Jäisitkö suhteeseen, jos lakkaisit tuntemasta fyysistä vetoa kumppaniisi?

Vierailija kirjoitti:

Lapsi estää lähtemästä.

:'D

Ap, ajattelitko että koko ikäsi, esim 60+ vaihdat kumppania kuin paitaa kun ei enää vetoa? Entä 80+? Etkä yhtään ymmärrä häntä joka jää sairastuneen kumppanin kanssa vaikka ei paneta! Kasva vähän.

Vierailija kirjoitti:

Jäisin kyllä. Tuntuuhan se pillu hyvältä, mutta kovin vähän aikaa elämästä se mulkku siellä on. Kun odottelee niin kyllä se kiima sieltä aina hiipii pitkässäkin suhteessa ja sitten emännän kanssa panna napsautetaan.

Vaan on se mukava käydä vaikka kalalla tai metällä yhdessä tai lompsia hillasuolle. Nuorempana sitä tuli pantua vaikka kelopuuta vasten. Mutta nykyään odottelee mieluummin makuukamariin tai sohvalle asti.

Tarkistaa vaikka yhdessä lottokupongin, sitten tokaisee että ei tullut rahaa ei, nauraa, juo pullakahvit ja jos alkaa molemmilla kutkuttaa niin sitten pistää sängyn natisemaan. Luultavasti sitä käyttää isomman ajan vessassa kuin naidessa niin kyllä se ihmisen luonne ja yhteiset harrastukset ratkaisee enempi.

t.

Seppo

Hyvä Seppo! Näin puhuu suomalainen Mies

Vierailija kirjoitti:

Huomaatko ap miten et hyväksy niiden mielipiteitä jotka vastaavat jääneensä? Avioliitto voi joissain elämänvaiheissa olla kumppanuutta ja se ei ole väärin.

Ei se tietenkään ole väärin, ja itsekin sanoin, että myöhemmässä eämänvaiheessa voin ajatella itsekin aivan samoin. Ei kai se, mitä ihmiset parisuhteissaan tekevät, ole minun hyväksynnästäni kiinni? AP

Vierailija kirjoitti:

Ap, ajattelitko että koko ikäsi, esim 60+ vaihdat kumppania kuin paitaa kun ei enää vetoa? Entä 80+? Etkä yhtään ymmärrä häntä joka jää sairastuneen kumppanin kanssa vaikka ei paneta! Kasva vähän.

Mistä päättelit, etten ymmärrä sairastuneen kumppanin kanssa jäävää? Kysyin, miksi hän ei enää tunne kumppaniinsa vetoa. AP

Ymmärrän, että lasten takia voi haluta jäädä suhteeseen, jossa toinen ei enää himota, mutta miksi lapseton jäisi? Jos kerran yksinkin pärjää hyvin?

Varmasti jäisin. Löysin niin hyvän miehen enkä olisi ikinä uskonut, että mulla voisi käydä tämmöinen mäihä

En jäisi. Minulle läheisyys on tärkeää ja seksin avulla tunnen että olemme muutakin kuin vain kavereita. Seksi kun loppuu -> katoaa muukin yhteys. Näin minun mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikaisemmin, kun kaikkiin elämän muutoksiin ei ollut ratkaisuna ero, oli ihan tavallista, että puolisot ja heidän suhteensa muuttuu ja kehittyy. Isovanhemmillani oli omat huoneet vanhemmalla iällä, vanhempieni makuuhuoneen yöpöytä oli siirtynyt heidän vuoteidensa väliin ja meillä lasten ja lastenlastenkin saamisen jälkeen on niin paljon yhteistä, ettei tuollaista edes tulisi mieleen ajatella.

Mikäs sinä, jos tuollainen kumppanuus on se, mitä parisuhteelta hakee. En itsekään sano, että haluan neljänkymmenen vuoden kuluttua parisuhteelta samoja asioita kuin nyt, mutta tällä hetkellä tuollainen ei ole minua varten.

Minusta on hienoa, ettei eroaminen ole enää tabu tai merkki suhteen epäonnistumisesta. AP

Ei se ole tabu, mutta on se edelleen merkki suhteen epäonnistumisesta.

Jäin ja nyt tunnemme taas vetoa toisiamme kohtaan. Arki puski pahasti väliin jossain vaiheessa.

Laitanpa vielä toisen viestin ennen kuin lähden ulos. Minusta nykyään on ihmisillä paha tapa analysoida liikaa näitä rakkausasioita. Se on se rakkaus niin vaikea asia, että menee vaan verkot sotkuun ja aivot ottaa oikosulkua, jos liikaa miettii, vaikka puoliso on ihan kelpo ihminen. Meissä kun on vikoja enemmän kuin itse tajutaan.

Kun oikein alat tonkimaan niin kaikki kaunis jää sinne alle ja silloin sitä elää helposti pilvien alla, vaikka aurinko paistaa porottaa niin että nahka melkein käryää. Eri asia on sitten, jos on oikeita ongelmia, eikä suhde toimi millään tavalla.

Vaan miettikääpä sitä, että se olen minäkin yhtä vittumainen ihminen pikkuvikoineni, vaikka akan vaihtaisin uuteen. Vaan en vaihda kun on hyväksi todettu kauan sitten. Eikä tällaisia ennen miettinyt edes vaan nyt kun nämä asiat on joka lehdessä ja ihmiset analysoi ja analysoi. Melko samanlaisia kaikki tavalliset parisuhteet on, ei siitä pääse mihinkään.

t.

Seppo

Jäisin. Olen huomannut, että seksuaalisen viehätysvoimankin vahvuus vaihtelee ja siihen voi vaikuttaa itse. Minulle parisuhde on kuitenkin ensisijaisesti kumppanuutta ja elämän jakamista toisen ihmisen kanssa. Seksuaalinen vetovoima on vain yksi ulottuvuus siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikaisemmin, kun kaikkiin elämän muutoksiin ei ollut ratkaisuna ero, oli ihan tavallista, että puolisot ja heidän suhteensa muuttuu ja kehittyy. Isovanhemmillani oli omat huoneet vanhemmalla iällä, vanhempieni makuuhuoneen yöpöytä oli siirtynyt heidän vuoteidensa väliin ja meillä lasten ja lastenlastenkin saamisen jälkeen on niin paljon yhteistä, ettei tuollaista edes tulisi mieleen ajatella.

Mikäs sinä, jos tuollainen kumppanuus on se, mitä parisuhteelta hakee. En itsekään sano, että haluan neljänkymmenen vuoden kuluttua parisuhteelta samoja asioita kuin nyt, mutta tällä hetkellä tuollainen ei ole minua varten.

Minusta on hienoa, ettei eroaminen ole enää tabu tai merkki suhteen epäonnistumisesta. AP

Ei se ole tabu, mutta on se edelleen merkki suhteen epäonnistumisesta.

Ei todellakaan. Suhde on onnistunut silloin, kun sen aikana molemmilla on hyvä olo, ja kumpikin on sen myötä oppinut, kehittynyt ja saanut kauniita muistoja. Hyvä suhde voi kestää viisi viikkoa tai viisi vuosikymmentä. AP

Ei noilla kymmenillä enää kannattane lasta halutakaan. Ja sen miehenkin vaihtamisen suhteen suosittelen varovaisuutta.

Jos lakkaisin tuntemasta fyysistä vetoa, korjaisin asian yhdessä hänen kanssaan. Jos hän ei halua panostaa suhteeseen ja seksiin, esimerkiksi jos sohva, suklaa ja sipsit ovat suhdetta tärkeämpiä, sitten jättäisin.

Fyysisessä halussa ei ole mitään mystistä. On monia syitä mihin se voi loppua, mutta jos on rehellinen ja haluaa ymmärtää asioita, niin syy ja/tai lääke kyllä löytyy. Useimmat ihmiset, etenkin naiset, eivät halua olla rehellisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että lasten takia voi haluta jäädä suhteeseen, jossa toinen ei enää himota, mutta miksi lapseton jäisi? Jos kerran yksinkin pärjää hyvin?

Taloudellinen etu on ainakin yksi syy. Tiedän Helsinkiläisen parisukunnan, jonka suhde on täysin kuollut, mutta kummallakaan ei olisi varaa asua yhtä hyvin sinkkuna, joten he pysyttelevät yhdessä. AP

Minusta on surullista, jos puolison ensisijainen rooli on olla seksuaalinen objekti, himojen herättäjä ja täyttäjä. Onko tuollainen suhde edes mikään parisuhde vai jotain muuta? Minä ymmärrän parisuhteen toisin.

Jos sen toisen läheisyys ällöttää ja nostaa karvat pystyyn jne, niin en jäisi.

Mutta jos kuitenkin on läheisyyttä ja pidetään hyvänä, niin saattaisin miettiä jäämistä.  Mutta silloin täytyy olla kuitenkin myös muita yhdistäviä mukavia asioita. (ei siis pelkkä raha tms.)

Koen itse kuitenkin niin, että kun se fyysinen vetovoima puuttuu on ainakin minun silloin hyvin vaikea ottaa silloin vastaan läheisyyttä ja itse myös antaa, koska kuitenkin sen parisuhteen mudostamisen yksi elementti on ollut vetovoima.

Pelkäisin myös, että muuttuisimme ilkeiksi ja kriittisiksi toisiamme kohtaan kun se "pehmittävä" ja toista "armahtava" elementti puuttuisi väliltämme.

Alkuaikojen magneettimaisen fyysisen vedon loppuminen on kuitenkin eri asia kuin se, jos toisen läheisyys alkaa tuntua vastenmieliseltä. Jos kuitenkin läheisyys ja yhdessäolo tuntuu hyvältä, niin se kai se tärkeintä on ainakin itselleni. Ei pöksyjen tarvitse aina olla märät, elämässä on muutakin. Tietysti eri asia, jos kumppanille jatkuva sisäkkäin oleminen on elinehto ja itseä alkaa jo kyllästyttää.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on surullista, jos puolison ensisijainen rooli on olla seksuaalinen objekti, himojen herättäjä ja täyttäjä. Onko tuollainen suhde edes mikään parisuhde vai jotain muuta? Minä ymmärrän parisuhteen toisin.

Et taida olla kovin seksuaalinen?