Tulisiko teille paha mieli tällaisesta? Kaikki hääkutsuihin kyllästyneet kommentoimaan!

Vierailija:

yleiseen tapaan että häissä tarjotaan aina ruoka ja kahvit, ja niiden tavanomainen hinta on tuo 25 e / hlö. Poikkeus tietenkin, jos on jotain superkallista ruokalajiketta, silloinhan hinta voi olla vaikka 50 e hengeltä.

Sillä saa perunoita ja sisäfilettä, 4-5 eri salaattia, graavikalaa, silliä, juustovalikoiman, kasvisgratiinin, hääkakun ja kahvin (kakku ihan perus mansikka).

eihän todella voi tietää etukäteen onko vatsataudissa vai ei, en vain halunnut kirjoittaa konkreettisia esimerkkejä jotta anonyymiys säilyy. Kyseessä myös jo teini-ikäinen poika, ja en todellakaan olisi halunnut että joku tulee vatsataudissa tartuttamaan kaikki vieraat. 88 sitten kirjoitti mitä minäkin ajoin takaa.



Niin pitopalvelulta tilataan varmaankin ruokaa tyyliin noin 120 hengelle, mutta nyt oli kyse ravintolasta, jossa maksetaan jokaisesta. Ja meillä oli vielä se että haluttiin että mahdollisimman moni pääsisi, mutta sitten jotkut ilmoittavat 3 päivää ennen että ei me EHKÄ tullakkaan. No et voi enää pyytää ketään tilallekaan vai no tuutko meijän häihin ylihuomenna?



Kysy ei ollu siitä että olisi haluttu enemmän rahaa lahjoina vaan että tanssijoita olisi riittänyt ja tunnelmaa.

Pitävät pieniä häitä niin ei tarvitse enää mennä häihin.

Tosin kirjoitin päivän kalenteriin, mutta väärälle päivälle :( .

Ehdin maksaa opiskelijatuloillani matkan ennenkuin virallinen kutsu tuli postissa. Soitin ystävälleni heti kun tajusin mokan. . . Vähän siinä itkeä tillitettiin, mutta ystäväni kuitenkin ymmärsi että tommosta sattuu. Matkaa en saanut enää siirrettyä. Häiden aikaan istuin siis lentokoneessa matkalla Suomeen ja voin sanoa että se päivä tuntui aika pitkältä. Perillä olin häiden jälkeisenä yönä :' (



Mun ystäväni on läheinen, ala-asteelta asti ollaan tunnettu. Ei vaikuttanut meidän ystävyyteen millääntavalla tuo juttu. Häävieraat oli tosin ihmetelleet etten ollut häissä, mutta minkäs teet. Me katsottiin häävideo sitten yhdessä ja syötiin häistä jääneitä herkkuja ja mun tuomia juomia :) .



Ymmärrän kyllä, jos ap ei ole muistanut kirjoittaa häitä ylös, eikä tarkistanut ennen matkan tilaamista, varsinkin jos ei ole mikään ihan läheinen ystävä. En loukkaantuisi jos mun kaveri ei pääsisi häihin. Sitä sattuu :)

nyt isojen häiden ollessa muotia aikana kun luontevia kutsuttavia 150-180 henkeen asti ei enää kaikilla ole, ovat ihmiset kyllästyneet lisääntyvään hääkutsutulvaan samoin kuin esim Satuhäiden välittämään kuvaan häiden järjestämisestä ja vaatimuksista. Vastareaktiona ollaan sitten radikaaleja ja tämäytetään päin naamaa että HEI ei toi oo mikään juttu, evvk, mullon omakin elämä.



Silti varmaan moni loukkaantuisi todella paljon, jos perheen sijaan esittäisi ristiäiskutsun myös ystävilleen, joista joka toinen unohtaisi sen, koska koko ajanhan joku lapsen saa, eikä niitä kaikkia jaksa muista ja mä sitä paitsi en edes tykkää lapsista. Kaavakin on aina sama, että ensin ollaan vaivautuneita kun kutsuaikaan äiti on vasta sukkahousuisillaan, lapsi huutaa kurkku suorana, äitillä päällä aina ylisuuri tunika, aina se sama pappi samoine juttuineen, sitten juodaan kahvia ja syödään puolilämpimää voileipäkakkua....



Että kaikki juhlat on omalla tapaa kliseisiä. Eihän niitä muuten häiksi tai ristiäisiksi tunnistaisikaan.

Tervejärkiset ihmiset osaavat suhtautua niihin asiallisesti, eivätkä ne ole mikään THE-juttu.

Av:lläkin kinataan välillä kun lapsettomat ei ymmärrä lapsellisia ja nuorten äitien äitys on niin väärää kun vertaa meihin vanhempiin jne. Ja sitten on aika hyvin mennyt läpi tää ajattelu, että tee elämästäsi sellainen kun itse haluat ja se monen mielestä tarkoittaa sitä, ettei koskaan tee yhtäkään asiaa, ellei se ole itselle hyödyksi tai mieluinen. Toisen puolesta tekeminen on unohtunut.

Vierailija:

Ne minäminä-ihmiset haluavat omiin juhliinsa paljon vieraita ja paljon lahjoja, mutta kun omat esim häät on vietetty, häät alkavatkin tuntua tosi tyhmiltä ja kuluneilta pakko mennä -juhlilta. Sen sijaan on ihan eri asia viettää ristiäisiä, etenkin jos ne on oman elämänvaiheen mukaisesti oman lapsen. Silloin taas kaikkien on tultava ristiäisiin ja se joka kehtaa lähteä samaan aikaan vaikka ulkomaanmatkalle on moukka.

Sitten ne ihmiset, jotka aidosti välittävät muista ihmisistä, osaavat kunnioittaa jokaisen juhlapäivää. Niin pienen 5-vuotispäivän sankarin juhlaa kuin häitä ja hautajaisiakin. Jälkimmäisethän vasta onkin turhat osallistua, kun ei päätähtikään ole sitä noteeraamassa, että me nyt tultiin. Osallistuminen vainajan elämän kunnioittamiseksi ja omaisten surussa tukemiseksi on niin so last season.

haluaa vain ottaa, ei koskaan antaa. Nuorena kävin monet sellaiset häät lävitse, missä kavereilla ei saanut olla mitään elämää sen vuoden aikana kuin heidän häät.

No itse aloin porukasta odottaa lasta ensimäisenä, ei ketään kiinnostanut. Naimisiinkin menin miehen kanssa, mutta eipä heitä kiinnostanut edes onnitella. Kehuivat vain kuinka ISOT JA HIENOT HEIDÄN HÄÄT OLIVAT. No, se ei minua haitannut, mutta siinä vaiheessa alkoi jo kiehua kun he vihdoin tekivät lapsia ja minun olisikin pitänyt olla kiinnostunut juuri heidän kullannupuistaan vaikka itsellä oli jo 3 lasta siinä vaiheessa.



Elän omaa elämääni nykyään, eikä todellakaan enää kiinnosta näiden minäihmisten elämä enää tippaakaan.

Tuo on just niin tuttua, että sillon kun itse mennään naimisiin, niin häät on se elämän hienoin päivä ja vasta sitten kun saa itse lapsen, niin sitten se lapsen syntymä vasta onkin jotain. Jos joku menee silloin naimisiin, niin se on niin lapsellista ja epäkiinnostavaa ja jos menee toista kertaa, intoa ei riitä kuin haukkua ja vähätellä kakkoshäiden arvoa ja ihmetellä miten joku kehtaa.

Se, joka on itse mennyt naimisiin ja jonka häät ovat olleet omannäköinen, lämminhenkinen ja muistorikas tapahtuma, ymmärtää tuon juhlan merkityksen. Varsinkin, jos kyseessä on läheinen ystävä, näkisi kyllä vaivaa, että pääsee jakamaan tuon hetken. Läheisiä ystäviä meillä kenelläkään ei kuitenkaan ole niin monta, ettei heidän häissään jaksaisi käydä. Nyt on meilläkin mennyt jo monta vuotta, että hääkutsuja ei ole enää tullut; kaveripiiri on vakiintunut ja pariutunut. Nyt kunnon hääkestit olisivat jo piristys.



Minun rakas lapsuudenystäväni, joka oli minun häissäni kaaso, meni salaa naimisiin pari vuotta sitten muutaman todistajan läsnäollessa. Hän soitti tuntia vihkimisen jälkeen ja kertoi asiasta. Ensimmäinen tunne minulla oli viiltävä suru siitä, että minä en saanut olla paikalla. Ymmärsin hyvin pienet, intiimit häät, mutta en sitä, miksi minä en voinut olla yksi todistajista. Ystävyytemme ei kai merkinnytkään samaa hänelle kuin minulle. Olisin halunnut olla siellä tukemassa, auttamassa... samalla tavalla kuin hän auttoi minua aikoinaan. Olisin halunnut olla jakamassa sen hetken.



Minulle ei siis tulisi mieleenkään tehdä ohareita varsinkaan läheisen ystävän häihin. Sellaista vahinkoa ei vain saa tapahtua.

on hieman hankalaa sitten valita ne 2 tuttua todistajaa! Niin meilläkin tehtiin sitten se niin, että otettiin viraston ihmiset. Olisi ollut mahdotonta sitten pitää yksityiset häät jos oltaisiin ruvettu kutsumaan kaikki jotka mahdollisesti loukkaantuu.



Kaikki eivät myöskään tarvitse kädestä pitäjää vaan hoitaa homman kahden kumppanin kanssa ja that´s it.



Meillä päätökseen vaikutti myös se, että liian monissa häissä homma karkaa käsistä ja kaikilla ei ihan oikeasti ole kivaa.. Myös ne kaasot on monesti olleet burn outin partaalla sen hermoraunioisen morsiammen ja kohtuuttmoien vaatimusten kanssa.



Minullakin kaverit loukkaantui kun en pitäänyt " bileitä" kun rahaakin olisi ollut, mutta he jos tuollaisesta vetää melonit nenään niin mun puolesta! Eipä sitä ystävyyttä sitten oikeasti ollutkaan!

Eikös niissä kutsuissa juuri ole päivämäärä, johon mennessä osallistumisesta ilmoitetaan ja jos ei pääse, niin ilmoitetaan sekin.



Mittee loukkaantumista siinä nyt on.

tässä oli kai alunperin kyse siitä, kun ap kyseli muiden mielipidettä mielensä pahoittaneesta ystävästään, jonka vuosi sitten tietoonsa saaman hääpäivän oli unohtanut merkitä muistiin ja koko häät unohtaneena (?) oli varannut lomamatkan päällekkäin häiden kanssa.



Aika monet raivomorsiamet nähneenä voin sanoa että ap kaverisi ei todellakaan suuttunut tai loukkaantunut sinulle, jos ainoa kommentti on ollut tuo toteamus, että " ette sitten pääse häihin" . Taisit itsekin tulla ajatelleeksi, että oli vähän kornia unohtaa koko häät niin, ettei matkasuunnitelmissakaan muistanut niiden päivää tarkistaa. Päällekkäisyyksille tai omalle vähäiselle innolle häiden suhteen ei todellakaan voi mitään, ja ne kaikki ymmärtänevät.



Mutta toivottavasti sinä (ja pari muuta tässä ketjussa) ymmärrätte, että ei ollut mitenkään sattumaa, että morsian vuotta ennen kertoi sinulle tästä asiasta. Väännettäköön rautalangasta, että se oli saatettu tietoosi siksi, että voisit pitää päivän varattuna häihin osallistuaksesi. Ystäväsi morsiamella oli ilmeisen väärä käsitys siitä, että haluaisit jäädä häistä pois vain pakottavan ja yllättävän esteen sattuessa. Jos hän olisi tiennyt, että et jaksa edes päivämäärää tai koko häitä muistaa tai paremmin aivoihisi rekisteröidä, hän tuskin olisi esittänyt sinulle häihinsä muuta erikoisempaa kutsua kuin sen saman kortin, jonka lähettää useimmille muille kutsutuille häiden alla. Hän siis piti sinun läsnäoloasi erityisen toivottavana ja tätä ystävyyden osoitusta sinä kunnioitit juuri niin paljon kuin tässä on käynyt esiin.

muista koska kaverini häät kesällä on ja loman olen tilannut. häät hänen ei minun

Joku tuohtuu kun ei kutsuta, toinen kun vaivataan kutsulla. Yksi loukkaantuu kun ei noudateta kutsua, toinen loukkaantuu kun loukkaannutaan siitä ettei vaan huvita tulla häihin. Toiset järjestävät häät velvollisuudentunnosta ja painostuksesta, toiset menevät niihin vieraiksi samasta syystä.



Entäs jos kyse olisi ollutkin jostain muusta juhlasta, josta olisi kerrottu kahta kuukautta ennen kun normaalisti ko juhlaan kutsuttaisi vaikk 2-3 viikkoa ennen. Olisiko silloinkin kutsujan ihan lapsellista odottaa, että kukaan muistaa jotain suullisesti sanottuja kutsuja jotka esitetään noin paljon ennen juhlaa?

Menimme naimisiin 6 vuotta sitten ja kyllä se hääpäivä oli minulle _silloisen_ elämäni kohokohta, jota suunnittelimme paljon etukäteen. Asumme ulkomailla ja senkin takia oli mielettömän hienoa päästä juhlimaan häitä ystävien ja sukulaisten kanssa. Meillä oli juuri sellaiset " tökeröt ja kornit häät" , niinkuin joku tässä osaavasti kuvasi, vaikka aika nuori (en siis kypsään ikään ehtinyt) morsian olinkin. Mietimme häämenua ja vieraiden viihtymistä paljon, ja nyt jälkikäteen tulee aika kurja olo siitä, miten monien mielestä tällaiset häät ovat pelkkää p****a ja pilaavat koko kesän (??). Toivon todellakin, että häämme näin ikävinä kokevat ihmiset jättivät sinne tulematta, meidän tarkoituksemme kun oli juhlia yhdessä läheistemme kanssa. Tuskinpa monenkaan hääparin aikomus on vieraiden kesän pilaaminen.



Ja ap:lle: kyllä, minäkin olisin loukkaantunut (en suuttunut) koska osoitit selvästi, että ystäväsi häät eiät merkitse sinulle mitään, edes sitä vähää, että olisit viitsinyt kysyä, milloin ne olivatkaan. Ystäväsi taas todellakin toivoi läsnäoloasi, koska kertoi sinulle häistä jo vuosi etukäteen. Tosin ei yksi minunkaan parhaista ystävistäni päässyt häihimme koska oli silloin töissä Ruotsissa eikä voinut sieltä noin vain lähteä, enkä siitä loukkaantunut, sillä se ei ollut hänen syytään.

Hän syksyllä ilmoitti, että menee seuraavana kesänä naimisiin. Asia ei minulle niin kauheasti merkinnyt vaan unohdin koko jutun.



ei se kavereiden naimisiin meno niin kauheasti merkitse muille. Jos joku loukkaantuu, omapa on asiansa.

Hyvän ystävän antama vinkki tulevista häistä pannaan tiukasti korvan taakse ja ollaan iloisia että voidaan etukäteen varautua niihin että varmasti päästään.

Ja sitten on nää, joiden häät ei paljoa kiinnosta, aivan sama. Harmi vaan että aina joku luulee näitäkin ihmisiä ystävikseen ja erehtyy toivomaan heidän läsnäoloaan häissään ym.

Vierailija:

ei se kavereiden naimisiin meno niin kauheasti merkitse muille. Jos joku loukkaantuu, omapa on asiansa.

Aikoinani lähdin pitkäksi aikaa Ruotsiin. Siis muutin sinne ihan kunnolla töihin joksikin aikaa. Hyvän ystäväni piti tulla viettämään läksiäisiä ja hän unohti asian täysin. Olin raivoissani. Vielä kun minulla ei ollut poikaystävää tai läheisiä sukulaisia, joiden kanssa olisin voinut lähtöäni viettää. Ystäväni kyllä tuli myöhemmin illalla ja minä jaksoin olla iloinenkin.



Tällä siis tarkoitan, että joskus se asia, mikä on itselleen tärkeä, tuntuu, että pitäisi olla toisellekin tärkeä. Siis ymmärrän siinä mielessä ystäväsi suuttumusta. Sen sijaan ymmärrän senkin puolen, että olet unohtanut asian, sillä yksinkertaisesti omakin elämä voi viedä kaikki ajatukset.



Minun mielestäni sinä tietysti voisit olla se rauhoittava osapuoli, vaikka hän nyt raivoisikin sinulle. Ei ehkä kannata perua matkaa, mutta kärsivällisesti odotat, että hän on antanut anteeksi. Annatte hyvän häälahjan etukäteen tai jotain vastaavaa, jotta hän näkee, että sinä arvostat ystävyyttäsi häneen. Eihän ystävyys ole lahjoja, mutta joskus on näytettävä jotenkin, että välittää toisesta.