Isyyden ”tunnustaminen” on jäänne ajalta, jolloin avioton seksi oli rikos – pitäisikö neuvoloissa jo astua nykyaikaan?
Avoparin lapsi on syntyessään isätön.
Tunnustaminen on käytäntö, joka asettaa avoparit eriarvoiseen asemaan aviopareihin nähden. Näin toimitaan edelleen, vaikka jo lähes puolet lapsista syntyy Suomessa avioliiton ulkopuolella.
Historiallisesti suomalaisessa yhteiskunnassa perhe on ollut avioliittoperhe, ja tätä suojellaan edelleen.
Oikeudellisesti vain aviomies on heti perheeseen syntyvän lapsen isä. Itse asiassa avioliittoon perustuva isyysolettama on niin vahva, että sitä sovelletaan, vaikka sen tiedettäisiin olevan virheellinen. Jos naiselle syntyy lapsi vaikkapa avioeroprosessin aikana, väestörekisteriin lapsen isäksi merkitään automaattisesti aviomies, josta ollaan eroamassa.
Yhdessä olevien avoparien kohdalla ei sen sijaan oleteta mitään. Järjestelmän näkökulmasta lapsen isä voi olla kuka hyvänsä, kun ei kerran olla naimisissa.
Neuvolassa vanhemmilta halutaan allekirjoitukset isyydentunnustamislomakkeeseen sekä lapsen yhteishuoltosopimukseen. Ne toimitetaan 30 päivää lapsen syntymän jälkeen maistraattiin, joka käsittelee papereita noin 15–30 päivää, minkä jälkeen yhteensä noin 6–8 viikon jälkeen lapsi merkitään isänsä lapseksi.
Fredmanin mukaan avoparin lapsi voi todella muodollisesti olla tuon käsittelyn ajan isätön, joskin käsittelyn valmistuttua isyys astuu voimaan takautuvastikin.
Entä itse termi, isyyden tunnustaminen? Sehän kuulostaa kuin olisi rikosoikeudessa tunnustamassa, vaikka kyse on ihanasta asiasta. Fredman huomauttaa, että termille on selkeä historiansa.
Ennen vuotta 1926 naimattomien henkilöiden välinen seksi oli Suomessa rikollista puuhaa. Tunnustaessaan avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen omakseen siis kirjaimellisesti tunnusti rikoksen. Vielä vuoteen 1976 saakka avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isyyden merkitseminen edellytti isän tunnustamista, ei siis äidin, kuten nykyään.
MUTTA NYT eletään vuotta 2017, joten ”isyyden tunnustaminen” olisikin terminä syytä muokata neuvolapuheessa pian nykyaikaisempaan suuntaan. Miten olisi vaikka neutraali ”vahvistaminen”?
Isyyslaki uudistui vuoden 2016 alussa. Aiemmin isyyttä ei edes voinut tunnustaa ennen lapsen syntymää. Vanhan isyyslain aikana vanhempien piti jopa allekirjoittaa vakuutus siitä, etteivät he ole tiettynä ajanjaksona olleet sukupuoliyhteydessä muiden ihmisten kanssa.
Nykyään seksielämästä ei enää kysellä, mikä sentään on askel oikeaan suuntaan. Valmiita isyyslaissa ei kuitenkaan olla tasa-arvon eikä termien suhteen.
Kommentit (55)
Jos asia vaivaa niin menkää naimisiin. Avioliiton ulkopuolinen lapsi on aikoinaan ollut suuri häpeä, ei toki enää. Aikoinaan sanottiin avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta äpäräksi, etenkin jos nainen oli sen saanut vahingossa, eikä miehestä tietoa ole ollut eikä edes susiparina ole eletty. Tietenkin ajat ovat muuttuneet tästä. Avioliittoon liittyy yhteiskunnallisena instituutiona kuitenkin edelleen paljon lakisääteisiä asioita, oikeuksia ja velvollisuuksia. Esim. jos kuolee niin leski saa leskeneläkettä. Samaten leski saa jäädä asumaan loppuiäkseen yhteisenä olleeseen asuntoon, vaikka perinnönjako olisikin jo tehty. Aviopuoliso on elatusvelvollinen myös, eli tästäkin saa turvaa toinen puoliso jos joutuu vaikka työttömäksi. Lisäksi on tuo isyysasia.
Avioeroon ei tuomita ennen kuin ero on lopullinen, harkinta-aikana ollaan edelleen naimisissa siis, eli isyys on isyys harkinta-aikanakin saadun lapsen kohdalla, koska ollaan edelleen naimisissa. Vasta kun on haettu kakkosvaiheessa vuoden harkinta-ajan jälkeen avioeroa ja toinen puoliso on saanut asiasta tiedon varmuudella niin voidaan tuomita avioeroon. Kirje siitä tulee tiedoksi, mutta se ei riitä, ennen kuin jätetty aviopuoliso myöntää saaneensa tiedon asiasta voidaan avioeroon tuomita. Ellei jätetty aviopuoliso palauta saamaansa tiedonantolomaketta allekirjoituksineen maistraattiin niin avioeroon ei voida tuomita vielä, ellei asia etene niin sitten laitetaan haastemies asialle ja jotkut suutuksissaan välttelevät tätäkin ihan kiusallaan.
Ihan sama, mitä termiä siinä käytetään. Jokin tapa pitää olla, jolla ilmoitetaan, kuka on lapsen isä. Siksi isyys pitää tunnustaa, jotta äiti ei voi ilmoittaa ketä tahansa rikasta miestä lapselleen elättäjäksi. Ei voi myöskään mennä niin, että äidin kanssa asuva mies olisi automaattisesti lapsen isä. Siitähän se älämölö nousisi, jos äidin kämppäkaverista tehtäisi tämän lapselle isä, kysymättä kummaltakaan osapuolelta mitään.
Mutta mistä sitten tiedettäisiin kuka lapsen isä on? Kun pariskunta on naimisissa se näkyy maistraatissa heidän tiedoissaan mutta näkyykö maistraatissa kenen kanssa olen avoliitossa? Eikös juuri tuolla systeemillä että avoliitossa lasta ei tunnusteta, se lapsi nimenomaan jäisi isättömäksi kun ei maistraatissa tiedetä kenen kanssa se äiti nyt on avoliitossa? Vai pitäisikö tehdä joku rekisteri avoliitoista? Eikö avioliitto ole sitten jo vähän turha jos avoliitossa pitää nykyään saada kaikki samat oikeudet? Itselleni on aina ollut selvää, että jokainen voi itse päättää parisuhteessaan haluaako ne avioliiton tuomat edut ja oikeudet ja sitten päättää asutaanko avoliitossa vai mennäänkö naimisiiin. Tasa-arvoisen avioliittolain myötä tämä on mahdollista kaikille joten mitä syrjintää se on jos vaihtoehto on olemassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo aloitus, asettaa avoparin eri asemaan aviopariin nähden kannattaisi myös aloittajalla sisäistää. Tottakai avioparin asema ja suhde on vahvempi lain silmissä kuin avoparin vastaava. Aviopari on tehnyt sopimuksia jotka hoitavat jotkut asiat automaattisesti jos niitä ei erillisillä sopimuksilla muuta. Yksi sopimus on, että liitossa syntyneet lapset ovat automaattisesti parin lapsia. On avoliitossa asuvien on päätös, haluavatko he tehdä tämän yleissitovan sopimuksen, eli avioliiton, vai haluavatko he tehdä erillis sopimukset kaikesta.
Tuo on niin totta! Avoliittolaiset haluavat olla "vapaita", mutta silti pitäisi saada kaikki avioliiton oikeudet. Nämä ovat juuri niitä valintoja, joita jokainen voi tehdä tai olla tekemättä. Vastuu päätöksistä on jokaisella itsellään.
Lakeja säädetään ja käytäntöjä muutetaan sen perusteella, mikä parhaiten palvelee niitä, joita kyseiset lait koskevat, ei avioliiton tai minkään muunkaan instituution erityislaadun suojelemiseksi. Kuten aloituksessa todettiin, noin puolet lapsista Suomessa syntyy tällä hetkellä avioliiton ulkopuolella. Aika iso osa vanhemmista siis valitsee tämän vaihtoehdon avioitumisen sijaan, ja kun kyse alkaa olla enemmistöstä, olisi hyvä lainkin tätä todellisuutta heijastella. Isyyden tunnustamismenettely on luotu aivan toisenlaiseen yhteiskuntaan, jossa avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset saivat alkunsa eri olosuhteissa kuin nykyään. Avoliitto on ollut ylipäätään mahdollinen vasta vajaan 50 vuoden ajan, ja hyväksytty parisuhdemuoto se on ollut vasta noin 30 vuotta.
Oletko kenties se kansanradioon soittaja, joka halusi avoliittolaisille saman oikeudet ja velvollisuudet kuin avioliittolaisille, mutta se ei vaan olisi "avioliitto". Anteeksi näin etukäteen rumasti sanomisesti, mutta olet vajaaälyinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös elatusmaksu on ajalta jolloin nainen hoiti perhettä ja mues kävi töissä. Eron tullessa mies hoiti lasten elatuksen. Nykyiskn työtön isä saattaa maksaa työssä ja uudessa suhteessa olevalle äidille elatuksia.
Lainsäädännössä naista pidetään edelleen heikompana, miehen huollettavana ja holhottavana. :(
Oikeasti kyse on toki vaan siitä että rontti maksakoon omat ruokkonsa ettei yhteiskunnan tarvisi.
Mitä ihmettä? Suomessa ei ole ex-puolison elatusvelvollisuutta eikä laissa lasten elatuksesta puhuta mitään sukupuolista. Elatusapu määrätään maksettavaksi lapsen menoihin sillä ajatuksella, että kumpikin vanhemmista maksaa puolet. Laki ei edes velvoita tulonsiirtoihin vanhempien välillä, mikäli lapsen elatuksesta on huolehdittu muuten. Nykyään, kun vuoroasuminen on yleistynyt, monissa eroperheissä kumpikaan ei maksa toiselle elatusapua. Lapsen menoista kumpikin huolehtii todellisen kulutuksen mukaan ja isommista hankinnoista sekä harrastusmaksuista sovitaan yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo aloitus, asettaa avoparin eri asemaan aviopariin nähden kannattaisi myös aloittajalla sisäistää. Tottakai avioparin asema ja suhde on vahvempi lain silmissä kuin avoparin vastaava. Aviopari on tehnyt sopimuksia jotka hoitavat jotkut asiat automaattisesti jos niitä ei erillisillä sopimuksilla muuta. Yksi sopimus on, että liitossa syntyneet lapset ovat automaattisesti parin lapsia. On avoliitossa asuvien on päätös, haluavatko he tehdä tämän yleissitovan sopimuksen, eli avioliiton, vai haluavatko he tehdä erillis sopimukset kaikesta.
Tuo on niin totta! Avoliittolaiset haluavat olla "vapaita", mutta silti pitäisi saada kaikki avioliiton oikeudet. Nämä ovat juuri niitä valintoja, joita jokainen voi tehdä tai olla tekemättä. Vastuu päätöksistä on jokaisella itsellään.
Lakeja säädetään ja käytäntöjä muutetaan sen perusteella, mikä parhaiten palvelee niitä, joita kyseiset lait koskevat, ei avioliiton tai minkään muunkaan instituution erityislaadun suojelemiseksi. Kuten aloituksessa todettiin, noin puolet lapsista Suomessa syntyy tällä hetkellä avioliiton ulkopuolella. Aika iso osa vanhemmista siis valitsee tämän vaihtoehdon avioitumisen sijaan, ja kun kyse alkaa olla enemmistöstä, olisi hyvä lainkin tätä todellisuutta heijastella. Isyyden tunnustamismenettely on luotu aivan toisenlaiseen yhteiskuntaan, jossa avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset saivat alkunsa eri olosuhteissa kuin nykyään. Avoliitto on ollut ylipäätään mahdollinen vasta vajaan 50 vuoden ajan, ja hyväksytty parisuhdemuoto se on ollut vasta noin 30 vuotta.
Oletko kenties se kansanradioon soittaja, joka halusi avoliittolaisille saman oikeudet ja velvollisuudet kuin avioliittolaisille, mutta se ei vaan olisi "avioliitto". Anteeksi näin etukäteen rumasti sanomisesti, mutta olet vajaaälyinen.
En ole, ja jos sinulla ei ole tuoda muuta sisältöä keskusteluun kuin "musta sä oot ihan tyhmä", ei ehkä kannata kommentoida ollenkaan. Esitin kuitenkin kommenttini asiallisesti perustellen: viittasin lainsäädännön periaatteisiin, tilastoihin ja historiaan. Tällöin on kohtuullista toivoa, että vastakommentitkin käsittelisivät näitä lapsellisten henkilökohtaisuuksien sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Mutta mistä sitten tiedettäisiin kuka lapsen isä on? Kun pariskunta on naimisissa se näkyy maistraatissa heidän tiedoissaan mutta näkyykö maistraatissa kenen kanssa olen avoliitossa? Eikös juuri tuolla systeemillä että avoliitossa lasta ei tunnusteta, se lapsi nimenomaan jäisi isättömäksi kun ei maistraatissa tiedetä kenen kanssa se äiti nyt on avoliitossa? Vai pitäisikö tehdä joku rekisteri avoliitoista? Eikö avioliitto ole sitten jo vähän turha jos avoliitossa pitää nykyään saada kaikki samat oikeudet? Itselleni on aina ollut selvää, että jokainen voi itse päättää parisuhteessaan haluaako ne avioliiton tuomat edut ja oikeudet ja sitten päättää asutaanko avoliitossa vai mennäänkö naimisiiin. Tasa-arvoisen avioliittolain myötä tämä on mahdollista kaikille joten mitä syrjintää se on jos vaihtoehto on olemassa?
Tämähän lukee jo aloituksessa. Isyyden tunnustamisen sijaan käytäntönä voisi olla isyyden vahvistaminen. Ei tähän tarvita mitään avoliittorekisteriä, ja isä voi sitäpaitsi hyvin olla tiedossa silloinkin, kun vanhemmat eivät edes ole avoliitossa. Syntynyt lapsi lisätään joka tapauksessa väestörekisteriin, ja isän voisi tietoihin lisätä ilman mitään erillisiä tunnustamisia vanhempien oman ilmoituksen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Myös elatusmaksu on ajalta jolloin nainen hoiti perhettä ja mues kävi töissä. Eron tullessa mies hoiti lasten elatuksen. Nykyiskn työtön isä saattaa maksaa työssä ja uudessa suhteessa olevalle äidille elatuksia.
No tottakai sen isän tulee osallistua lapsensa elatukseen eron jälkeenkin, tai äisin jos isä on se lähivanhempi. Tällöin se lähivanhempi on velvollinen hankkimaan kaiken lapsen tarvitseman eli maksaa puolet itse ja isä puolet, keskimääräinen elatusmaksu on n. 275 euroa / kk eli lapsen elatuksen päivhoitomaksuineen katsotaan maksavan n. 550 euroa kuukaudessa. Tällöin toki isän ei tarvitse maksaa yhtään mitään muuta lapsensa elatukseen liittyen, eli voi vaatia äitiä tuomaan esim. viikon ruuat, vaatteet yms. ihan kaiken jos vaikka asutaan vuoroasumisessa viikko kerrallaan. No sähköstä ja vedestä ja lämmöstä lapsen käytön osalta ei voi oikein laskua äidille esittää, mutta esim. päivähoitomaksut ja ruuat sekä vaatteet maksaa äiti saamastaan elatusmaksusta.
Avioliitossa syntyneiden lasten isyysolettama perustuu siihen oletukseen, että avioliitossa oleva pari harrastaa säännöllisesti seksiä. (samaan seksioletukseen perustuu myös se, miksi uskonnolliset piirit vastustavat sukupuolineutraalia avioliittoa)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo aloitus, asettaa avoparin eri asemaan aviopariin nähden kannattaisi myös aloittajalla sisäistää. Tottakai avioparin asema ja suhde on vahvempi lain silmissä kuin avoparin vastaava. Aviopari on tehnyt sopimuksia jotka hoitavat jotkut asiat automaattisesti jos niitä ei erillisillä sopimuksilla muuta. Yksi sopimus on, että liitossa syntyneet lapset ovat automaattisesti parin lapsia. On avoliitossa asuvien on päätös, haluavatko he tehdä tämän yleissitovan sopimuksen, eli avioliiton, vai haluavatko he tehdä erillis sopimukset kaikesta.
Tuo on niin totta! Avoliittolaiset haluavat olla "vapaita", mutta silti pitäisi saada kaikki avioliiton oikeudet. Nämä ovat juuri niitä valintoja, joita jokainen voi tehdä tai olla tekemättä. Vastuu päätöksistä on jokaisella itsellään.
Lakeja säädetään ja käytäntöjä muutetaan sen perusteella, mikä parhaiten palvelee niitä, joita kyseiset lait koskevat, ei avioliiton tai minkään muunkaan instituution erityislaadun suojelemiseksi. Kuten aloituksessa todettiin, noin puolet lapsista Suomessa syntyy tällä hetkellä avioliiton ulkopuolella. Aika iso osa vanhemmista siis valitsee tämän vaihtoehdon avioitumisen sijaan, ja kun kyse alkaa olla enemmistöstä, olisi hyvä lainkin tätä todellisuutta heijastella. Isyyden tunnustamismenettely on luotu aivan toisenlaiseen yhteiskuntaan, jossa avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset saivat alkunsa eri olosuhteissa kuin nykyään. Avoliitto on ollut ylipäätään mahdollinen vasta vajaan 50 vuoden ajan, ja hyväksytty parisuhdemuoto se on ollut vasta noin 30 vuotta.
Oletko kenties se kansanradioon soittaja, joka halusi avoliittolaisille saman oikeudet ja velvollisuudet kuin avioliittolaisille, mutta se ei vaan olisi "avioliitto". Anteeksi näin etukäteen rumasti sanomisesti, mutta olet vajaaälyinen.
En ole, ja jos sinulla ei ole tuoda muuta sisältöä keskusteluun kuin "musta sä oot ihan tyhmä", ei ehkä kannata kommentoida ollenkaan. Esitin kuitenkin kommenttini asiallisesti perustellen: viittasin lainsäädännön periaatteisiin, tilastoihin ja historiaan. Tällöin on kohtuullista toivoa, että vastakommentitkin käsittelisivät näitä lapsellisten henkilökohtaisuuksien sijaan.
No okei. Kokeillaan tällä tavalla. Avioliitto on kahden ihmisen välinen laillinen sopimus eikä mikään "instituutio" tai uskonnollinen juhla. Nyt yrität sanoa, että kun ihmiset eivät halua tätä sopimusta sopia, niin heidät tulisi pakottaa vastoin tahtoaan tähän sopimukseen. Avoliittolaisille samat oikeudet ja velvollisuudet kuin avioliittolaisille. Sitähän sinä käytännössä haluat. Vajaaälyisyytesi ilmenee siinä kun et ymmärrä ehdotuksesi seurauksia. Pakkonaittaminen on länsimaisen ihmiskäsityksen mukaan takaperoista ja sotii ihmisen itsemäärämisoikeutta vastaan.
No yhyy yhyy yhyy, taasko avoliittolaisia sorretaan! Sitten kuitenkin ruikutetaan pitkin lehtienkin palstoja, että miksi avoliitossa lähtee opiskelijalta asumistuki jos avopuoliso tienaa tarpeeksi hyvin, vaikka ei olla naimisissa edes. Juu, ihan kuulkaa jos haluatte avioliiton tuomat hyvät puolet, menkää naimisiin älkääkä pelleilkö tai eläkää erossa ja pitäkää kintut ristissä. Pelkät oikeudet taas pitäisi saada eikä mitään velvollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo aloitus, asettaa avoparin eri asemaan aviopariin nähden kannattaisi myös aloittajalla sisäistää. Tottakai avioparin asema ja suhde on vahvempi lain silmissä kuin avoparin vastaava. Aviopari on tehnyt sopimuksia jotka hoitavat jotkut asiat automaattisesti jos niitä ei erillisillä sopimuksilla muuta. Yksi sopimus on, että liitossa syntyneet lapset ovat automaattisesti parin lapsia. On avoliitossa asuvien on päätös, haluavatko he tehdä tämän yleissitovan sopimuksen, eli avioliiton, vai haluavatko he tehdä erillis sopimukset kaikesta.
Tuo on niin totta! Avoliittolaiset haluavat olla "vapaita", mutta silti pitäisi saada kaikki avioliiton oikeudet. Nämä ovat juuri niitä valintoja, joita jokainen voi tehdä tai olla tekemättä. Vastuu päätöksistä on jokaisella itsellään.
Lakeja säädetään ja käytäntöjä muutetaan sen perusteella, mikä parhaiten palvelee niitä, joita kyseiset lait koskevat, ei avioliiton tai minkään muunkaan instituution erityislaadun suojelemiseksi. Kuten aloituksessa todettiin, noin puolet lapsista Suomessa syntyy tällä hetkellä avioliiton ulkopuolella. Aika iso osa vanhemmista siis valitsee tämän vaihtoehdon avioitumisen sijaan, ja kun kyse alkaa olla enemmistöstä, olisi hyvä lainkin tätä todellisuutta heijastella. Isyyden tunnustamismenettely on luotu aivan toisenlaiseen yhteiskuntaan, jossa avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset saivat alkunsa eri olosuhteissa kuin nykyään. Avoliitto on ollut ylipäätään mahdollinen vasta vajaan 50 vuoden ajan, ja hyväksytty parisuhdemuoto se on ollut vasta noin 30 vuotta.
Oletko kenties se kansanradioon soittaja, joka halusi avoliittolaisille saman oikeudet ja velvollisuudet kuin avioliittolaisille, mutta se ei vaan olisi "avioliitto". Anteeksi näin etukäteen rumasti sanomisesti, mutta olet vajaaälyinen.
En ole, ja jos sinulla ei ole tuoda muuta sisältöä keskusteluun kuin "musta sä oot ihan tyhmä", ei ehkä kannata kommentoida ollenkaan. Esitin kuitenkin kommenttini asiallisesti perustellen: viittasin lainsäädännön periaatteisiin, tilastoihin ja historiaan. Tällöin on kohtuullista toivoa, että vastakommentitkin käsittelisivät näitä lapsellisten henkilökohtaisuuksien sijaan.
No okei. Kokeillaan tällä tavalla. Avioliitto on kahden ihmisen välinen laillinen sopimus eikä mikään "instituutio" tai uskonnollinen juhla. Nyt yrität sanoa, että kun ihmiset eivät halua tätä sopimusta sopia, niin heidät tulisi pakottaa vastoin tahtoaan tähän sopimukseen. Avoliittolaisille samat oikeudet ja velvollisuudet kuin avioliittolaisille. Sitähän sinä käytännössä haluat. Vajaaälyisyytesi ilmenee siinä kun et ymmärrä ehdotuksesi seurauksia. Pakkonaittaminen on länsimaisen ihmiskäsityksen mukaan takaperoista ja sotii ihmisen itsemäärämisoikeutta vastaan.
Täysin samaa mieltä! Ei kai tässä ole kyse siitä, onko suhteen nimi avoliitto vai avioliitto, vaan siitä mitä nuo vaihtoehdot pitävät sisällään. Avioliitto on ennen kaikkea juridinen sopimus, ja jos lähes puolet lasten vanhemmista valitsevat olla tekemättä tuota sopimusta, niin ratkaisu ei voi olla avoliiton rinnastaminen avioliittoon joka käytännössä tarkoittaa avoparien pakkonaittamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo aloitus, asettaa avoparin eri asemaan aviopariin nähden kannattaisi myös aloittajalla sisäistää. Tottakai avioparin asema ja suhde on vahvempi lain silmissä kuin avoparin vastaava. Aviopari on tehnyt sopimuksia jotka hoitavat jotkut asiat automaattisesti jos niitä ei erillisillä sopimuksilla muuta. Yksi sopimus on, että liitossa syntyneet lapset ovat automaattisesti parin lapsia. On avoliitossa asuvien on päätös, haluavatko he tehdä tämän yleissitovan sopimuksen, eli avioliiton, vai haluavatko he tehdä erillis sopimukset kaikesta.
Aloituksessa ei sanottu, että avo- ja avioparien pitäisi olla samassa asemassa, vaan ehdotettiin, että avoparien kohdalla (tai muuten isän ollessa hyvin tiedossa) isyyden tunnustamisen sijaan puhuttaisiin vaikka isyyden vahvistamisesta. Tunnustaminen terminä vihjaa ikävällä tavalla vanhaan lainsäädäntöön, jossa avioliiton ulkopuolinen seksi oli rikos. Onneksi vanhasta menettelystä, jossa tungettelevasti udeltiin seksielämästä (piti vakuuttaa, ettei hedelmöittymisen aikoihin ole ollut sukupuoliyhteydessä muiden kanssa), on sentään luovuttu.
Ikään kuin meillä ei olisi paljon tärkeämpiä lakiasioita säädettävänä kuin joku, mistä avoliittolainen mielensä pahoittaa.
Nimenomaan nythän sille onkin käyttöä ja tulis olla myös isyystestit pakollisia ihan jokaisen lapsen synnyttyä, olipa sit naimisissa tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta mistä sitten tiedettäisiin kuka lapsen isä on? Kun pariskunta on naimisissa se näkyy maistraatissa heidän tiedoissaan mutta näkyykö maistraatissa kenen kanssa olen avoliitossa? Eikös juuri tuolla systeemillä että avoliitossa lasta ei tunnusteta, se lapsi nimenomaan jäisi isättömäksi kun ei maistraatissa tiedetä kenen kanssa se äiti nyt on avoliitossa? Vai pitäisikö tehdä joku rekisteri avoliitoista? Eikö avioliitto ole sitten jo vähän turha jos avoliitossa pitää nykyään saada kaikki samat oikeudet? Itselleni on aina ollut selvää, että jokainen voi itse päättää parisuhteessaan haluaako ne avioliiton tuomat edut ja oikeudet ja sitten päättää asutaanko avoliitossa vai mennäänkö naimisiiin. Tasa-arvoisen avioliittolain myötä tämä on mahdollista kaikille joten mitä syrjintää se on jos vaihtoehto on olemassa?
Tämähän lukee jo aloituksessa. Isyyden tunnustamisen sijaan käytäntönä voisi olla isyyden vahvistaminen. Ei tähän tarvita mitään avoliittorekisteriä, ja isä voi sitäpaitsi hyvin olla tiedossa silloinkin, kun vanhemmat eivät edes ole avoliitossa. Syntynyt lapsi lisätään joka tapauksessa väestörekisteriin, ja isän voisi tietoihin lisätä ilman mitään erillisiä tunnustamisia vanhempien oman ilmoituksen perusteella.
Ja juuri näinhän se menee, ap:n aloituksen mukaisesti.
"Yhdessä olevien avoparien kohdalla ei sen sijaan oleteta mitään. Järjestelmän näkökulmasta lapsen isä voi olla kuka hyvänsä, kun ei kerran olla naimisissa.
Neuvolassa vanhemmilta halutaan allekirjoitukset isyydentunnustamislomakkeeseen sekä lapsen yhteishuoltosopimukseen. Ne toimitetaan 30 päivää lapsen syntymän jälkeen maistraattiin, joka käsittelee papereita noin 15–30 päivää, minkä jälkeen yhteensä noin 6–8 viikon jälkeen lapsi merkitään isänsä lapseksi."
Lisäksi viime vuonna on tullut voimaan lakimuutos, jossa ilmoituksen voi tehdä jo ennen lapsen syntymää.
Ainoa, mikä tässä nyt ilmeisesti ap:tä hiertää, on verbi "tunnustaa", KUN ap haluaisi sen olevan muodossa "ilmoittaa".
Koska vanhemmuudesta seuraa monia merkittäviä asioita mm. perimisen suhteen, EI ole mahdollista, että isyys noin vain hutaistaan papereihin.
Vierailija kirjoitti:
Tuo aloitus, asettaa avoparin eri asemaan aviopariin nähden kannattaisi myös aloittajalla sisäistää. Tottakai avioparin asema ja suhde on vahvempi lain silmissä kuin avoparin vastaava. Aviopari on tehnyt sopimuksia jotka hoitavat jotkut asiat automaattisesti jos niitä ei erillisillä sopimuksilla muuta. Yksi sopimus on, että liitossa syntyneet lapset ovat automaattisesti parin lapsia. On avoliitossa asuvien on päätös, haluavatko he tehdä tämän yleissitovan sopimuksen, eli avioliiton, vai haluavatko he tehdä erillis sopimukset kaikesta.
Tämä oli hyvin sanottu!
Nyt menee useimmilla sekaisin termit ja asiat. Ensinnänkin lastenvalvojan luona tehdään "isyyden tunnustaminen" - äidiksihän tunnustaudutaan konkreettisesti menemällä sairaalaan synnyttämään.
Isyyden tunnustus vahvistetaan maistraatissa. Ei voida siis käyttää lastenvalvojalla tehdystä tunnustamisesta termiä vahvistaminen, koska se on jo toisessa käytössä.
Sitten täällä kinataan avio- ja avoliitosta sekä isän ja äidin keskinäisistä oikeuksista. Unohdatte että kyse on suurelta osin lapsen oikeudesta saada isä.
Jos avoliitossa syntyvä lapsi voitaisiin merkitä suoraan isälleen, silloin avoliitto pitäisi rekisteröidä laillisesti kuten avioliitto ja silloin tietysti koko avoliiton idea romuttuisi. Niin kauan kuin on a) lapsia jotka syntyvät avoliitossa eläville tai b) vanhemmille jotka eivät asu yhdessä, niin pitää olla jonkin järjestelmä jonka kautta lapsen sukulaisuussuhteet saada selvitettyä ja lapsen edun takia viranomaisten tietoon.
Tässä tapauksessa siis vanhempien valinnat vaikuttavat lapsen oikeuksiin saada itselleen vanhemmat, jotka on viranomaisissa vahvistettu.
Ei elatusmaksukaan ole esim. isän maksu lapsen äidille, vaan todellakin lapselle lain mukaan kuuluva oikeus tulla isänsä(kin) elätettäväksi. Jos tätä ei ymmärrä, suosittelen miehelle huolellista kondomin käyttöä.
Nykyään monille lapsen hankinta on täysin vapaaehtoista, kukaan ei tee lapsia yhteiskunnalle, joten en ymmärrä yleensä miksi oletetaan että yhteiskunta kantaa vastuun lapsista. Mielestäni voitaisiin lopettaa kaikki lapsilisät ja vastaavat verovähennykset ja edut, joita saa kun hankkii lapsen. Jokaisen parin pitäisi miettiä ennen lapsen hankkimista onko siihen varaa ja miten varaudutaan.
Sosiaalipuolen pitäisi sitten keskittyä tukemaan lapsia vain perheissä, joissa on ongelmia ja silloinkin pitäisi varmistaa että tuet menevät lapselle. Nythän vanhemmat voivat rillutella lapsilisillä mielensä mukaan. Isätkin usein pakenevat vastuitaan, elatusapuaja on satoja miljoonia rästissä.
Kaikille syntyneille voisi tehdä isyystestin. Homma olisi sillä hoidettu.
Vierailija kirjoitti:
Mutta mistä sitten tiedettäisiin kuka lapsen isä on? Kun pariskunta on naimisissa se näkyy maistraatissa heidän tiedoissaan mutta näkyykö maistraatissa kenen kanssa olen avoliitossa? Eikös juuri tuolla systeemillä että avoliitossa lasta ei tunnusteta, se lapsi nimenomaan jäisi isättömäksi kun ei maistraatissa tiedetä kenen kanssa se äiti nyt on avoliitossa? Vai pitäisikö tehdä joku rekisteri avoliitoista? Eikö avioliitto ole sitten jo vähän turha jos avoliitossa pitää nykyään saada kaikki samat oikeudet? Itselleni on aina ollut selvää, että jokainen voi itse päättää parisuhteessaan haluaako ne avioliiton tuomat edut ja oikeudet ja sitten päättää asutaanko avoliitossa vai mennäänkö naimisiiin. Tasa-arvoisen avioliittolain myötä tämä on mahdollista kaikille joten mitä syrjintää se on jos vaihtoehto on olemassa?
Miten tämä sepostus liittyy aloitukseen? Pointti oli, että nimi tulisi vaihtaa VAHVISTUKSEKSI.
Nimenvaihdos, ei muuta.
Ihminen on näköjään suostuvainen kaikenlaiseen viranomaiskyykytykseen. Nytkin ap. olisi halukas kela-tertun tai terkkari-annelin yksinvaltaisesti päättävän kuka mahtaa olla lapsen isä, kas kun ei äiti.