Jäisitkö suhteeseen, jos lakkaisit tuntemasta fyysistä vetoa kumppaniisi?
Perustuu parisuhde todella monelle muullekin asialle kuin fyysiselle vetovoimalle, mutta on ihan selvä asia, että jos nyt lakkaisin haluamasta kumppaniani, eikä tilanteeseen olisi luvassa muutosta, eroaisin.
Olen ehkä siinä mielessä erikoinen, etten halua ollenkaan lapsia, eikä minulle ole mikään itseisarvo olla toisen kanssa kuolemaan asti. Minulle parisuhde on romantiikkaa, seksiä ja kumppanuutta varten, ja se on kummankin osalta täysin vapaaehtoinen, luottamukseen ja keskinäiseen kunnioitukseen nojaava järjestely. Enhän itsekään halua kumppania, joka pitää minua vastenmielisenä, joten miksi odottaisin toiselta muuta?
Pisin suhteeni on ollut kymmenen vuotta, ja sinä aikana seksin määrä pysyi ihan vakiona, ja keskinäinen vehätysvoima myös, kun tätä joku kuitenkin kysyy.
Kommentit (64)
Laura Mustola ratkaisi asian vaihtamalla nuorempaan.
Itse en kykene kiihottumaan kuin uudesta suhteesta, eli pakostikin se fyysinen vetovoima loppuu viimeistään noin puolen vuoden kohdalla, kun kumppani alkaa olla tuttu. En halua kuitenkaan vaihtaa miestä kerran vuodessa kuten nuorempana tein, joten olen suhteessa jossa toinen on kuin minulle tehty, vaikka en enää hänestä kiihotukaan. Pysyvän suhteen muut hyvät puolet, kuten kumppanuus ja läheisyys, korvaavat sen ettei kiihkoa enää ole.
Vierailija kirjoitti:
Olen avioliitossa, joka on alusta asti ollut järkiliitto molemmin puolin. Lähinnä taustalla oli lapsenkaipuu ja taloudellinen tilanne. Emme kovinkaan tunne himoa toisiamme kohtaan, mutta kyllä mekin toisinaan yhdymme, noin kerran kuussa. Kun tätä on jatkunut jo 10 vuotta, sitä on jo ihan unohtanut, mitä se sellainen halun kohteen oleminen edes on tai miltä tuntuu vaikka hyväily tai suuteleminen (sen kaltaisessakin suhteessa olin nuorempana). Olen nykytilanteeseen ihan tyytyväinen enkä kaipaa muutosta tai uutta puolisoa. Elämämme on hauskaa, rauhallista ja moniulotteista, vaikka siihen ei varsinaisesti kuulukaan seksi.
Aika hurjan kuuloista suoraan sanottuna.
Olen avioliitossa, joka on alusta asti ollut järkiliitto molemmin puolin. Lähinnä taustalla oli lapsenkaipuu ja taloudellinen tilanne. Emme kovinkaan tunne himoa toisiamme kohtaan, mutta kyllä mekin toisinaan yhdymme, noin kerran kuussa. Kun tätä on jatkunut jo 10 vuotta, sitä on jo ihan unohtanut, mitä se sellainen halun kohteen oleminen edes on tai miltä tuntuu vaikka hyväily tai suuteleminen (sen kaltaisessakin suhteessa olin nuorempana). Olen nykytilanteeseen ihan tyytyväinen enkä kaipaa muutosta tai uutta puolisoa. Elämämme on hauskaa, rauhallista ja moniulotteista, vaikka siihen ei varsinaisesti kuulukaan seksi.