Isyyden ”tunnustaminen” on jäänne ajalta, jolloin avioton seksi oli rikos – pitäisikö neuvoloissa jo astua nykyaikaan?
Avoparin lapsi on syntyessään isätön.
Tunnustaminen on käytäntö, joka asettaa avoparit eriarvoiseen asemaan aviopareihin nähden. Näin toimitaan edelleen, vaikka jo lähes puolet lapsista syntyy Suomessa avioliiton ulkopuolella.
Historiallisesti suomalaisessa yhteiskunnassa perhe on ollut avioliittoperhe, ja tätä suojellaan edelleen.
Oikeudellisesti vain aviomies on heti perheeseen syntyvän lapsen isä. Itse asiassa avioliittoon perustuva isyysolettama on niin vahva, että sitä sovelletaan, vaikka sen tiedettäisiin olevan virheellinen. Jos naiselle syntyy lapsi vaikkapa avioeroprosessin aikana, väestörekisteriin lapsen isäksi merkitään automaattisesti aviomies, josta ollaan eroamassa.
Yhdessä olevien avoparien kohdalla ei sen sijaan oleteta mitään. Järjestelmän näkökulmasta lapsen isä voi olla kuka hyvänsä, kun ei kerran olla naimisissa.
Neuvolassa vanhemmilta halutaan allekirjoitukset isyydentunnustamislomakkeeseen sekä lapsen yhteishuoltosopimukseen. Ne toimitetaan 30 päivää lapsen syntymän jälkeen maistraattiin, joka käsittelee papereita noin 15–30 päivää, minkä jälkeen yhteensä noin 6–8 viikon jälkeen lapsi merkitään isänsä lapseksi.
Fredmanin mukaan avoparin lapsi voi todella muodollisesti olla tuon käsittelyn ajan isätön, joskin käsittelyn valmistuttua isyys astuu voimaan takautuvastikin.
Entä itse termi, isyyden tunnustaminen? Sehän kuulostaa kuin olisi rikosoikeudessa tunnustamassa, vaikka kyse on ihanasta asiasta. Fredman huomauttaa, että termille on selkeä historiansa.
Ennen vuotta 1926 naimattomien henkilöiden välinen seksi oli Suomessa rikollista puuhaa. Tunnustaessaan avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen omakseen siis kirjaimellisesti tunnusti rikoksen. Vielä vuoteen 1976 saakka avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isyyden merkitseminen edellytti isän tunnustamista, ei siis äidin, kuten nykyään.
MUTTA NYT eletään vuotta 2017, joten ”isyyden tunnustaminen” olisikin terminä syytä muokata neuvolapuheessa pian nykyaikaisempaan suuntaan. Miten olisi vaikka neutraali ”vahvistaminen”?
Isyyslaki uudistui vuoden 2016 alussa. Aiemmin isyyttä ei edes voinut tunnustaa ennen lapsen syntymää. Vanhan isyyslain aikana vanhempien piti jopa allekirjoittaa vakuutus siitä, etteivät he ole tiettynä ajanjaksona olleet sukupuoliyhteydessä muiden ihmisten kanssa.
Nykyään seksielämästä ei enää kysellä, mikä sentään on askel oikeaan suuntaan. Valmiita isyyslaissa ei kuitenkaan olla tasa-arvon eikä termien suhteen.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös elatusmaksu on ajalta jolloin nainen hoiti perhettä ja mues kävi töissä. Eron tullessa mies hoiti lasten elatuksen. Nykyiskn työtön isä saattaa maksaa työssä ja uudessa suhteessa olevalle äidille elatuksia.
Mikä olisi mielestäsi parempi tapa hoitaa oman lapsensa elatus kuin elatusmaksu? Omasta mielestä reiluinta olisi ehkä kuukausittainen laskutus, kuukauden kuitit yhteen ja sitten puolet siitä. Silloin menisi todella tasan, jos miettii, että vaikka samassa kuussa ostettaisiin kengät, juhlapuku ja uusi turvaistuin niin, ei minimielarit kata niitä puoliksi.
Minun mielestäni isä tulisi aina ja ilman poikkeusta vapauttaa elatusmaksuista, jos lapsen äiti haluaa yksipuolisesti eron, tai vielä parempi olisi, kun näissä tapauksissa lapsi siirtyisi aina isän kasvatettavaksi.
Meillä on jo rajaton määrä yksinhuoltaja esimerkkejä yh-äitien "kasvattamisista", lopputulksina täysin moraalittomia, selkärangattomia ja oikeudentajuttomia lapsia esimerkkeinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta mistä sitten tiedettäisiin kuka lapsen isä on? Kun pariskunta on naimisissa se näkyy maistraatissa heidän tiedoissaan mutta näkyykö maistraatissa kenen kanssa olen avoliitossa? Eikös juuri tuolla systeemillä että avoliitossa lasta ei tunnusteta, se lapsi nimenomaan jäisi isättömäksi kun ei maistraatissa tiedetä kenen kanssa se äiti nyt on avoliitossa? Vai pitäisikö tehdä joku rekisteri avoliitoista? Eikö avioliitto ole sitten jo vähän turha jos avoliitossa pitää nykyään saada kaikki samat oikeudet? Itselleni on aina ollut selvää, että jokainen voi itse päättää parisuhteessaan haluaako ne avioliiton tuomat edut ja oikeudet ja sitten päättää asutaanko avoliitossa vai mennäänkö naimisiiin. Tasa-arvoisen avioliittolain myötä tämä on mahdollista kaikille joten mitä syrjintää se on jos vaihtoehto on olemassa?
Tämähän lukee jo aloituksessa. Isyyden tunnustamisen sijaan käytäntönä voisi olla isyyden vahvistaminen. Ei tähän tarvita mitään avoliittorekisteriä, ja isä voi sitäpaitsi hyvin olla tiedossa silloinkin, kun vanhemmat eivät edes ole avoliitossa. Syntynyt lapsi lisätään joka tapauksessa väestörekisteriin, ja isän voisi tietoihin lisätä ilman mitään erillisiä tunnustamisia vanhempien oman ilmoituksen perusteella.
Ja juuri näinhän se menee, ap:n aloituksen mukaisesti.
"Yhdessä olevien avoparien kohdalla ei sen sijaan oleteta mitään. Järjestelmän näkökulmasta lapsen isä voi olla kuka hyvänsä, kun ei kerran olla naimisissa.
Neuvolassa vanhemmilta halutaan allekirjoitukset isyydentunnustamislomakkeeseen sekä lapsen yhteishuoltosopimukseen. Ne toimitetaan 30 päivää lapsen syntymän jälkeen maistraattiin, joka käsittelee papereita noin 15–30 päivää, minkä jälkeen yhteensä noin 6–8 viikon jälkeen lapsi merkitään isänsä lapseksi."
Lisäksi viime vuonna on tullut voimaan lakimuutos, jossa ilmoituksen voi tehdä jo ennen lapsen syntymää.
Ainoa, mikä tässä nyt ilmeisesti ap:tä hiertää, on verbi "tunnustaa", KUN ap haluaisi sen olevan muodossa "ilmoittaa".
Koska vanhemmuudesta seuraa monia merkittäviä asioita mm. perimisen suhteen, EI ole mahdollista, että isyys noin vain hutaistaan papereihin.
Eikös ap vain kopioinut tekstin Hesarista?
Eikös tuo tunnustaminen ole vain nimen hutaisemista papruihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös elatusmaksu on ajalta jolloin nainen hoiti perhettä ja mues kävi töissä. Eron tullessa mies hoiti lasten elatuksen. Nykyiskn työtön isä saattaa maksaa työssä ja uudessa suhteessa olevalle äidille elatuksia.
Mikä olisi mielestäsi parempi tapa hoitaa oman lapsensa elatus kuin elatusmaksu? Omasta mielestä reiluinta olisi ehkä kuukausittainen laskutus, kuukauden kuitit yhteen ja sitten puolet siitä. Silloin menisi todella tasan, jos miettii, että vaikka samassa kuussa ostettaisiin kengät, juhlapuku ja uusi turvaistuin niin, ei minimielarit kata niitä puoliksi.
Minun mielestäni isä tulisi aina ja ilman poikkeusta vapauttaa elatusmaksuista, jos lapsen äiti haluaa yksipuolisesti eron, tai vielä parempi olisi, kun näissä tapauksissa lapsi siirtyisi aina isän kasvatettavaksi.
Meillä on jo rajaton määrä yksinhuoltaja esimerkkejä yh-äitien "kasvattamisista", lopputulksina täysin moraalittomia, selkärangattomia ja oikeudentajuttomia lapsia esimerkkeinä.
Okei eli jos mies ryyppää liikaa tai on väkivaltainen, niin vaimon haluessa eron ei miehen tartte osallistua edes lasten elättämiseen?
Kasvatus ja elätys hakatun vainon vastuulla? Joo-o.
Eiköhän yh-äidin lapsi pärjää paremmin ja ole onnellisempi kuin lapsi, joka on toki ydinperheestä, mutta isä on surkea isä. 😂
Eikö se oli juuri avio- ja avoliiton ero, että avoliitossa voi olla "vapaammin" kuin avioliitossa? Siksi kai naimisiin ei mennä, ettei haluta sitoutua niin vahvasti, että olisi kaikki avioliiton velvollisuudet. Eikö avoliiton idea ole siinä, ettei yhteiskunta voi määritellä sitä yhtä paljon kuin avioliittoa?
Minun ymmärtääkseni juuri tämän vuoksi avioliitossa lapset ovat automaattisesti sen avioparin yhteisiä, avoliitossa elävät määrittelevät vanhemmat erikseen. Sehän on juuri nyky-yhteiskunnan vapautta, että saa päättää elämismuotonsa itse! Jos lapsiasioissakin avio- ja avoliitto olisivat samanlaisia, pitäisi kehittää taas uudenlainen tapa elää vapaammassa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Voiko naimisiin mennä vaan viemällä paperit maistraatin tai (käräjä)oikeuden tiskille?
Käytännössä voi. Asian hoitamiseen pitää vain varata aika ja molempien tulevien puolisoiden olla paikalla. Koska kysymys on niin suuresta sopimuksesta, että on mm. velvoitettu elättämään toista ja molemmat saavat perimisoikeuden toisensa jäämistöön, asia kysytään vielä erikseen suullisesti molemmilta. Aikaa tähän menee muutama minuutti.
Vierailija kirjoitti:
Tuo aloitus, asettaa avoparin eri asemaan aviopariin nähden kannattaisi myös aloittajalla sisäistää. Tottakai avioparin asema ja suhde on vahvempi lain silmissä kuin avoparin vastaava. Aviopari on tehnyt sopimuksia jotka hoitavat jotkut asiat automaattisesti jos niitä ei erillisillä sopimuksilla muuta. Yksi sopimus on, että liitossa syntyneet lapset ovat automaattisesti parin lapsia. On avoliitossa asuvien on päätös, haluavatko he tehdä tämän yleissitovan sopimuksen, eli avioliiton, vai haluavatko he tehdä erillis sopimukset kaikesta.
Avioliitto on kyllä nippu laillisia järjestelyjä, mutta ei se tarkoita, ettei näitä sopimuksia voisi muuttaa/kehittää. Sinun ajatusmallille ei mitään lainsäädäntöä voi kehittää, kun nykyisiin lakeihin ihmiset ovat jo sitoutuneet, kun Suomeen tulevat. Että jos ei kelpaa, niin älkää olko täällä.
Tähän asti kaikki vanhemmuuteen liittyvä lainsäädäntö on tehty siitä näkökulmasta, että mies yrittää luistaa vastuistaan ja viattoman lapsen ja äidin oikeudet pitää turvata. Minusta olisi ihan asiallista lainsäädännössäkin tunnustaa, että myös äiti voi olla se vilpillinen osapuoli eli muokata lakeja siihen suuntaan, että miehenkin oikeusturvasta huolehdittaisiin samalla vakavuudella kuin äidinkin. Lasten tarpeiden pitää kuitenkin mennä aikuisten oikeuksien edelle.
Yhteiskunta maksamaan lasten elatus? - Kyllä, jos yhteiskunta myös siittää lapset.
Joku käski mennä naimisiin ennen lapsen syntymää. Aivan, mutta ei se takaa, että vihitty aviomies olisi lapsen biologinen isä.
Isyyden tunnustaminen ja siirtäminen toiselle? - Aika outo juttu. Siitä toisesta voi tulla lapsen sosiaalinen isä, mutta biologia on ja pysyy. Adoptiossahan isyys tavallaan siirtyy toiselle. Mutta entä jos tapahtuu jotain, että tarvitaan biologista vanhempaa? Tarkoitan esim. erilaisia vakavia sairauksia ja niihin liittyviä luuytimen ja elinten siirtoja jne.
Isyyden tunnustaminen ei ole vieläkään vanhanaikaista, vaikka ap niin yrittää todistella. Se tunnustaminen takaa lapsen juridisen aseman ja perintöoikeuden isä sukuun sekä ilmoittaa lapsen biologisen isän. Suusanallinen tunnustus ei oikeastaan edes riitä, sillä jos äiti on ollut kevytkenkäinen, hänellä on saattanut olla siittämisen ajankohtaan useita partnereita. Silloin tietysti on helppo valita varakkain ja jättää muut mainitsematta. Tästä syystä DNA-testi pitäisi tehdä aina. Lapsesta ja äidistä verinäytteen saa synnytyslaitoksella, vain isän pitäisi käydä erikseen verikokeissa. Parempi näin, ettei joutuisi elättämään käenpoikaa pesässään. Jos koko väestöstä olisi DNA-tiedot, olisi helppo hakea arkistosta oikea isä. Tosin ei tämäkään ole aukoton. Ainahan lapsi on voinut saada alkunsa esim. lomamatkalla ulkomailla.
Vierailija kirjoitti:
Nyt menee useimmilla sekaisin termit ja asiat. Ensinnänkin lastenvalvojan luona tehdään "isyyden tunnustaminen" - äidiksihän tunnustaudutaan konkreettisesti menemällä sairaalaan synnyttämään.
Isyyden tunnustus vahvistetaan maistraatissa. Ei voida siis käyttää lastenvalvojalla tehdystä tunnustamisesta termiä vahvistaminen, koska se on jo toisessa käytössä.
Sitten täällä kinataan avio- ja avoliitosta sekä isän ja äidin keskinäisistä oikeuksista. Unohdatte että kyse on suurelta osin lapsen oikeudesta saada isä.
Jos avoliitossa syntyvä lapsi voitaisiin merkitä suoraan isälleen, silloin avoliitto pitäisi rekisteröidä laillisesti kuten avioliitto ja silloin tietysti koko avoliiton idea romuttuisi. Niin kauan kuin on a) lapsia jotka syntyvät avoliitossa eläville tai b) vanhemmille jotka eivät asu yhdessä, niin pitää olla jonkin järjestelmä jonka kautta lapsen sukulaisuussuhteet saada selvitettyä ja lapsen edun takia viranomaisten tietoon.
Tässä tapauksessa siis vanhempien valinnat vaikuttavat lapsen oikeuksiin saada itselleen vanhemmat, jotka on viranomaisissa vahvistettu.
Ei elatusmaksukaan ole esim. isän maksu lapsen äidille, vaan todellakin lapselle lain mukaan kuuluva oikeus tulla isänsä(kin) elätettäväksi. Jos tätä ei ymmärrä, suosittelen miehelle huolellista kondomin käyttöä.
Nykyään monille lapsen hankinta on täysin vapaaehtoista, kukaan ei tee lapsia yhteiskunnalle, joten en ymmärrä yleensä miksi oletetaan että yhteiskunta kantaa vastuun lapsista. Mielestäni voitaisiin lopettaa kaikki lapsilisät ja vastaavat verovähennykset ja edut, joita saa kun hankkii lapsen. Jokaisen parin pitäisi miettiä ennen lapsen hankkimista onko siihen varaa ja miten varaudutaan.
Sosiaalipuolen pitäisi sitten keskittyä tukemaan lapsia vain perheissä, joissa on ongelmia ja silloinkin pitäisi varmistaa että tuet menevät lapselle. Nythän vanhemmat voivat rillutella lapsilisillä mielensä mukaan. Isätkin usein pakenevat vastuitaan, elatusapuaja on satoja miljoonia rästissä.
Ranskassa avopari voi rekisteroida parisuhteensa juuri yhteisen lapsen aseman takia.Avosuhde pitaisi voida rekisteroida.Senhan voisi lopettaa samalla tavoin ilmoituksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo aloitus, asettaa avoparin eri asemaan aviopariin nähden kannattaisi myös aloittajalla sisäistää. Tottakai avioparin asema ja suhde on vahvempi lain silmissä kuin avoparin vastaava. Aviopari on tehnyt sopimuksia jotka hoitavat jotkut asiat automaattisesti jos niitä ei erillisillä sopimuksilla muuta. Yksi sopimus on, että liitossa syntyneet lapset ovat automaattisesti parin lapsia. On avoliitossa asuvien on päätös, haluavatko he tehdä tämän yleissitovan sopimuksen, eli avioliiton, vai haluavatko he tehdä erillis sopimukset kaikesta.
Tuo on niin totta! Avoliittolaiset haluavat olla "vapaita", mutta silti pitäisi saada kaikki avioliiton oikeudet. Nämä ovat juuri niitä valintoja, joita jokainen voi tehdä tai olla tekemättä. Vastuu päätöksistä on jokaisella itsellään.
Lakeja säädetään ja käytäntöjä muutetaan sen perusteella, mikä parhaiten palvelee niitä, joita kyseiset lait koskevat, ei avioliiton tai minkään muunkaan instituution erityislaadun suojelemiseksi. Kuten aloituksessa todettiin, noin puolet lapsista Suomessa syntyy tällä hetkellä avioliiton ulkopuolella. Aika iso osa vanhemmista siis valitsee tämän vaihtoehdon avioitumisen sijaan, ja kun kyse alkaa olla enemmistöstä, olisi hyvä lainkin tätä todellisuutta heijastella. Isyyden tunnustamismenettely on luotu aivan toisenlaiseen yhteiskuntaan, jossa avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset saivat alkunsa eri olosuhteissa kuin nykyään. Avoliitto on ollut ylipäätään mahdollinen vasta vajaan 50 vuoden ajan, ja hyväksytty parisuhdemuoto se on ollut vasta noin 30 vuotta.
Oletko kenties se kansanradioon soittaja, joka halusi avoliittolaisille saman oikeudet ja velvollisuudet kuin avioliittolaisille, mutta se ei vaan olisi "avioliitto". Anteeksi näin etukäteen rumasti sanomisesti, mutta olet vajaaälyinen.
En ole, ja jos sinulla ei ole tuoda muuta sisältöä keskusteluun kuin "musta sä oot ihan tyhmä", ei ehkä kannata kommentoida ollenkaan. Esitin kuitenkin kommenttini asiallisesti perustellen: viittasin lainsäädännön periaatteisiin, tilastoihin ja historiaan. Tällöin on kohtuullista toivoa, että vastakommentitkin käsittelisivät näitä lapsellisten henkilökohtaisuuksien sijaan.
No okei. Kokeillaan tällä tavalla. Avioliitto on kahden ihmisen välinen laillinen sopimus eikä mikään "instituutio" tai uskonnollinen juhla. Nyt yrität sanoa, että kun ihmiset eivät halua tätä sopimusta sopia, niin heidät tulisi pakottaa vastoin tahtoaan tähän sopimukseen. Avoliittolaisille samat oikeudet ja velvollisuudet kuin avioliittolaisille. Sitähän sinä käytännössä haluat. Vajaaälyisyytesi ilmenee siinä kun et ymmärrä ehdotuksesi seurauksia. Pakkonaittaminen on länsimaisen ihmiskäsityksen mukaan takaperoista ja sotii ihmisen itsemäärämisoikeutta vastaan.
Täysin samaa mieltä! Ei kai tässä ole kyse siitä, onko suhteen nimi avoliitto vai avioliitto, vaan siitä mitä nuo vaihtoehdot pitävät sisällään. Avioliitto on ennen kaikkea juridinen sopimus, ja jos lähes puolet lasten vanhemmista valitsevat olla tekemättä tuota sopimusta, niin ratkaisu ei voi olla avoliiton rinnastaminen avioliittoon joka käytännössä tarkoittaa avoparien pakkonaittamista.
Seuraava askel kun otetaan lainsäädännössä avoliiton rinnatamisessa avioliittoon, niin minä muutan kirjani kakkosasunnolle ja vain "kyläilen" perheeni luona. Mun panemis- tai asuinkumppanijärjestelyt eivät ole yhteiskunnan asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt menee useimmilla sekaisin termit ja asiat. Ensinnänkin lastenvalvojan luona tehdään "isyyden tunnustaminen" - äidiksihän tunnustaudutaan konkreettisesti menemällä sairaalaan synnyttämään.
Isyyden tunnustus vahvistetaan maistraatissa. Ei voida siis käyttää lastenvalvojalla tehdystä tunnustamisesta termiä vahvistaminen, koska se on jo toisessa käytössä.
Sitten täällä kinataan avio- ja avoliitosta sekä isän ja äidin keskinäisistä oikeuksista. Unohdatte että kyse on suurelta osin lapsen oikeudesta saada isä.
Jos avoliitossa syntyvä lapsi voitaisiin merkitä suoraan isälleen, silloin avoliitto pitäisi rekisteröidä laillisesti kuten avioliitto ja silloin tietysti koko avoliiton idea romuttuisi. Niin kauan kuin on a) lapsia jotka syntyvät avoliitossa eläville tai b) vanhemmille jotka eivät asu yhdessä, niin pitää olla jonkin järjestelmä jonka kautta lapsen sukulaisuussuhteet saada selvitettyä ja lapsen edun takia viranomaisten tietoon.
Tässä tapauksessa siis vanhempien valinnat vaikuttavat lapsen oikeuksiin saada itselleen vanhemmat, jotka on viranomaisissa vahvistettu.
Ei elatusmaksukaan ole esim. isän maksu lapsen äidille, vaan todellakin lapselle lain mukaan kuuluva oikeus tulla isänsä(kin) elätettäväksi. Jos tätä ei ymmärrä, suosittelen miehelle huolellista kondomin käyttöä.
Nykyään monille lapsen hankinta on täysin vapaaehtoista, kukaan ei tee lapsia yhteiskunnalle, joten en ymmärrä yleensä miksi oletetaan että yhteiskunta kantaa vastuun lapsista. Mielestäni voitaisiin lopettaa kaikki lapsilisät ja vastaavat verovähennykset ja edut, joita saa kun hankkii lapsen. Jokaisen parin pitäisi miettiä ennen lapsen hankkimista onko siihen varaa ja miten varaudutaan.
Sosiaalipuolen pitäisi sitten keskittyä tukemaan lapsia vain perheissä, joissa on ongelmia ja silloinkin pitäisi varmistaa että tuet menevät lapselle. Nythän vanhemmat voivat rillutella lapsilisillä mielensä mukaan. Isätkin usein pakenevat vastuitaan, elatusapuaja on satoja miljoonia rästissä.
Ranskassa avopari voi rekisteroida parisuhteensa juuri yhteisen lapsen aseman takia.Avosuhde pitaisi voida rekisteroida.Senhan voisi lopettaa samalla tavoin ilmoituksella.
Suomessa voi myös erota ilmoittamalla. Tosin joutuu odottamaan 6 kk. Mutta tuossa siis alkaa olla erot avo- ja avioliiton välillä aika pienet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt menee useimmilla sekaisin termit ja asiat. Ensinnänkin lastenvalvojan luona tehdään "isyyden tunnustaminen" - äidiksihän tunnustaudutaan konkreettisesti menemällä sairaalaan synnyttämään.
Isyyden tunnustus vahvistetaan maistraatissa. Ei voida siis käyttää lastenvalvojalla tehdystä tunnustamisesta termiä vahvistaminen, koska se on jo toisessa käytössä.
Sitten täällä kinataan avio- ja avoliitosta sekä isän ja äidin keskinäisistä oikeuksista. Unohdatte että kyse on suurelta osin lapsen oikeudesta saada isä.
Jos avoliitossa syntyvä lapsi voitaisiin merkitä suoraan isälleen, silloin avoliitto pitäisi rekisteröidä laillisesti kuten avioliitto ja silloin tietysti koko avoliiton idea romuttuisi. Niin kauan kuin on a) lapsia jotka syntyvät avoliitossa eläville tai b) vanhemmille jotka eivät asu yhdessä, niin pitää olla jonkin järjestelmä jonka kautta lapsen sukulaisuussuhteet saada selvitettyä ja lapsen edun takia viranomaisten tietoon.
Tässä tapauksessa siis vanhempien valinnat vaikuttavat lapsen oikeuksiin saada itselleen vanhemmat, jotka on viranomaisissa vahvistettu.
Ei elatusmaksukaan ole esim. isän maksu lapsen äidille, vaan todellakin lapselle lain mukaan kuuluva oikeus tulla isänsä(kin) elätettäväksi. Jos tätä ei ymmärrä, suosittelen miehelle huolellista kondomin käyttöä.
Nykyään monille lapsen hankinta on täysin vapaaehtoista, kukaan ei tee lapsia yhteiskunnalle, joten en ymmärrä yleensä miksi oletetaan että yhteiskunta kantaa vastuun lapsista. Mielestäni voitaisiin lopettaa kaikki lapsilisät ja vastaavat verovähennykset ja edut, joita saa kun hankkii lapsen. Jokaisen parin pitäisi miettiä ennen lapsen hankkimista onko siihen varaa ja miten varaudutaan.
Sosiaalipuolen pitäisi sitten keskittyä tukemaan lapsia vain perheissä, joissa on ongelmia ja silloinkin pitäisi varmistaa että tuet menevät lapselle. Nythän vanhemmat voivat rillutella lapsilisillä mielensä mukaan. Isätkin usein pakenevat vastuitaan, elatusapuaja on satoja miljoonia rästissä.
Ranskassa avopari voi rekisteroida parisuhteensa juuri yhteisen lapsen aseman takia.Avosuhde pitaisi voida rekisteroida.Senhan voisi lopettaa samalla tavoin ilmoituksella.
Itse asiassa kaikki virallisiksi haluttavat parisuhteet pitäisi rekisteröidä typerän vihkimisen sijaan. Rekisteröintitilaisuudessa selvitettäisiin molempien puolisoiden tahto vanhemmuuteen, elatusvelvollisuuteen, perintään ja puolisoiden yhteisomistukseen. Oikeudet ja velvollisuudet selostettaisiin, pari tekisi haluamansa laisen sopimuksen yhteiselämästä ja allekirjoittaisi sen lopulta. Maistraatin vihkikaava ei sano yhtään mitään velvollisuuksista eikä oikeuksista, ja se on typerä muutenkin.
Avioliitto voisi olla uskonnollinen seremonia niille, jotka sen haluavat.
Ne jotka haluavat elää villissä suhteessa, tehköön sen ilman mitään oikeuksia ja velvollisuuksia, onnistuuhan se nytkin, jos ei asu yhdessä. Kun avoliitto ja avioliitto ovat lähes yksi ja sama, harvempaa kiinnostaa edes asuan perheenä yhdessä ja miksi asua jos ei ole pakko. Kaksi kotiahan on mahtava järjestelmä, toinen kaupungissa, toinen maalla :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös elatusmaksu on ajalta jolloin nainen hoiti perhettä ja mues kävi töissä. Eron tullessa mies hoiti lasten elatuksen. Nykyiskn työtön isä saattaa maksaa työssä ja uudessa suhteessa olevalle äidille elatuksia.
Mikä olisi mielestäsi parempi tapa hoitaa oman lapsensa elatus kuin elatusmaksu? Omasta mielestä reiluinta olisi ehkä kuukausittainen laskutus, kuukauden kuitit yhteen ja sitten puolet siitä. Silloin menisi todella tasan, jos miettii, että vaikka samassa kuussa ostettaisiin kengät, juhlapuku ja uusi turvaistuin niin, ei minimielarit kata niitä puoliksi.
Minun mielestäni isä tulisi aina ja ilman poikkeusta vapauttaa elatusmaksuista, jos lapsen äiti haluaa yksipuolisesti eron, tai vielä parempi olisi, kun näissä tapauksissa lapsi siirtyisi aina isän kasvatettavaksi.
Meillä on jo rajaton määrä yksinhuoltaja esimerkkejä yh-äitien "kasvattamisista", lopputulksina täysin moraalittomia, selkärangattomia ja oikeudentajuttomia lapsia esimerkkeinä.
Eli hullulle, äitiä ja lasta hakkaavalle miehelle lapsen huoltajuus jos äiti hakee eroa?
Itse kannatan isyystestejä kaikille lapsille, se olisi reiluinta kaikkia osapuolia kohtaan. Muuten mielestäni nykyinen systeemi on riittävä; avo- ja avioliitto erikseen eri oikeuksilla, joita voi vielä erillisillä sopimuksilla muokata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös elatusmaksu on ajalta jolloin nainen hoiti perhettä ja mues kävi töissä. Eron tullessa mies hoiti lasten elatuksen. Nykyiskn työtön isä saattaa maksaa työssä ja uudessa suhteessa olevalle äidille elatuksia.
Mikä olisi mielestäsi parempi tapa hoitaa oman lapsensa elatus kuin elatusmaksu? Omasta mielestä reiluinta olisi ehkä kuukausittainen laskutus, kuukauden kuitit yhteen ja sitten puolet siitä. Silloin menisi todella tasan, jos miettii, että vaikka samassa kuussa ostettaisiin kengät, juhlapuku ja uusi turvaistuin niin, ei minimielarit kata niitä puoliksi.
Minun mielestäni isä tulisi aina ja ilman poikkeusta vapauttaa elatusmaksuista, jos lapsen äiti haluaa yksipuolisesti eron, tai vielä parempi olisi, kun näissä tapauksissa lapsi siirtyisi aina isän kasvatettavaksi.
Meillä on jo rajaton määrä yksinhuoltaja esimerkkejä yh-äitien "kasvattamisista", lopputulksina täysin moraalittomia, selkärangattomia ja oikeudentajuttomia lapsia esimerkkeinä.
Eli hullulle, äitiä ja lasta hakkaavalle miehelle lapsen huoltajuus jos äiti hakee eroa?
Kuka käski olla käyttämättä järkeä? tai niin, jos sitä ei ole.
Voiko naimisiin mennä vaan viemällä paperit maistraatin tai (käräjä)oikeuden tiskille?