G: Mitä olisit halunnut vierailta viemisinä vauvan synnyttyä?

lupicaia:

mutta olenkin tosi outo ihminen, tiedän!

Kotiin leivonnaisia, kotiruokaa roppakaupalla ( ei tarvii itse kokata ), mehua, limua, videoita ( vaikka lainaksi )

Vaikka minä esikoistani vasta odottelen, niin silti sanon eriävän mielipiteeni, varsinkin niistä kukista! Olen floristi ammatiltani, ja itse ainakin loukkaantuisin, jos minulle tai vauvalle ei tuotaisi kukkia! Ja mikä vaiva niitä on kotiinkaan ottaa? Senkun kääntää paperiin (jos tarvis) ja tuo kotiin.



Minusta, kun mennään kotiin katsomaan, pitäisi ensin soittaa ja kysyä, että sopiiko tulla, ja vielä mainita kahvi pullasta jos sitä on mukanaan tuomassa (mikä olisi kuitenkin suotavaa) Voihan sitä ostaa kaupasta vaikka valmis kuivakakun ajattelemattomia varten (semmosethan säilyy vaikka ja ties kuin kauan)



Tuomisista vielä sen verran, että eikö se ajatus kuitenkin ole tärkein? Vaikka esim. bodeja olisi satoja, voihan niitä säästää lapsen omille lapsille! Minua ainakin harmittaa kun omia vauvan vaatteita ei ole säästetty ainuatakaan!



Jos perheessä on ennestään lapsia, olisi myös tärkeää muistaa heitä! Iso siskolla/veljellä tulee helposti hylätty olo. Muutenkin olisi tärkeä ensin tervehtiä sisaruksia, ja sitten vasta mennä ihastelemaan perheen uutta tulokasta!



Vielä jollakin oli mainintaa vauvan syliin ottamisesta. Minä ainakin odottaisin, että minulta kysyttäisiin tai annettaisiin vauva syliin, koska aina ei voi tietää haluaako äiti pitää vauvaa itse, tai jos meneillään on esim nukuttaminen.

Minä en luettele mitään erityisiä asioita sillä olen oikeastaan ihan mihin tahansa muistamiseen erittäin iloinen. Oli se sitten äidille herkkua, juotavaa, luettavaa tms. Tai vauvalle vaatetta, lelua, vaippaa tms. Tai apua kotiin, syötävää kotiin tai kukkia... tai ihan mitä vaan. Meille kaikki on ihan yhtä tervetullutta ja ihanaa. Ajatus ja muistaminen on se mikä ylipäätään ilahduttaa.

Olen poikkeuksellinen siinäkin että en tarvitse omaa rauhaa juuri lainkaan... Kaikki tervetulleita aina kun haluavat tulla :) (No rajansa nyt tietysti silläkin...) Minä vaan viihdyn ihmisten parissa. Näin meillä.



Mutta yhdyn ehdottomasti tuohon Luna_Maisan juttuun että sisarusta olisi mukava vieraidenkin huomioida... Huolettaa jo nyt kuinka poikamme suhtautuu kun kaikki höpöttävät vauvasta ja huomaavat vain vauvan :(

eikä ole minun vikani jos muiden vauvat kiljuu naama punaisena syntymähetkestään lähtien.

Kukat ovat muuten aivan ihania tuomisia, mutta tosiaan meidän sairaalassa on usein niin ahtaat huoneet ja yöpöydätkään eivät ole koolla pilattuja, etten toivo sairaalaan tuotavan kukkia. Yksi tai kaksi kimppua vielä jotenkin menisi... Vielä jos on tehty sektio tai äiti on muuten kipeä, voi kukkia todella olla hankalaa kuljettaa pois sairaalasta. Meillä ainakin oli sairaalakassi (täynnä tavaraa), kassi jossa mies toi puhtaat vaatteet minulle ja vauvalle, vauvan kaukalo, vauva, kukkia ja muita lahjoja. Meinasin todella jättää kukat sairaalan roskikseen.



Vaatteista: Meillä ainakin kaikki ovat ilmoittaneet vauvan mitat samalla, kun vauvan syntymän ja sukupuolen. Siitä on helppo päätellä, mitä vaatekokoa kannattaa vastasyntyneelle hankkia.



Minusta parhaita tuomisia sairaalaan ovat olleet jättipussi salmiakkia, arnoldsin sydändonitsit ja oman miehen tuoma suuri ruusukimppu. Kotiin tuoduista parhaita ovat olleet PIENET ja todella söpöt (epäkäytännölliset) vauvan vaatteet, joita en itse olisi raaskinut ostaa ja kahvipullat. Esikoinen oli tyytyväinen, kun sai vierailta pienen askin rusinoita, suklaapatukan, karkkiaskin... Ne tyydyttivät suurimman huomion tarpeen ja vieraat saivat ihastella hetken vauvaa rauhassa ; )

Odotan itse toista lastani, ja en ole aiemmin tullut ajatelleeksi, että vanhempiakin voisi muistaa. Kuulosti aika ihanalta tuo jalkavoide-kylpyöljy-vinkki. Taidanpa itse hyödyntää jatkossa, kun kaverit saavat vauvoja. Ainakin jos kyseessä on ystävä, jolla lapsia ennestään ja tietty myös vaatteita ja tavaroita. Ja voi kun toivoisin, että ihmiset muistaisivat esikkoakin jotenkin, kun vauva syntyy.



Kuten täällä huomaakin, ihmiset ovat toiveissaan kovin erilaisia. Kaikki muistaminen on kaunista ja lämmittää. Ehkä itse nyt ilahtuisin eniten siitä ruokapuolesta. Olin esikoisen syntymän jälkeen muutaman viikon todella väsynyt, ja valmis ateria olisi ilahduttanut paljon. Myös jonkun mainitsema tiskiapu, keittiön siistiminen tms. osoittaa mielestäni todella ajattelevaisuutta. Tällaiset ihmiset välittävät myös vauvan vanhemmista, eivät vain siitä, että pääsevät ihastelemaan vastasyntynyttä. Tietysti riippuu, miten tuttuja ollaan. Ei kai kukaan kovin vieras osaa mennä toisen keittiöön emännöimään, eikä sitä voi olettaakaan.



Vaatteet ovat kivoja, ymmärrän hyvin, että niitä on kiva ostaa. Kuitenkin perheissä, joissa jo on lapsia, vaatteita on tavallisesti paljon ennestään. Kannattaa huomioida tosiaan se vauvan koko ja vuodenaika. Itse saimme 70 cm kesämekkoja, jotka olisivat sopineet sydäntalvella. Harmittaa jättää hyvä tavara käyttämättä. Pehmolelut jättäisin ehkä ostamatta, vaikka toisaalta ovathan ne suloisia.



Miksei tosiaan voisi kysyäkin, mitä tarvitsee, ainakin jos antaja haluaa varmistaa, että lahja tulee tarpeeseen eikä jää kaapin pohjalle.



Mutta kuten totesin, muistaminen on tärkeää. Ja se. että perhe huomioidaan. Läheiset ihmiset ovat maailman tärkein juttu ja vierailut ovat lahja sinänsä. Tähän lahjaan kun vielä lisää ymmärtäväisyyden. kaikki perheet eivät heti halua ottaa vastaan muuta kuin lähipiirinsä. Kaukaisemoien tuttujen paikalle pöllähtäminen kotiutumisen jälkeen ei mielestäni ole huomaavaista.

Lueskelin tuossa juuri ketjun läpi =) Itselläni on paljon kokemusta ystävien vauvoista, lähipäivinä vierailimme naapurin perheessä ( isommat tyttömme ovat ystäviä ), ja sinne veimme pullat ja keksit, sekä muistamisia isommille lapsille. Samantien kun menimme kylään, nappasin vauvan syliini ja pidin häntä koko kyläilyn ajan ( paitsi imetykset ), niin äiti sai kerrankin juoda ja syödä rauhassa, ja tehdä kotihommia. Lisäksi vein 74-80-senttisiä vaatteita ja pari vauvalelua. Sukulaisvauvan luona kyläillessä veimme myös sapuskaa ja juotavaa, tuore isä oli ainakin tyytyväinen, kun ei tarvinnut kauppaan lähteä =) Itselläni on ollut 2 koliikkivauvaa, joiden kanssa aika on mennyt 100% kannellessa, ruuanlaittoon ja siivoamiseen ei ole ollut aikaa vauva-aikana, koska kumpikaan ei nukkunut ikinä kunnolla. Olin iloinen, kun äitini tuli aina kauppakassin kera, ja teki kotitöitä.



Tietty jos vauva nukkuu ja syö alkuajan, toiveet voivat olla hyvinkin erilaisia. Eli kannattaa todellakin soittaa ja kysäistä, mitä vanhemmat toivovat, ja millaista vauvan kanssa elämä on.



Sairaalassa olin kummankin kanssa vuorokauden täysin yksin, en halunnut vieraita / mitään tuomisia keneltäkään. Halusin vain päästä kotiin samantien... Kukat olisin heittänyt menemään, kummatkin lapseni olivat superitkuisia alusta alkaen, en olisi todellakaan niitä ruvennut pakkailemaan mukaan. Itse en syönytkään sairaalassa juuri mitään, kaikki aika meni imettäessä ja vauvoja tyynnytellässä.

kummallinen pakkomielle pillimehuihin syntyi. Niitä sitten joinkin purkin jos toisenkin. Omasta mielestäni yksi kimppu pöydällä oli kiva ja toi kodikkuutta. Myös lehdet olivat kovasti toivottuja.



Lapselle oli kiva saada niitä pieniä vaatteita. Oletin saavani reilu neljä kiloisen jötikän, joten valmiina ei ollut kuin muutama hassu 56cm vaate. Vaavi tuntuu vieläkin hukkuvan jopa osaan 50cm:n vaatteista (syntymäkoko 3245g ja pituutta 49cm).



Iglu ja Kepa 15 päivää