itsekkäitä ja tunneperäisiä motiiveja, myönnän.
Nuo motiivit ovat sairaita. Mene heti oikeasti kunnolliseen terapiaan. Et tajua mitä teet itsellesi ja lapsillesi.
Miten niin sairaita? Ihminen on sosiaalinen olento, enkä jaksaisi olla aina yksin. Kaipaan oikeasti aikuista seuraa välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mikä hemmetin logiikka tässä on, sulla olis varaa lähteä lasten kanssa ulkomaille muttet kykene edes kauppaan ilman exääsi? En kyllä enää ihmettele miksi ei halua päästää lapsia sun kanssa ulkomaille.
Siis ei se ole rahasta kiinni, mutta itselläni ei ole ajokorttia (en ole koskaan hankkinutkaan sellaista). Oli tarkoitus mennä joihinkin huitsin nevadassa sijaitseviin automarketteihin, joihin ei pääse muuten kuin henkilöautolla. Olen kyllä "katuviisas" ja pärjään sekä keksin keinot, mutta olisi ollut vain kaikkein käytännöllisintä käydä henkilöautolla jossain jättimarketissa ostoksilla. Asun paikassa, jossa on lähinnä ylikalliita kivijalkakauppoja.
Ei rahasta kiinni mutta kuitenkin on kun pitää päästä automarkettiin. Katuviisautta on mutta ei osaa esim. kurkata onko ko. kaupoilla jo kotiinkuljetusta (kun ei ollut rahasta kiinni), tai mikä bussi/juna/kimppakyyti sinne markettiin menee. Käytännöllisyys? Käytännöllistäkö se on roikkua toisen talutusnuorassa ja holhouksen alla? Todellinen halu päästä pois ja eroon exästä puuttuu, siksi tilanteesi on se mikä se on.
Osin kyse on tottumuksestakin. Olin tottunut siihen mukavuuteen, joka seuraa yksityisautoilusta. On mukavaa ostaa isoja volyymejä ruokaa edullisesti ja saada ne heti autolla kotiin sen sijaan, että ostaa pikkukaupoista ylihinnoiteltua tavaraa.
Yksityisautoilun mukavuus on siis niin mukavaa että sen takia voi olla toisen nyrkkeilysäkkinä? Ajokortillisena nyt kerron ettei se sentään niin ihmeellistä ole että sen takia pitää oma ja lasten elämä pilata. Ero siis tuli ja muutin lähemmäs bussi- ja junalinjoja koska ei ole varaa autoon. Kodin lähellä on pieni marketti mistä saa perustarvikkeet.
En tiedä, mikä siinä on, mutta nautin siitä, kun voin olla "oman" auton (ennen eroamme se oli oikeastikin puoliksi oma autoni, vaikkei mulla korttia olekaan...olin nimittäin maksanut sen puoliksi) kyydissä. Tulee jotenkin rento olo siitä vapaudesta. Ja kuten mainitsinkin, tuntuu hyvältä, jos tuntemattomat luulevat parisuhteessa olevaksi. Siitä saa jotenkin ansiotonta arvonnousua niin paljon. Olin nuorena todella pitkään sinkku ja koin siitä todella voimakasta alemmuudentuntoa vuosikaudet.
Noniin, kiitos ja näkemiin. Provoksi paljastui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mikä hemmetin logiikka tässä on, sulla olis varaa lähteä lasten kanssa ulkomaille muttet kykene edes kauppaan ilman exääsi? En kyllä enää ihmettele miksi ei halua päästää lapsia sun kanssa ulkomaille.
Siis ei se ole rahasta kiinni, mutta itselläni ei ole ajokorttia (en ole koskaan hankkinutkaan sellaista). Oli tarkoitus mennä joihinkin huitsin nevadassa sijaitseviin automarketteihin, joihin ei pääse muuten kuin henkilöautolla. Olen kyllä "katuviisas" ja pärjään sekä keksin keinot, mutta olisi ollut vain kaikkein käytännöllisintä käydä henkilöautolla jossain jättimarketissa ostoksilla. Asun paikassa, jossa on lähinnä ylikalliita kivijalkakauppoja.
Ei rahasta kiinni mutta kuitenkin on kun pitää päästä automarkettiin. Katuviisautta on mutta ei osaa esim. kurkata onko ko. kaupoilla jo kotiinkuljetusta (kun ei ollut rahasta kiinni), tai mikä bussi/juna/kimppakyyti sinne markettiin menee. Käytännöllisyys? Käytännöllistäkö se on roikkua toisen talutusnuorassa ja holhouksen alla? Todellinen halu päästä pois ja eroon exästä puuttuu, siksi tilanteesi on se mikä se on.
Osin kyse on tottumuksestakin. Olin tottunut siihen mukavuuteen, joka seuraa yksityisautoilusta. On mukavaa ostaa isoja volyymejä ruokaa edullisesti ja saada ne heti autolla kotiin sen sijaan, että ostaa pikkukaupoista ylihinnoiteltua tavaraa.
Yksityisautoilun mukavuus on siis niin mukavaa että sen takia voi olla toisen nyrkkeilysäkkinä? Ajokortillisena nyt kerron ettei se sentään niin ihmeellistä ole että sen takia pitää oma ja lasten elämä pilata. Ero siis tuli ja muutin lähemmäs bussi- ja junalinjoja koska ei ole varaa autoon. Kodin lähellä on pieni marketti mistä saa perustarvikkeet.
En tiedä, mikä siinä on, mutta nautin siitä, kun voin olla "oman" auton (ennen eroamme se oli oikeastikin puoliksi oma autoni, vaikkei mulla korttia olekaan...olin nimittäin maksanut sen puoliksi) kyydissä. Tulee jotenkin rento olo siitä vapaudesta. Ja kuten mainitsinkin, tuntuu hyvältä, jos tuntemattomat luulevat parisuhteessa olevaksi. Siitä saa jotenkin ansiotonta arvonnousua niin paljon. Olin nuorena todella pitkään sinkku ja koin siitä todella voimakasta alemmuudentuntoa vuosikaudet.
Noniin, kiitos ja näkemiin. Provoksi paljastui.
Ei ole provo. Olin reilusti yli parikymppiseksi sinkku aina ja senkin jälkeen kolmekymppiseksi monta vuotta sellaisessa säätösuhteessa, jossa ei voitu olla virallisesti ja avoimesti yhdessä. Joten yksin reissasin ja vietin juhlapyhät ja lomatkin. Miestä näin muutaman kerran kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mikä hemmetin logiikka tässä on, sulla olis varaa lähteä lasten kanssa ulkomaille muttet kykene edes kauppaan ilman exääsi? En kyllä enää ihmettele miksi ei halua päästää lapsia sun kanssa ulkomaille.
Siis ei se ole rahasta kiinni, mutta itselläni ei ole ajokorttia (en ole koskaan hankkinutkaan sellaista). Oli tarkoitus mennä joihinkin huitsin nevadassa sijaitseviin automarketteihin, joihin ei pääse muuten kuin henkilöautolla. Olen kyllä "katuviisas" ja pärjään sekä keksin keinot, mutta olisi ollut vain kaikkein käytännöllisintä käydä henkilöautolla jossain jättimarketissa ostoksilla. Asun paikassa, jossa on lähinnä ylikalliita kivijalkakauppoja.
Ei rahasta kiinni mutta kuitenkin on kun pitää päästä automarkettiin. Katuviisautta on mutta ei osaa esim. kurkata onko ko. kaupoilla jo kotiinkuljetusta (kun ei ollut rahasta kiinni), tai mikä bussi/juna/kimppakyyti sinne markettiin menee. Käytännöllisyys? Käytännöllistäkö se on roikkua toisen talutusnuorassa ja holhouksen alla? Todellinen halu päästä pois ja eroon exästä puuttuu, siksi tilanteesi on se mikä se on.
Osin kyse on tottumuksestakin. Olin tottunut siihen mukavuuteen, joka seuraa yksityisautoilusta. On mukavaa ostaa isoja volyymejä ruokaa edullisesti ja saada ne heti autolla kotiin sen sijaan, että ostaa pikkukaupoista ylihinnoiteltua tavaraa.
Yksityisautoilun mukavuus on siis niin mukavaa että sen takia voi olla toisen nyrkkeilysäkkinä? Ajokortillisena nyt kerron ettei se sentään niin ihmeellistä ole että sen takia pitää oma ja lasten elämä pilata. Ero siis tuli ja muutin lähemmäs bussi- ja junalinjoja koska ei ole varaa autoon. Kodin lähellä on pieni marketti mistä saa perustarvikkeet.
En tiedä, mikä siinä on, mutta nautin siitä, kun voin olla "oman" auton (ennen eroamme se oli oikeastikin puoliksi oma autoni, vaikkei mulla korttia olekaan...olin nimittäin maksanut sen puoliksi) kyydissä. Tulee jotenkin rento olo siitä vapaudesta. Ja kuten mainitsinkin, tuntuu hyvältä, jos tuntemattomat luulevat parisuhteessa olevaksi. Siitä saa jotenkin ansiotonta arvonnousua niin paljon. Olin nuorena todella pitkään sinkku ja koin siitä todella voimakasta alemmuudentuntoa vuosikaudet.
Noniin, kiitos ja näkemiin. Provoksi paljastui.
Ja siis mies pakotti mut osallistumaan puoliksi auton ostoon silloin. Hän tosin sittemmin omi auton itselleen, eikä mulla edes ole korttiakaan. Mies tosin esti senkin hankkimisen (lannisti aina, kun yritin ottaa sen puheeksi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis eipä tässä pienten lasten kanssa hirveästi keneenkään voi tutustua, kun ei senkään puolesta oikein pääse liikkumaan kovinkaan vapaasti puhumattakaan siitä, että olisi aikaa/voimia tutustua uusiin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mikä hemmetin logiikka tässä on, sulla olis varaa lähteä lasten kanssa ulkomaille muttet kykene edes kauppaan ilman exääsi? En kyllä enää ihmettele miksi ei halua päästää lapsia sun kanssa ulkomaille.
Siis ei se ole rahasta kiinni, mutta itselläni ei ole ajokorttia (en ole koskaan hankkinutkaan sellaista). Oli tarkoitus mennä joihinkin huitsin nevadassa sijaitseviin automarketteihin, joihin ei pääse muuten kuin henkilöautolla. Olen kyllä "katuviisas" ja pärjään sekä keksin keinot, mutta olisi ollut vain kaikkein käytännöllisintä käydä henkilöautolla jossain jättimarketissa ostoksilla. Asun paikassa, jossa on lähinnä ylikalliita kivijalkakauppoja.
Ei rahasta kiinni mutta kuitenkin on kun pitää päästä automarkettiin. Katuviisautta on mutta ei osaa esim. kurkata onko ko. kaupoilla jo kotiinkuljetusta (kun ei ollut rahasta kiinni), tai mikä bussi/juna/kimppakyyti sinne markettiin menee. Käytännöllisyys? Käytännöllistäkö se on roikkua toisen talutusnuorassa ja holhouksen alla? Todellinen halu päästä pois ja eroon exästä puuttuu, siksi tilanteesi on se mikä se on.
Osin kyse on tottumuksestakin. Olin tottunut siihen mukavuuteen, joka seuraa yksityisautoilusta. On mukavaa ostaa isoja volyymejä ruokaa edullisesti ja saada ne heti autolla kotiin sen sijaan, että ostaa pikkukaupoista ylihinnoiteltua tavaraa.
1. Aja kortti, 2. Osta auto. Vai kuljettajaako kaipaat! Mä en nyt tajua näitä syitä ollenkaan. Juttukaveriksi ja autonkuljettajaksi väkivaltainen ja manipuloiva exä joka tekee ohareita, kieltää sitä ja tätä ja hallitsee elämää yhä. Luetko sä itse ollenkaan noita juttujasi?
Tiedän, että se kuulostaa oudolta, mutta ei mulla tässä samassa kaupungissa ole käytännössä ketään muuta aikuista ihmistä, jolle jutella muuten kuin lapsen tai sukulaisen roolissa. Joskus on kivaa, kun on joku muu joka tulee lasten kanssa toimeen ja osaa kulkea heidän kanssaan siinä mukana. Ei tarvitse olla ihan yksin kahden villinpuoleisen lapsen kanssa liikenteessä. Samoin saa hetkellisesti "parisuhteessa olevan ihmisen statuksen", vaikkakin se on feikkiä ja se feikkiaviomies oikeasti vihaa minua ja on todella ilkeä. Inhoan olla sinkku ja yh. Nuo ovat itsekkäitä ja tunneperäisiä motiiveja, myönnän.
Nuo motiivit ovat sairaita. Mene heti oikeasti kunnolliseen terapiaan. Et tajua mitä teet itsellesi ja lapsillesi.
Miten niin sairaita? Ihminen on sosiaalinen olento, enkä jaksaisi olla aina yksin. Kaipaan oikeasti aikuista seuraa välillä.
Sosiaalinen, terve(!!), olento EI kaipaa eikä hyväksy väkivaltaista,alistavas, vihaa täynnä olevaa ihmissuhdetta lähelleen! Ollenkaan. Koskaan. Ymmärrätkö?. Olet mieluommin rouvan statuksella hakattavana ja syljettävänä kuin yh.
Että kyllä sanoisin kuten edellinen: Aika sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
gg kirjoitti:
Ikävää, että monet tuomitsevat AP:n ymmärtämättä lainkaan, mitä manipulatiivinen suhde tekee ihmiselle. On olemassa äärimmäisen neuvottelukyvyttömiä ja julmia ihmisiä ja AP yrittää vain luovia niin, ettei eksä alkaisi pahimmassa tapauksessa aloittaa oikeustaistelukierrettä, joka on äärimmäisen kuormittavaa ja johon voi liittyä sen henkisesti sairaan ihmisen puolelta mustamaalausta ja toisen mielenterveyden kyseenalaistamista.
Nyt on vaan AP niin, ettei sulla ole muita vaihtoehtoja kuin toimia niin kuin haluat toimia eron jälkeen. Valmistaudu seuraamuksiin tallentamalla tekstiviestejä ja puheluita (joku call record -sovellus). Hanki todisteet pahoinpitelyistä. Tallenna vaikka nauhuriin keskinäiset kohtaamisenne. Puhu perheelle ja ystäville, jotta he voivat todistaa. Kun saat todistusaineistoa eksän kontrolloivasta ja väkivaltaisesta käytöksestä, eksä ei pysty mahdollisessa oikeudenkäynnissä saamaan tahtoaan läpi. Voit myös hakea lähestymiskieltoa.
Vaikka eksäsi onkin vahva ja kontrolloiva, ei hän pysty kontrolloimaan oikeuslaitosta tai menemään lakien yläpuolelle, kunhan pystyt vaan todistamaan, kumpi suhteessa on se hankala osapuoli. Kun on ollut pitkään voimakastahtoisen ihmisen vaikutuspiirissä, voi tulla sellainen käsitys, että tämä henkilö tyyliin hallitsee koko maailmaa, mutta tämä ei ole totta.
Tämä on niin totta, manipuloiva tyyppi saa ihmisen toimimaan epäjohdonmukaisesti ja ulkopuolisen silmiin käsittämättömästi - ja sehän on tarkoituskin. Ja tässä ketjussa sen seuraukset näkyvät kovuutena ja jopa julmuutena uhria kohtaan. On helppo huudella kun ei ole itse joutunut kohtaamaan vastaavaa.
Kannattaa tosiaan kirjata tapahtumia ylös ja pyytää todistajia mukaan.
Muista ettet ole toisen omaisuutta etkä tilivelvollinen! Itsenäisty ja ole lapsillesi rakastava äiti - jokainen teistä ansaitsee sen!
Tässä ketjussa kovimmin sanovat juuri ne, jotka ovat itse saman kokeneet, heränneet toimimaan ja selviytyneet.
Ei pidä paikkaansa. Itse olen eronnut manipuloivasta, kontrolloivasta ja väkivaltaisesta miehestä. Uhkasi viedä minulta kaiken eron yhteydessä ja niin hän on tehnytkin / yrittänyt tehdä ja vaikka erosta on kohta 8 vuotta hän jatkaa yhä. Oikeusjuttua oikeusjutun perään, kiusaamisilmoituksia kaikille mahdollisille viranomaisille, vuosikausien sosiaali- perhetyö ja perheneuvolakierrokset, koska ex manipuloi viranomaistätejä mennen tullen.
Sen tähden ymmärrän ap:ta. Mutta olen selvinnyt hengissä siitä tuosta kaikesta. Askel askeleelta olen mennyt eteenpäin. Ensin avaimet pois exältä (keräsin rohkeutta kuukausia). Muutama vuosi, että uskalsin kieltää jatkuvan yhteydenpidon. Siitä vielä eteenpäin ja hankkia turvakiellon. Olen menettänyt oikeujutuissa taloudellisesti kaiken. Lapsia en ole onneksi menettänyt vaikka ex on hakenut lähivanhemmuutta useaan kertaan oikeudesta ja hänellä on todella arvovaltaisia tahoja todistajina.
Ja tämä ei ole siis vieläkään loppu. Mutta siitä kun psyykkisesti "erosin" on jo todella pitkä aika. Tie on ollut tosi raskas. Olen menettänyt myös kaikki ihmiset:ystävät, kaverit ja tutut. He ovat uskoneet mustamaalauksen ja pitävät minua hirviönä, joka putsasi exän tyhjiin ja vieraannuttaa lapsista.
Silti on kannattanut, koska en ole enää kuristusotteessa. Sun on ap kuljettava sun tie. Pienin askelin. Hankit kortin ja auton, et pyydä exältäsi mitään. Lopetat raportoinnin exälle. Jos ei tuo lapsia kun on sovittu soitat sosiaalipäivystykseen jne. Jos lähettää uhkailuviestejä kaikki talteen. Nauhoitat puhelut. Aloita noista ja palkkaa hyvä asianajaja. Hyväksy se, että sinun käsitys todellisuudestaa on siinä mielessä vääristynyt, että pelkäät ihan vääriä asioita. Jos sun pitää pelätä henkesi puolesta niin yhteys poliisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan tuolle selittelylle ja lillukanvarsiin takertumiselle joku psykologinen nimi ja selitys?
Ap selittää useissa viesteissä, minkä takia ex-miehen autolla ja hänestä riippuvaisesti olisi ollut kiva päästä kauppaan. Kun se on niin paljon järkevämpääkin ostaa isoilla volyymeilla jne jne.
Vaikka kysymys ei ole ollenkaan siitä vaan ongelmat on todellakin ihan,ihan muualla.
Sitäkö sitten itseään hämätäkseen alkaa selittelemäään ha samalla saa savuverhon taakse häivytettyä sen varsinaisen asian.
Tässä tapauksessa ap on vääristyneesti riippuvainen ex:n autoilusta ja sitä kautta kontrolloinnista ja alistamisesta.
Mutta kivempihan se on ostaa marketista kuin kalliilla pikkukaupoista.
Rahasta ei ole kiinni, mutta muutaman kympin taksi ei tule kyseeseen.
Että semmoista. Kyllä varmaan terapiaa olisi syytä hakeutua. Esim. Tuo että pelkää jäävänsä yh:kai ja vanhaksipiiaksi niin paljon että mieluummin kestää hullua miestä, olisi syytä kyllä jossain purkaa.
Mä en nyt tajua jengiä, kun haukkuvat ja dissaavat ap:ta. Syyllistyvät ihan samaan kuin se eksä.
Onhan tuo nyt ihan hullu tilanne. Nyt Apn pitää löytää itsestään jotain voimaa, että pääsee riuhtaisemaan itsensä irti siitä ihmisestä ja vasta sen jälkeen voi henkinen parantuminen alkaa.
Miten ero tapahtui? Jompikumpihan sen laittoi vireille?
Itse sun on tehtävä se pesäero mieheen, eikä odottaa ritaria valkoisella ratsullaan tulevan pelastamaan. Sehän olisi jälleen yksi tilanteen herra ja sä edelleen se tossukka.
Voimia ja parempaa tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
gg kirjoitti:
Ikävää, että monet tuomitsevat AP:n ymmärtämättä lainkaan, mitä manipulatiivinen suhde tekee ihmiselle. On olemassa äärimmäisen neuvottelukyvyttömiä ja julmia ihmisiä ja AP yrittää vain luovia niin, ettei eksä alkaisi pahimmassa tapauksessa aloittaa oikeustaistelukierrettä, joka on äärimmäisen kuormittavaa ja johon voi liittyä sen henkisesti sairaan ihmisen puolelta mustamaalausta ja toisen mielenterveyden kyseenalaistamista.
Nyt on vaan AP niin, ettei sulla ole muita vaihtoehtoja kuin toimia niin kuin haluat toimia eron jälkeen. Valmistaudu seuraamuksiin tallentamalla tekstiviestejä ja puheluita (joku call record -sovellus). Hanki todisteet pahoinpitelyistä. Tallenna vaikka nauhuriin keskinäiset kohtaamisenne. Puhu perheelle ja ystäville, jotta he voivat todistaa. Kun saat todistusaineistoa eksän kontrolloivasta ja väkivaltaisesta käytöksestä, eksä ei pysty mahdollisessa oikeudenkäynnissä saamaan tahtoaan läpi. Voit myös hakea lähestymiskieltoa.
Vaikka eksäsi onkin vahva ja kontrolloiva, ei hän pysty kontrolloimaan oikeuslaitosta tai menemään lakien yläpuolelle, kunhan pystyt vaan todistamaan, kumpi suhteessa on se hankala osapuoli. Kun on ollut pitkään voimakastahtoisen ihmisen vaikutuspiirissä, voi tulla sellainen käsitys, että tämä henkilö tyyliin hallitsee koko maailmaa, mutta tämä ei ole totta.
Tämä on niin totta, manipuloiva tyyppi saa ihmisen toimimaan epäjohdonmukaisesti ja ulkopuolisen silmiin käsittämättömästi - ja sehän on tarkoituskin. Ja tässä ketjussa sen seuraukset näkyvät kovuutena ja jopa julmuutena uhria kohtaan. On helppo huudella kun ei ole itse joutunut kohtaamaan vastaavaa.
Kannattaa tosiaan kirjata tapahtumia ylös ja pyytää todistajia mukaan.
Muista ettet ole toisen omaisuutta etkä tilivelvollinen! Itsenäisty ja ole lapsillesi rakastava äiti - jokainen teistä ansaitsee sen!
Tässä ketjussa kovimmin sanovat juuri ne, jotka ovat itse saman kokeneet, heränneet toimimaan ja selviytyneet.
Ei pidä paikkaansa. Itse olen eronnut manipuloivasta, kontrolloivasta ja väkivaltaisesta miehestä. Uhkasi viedä minulta kaiken eron yhteydessä ja niin hän on tehnytkin / yrittänyt tehdä ja vaikka erosta on kohta 8 vuotta hän jatkaa yhä. Oikeusjuttua oikeusjutun perään, kiusaamisilmoituksia kaikille mahdollisille viranomaisille, vuosikausien sosiaali- perhetyö ja perheneuvolakierrokset, koska ex manipuloi viranomaistätejä mennen tullen.
Sen tähden ymmärrän ap:ta. Mutta olen selvinnyt hengissä siitä tuosta kaikesta. Askel askeleelta olen mennyt eteenpäin. Ensin avaimet pois exältä (keräsin rohkeutta kuukausia). Muutama vuosi, että uskalsin kieltää jatkuvan yhteydenpidon. Siitä vielä eteenpäin ja hankkia turvakiellon. Olen menettänyt oikeujutuissa taloudellisesti kaiken. Lapsia en ole onneksi menettänyt vaikka ex on hakenut lähivanhemmuutta useaan kertaan oikeudesta ja hänellä on todella arvovaltaisia tahoja todistajina.
Ja tämä ei ole siis vieläkään loppu. Mutta siitä kun psyykkisesti "erosin" on jo todella pitkä aika. Tie on ollut tosi raskas. Olen menettänyt myös kaikki ihmiset:ystävät, kaverit ja tutut. He ovat uskoneet mustamaalauksen ja pitävät minua hirviönä, joka putsasi exän tyhjiin ja vieraannuttaa lapsista.
Silti on kannattanut, koska en ole enää kuristusotteessa. Sun on ap kuljettava sun tie. Pienin askelin. Hankit kortin ja auton, et pyydä exältäsi mitään. Lopetat raportoinnin exälle. Jos ei tuo lapsia kun on sovittu soitat sosiaalipäivystykseen jne. Jos lähettää uhkailuviestejä kaikki talteen. Nauhoitat puhelut. Aloita noista ja palkkaa hyvä asianajaja. Hyväksy se, että sinun käsitys todellisuudestaa on siinä mielessä vääristynyt, että pelkäät ihan vääriä asioita. Jos sun pitää pelätä henkesi puolesta niin yhteys poliisiin.
Noista hirveistä miehistä lukiessa tulee pakosti miettineeksi että millainen mies oli kun menitte yhteen ja miksi uskalsit teh dä lapsia? Luulisi että jos on yhdessä ensin kolmisen vuotta alkaa persoona näkyä. Sitä ennen ei pidä mennä avioon eikä tehdä lapsia. Niin paljon olen kuullut ja nähnyt ja niistä päätellyt.
No johan olet tyttöparka itsesi liemeen keittänyt :-(
Ihan aluksi ei enää yhtään yhteistä autokyytiä exältä. Ei yhtään. Menet sinne kauppaan bussilla/pyörällä tai vaikka taksilla. Ota oma elämäsi takaisin pala kerrallaan. Aloita jo tänään.
Seuraavaksi karsi kaikki ylimääräinen yhteinen tekeminen. Olette eronneet, eikä teidän kuulu enää hoitaa muita kuin lapsiin liittyviä asioita yhdessä. Ota vastuu omasta elämästäsi äläkä roiku enää exän sanomisten varassa.
Tehkää lasten kanssa jotain kivaa, pienille riittää retki lähimetsään tai uimarannalle. Tai lähtekää bussilla/junalla huvipuistoon, risteilylle tai kylpylään. Nauti kesästä ja elämästäsi ilman exää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa joku jo mainitsikin ettei ap ole psyykkisesti vielä eronnut exästään.Kuten narkomaanit,hän saa 'suhteesta' irti jotain,oli se sitten huomiota tai kauppakyytejä.On läheisriippuvainen.Kuulehan ap,ymmärrän että haluat juttuseuraa ja toisen aikuisen läsnäoloa mutta se ei saa tapahtua sen kustannuksella että vaarannat itsesi ja lastesi fyysisen ja henkisen terveyden.Minä olin parikymmentä vuotta naimisissa juuri tällaisen miehen kanssa,lapsiakin syntyi useampi.Odotin turhaan että joku tulisi pelastamaan tai asiat paranisivat.Lopuksi oli vaan otettava itseään niskasta kiinni,otettava lapset ja mentävä turvakotiin.Sen kautta lähestymiskielto ja uusi koti toisella puolella maata.Paikassa jossa en tunne ketään,ei ole sukulaisia,ei mitään.MUTTA me ollaan nyt lasten kanssa vapaita ja turvassa.Joo,on yksinäistä välillä mutta uusia ihmissuhteita syntyy kokoajan lisää ja vaikkei syntyisikään,on tämä silti ollut miljoona kertaa tärkeämpi siirto kuin joku huonossa ex suhteessa huomion toivossa riippuminen.Se on omasta halusta kiinni,sinä selviät kyllä,niinkuin me monet muutkin,jos vain sitä todella tahdot.
Britanniassa, joka on luokkayhteiskunta, tehtiin aikoinaan tutkimus. Siinä selvitettiin eri sosiaaliluokissa esiintyvää perheväkivaltaa. Tässä tutkimuksessa oli muistaakseni kyse vain miehen tekemästä ja naiseen kohdistuvasta väkivallasta, vaikka muunlaisiakin varmasti esiintyy. Tausta-ajatuksena oli, että alemmissa luokissa on väkivaltaa enemmän. Totuus tuntui olevan toinen. Luokissa esiintyi väkivaltaa suht samoja määriä. Alemmissa luokissa apua haettiin tosin enemmän. Soitettiin poliisille, mentiin turvakotiin, oltiin lastensuojelun kanssa tekemisissä, erottiin ja haettiin kunnalta asuntoa. Ylimmässä luokassa ei tehty mitään. Oli omaisuus, maine ja pienet piirit.
Niin voi ihminen olla pinnallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo?
Ei ole valitettavasti provo. Kävin muuten ns. ammattiauttajankin luona taannoin juttusilla, sillä perheväkivaltaongelmia (itseni kohdalla uhrin osassa) piti setviä viranomaisten kanssa. Mutta jotenkin traumatisoiduin ja säikähdin sitäkin, sillä se henkilö oli niin tiukkana tästä tilanteestani. Hänen mielestään mun ei pitäisi sallia mitään manipulointia.
Mutta ihan kuin kukaan ei tajuaisi, että pelkään exääni ja yritän luovia tässä tilanteessa parhaani mukaan. Asiat ovat edistyneet oikeaan suuntaan, tosin hitaanpuoleisesti. Aivan kuin vetäisin jotain kivirekeä koko ajan, sillä exä tahallaan sabotoi elämääni ja kiusaa. Yritän jaksaa, mutta aika yksinäiseltä ja ajoin epätoivoiseltakin tämä tuntuu. Olen silti optimisti, mutta välillä on pakko avautua jossain asiasta (esim. täällä).
Sä haluat olla uhri. Kun exä on sun elämässä, voit syyttää häntä pahastaolostasi, jos alkaisit käyttäytymään kuin aikuinen etkä antaisi exän kohdella sua väärin, joutuisit kohtaamaan itsesi ja selkärangattomuutesi. Kuulostat läheisriippuvaiselta.
Teet kaikkein eniten vahinkoa lapsillesi. Äitini mielestä isässä oli kaikki vika ja edelleen kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin isän kuolemasta, kaikki on isän vikaa. Sopivasti unohtaa, että hänellä oli aina mahdollisuus erota ja kuten sinulla lopettaa yhteydenpito. Exäsi käyttäytyy kaameasti, mutta niin sinäkin yhtä pahoin, vain eri tavalla. Ei ole tervettä hakeutua ja ripustautua ihmisen seuraan, joka pahoinpitelee henkisesti tai fyysisesti.
Hae apua itsellesi edes lastesi takia!
Säälin lapsiasi, ovat nimittäin tulevaisuudessa hyvin todennäköisesti mielenterveys ym. ongelmaisia. Toivottavasti joku tekee lasun, niin edes lapset pelastuisivat teidän molempien sekoilusta.
Tämä ketju on ahdistavaa luettavaa. Ap, olet kehittänyt äärimmäisen riippuvuuden ja alistumissuhteen toiseen ihmiseen. Mene terapiaan, edes lastesi takia.
Olin kaksikymmentä vuotta alistavassa suhteessa. Osittain alisti mies, osittain tilanne. Saimme kaksi erityislasta, terveen ja yhden terveeksi väitetyn, mutta erikoisen lapsen. En päässyt mihinkään. Minulla ei ollut omaa rahaa, se meni minun ja lasten ruokaan.
Sain tädiltäni puhelimen lahjaksi. Se meni miehellä hups rikki. Kommunikaatiota rajoitettiin. Soitin salaa äidille korttipuhelimista, jos sain hankittua kortin. Aina piti ottaa lapset mukaan. Oli hankala hoitaa asioita, kun kaksi lapsista oli täysin valvottavia. Onneksi oli valjaat.
Kun mies lähti ruotsinlaivalle, tai Tallinnaan niin sain olla rauhassa. En osannut siivota, tai laittaa ruokarajoitteista ruokaa. Koko elämä oli täysin sairasta. Minut oli sidottu omaishoitaja elämään, vaikka olisin pystynyt muuhunkin.
Hakkaamisen jälkeen päätin lähteä. Katumuksenpuuskassa hän suostui antamaan tavarat. Todennäköisesti luuli muuttavansa meidän luokse asumaan kunhan annan anteeksi. Lirkutteli siihen malliin. Kun sanoin johonkin asiaan vastaan alkoi huutaminen ja huorittelu ym. Sanoi moneen kertaan etten saa ketään ikinä, kun olen niin ruma ja vammainen.
Oli toki väsyttävää olla yksin neljän kanssa. Isä ei halunnut lapsia ottaa usein, ja jos otti saattoi palauttaa milloin sattuu. Joskus oikeaan aikaan, joskus monta tuntia etuajassa.
Minua auttoi paljon puhuminen diakoniatyöntekijälle. Hän oli kannustava ja tiesi myös taloudellisen puolen järjestelemisestä. Aloimme kulkemaan muissakin seurakunnan jutuissa, ja sain hyväksyntää ja uusia tuttavia. Aloimme kulkea myös erityislasten yhdistyksen tapahtumissa. Oli ihana löytää vanhempia, jotka kokivat vanhemmuutta monella tavalla samoin. En ollut enää yksin.
En vastannut puheluihin, vain tekstiviesteihin, koska ex haukkui ja huusi puhelimessakin. Enkä päästänyt häntä asuntoon. Yritti hänkin sitä.
Mitä sinä haluat elämässä kaikkein eniten? Mieti miten pääset siihen ja tee niin.
Nuo motiivit ovat sairaita. Mene heti oikeasti kunnolliseen terapiaan. Et tajua mitä teet itsellesi ja lapsillesi.