Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia että 8v lapsi istuu äidin sylissä kun rokotetaan?
24.07.2017 |
Tällainen tilanne tuli nähtyä, tyttö väänsi porua ja hautasi kasvonsa äidin rintaan. Vähän iso moiseen?
Kommentit (66)
En osaa sanoa kuin omista lapsistani, koska rokotustilanteissa en ole ollut muiden perheiden lasten kanssa.
He ovat istuneet kyllä erillään neuvollassakin lukuun ottamatta vauva-aikaa. En ole koskaan edes ajatellut asiaa. Ihan pelottomasti suhtautuvat toimenpiteisiin. Jotain keskusteluja ollaan joskus käyty, kuinka se edistää terveyden ylläpitämistä kuten joskus jokin antibioottikuuri.
Suhtaudun itse miltei skeptisesti näihin rokotuksiin, mutta pakko se on mennä koululääketieteen mukaan, kun parempaakaan ei oikein ole tarjolla. Tai en luota näihin vaihtoehtoihmisiin tässä vaiheessa, kun evidenssi on hataraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmeen skeptistä rokotuksissa on? Heikot niistä tauteja saa.
Vierailija kirjoitti:
Annetaanhan koulun piirissä rokotuksia ilman, että vanhempi on edes paikalla.
Miten nämä siellä selviävät?
Tai ainakin ennen annettiin. Omat lapset olivat 90-luvulla tuon ikäisiä. Ihan kai hyvin mennyt, kun ei ole asiasta edes mitään puhetta ollut. Ilmoitus toki tuli kotiin, että on rokotus.
Ei kaikki selviäkään. Omani on joskus saanut rokotteen koulussa, joskus mentiin erikseen hakemaan se yhdessä, koska ei koulussa yksin uskaltanut. Kyllä hän asiasta puhuu järkevästi, tietää ettei pistos satu niin kamalasti, mutta kammon takia pyörryttää yms. Kukaan ei pakota ja minä äitinä menen tietysti mukaan jos haluaa ja pyytää. Ihan sama onko normaalia vai ei. Hän on herkkä lapsi muutenkin aina ollut, yksi kolmesta, hössötyksen taso kaikilla sama. ;D
Itse otan näytteitä töissä, yleensä vanhuksista. Osa heistäkin jännittää. Syliin eivät mahdu, mutta joillakin menen viereen istumaan.
Ei ole normaalia. Normaali 8v istuu naapurin Jorman sylissä, kun rokotetaan.
Haloo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On normaalia tukeutua äitiin. Oli lapsi tai aikuinen.
Totta kai.
Mutta kyse kai onkin siitä tukeutumisen laadusta. Tuskin sinäkään pitäisit normaalina, jos 25-vuotias parkuisi hulluna äidin sylissä terveydenhoitajan luona.
Hän tukeutuisi keskustelemalla vaikeasta tilanteestaan. Koululaisen tuollaiset taaperoikäsen elkeet ovat nyt sitten täällä hyväksyttäviä. Monissa muissa ketjuissa eivät. Ristiriitaista.
Jos laittaisin, että 8-vuotias sai itkupotkuraivarit, kun ei saanut jätskiä? Niin... mitä luulette vastauksiksi? Samaa itsekontrollin puutetta tämäkin osoittaa. Ja ulkopuolisille kiljumisen kuulemista, jota niin kovasti paheksutaan usein.
En ymmärrä, kerrotko minulle, mitä itsearvoista on hallita itsekontrolli pistoksissa tuon ikäisenä?
Ja jäätelö, se on mieliteko, sen hillitseminen on varmasti paljon helpompaa ja perustellumpaa, kuin pelon, jota taas pistostilanteessa esiintyy. Jos sinä tiedät, miten sen pelkäävän lapsen saa hallitsemaan pelkoaan, niin kerro toki, ja tule siihen tilanteeseen, jossa lasta pelottaa. Katson sitten vierestä ja opin, kun saat lapsen hallitsemaan pelkonsa.
21Jos tilanne on jo siinä pisteessä, että 8-vuotias ei hallitse normaaliin elämänkulkuun liittyviä epämiellyttävyyksiä, niin paha siinä on yksittäiseen tilanteeseen puuttua ja ei minulla mitään poppakonsteja ole tuonikäiselle.
Kaikki lähtee perusrauhallisuudesta ja asiallisesta, rennosta suhtautumisesta kaikkiin tilanteisiin. Sen vaistoaa jo vauva ja siitä eteen päin.
Yhtä lailla epämiellyttävyys on se, ettei saa haluamaansa (jäde). Kyse on kokonaisvaltaisesta tunteiden hallinnasta. Siinä mielessä voi rinnastaa, vaikka ymmärrän tietysti pointtisi.
Tosin tästä tulikin mieleeni, että me ihmiset todellakin olemme erilaisia. Sinä siis olet tunteiden tukahduttamisen kannalla, minä taas sen, että ne on okei läpikäydä. Siis mieleeni tuli se, kun tämä epäluuloinen, hyväaistinen metsästäjämme koki, ettei saanut haluamaansa asiaa, kun veli sai. Eli veli pääsi eteenpäin eräässä lasten lelusuunnittelukilpailussa ja sai siitä palkkioksi edellisvuoden voittajan suunnittelemn pehmolelun. Niin istuin valehtelematta varmaan tunnin ja mies sen jälkeen vielä puolikkaan pienemmän lapsen kanssa, joka raivosi ja huusi pettymystään, kun hän ei saanut jotain. Veljelle oli vain pakko huikata, että anteeksi, kun juliminen ei nyt tältä istumalta onnistu, keitetään ne pullakahvit ja otetaan mehut vähän myöhemmin.
Mutta raivottuaan pettymyksen ulos sisko tuli uteliaana katsomaan veljen palkintoa ja taisi siinä oppia itsestään tai ainakin elämästä jotain. Sinun oppiesi mukaan hänen itsehillintänsä oli tietenkin täysin surkeaa ja kamala fiasko :D Voin sanoa, että muistutat äitiäni.
21Kyllä niin puurot ja vellit on sekaisin sinullakin.
Tunteiden hallinta ei ole tunteiden tukahduttamista.
Se on kykyä käsitellä tunteensa ilman ympäristölle koituvaa kohtuutonta haittaa.
Joku toinen tappaa epäoikeudenmukaisuutta kohdatessaan, kun ei "tukahduta" tunteitaan. Toinen pystyy hyväksymään tapahtuneen ja ymmärtää, että viha ja raivo ei auta eteen päin. Ei itseä eikä ketään.
Edelleen pidän 8-vuotiaan sylissä istumista ja äitiinsä itkien tukeutumista kyseenalaisena, mutta normaalina reaktiona kuitenkin. Siinä ja siinä... Sanoinkin jo, että pari vuotta tuohon lisää, niin on terapian tarpeessa.
Millä lailla isommankaan lapsen reaktio tuossa aiheuttaa ympäristölle kohtuutonta haittaa, voiko eritellä?
Lisäksi kohtuuton haitta on määrittelykysymys. Minun äitini protokollanomaisessa mielessä pikkusiskon käyttäytyminen olisi takuulla lähennellyt kohtuutonta haittaa, koska siinä hetkessähän olisi kuulunut saada juhlia ja onnitella toista. Nyt se meni häneltä pilalle. Onneksi ilo onnistumisesta korvasi ja pullaa ehtii syödä myöhemminkin. Niin, että KAIKILLA on hyvä mieli, myös sillä, jonka suunnitelmaa ei huomioitu.
Niin en nyt näe, miten terveydenhuollon yksikössä annetun toimenpiteen pelkääminen ja siksi jonkun sylissä itkeminen aiheuttaa sinussa ...pelkoa?
Puhuin yleisellä tasolla.
Eli hallitsemattomat tunteenpurkaukset hyvinkin aiheuttavat haittaa ympäristössä. Olet varmaan tietoinen käsitteestä mustasukkaisuussurma?
Mitä lapsen huuto terveyskeskuksen käytävillä haittaa, niin on tietysti määrittelykysymys. Kenellekään se ei varmasti tuota hyvää mieltä, eikö vain? Mutta ei totisesti pelkoakaan terveissä ihmissä, kuten ehdotat kohdalleni :)
Jos veli oli aidosti tyytyväinen tilanteeseen, niin mikäs siinä. Itse olen lähtenyt kasvatuksessa siitä, että toisen iloa ei pilata tekemällä itsestään numeroa hyvässä eikä pahassa.
Eli en olisi vastaavassa tilanteessa antanut mitään huomioarvoa tälle kiukuttelulle.
Tosin sellaista ei perheessämme edes esiinny, ehkä sitten hiljaista mökötystä, jota tuskin huomaa. Eli vaikea ottaa kantaa juuri tuohon tilanteeseen. Perhedynamiikka vaihtelee niin kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Annetaanhan koulun piirissä rokotuksia ilman, että vanhempi on edes paikalla.
Miten nämä siellä selviävät?
Tai ainakin ennen annettiin. Omat lapset olivat 90-luvulla tuon ikäisiä. Ihan kai hyvin mennyt, kun ei ole asiasta edes mitään puhetta ollut. Ilmoitus toki tuli kotiin, että on rokotus.
Ei lapsi rokoteta koulussa, jos ei ole erikseen vanhempien lupaa.
On täysin normaalia. Rokataan varmaan parisataa lasta vuodessa.
8 vuotiaista sanoisin, että noin puolet jopa istuu vanhemman sylissä vielä. Osa ihan rauhallisina vähän jännittäen. Osaa itkee, jotkut jopa yrittävät pakoon ja rimpuilevat. Noista tilanteista selvitään puhumalla.
Sanoisin ehkä, että jos 15 vuotias istuu äidin sylissä ja itkee se on jo selvästi poikkeavaa. En nyt siihenkään lähtisi mitään kantaa ottamaan onko normaali vai epänormaali lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmista rokotteista on olemassa suun kautta otettava muoto. Koska Suomi on nimenomaan injektioina annettavien rokotemuotojen kokeilukohde, ei meillä lapsilla ole oikeutta kivuttomiin rokotteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen skeptistä rokotuksissa on? Heikot niistä tauteja saa.
En tarkoittanut tätä.
Vaan yleisempää kansakunnan tai jopa koko ihmiskunnan tasoa. Eli kun kaikki taudinaiheuttajat pidetään keinotekoisesti poissa, niin populaatio heikkenee.
Normaali luonnonvalinta ei toimi eli degeneroidumme. Tämä liittyy tietysti paljon muuhunkin kuin rokotuksiin eli tehostuneisiin hoitoihin eri sairauksien kohdalla, yltäkylläisyyteen ja liikkumattomuuteen ja vaikkapa tosi pienten keskosten tehohoitoon.
Laaja kysymys ja peräti filosofinen sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annetaanhan koulun piirissä rokotuksia ilman, että vanhempi on edes paikalla.
Miten nämä siellä selviävät?
Tai ainakin ennen annettiin. Omat lapset olivat 90-luvulla tuon ikäisiä. Ihan kai hyvin mennyt, kun ei ole asiasta edes mitään puhetta ollut. Ilmoitus toki tuli kotiin, että on rokotus.
Ei lapsi rokoteta koulussa, jos ei ole erikseen vanhempien lupaa.
Juu... anteeksi tosi huono ilmaisu. Oikea sana ei todellakaan ole ilmoitus, vaan allekirjoitusta vaativa lupalappu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ihan siltä häijyltä akalta, joka otti minulta verinäytteen ollessani 11-vuotias. Hän rääkyi minulle päin naamaa, että "EI NOIN ISOT TYTÖT ENÄÄ SAA ITKEÄ".
Totta ihmeessähän minua pelotti, kun olin aikaisemmin sairastanut tiheää seurantaa vaativan verisairauden, jonka vuoksi minut oli vauvasta lähtien tökitty niillä piikeillä ihan rei'ille vuosien ajan viikottain. Ei vauva tai taapero ymmärrä toimenpiteen tärkeyttä, sen ikäiselle neulalla tökkiminen on vaan ikävää ja pelottavaa, eikä mikään ihme, että siitä jää neulapelko myöhemmällekin iälle.
Eli haluaisin epäkiittää sinua kaikkien niiden potilaitten puolesta, joille olet pyöritellyt silmiäsi ja joiden käytöstä olet myöhemmin taivastellut julkisissa ympäristöissä: Epäkiitos, että olet noin perseestä.
Jos on aina pistelty niin kyllähän moisen pelon olisi pitänyt hävitä jo kauan sitten.
Ps. Neulakammostakin pääsee eroon, mikäli vain jaksaa nähdä vaivaa sen eteen.
Ei, vaan siitähän se kammo nimenomaan sai alkunsa, kun joutui piikitetyksi paljon sellaisessa iässä, jolloin sitä ei vielä kyennyt ymmärtämään muuna kuin epämiellyttävänä tuntemuksena.
Ja kerro, miten neulakammosta eroonpääsemisen eteen voi nähdä vaivaa? Suositteletko, että pitäisi siedätyksen nimissä mennä viikottain labraan ja vaatia niitä ottamaan näytteitä ilman mitään erityistä syytä? Tuo on aika paljon vaadittu 11-vuotiaalta, sillä vaikka tuon ikäisellä lapsella olisikin halua työskennellä päästäkseen pelosta yli, niin 11-vuotiaalla ei kuitenkaan ole mitään auktoriteettia käskyttää aikuisia suostumaan tuollaiseen turhaan pelleilyyn. Sitä paitsi normaalissa tilanteessa ei piikkejä pistellä kovin usein, joten olemassaolevakaan kammo ei aiheuta vaikeita tilanteita kovin usein.
Vai saitko sen käsityksen, että olisin muka vielä 11-vuotiaanakin sairastanut tuota jatkuvaa pistelyä vaativaa sairautta, vaikka sanoinkin, että sairastin sairauden paljon aikaisemmin? Voi kuule, ei se mitään, sisälukutaidonkin voi oppia, mikäli vain jaksaa nähdä vaivaa sen eteen.
Ps. neulakammoni on lieventynyt iän myötä varsin siedettäviin mittasuhteisiin, joten nyt ei sinunkaan kaltaisellasi täydellisyydenvaatijalla pitäisi olla asiasta nillittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällainen tilanne tuli nähtyä, tyttö väänsi porua ja hautasi kasvonsa äidin rintaan. Vähän iso moiseen?
Sä voisit ap miettiä, mikä sun lapsuudessa ja kasvatuksessa on saanut sut ajattelemaan, että kahdeksanvuotias ei ole enää lapsi, että vanhempien tehtävä ei ole lohduttaa eikä suojella lasta, ja kipu ja pelko kuuluu asiaan, ja pitää kohdata yksin.
Et anna kovin empaattista etkä lämmintä kuvaa itsestäsi etkä kotiväestäsi. Tätä olisi hyvä miettiä ennen kuin teet lapsia. Suomessa on sodasta ja köyhyydestä ja traumoista vasta pari sukupolvea, tuollainen traumaperäinen kylmyys on siksi tavallista koska se siirretään seuraavalle polvelle.
Mulla 15-vuotias tyttö istuu sylissä verikokeissakin aina. Ihan normaali on ja muuttaa omilleen. Emlan voimalla sit eteenpäin vaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omani eivät kyllä olisi kehdanneet ja muutenkin suhtautuvat rauhallisesti ja neutraalisti lääketieteellisiin toimenpiteisiin.
Mutta ei kai tuo nyt epänormaalia ole. Jotkut on arempia. Araksi tullaan usein liian hössöttävällä kasvatuksella. En jaksa uskoa mihinkään synnynnäiseen piikkikammoon.
Eivät olisi kehdanneet?
Eli olisivat tarvinneet vanhemman tukea, mutta tiesivät että tukea pyytäessään saisivat myös vanhemman paheksunnan, joten eivät kehdanneet pyytää?
Ei tuossa mitään kehuttavaa minusta ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalius on tietenkin kaiken hyvän elämän mitta. Mitä siitä, miltä itsestä tuntuu tai lapsesta tuntuu, kunhan ei ole, HUI, epänormaali!
Perusturvallisuuden tunne on tuossa iässä tai ei ole.
Itseensä luottava lapsi kestää rokotuksen takertumatta äitiinsä kiljuen. Mutta jos vanhemmat ovat olleet hysteerisiä hötkyilijöitä ja epäluotettavia turvan suhteen, niin sitten näin...
Ei mikään sinänsä ole "epänormaalia". On vain erilaisia elämänkulkuja ja sitä myöten erilaisia reagointitapoja vaikeampiin tilanteisiin. Ihan lapsesta saakka saati aikuisena.
Meillä on tosiaan erilaisia reagointitapoja. Jotkut ovat esimerkiksi aspergereita, jotka eivät ymmärrä miten toiset ihmiset voi tuntea epärationaalisia tunteita kuten pelkoa, ja toiset vielä kokevat tarpeelliseksi lohduttaa.
Kakkonen, tarkoitit kai, että lapsella saattaa olla ALHAINEN kipukynnys. Jos se olisi korkea, niin hän ei ehkä olisi moksiskaan yhdestä pikkurokotuksesta, kun se ei tunnu missään.
Omasta lapsuudesta muistan, että rokotukset annettiin hoitopöydällä. Siinä olin kontillani pöksyt kintuissa, kun hoitaja tuikkasi kankkuun piikin. Isompana sitten rokotettiin reiteen, kun istuin tuolilla. Vain sukkaa vetäistiin hieman alemmas. Tässä vaiheessa äiti ei välttämättä ollut edes mukana, vaan menin yksin terveystalolle piikitettäväksi. Pelotti helkkaristi, mutta pakko oli olla reipas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omani eivät kyllä olisi kehdanneet ja muutenkin suhtautuvat rauhallisesti ja neutraalisti lääketieteellisiin toimenpiteisiin.
Mutta ei kai tuo nyt epänormaalia ole. Jotkut on arempia. Araksi tullaan usein liian hössöttävällä kasvatuksella. En jaksa uskoa mihinkään synnynnäiseen piikkikammoon.
Eivät olisi kehdanneet?
Eli olisivat tarvinneet vanhemman tukea, mutta tiesivät että tukea pyytäessään saisivat myös vanhemman paheksunnan, joten eivät kehdanneet pyytää?
Ei tuossa mitään kehuttavaa minusta ole.
En minä kehunutkaan. Kerroin vain mikä tilanne.
Eivät kaikki lapset tarvitse erityistä tukea normaalielämän kuvioissa. Onko tämä vierasta teidän perheessänne?
Kyllä tietty tietoisuus myös paheksunnasta on vain hyväksi. Vai heittäydytkö sinä lattialle potkimaan ja huutamaan, jos ravintola-annos ei miellyttänyt. Tai joudut hammaslääkäriin? Ikätasoisuus on se avainsana.
Että ihan ikätasoisesti voi odottaa, ettei 8-vuotias huuda ja paru äidin sylissä kohdatessaan normaaleja terveyteen liittyviä toimenpiteitä.
On ihan normaalia, jos haluaa. Olepas nyt reipas, ei se satu, on karseeta valehtelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalius on tietenkin kaiken hyvän elämän mitta. Mitä siitä, miltä itsestä tuntuu tai lapsesta tuntuu, kunhan ei ole, HUI, epänormaali!
Perusturvallisuuden tunne on tuossa iässä tai ei ole.
Itseensä luottava lapsi kestää rokotuksen takertumatta äitiinsä kiljuen. Mutta jos vanhemmat ovat olleet hysteerisiä hötkyilijöitä ja epäluotettavia turvan suhteen, niin sitten näin...
Ei mikään sinänsä ole "epänormaalia". On vain erilaisia elämänkulkuja ja sitä myöten erilaisia reagointitapoja vaikeampiin tilanteisiin. Ihan lapsesta saakka saati aikuisena.
Äitinsä syliin pyrkivällä ja sinne pääsevällä lapsella on selvästi perusturvallisuus kunnossa. Niillä jotka tietävät ettei äiti lohduta eivätkä siksi sieltä edes hae turvaa tai lohdutusta, tilanne on sitten toinen.
Minä haluan, että kaikilla on kivaa, ei vain voittajilla, eikä varsinkaan vain heillä. Kyllä se lapsen reaktio oli ihan aito, samoin sen jälkeinen rauhoittuminen ja uteliaisuus.
Olenkin ihmetellyt, miksi niin monet suomalaiset aikuiset ovat happamia toisten onnesta. No kai nyt vittu jos pannaan yksin huoneeseensa (jota meillä ei edes ole, olisi joutunut ulos sitten) raivoamaan, kun muilla on hyvä mieli ja itsellä paha.
21