Isyyden ”tunnustaminen” on jäänne ajalta, jolloin avioton seksi oli rikos – pitäisikö neuvoloissa jo astua nykyaikaan?
Avoparin lapsi on syntyessään isätön.
Tunnustaminen on käytäntö, joka asettaa avoparit eriarvoiseen asemaan aviopareihin nähden. Näin toimitaan edelleen, vaikka jo lähes puolet lapsista syntyy Suomessa avioliiton ulkopuolella.
Historiallisesti suomalaisessa yhteiskunnassa perhe on ollut avioliittoperhe, ja tätä suojellaan edelleen.
Oikeudellisesti vain aviomies on heti perheeseen syntyvän lapsen isä. Itse asiassa avioliittoon perustuva isyysolettama on niin vahva, että sitä sovelletaan, vaikka sen tiedettäisiin olevan virheellinen. Jos naiselle syntyy lapsi vaikkapa avioeroprosessin aikana, väestörekisteriin lapsen isäksi merkitään automaattisesti aviomies, josta ollaan eroamassa.
Yhdessä olevien avoparien kohdalla ei sen sijaan oleteta mitään. Järjestelmän näkökulmasta lapsen isä voi olla kuka hyvänsä, kun ei kerran olla naimisissa.
Neuvolassa vanhemmilta halutaan allekirjoitukset isyydentunnustamislomakkeeseen sekä lapsen yhteishuoltosopimukseen. Ne toimitetaan 30 päivää lapsen syntymän jälkeen maistraattiin, joka käsittelee papereita noin 15–30 päivää, minkä jälkeen yhteensä noin 6–8 viikon jälkeen lapsi merkitään isänsä lapseksi.
Fredmanin mukaan avoparin lapsi voi todella muodollisesti olla tuon käsittelyn ajan isätön, joskin käsittelyn valmistuttua isyys astuu voimaan takautuvastikin.
Entä itse termi, isyyden tunnustaminen? Sehän kuulostaa kuin olisi rikosoikeudessa tunnustamassa, vaikka kyse on ihanasta asiasta. Fredman huomauttaa, että termille on selkeä historiansa.
Ennen vuotta 1926 naimattomien henkilöiden välinen seksi oli Suomessa rikollista puuhaa. Tunnustaessaan avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen omakseen siis kirjaimellisesti tunnusti rikoksen. Vielä vuoteen 1976 saakka avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isyyden merkitseminen edellytti isän tunnustamista, ei siis äidin, kuten nykyään.
MUTTA NYT eletään vuotta 2017, joten ”isyyden tunnustaminen” olisikin terminä syytä muokata neuvolapuheessa pian nykyaikaisempaan suuntaan. Miten olisi vaikka neutraali ”vahvistaminen”?
Isyyslaki uudistui vuoden 2016 alussa. Aiemmin isyyttä ei edes voinut tunnustaa ennen lapsen syntymää. Vanhan isyyslain aikana vanhempien piti jopa allekirjoittaa vakuutus siitä, etteivät he ole tiettynä ajanjaksona olleet sukupuoliyhteydessä muiden ihmisten kanssa.
Nykyään seksielämästä ei enää kysellä, mikä sentään on askel oikeaan suuntaan. Valmiita isyyslaissa ei kuitenkaan olla tasa-arvon eikä termien suhteen.
Kommentit (55)
No voi voi.
Aina voi mennä naimisiin ennen lapsen syntymää.
Pitää olla erilainen nuori ja avioliitto on pois muodista?
Myös elatusmaksu on ajalta jolloin nainen hoiti perhettä ja mues kävi töissä. Eron tullessa mies hoiti lasten elatuksen. Nykyiskn työtön isä saattaa maksaa työssä ja uudessa suhteessa olevalle äidille elatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Myös elatusmaksu on ajalta jolloin nainen hoiti perhettä ja mues kävi töissä. Eron tullessa mies hoiti lasten elatuksen. Nykyiskn työtön isä saattaa maksaa työssä ja uudessa suhteessa olevalle äidille elatuksia.
Niin
Vierailija kirjoitti:
Myös elatusmaksu on ajalta jolloin nainen hoiti perhettä ja mues kävi töissä. Eron tullessa mies hoiti lasten elatuksen. Nykyiskn työtön isä saattaa maksaa työssä ja uudessa suhteessa olevalle äidille elatuksia.
Ei se mies äidille maksa vaan lasten elatuksesta puolet.
Vierailija kirjoitti:
Myös elatusmaksu on ajalta jolloin nainen hoiti perhettä ja mues kävi töissä. Eron tullessa mies hoiti lasten elatuksen. Nykyiskn työtön isä saattaa maksaa työssä ja uudessa suhteessa olevalle äidille elatuksia.
Mikä olisi mielestäsi parempi tapa hoitaa oman lapsensa elatus kuin elatusmaksu? Omasta mielestä reiluinta olisi ehkä kuukausittainen laskutus, kuukauden kuitit yhteen ja sitten puolet siitä. Silloin menisi todella tasan, jos miettii, että vaikka samassa kuussa ostettaisiin kengät, juhlapuku ja uusi turvaistuin niin, ei minimielarit kata niitä puoliksi.
Lapsen elatus voisi olla kokonaan yhteiskunnan asia, oli lapsi syntynyt avioliitossa tai ei. Lasta kohti saisi esim. 500 e/kk verotettavaa tuloa. Rikas maksaisi sen veroina takaisin, köyhä käyttäisi lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Myös elatusmaksu on ajalta jolloin nainen hoiti perhettä ja mues kävi töissä. Eron tullessa mies hoiti lasten elatuksen. Nykyiskn työtön isä saattaa maksaa työssä ja uudessa suhteessa olevalle äidille elatuksia.
Lapsen elatukseen ne rahat on tarkoitettu ja jos isä on työtön, kela maksaa. Voihan isäkin olla yksinhuoltaja ja äiti maksaa elareita.
Tuo aloitus, asettaa avoparin eri asemaan aviopariin nähden kannattaisi myös aloittajalla sisäistää. Tottakai avioparin asema ja suhde on vahvempi lain silmissä kuin avoparin vastaava. Aviopari on tehnyt sopimuksia jotka hoitavat jotkut asiat automaattisesti jos niitä ei erillisillä sopimuksilla muuta. Yksi sopimus on, että liitossa syntyneet lapset ovat automaattisesti parin lapsia. On avoliitossa asuvien on päätös, haluavatko he tehdä tämän yleissitovan sopimuksen, eli avioliiton, vai haluavatko he tehdä erillis sopimukset kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös elatusmaksu on ajalta jolloin nainen hoiti perhettä ja mues kävi töissä. Eron tullessa mies hoiti lasten elatuksen. Nykyiskn työtön isä saattaa maksaa työssä ja uudessa suhteessa olevalle äidille elatuksia.
Mikä olisi mielestäsi parempi tapa hoitaa oman lapsensa elatus kuin elatusmaksu? Omasta mielestä reiluinta olisi ehkä kuukausittainen laskutus, kuukauden kuitit yhteen ja sitten puolet siitä. Silloin menisi todella tasan, jos miettii, että vaikka samassa kuussa ostettaisiin kengät, juhlapuku ja uusi turvaistuin niin, ei minimielarit kata niitä puoliksi.
Maksut voisi siirtää suoraan lapsilisiin korottamalla niitä.
Käyttäjä6443 kirjoitti:
On tärkeää saada selville kuka on lapsen todellinen isä mm. elatus- ja perintöasioiden vuoksi. Selkeintä olisi, jos isyys tarkistettaisiin aina rutiininomaisesti testaamalla. Jos asiasta päästään sopuun, oikea isä voisi luovuttaa isyyden naisen avo- tai aviopuolisolle, mutta miehelle ei voi antaa isyyden tuomia velvoitteita ilman biologista varmuutta isyydestä
Vaikka yleensä vastustan kaikkia lisättyjä menoja, tämä olisi mielestäni hyvä asia. Maksu oikeaan osoitteeseen, perinnöllisyystiedot pitäisivät paikkansa, valheet paljastuisi. Kaikki hyviä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös elatusmaksu on ajalta jolloin nainen hoiti perhettä ja mues kävi töissä. Eron tullessa mies hoiti lasten elatuksen. Nykyiskn työtön isä saattaa maksaa työssä ja uudessa suhteessa olevalle äidille elatuksia.
Mikä olisi mielestäsi parempi tapa hoitaa oman lapsensa elatus kuin elatusmaksu? Omasta mielestä reiluinta olisi ehkä kuukausittainen laskutus, kuukauden kuitit yhteen ja sitten puolet siitä. Silloin menisi todella tasan, jos miettii, että vaikka samassa kuussa ostettaisiin kengät, juhlapuku ja uusi turvaistuin niin, ei minimielarit kata niitä puoliksi.
Maksut voisi siirtää suoraan lapsilisiin korottamalla niitä.
Niin se olisi tietty jos yhteiskunnalla olisi loputtomasti rahaa, ei siis itse tarvitsisi elättää omaa lasta lainkaan, kyllähän se varmasti monelle kävisi.
Avioton seksi pitäisi pitäisi jälleen säätää rikokseksi. Valtion talouskin tulisi kuntoon sakkorahoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös elatusmaksu on ajalta jolloin nainen hoiti perhettä ja mues kävi töissä. Eron tullessa mies hoiti lasten elatuksen. Nykyiskn työtön isä saattaa maksaa työssä ja uudessa suhteessa olevalle äidille elatuksia.
Mikä olisi mielestäsi parempi tapa hoitaa oman lapsensa elatus kuin elatusmaksu? Omasta mielestä reiluinta olisi ehkä kuukausittainen laskutus, kuukauden kuitit yhteen ja sitten puolet siitä. Silloin menisi todella tasan, jos miettii, että vaikka samassa kuussa ostettaisiin kengät, juhlapuku ja uusi turvaistuin niin, ei minimielarit kata niitä puoliksi.
Maksut voisi siirtää suoraan lapsilisiin korottamalla niitä.
Kuinka paljon? Kaikille minimielatustuen verran eli noin 150 e lisää lapsilisään vai etävanhemman maksukyvyn mukaan? Nythän summa riippuu elatusvelvollisen tuloista. Miksi yhteiskunnan pitäisi hoitaa myös niiden lasten elatus, joiden vanhemmat pystyvät itse lastensa menot kustantamaan? Hyväksytkö tästä seuraavat veronkorotukset? Oletko todella sitä mieltä, että eron tullen tai vahinkolapsen syntyessä etävanhemman ei pitäisi mitenkään osallistua taloudellisesti lapsensa elämään? Jos kyllä, mikä on perustelusi?
Vierailija kirjoitti:
Tuo aloitus, asettaa avoparin eri asemaan aviopariin nähden kannattaisi myös aloittajalla sisäistää. Tottakai avioparin asema ja suhde on vahvempi lain silmissä kuin avoparin vastaava. Aviopari on tehnyt sopimuksia jotka hoitavat jotkut asiat automaattisesti jos niitä ei erillisillä sopimuksilla muuta. Yksi sopimus on, että liitossa syntyneet lapset ovat automaattisesti parin lapsia. On avoliitossa asuvien on päätös, haluavatko he tehdä tämän yleissitovan sopimuksen, eli avioliiton, vai haluavatko he tehdä erillis sopimukset kaikesta.
Tuo on niin totta! Avoliittolaiset haluavat olla "vapaita", mutta silti pitäisi saada kaikki avioliiton oikeudet. Nämä ovat juuri niitä valintoja, joita jokainen voi tehdä tai olla tekemättä. Vastuu päätöksistä on jokaisella itsellään.
Vierailija kirjoitti:
Tuo aloitus, asettaa avoparin eri asemaan aviopariin nähden kannattaisi myös aloittajalla sisäistää. Tottakai avioparin asema ja suhde on vahvempi lain silmissä kuin avoparin vastaava. Aviopari on tehnyt sopimuksia jotka hoitavat jotkut asiat automaattisesti jos niitä ei erillisillä sopimuksilla muuta. Yksi sopimus on, että liitossa syntyneet lapset ovat automaattisesti parin lapsia. On avoliitossa asuvien on päätös, haluavatko he tehdä tämän yleissitovan sopimuksen, eli avioliiton, vai haluavatko he tehdä erillis sopimukset kaikesta.
Aloituksessa ei sanottu, että avo- ja avioparien pitäisi olla samassa asemassa, vaan ehdotettiin, että avoparien kohdalla (tai muuten isän ollessa hyvin tiedossa) isyyden tunnustamisen sijaan puhuttaisiin vaikka isyyden vahvistamisesta. Tunnustaminen terminä vihjaa ikävällä tavalla vanhaan lainsäädäntöön, jossa avioliiton ulkopuolinen seksi oli rikos. Onneksi vanhasta menettelystä, jossa tungettelevasti udeltiin seksielämästä (piti vakuuttaa, ettei hedelmöittymisen aikoihin ole ollut sukupuoliyhteydessä muiden kanssa), on sentään luovuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös elatusmaksu on ajalta jolloin nainen hoiti perhettä ja mues kävi töissä. Eron tullessa mies hoiti lasten elatuksen. Nykyiskn työtön isä saattaa maksaa työssä ja uudessa suhteessa olevalle äidille elatuksia.
Mikä olisi mielestäsi parempi tapa hoitaa oman lapsensa elatus kuin elatusmaksu? Omasta mielestä reiluinta olisi ehkä kuukausittainen laskutus, kuukauden kuitit yhteen ja sitten puolet siitä. Silloin menisi todella tasan, jos miettii, että vaikka samassa kuussa ostettaisiin kengät, juhlapuku ja uusi turvaistuin niin, ei minimielarit kata niitä puoliksi.
Maksut voisi siirtää suoraan lapsilisiin korottamalla niitä.
Kuinka paljon? Kaikille minimielatustuen verran eli noin 150 e lisää lapsilisään vai etävanhemman maksukyvyn mukaan? Nythän summa riippuu elatusvelvollisen tuloista. Miksi yhteiskunnan pitäisi hoitaa myös niiden lasten elatus, joiden vanhemmat pystyvät itse lastensa menot kustantamaan? Hyväksytkö tästä seuraavat veronkorotukset? Oletko todella sitä mieltä, että eron tullen tai vahinkolapsen syntyessä etävanhemman ei pitäisi mitenkään osallistua taloudellisesti lapsensa elämään? Jos kyllä, mikä on perustelusi?
Ohis
Tietty tulojen mukaan, pariskunnat voisi aina työtilanteen mukaan katsoa kumpi vanhempi olisi milläkin hetkellä etä (aina tietty se suurituloisempi) ja sitten lapsilisä nousisi sen mukaan. Tietty lapsilisäkorotus tulisi kaikille huolimatta siitä onko erottu, koska ei kai kenenkään nyt omaa lastansa tarvitse elättää. 😂
Vierailija kirjoitti:
Myös elatusmaksu on ajalta jolloin nainen hoiti perhettä ja mues kävi töissä. Eron tullessa mies hoiti lasten elatuksen. Nykyiskn työtön isä saattaa maksaa työssä ja uudessa suhteessa olevalle äidille elatuksia.
Lainsäädännössä naista pidetään edelleen heikompana, miehen huollettavana ja holhottavana. :(
Oikeasti kyse on toki vaan siitä että rontti maksakoon omat ruokkonsa ettei yhteiskunnan tarvisi.
Ei neuvola näitä keksi, vaan se vain noudattaa lakia ja käyttää laissa esiintyviä termejä, muuhan ei ole mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo aloitus, asettaa avoparin eri asemaan aviopariin nähden kannattaisi myös aloittajalla sisäistää. Tottakai avioparin asema ja suhde on vahvempi lain silmissä kuin avoparin vastaava. Aviopari on tehnyt sopimuksia jotka hoitavat jotkut asiat automaattisesti jos niitä ei erillisillä sopimuksilla muuta. Yksi sopimus on, että liitossa syntyneet lapset ovat automaattisesti parin lapsia. On avoliitossa asuvien on päätös, haluavatko he tehdä tämän yleissitovan sopimuksen, eli avioliiton, vai haluavatko he tehdä erillis sopimukset kaikesta.
Tuo on niin totta! Avoliittolaiset haluavat olla "vapaita", mutta silti pitäisi saada kaikki avioliiton oikeudet. Nämä ovat juuri niitä valintoja, joita jokainen voi tehdä tai olla tekemättä. Vastuu päätöksistä on jokaisella itsellään.
Lakeja säädetään ja käytäntöjä muutetaan sen perusteella, mikä parhaiten palvelee niitä, joita kyseiset lait koskevat, ei avioliiton tai minkään muunkaan instituution erityislaadun suojelemiseksi. Kuten aloituksessa todettiin, noin puolet lapsista Suomessa syntyy tällä hetkellä avioliiton ulkopuolella. Aika iso osa vanhemmista siis valitsee tämän vaihtoehdon avioitumisen sijaan, ja kun kyse alkaa olla enemmistöstä, olisi hyvä lainkin tätä todellisuutta heijastella. Isyyden tunnustamismenettely on luotu aivan toisenlaiseen yhteiskuntaan, jossa avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset saivat alkunsa eri olosuhteissa kuin nykyään. Avoliitto on ollut ylipäätään mahdollinen vasta vajaan 50 vuoden ajan, ja hyväksytty parisuhdemuoto se on ollut vasta noin 30 vuotta.
On tärkeää saada selville kuka on lapsen todellinen isä mm. elatus- ja perintöasioiden vuoksi. Selkeintä olisi, jos isyys tarkistettaisiin aina rutiininomaisesti testaamalla. Jos asiasta päästään sopuun, oikea isä voisi luovuttaa isyyden naisen avo- tai aviopuolisolle, mutta miehelle ei voi antaa isyyden tuomia velvoitteita ilman biologista varmuutta isyydestä