Millainen on tuntemasi tylsä ihminen?

Nuorempana kiersin maailmaa reppu selässä. Nyt se on nähty, en voi mennä 7 kertaa Roomaan ja kuvitella että koen siellä jotain aivan uutta. Aika samanlainen se aina on. Lauantait olivat ennen bileiltoja. Kavereita oli iso liuta. Tosin olivat itsekkäitä pissaliisoja jotka yrittivät pummia aina taksikyytejä, ilmaisia juomia jne. Ei ikinä tullut mieleenkään näille baaritutuille kertoa mitään oikeita asioita elämästäni. Heille todetaan vain "Ihana toppi! Kiva toi sun uusi hiusväri! Hyvän näköinen toi mies joku jutteli sulle!"

Nykyään minulla on tukka nutturalla. Ei millään taidokkaalla, vaan kieputan vaan ponnarin ja laitan lenksun alle, ettei tukka häiritse töiden tekoa. Työni on rutiinin omaista, päivät toistuvat samanlaisina. Töiden jälkeen menen kaupan kautta kotiin. Sitten ruualaittoa, siivousta, tiskausta, television katsomista. Illalla yritän aina jaksaa lukea. Lauantaisin on pyykkipäivä.

Nuoruuden elämäni on varmasti mediaseksikkäämpää ja mielenkiitoisempaa, mutta olin todella onneton. Ja tiesin, etteivät biletystuttavat ole mitään ystäviä, ei heidän kanssa voinut mistään omista asioista puhua. Piti vain esittää kuinka erityinen Juuri Tämä Ilta oli, ja kuinka Juuri Heidän läsnäolonsa oli se fantastinen juttu siinäkin illassa.

Pointtini oli siis: me tylsät ihmiset osaamme kyllä matkustaa ja bilettää, tehdä itsestämme numeron ja keskustella "kiinnostavista aiheista" eli sinusta itsestäsi. Me näemme suoraan teidän "kiinnostavien ihmisten" lävitse. Teidän jutut on kuultu, teidän aktinne nähty. Meitä tylsiä ei vain kiinnosta, sori.

Ihminen, joka ei ole koskaan kiinnostunut kokeilemaan mitään uutta, vaan haluaa tehdä pelkästään niitä muutamaa juttua, jota on tottunut tekemään. 

Vauvapalstailijat. Nuoria, minäminäminä tyyppejä.

Tutustuin ystäväni kautta hänen ystäväänsä, jota näin pari kertaa kahdestaan. Hän oli hiljainen ja ujo. Hän ei tiennyt oikein mistään mitään (huono yleissivistys), eikä tuntunut olevan kiinnostunut mistään. Hänen kanssaan oli todella vaikea keskustella, kun hänen vastauksensa olivat lyhyitä ja mitäänsanomattomia. Jotenkin tyhjän oloinen ihminen. Pitkästyin kuoliaaksi.

Huom. haluan tarkentaa, että ujoudessa tai hiljaisuudessa ei ole mitään vikaa, tämä oli vain kokonaiskuva tästä ihmisestä.

Vierailija kirjoitti:

Nainen, värjäämättömät hiukset aina ponnarilla, ei meikkaa, vaatteet aina perus H&M- tavaraa. Joku pieni koira jonka kanssa käydään näyttelyissä ja jaetaan facebookissa kuvia palkinnoista. Pureskelee ruokansa tosi huolellisesti, aina jotain perus terveellistä ruokaa ja napostelee miniporkkanoita.

Musiikkimausta kyseltäessä vastaa joko "kaikki mikä radiosta tulee" tai jotain massamusiikkia (Kaija Koo ja Haloo Helsinki). Tavallinen auto, ajaa aina hieman alle rajoitusten ihan kaiken varalta. Harrastaa suunnistusta ja talvisin hiihtoa.

Tämän yllä olevan kirjoittanut kuvailee tylsäksi ihmistä, jolla on intohimoina ja kiinnostuksenkohteina muut kuin meikkaus, hiustenvärjäys, vaatteet ja auton ulkonäkö. Tästäkin voisi olla montaa mieltä kuka on tylsä ja kuka ei..

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana kiersin maailmaa reppu selässä. Nyt se on nähty, en voi mennä 7 kertaa Roomaan ja kuvitella että koen siellä jotain aivan uutta. Aika samanlainen se aina on. Lauantait olivat ennen bileiltoja. Kavereita oli iso liuta. Tosin olivat itsekkäitä pissaliisoja jotka yrittivät pummia aina taksikyytejä, ilmaisia juomia jne. Ei ikinä tullut mieleenkään näille baaritutuille kertoa mitään oikeita asioita elämästäni. Heille todetaan vain "Ihana toppi! Kiva toi sun uusi hiusväri! Hyvän näköinen toi mies joku jutteli sulle!"

Nykyään minulla on tukka nutturalla. Ei millään taidokkaalla, vaan kieputan vaan ponnarin ja laitan lenksun alle, ettei tukka häiritse töiden tekoa. Työni on rutiinin omaista, päivät toistuvat samanlaisina. Töiden jälkeen menen kaupan kautta kotiin. Sitten ruualaittoa, siivousta, tiskausta, television katsomista. Illalla yritän aina jaksaa lukea. Lauantaisin on pyykkipäivä.

Nuoruuden elämäni on varmasti mediaseksikkäämpää ja mielenkiitoisempaa, mutta olin todella onneton. Ja tiesin, etteivät biletystuttavat ole mitään ystäviä, ei heidän kanssa voinut mistään omista asioista puhua. Piti vain esittää kuinka erityinen Juuri Tämä Ilta oli, ja kuinka Juuri Heidän läsnäolonsa oli se fantastinen juttu siinäkin illassa.

Pointtini oli siis: me tylsät ihmiset osaamme kyllä matkustaa ja bilettää, tehdä itsestämme numeron ja keskustella "kiinnostavista aiheista" eli sinusta itsestäsi. Me näemme suoraan teidän "kiinnostavien ihmisten" lävitse. Teidän jutut on kuultu, teidän aktinne nähty. Meitä tylsiä ei vain kiinnosta, sori.

Tämä juuri on tylsän ihmisen merkki, että asioita tekee koska niin "kuuluu". Esim. Vaikka tuo Rooma - kiinnostava ihminen matkustaa sinne seitsemän kertaa, koska kokee saavansa sieltä aina jotain uutta. Kiinnostuksesta riippuen kokee "olevansa osa historiaa, on kiinnostunut antiikin historiasta eikä saa siitä tarpeekseen, mikä ikinä onkaan syynsä vaikka juuri Roomaan matkustaa.

Eli ei tee asioita siksi, että näin kuuluu tehdä tai muille näyttääkseen, vaan toiminnassaan on vaikuttimena taustalla jokin kiinnostus/intohimo toimintaa kohtaan. Ja siis toiminta voitolla vaikka sohvalla makoilu ja tv:n katsominen, mutta kiinnostava ihminen saa vaikka salkkareista aikaiseksi mielenkiintoisen keskustelun koska tuo siihen omia, uusia ja kiinnostavia näkökantoja.

Tylsän kanssa ei voi puhua tieteestä, uutisista, politiikasta, yhteiskunnasta tai maailmasta laajempana kokonaisuutena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana kiersin maailmaa reppu selässä. Nyt se on nähty, en voi mennä 7 kertaa Roomaan ja kuvitella että koen siellä jotain aivan uutta. Aika samanlainen se aina on. Lauantait olivat ennen bileiltoja. Kavereita oli iso liuta. Tosin olivat itsekkäitä pissaliisoja jotka yrittivät pummia aina taksikyytejä, ilmaisia juomia jne. Ei ikinä tullut mieleenkään näille baaritutuille kertoa mitään oikeita asioita elämästäni. Heille todetaan vain "Ihana toppi! Kiva toi sun uusi hiusväri! Hyvän näköinen toi mies joku jutteli sulle!"

Nykyään minulla on tukka nutturalla. Ei millään taidokkaalla, vaan kieputan vaan ponnarin ja laitan lenksun alle, ettei tukka häiritse töiden tekoa. Työni on rutiinin omaista, päivät toistuvat samanlaisina. Töiden jälkeen menen kaupan kautta kotiin. Sitten ruualaittoa, siivousta, tiskausta, television katsomista. Illalla yritän aina jaksaa lukea. Lauantaisin on pyykkipäivä.

Nuoruuden elämäni on varmasti mediaseksikkäämpää ja mielenkiitoisempaa, mutta olin todella onneton. Ja tiesin, etteivät biletystuttavat ole mitään ystäviä, ei heidän kanssa voinut mistään omista asioista puhua. Piti vain esittää kuinka erityinen Juuri Tämä Ilta oli, ja kuinka Juuri Heidän läsnäolonsa oli se fantastinen juttu siinäkin illassa.

Pointtini oli siis: me tylsät ihmiset osaamme kyllä matkustaa ja bilettää, tehdä itsestämme numeron ja keskustella "kiinnostavista aiheista" eli sinusta itsestäsi. Me näemme suoraan teidän "kiinnostavien ihmisten" lävitse. Teidän jutut on kuultu, teidän aktinne nähty. Meitä tylsiä ei vain kiinnosta, sori.

Tämä juuri on tylsän ihmisen merkki, että asioita tekee koska niin "kuuluu". Esim. Vaikka tuo Rooma - kiinnostava ihminen matkustaa sinne seitsemän kertaa, koska kokee saavansa sieltä aina jotain uutta. Kiinnostuksesta riippuen kokee "olevansa osa historiaa, on kiinnostunut antiikin historiasta eikä saa siitä tarpeekseen, mikä ikinä onkaan syynsä vaikka juuri Roomaan matkustaa.

Eli ei tee asioita siksi, että näin kuuluu tehdä tai muille näyttääkseen, vaan toiminnassaan on vaikuttimena taustalla jokin kiinnostus/intohimo toimintaa kohtaan. Ja siis toiminta voitolla vaikka sohvalla makoilu ja tv:n katsominen, mutta kiinnostava ihminen saa vaikka salkkareista aikaiseksi mielenkiintoisen keskustelun koska tuo siihen omia, uusia ja kiinnostavia näkökantoja.

Olen eri mieltä. Itseään mielenkiintoiseksi kuvitteleva ihminen pälättää salkkareista, koska se on häntä itseään kiinnostava asia, ja luulee että ne hänen omat mielipiteet on jotenkin kaikille uusia näkökulmia. Olen toki kiinnostunut historiasta, olen lukenut Japanin hovin historiasta, voisin kirjoittaa oman näkemykseni Marie Antoinetten elämänkerrasta, antiikin Kreikat ja Roomat on opiskeltu moneen kertaan. Nämä eivät ole siis minulle (eikä monelle muullekaan aikuiselle) mitään uusia ja ihmeellisiä asioita joita taivastellaan vielä pitkään ja moneen kertaan. Ja useimmat ihmisethän eivät ole kiinnostuneet mistään historioista ja filosofioista. Paitsi salkkareiden juonikuvioiden suhteen.

Mutta näkökulma-asioitahan nämä ovat. Jokaista kiinnostaa ne omat mielenkiinnon kohteet, hyvä olisi vaan muistaa että muita ei kiinnosta samat jutut, eikä se tee ketään tylsemmäksi tai mielenkiintoisemmaksi (joka oli siis tosiaan se pointtini tuossa).

Absolutisti.

Itselläni on aika samanlainen kokemus tylsästä tuttavasta kuin kirjoittajilla numerot 28 ja 60. Itse tykkään myös kovasti tehdä metsälenkkejä, ja yksi tuttuni oli vielä muutama vuosi sitten sellainen, että hänen kanssaan saattoi käydä jossain metsissä kävelemässä ja joskus meillä saattoi syntyä keskustelua pelkästään esim. jostain yhdestä satunnaisesta puusta tai isosta kivestä. Viimeisen puolentoista vuoden aikana hän on kuitenkin muuttunut sellaiseksi, ettei hän enää juuri pahemmin metsäkävelyille välitä lähteä, vaan haluaisi tavatessamme olla vain kotonaan. Joskus minä ja pari muuta kaveriani olemme saaneet hänet lähtemään johonkin metsälle (jossa olemme käyneet useastikin), mutta yleensä hän ei siellä nykyään tee juuri muuta kuin ehkä hiukan katselee jotain puita, eikä juuri enää kommentoi mihinkään oikein mitään tosin kuin me muut. Ymmärrän sinänsä, ettei jostain yksittäisestä metsän puusta tai pensaasta mitään kovin henkevää keskustelua välttämättä saa aikaiseksi, mutta kun siihen vielä silloin puolitoista vuotta sitten pystyimme, niin miksi sitten ei nykyäänkin?

Nykypäivänä teenkin näitä metsäkävelyjä lähinnä muiden kaverien kanssa. Ja onhan se edelleen hauskaa, kun jostain yksitäisestä metsän puusta, isosta kivestä tai pensaasta syntyy jokin pitähkö pohdiskeleva keskustelu. Samalla saatamme muistella yhdessä aikaisempia metsälenkkejämme kyseisessä metsässä, ja mitä olemme silloin siellä nähneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana kiersin maailmaa reppu selässä. Nyt se on nähty, en voi mennä 7 kertaa Roomaan ja kuvitella että koen siellä jotain aivan uutta. Aika samanlainen se aina on. Lauantait olivat ennen bileiltoja. Kavereita oli iso liuta. Tosin olivat itsekkäitä pissaliisoja jotka yrittivät pummia aina taksikyytejä, ilmaisia juomia jne. Ei ikinä tullut mieleenkään näille baaritutuille kertoa mitään oikeita asioita elämästäni. Heille todetaan vain "Ihana toppi! Kiva toi sun uusi hiusväri! Hyvän näköinen toi mies joku jutteli sulle!"

Nykyään minulla on tukka nutturalla. Ei millään taidokkaalla, vaan kieputan vaan ponnarin ja laitan lenksun alle, ettei tukka häiritse töiden tekoa. Työni on rutiinin omaista, päivät toistuvat samanlaisina. Töiden jälkeen menen kaupan kautta kotiin. Sitten ruualaittoa, siivousta, tiskausta, television katsomista. Illalla yritän aina jaksaa lukea. Lauantaisin on pyykkipäivä.

Nuoruuden elämäni on varmasti mediaseksikkäämpää ja mielenkiitoisempaa, mutta olin todella onneton. Ja tiesin, etteivät biletystuttavat ole mitään ystäviä, ei heidän kanssa voinut mistään omista asioista puhua. Piti vain esittää kuinka erityinen Juuri Tämä Ilta oli, ja kuinka Juuri Heidän läsnäolonsa oli se fantastinen juttu siinäkin illassa.

Pointtini oli siis: me tylsät ihmiset osaamme kyllä matkustaa ja bilettää, tehdä itsestämme numeron ja keskustella "kiinnostavista aiheista" eli sinusta itsestäsi. Me näemme suoraan teidän "kiinnostavien ihmisten" lävitse. Teidän jutut on kuultu, teidän aktinne nähty. Meitä tylsiä ei vain kiinnosta, sori.

Tämä juuri on tylsän ihmisen merkki, että asioita tekee koska niin "kuuluu". Esim. Vaikka tuo Rooma - kiinnostava ihminen matkustaa sinne seitsemän kertaa, koska kokee saavansa sieltä aina jotain uutta. Kiinnostuksesta riippuen kokee "olevansa osa historiaa, on kiinnostunut antiikin historiasta eikä saa siitä tarpeekseen, mikä ikinä onkaan syynsä vaikka juuri Roomaan matkustaa.

Eli ei tee asioita siksi, että näin kuuluu tehdä tai muille näyttääkseen, vaan toiminnassaan on vaikuttimena taustalla jokin kiinnostus/intohimo toimintaa kohtaan. Ja siis toiminta voitolla vaikka sohvalla makoilu ja tv:n katsominen, mutta kiinnostava ihminen saa vaikka salkkareista aikaiseksi mielenkiintoisen keskustelun koska tuo siihen omia, uusia ja kiinnostavia näkökantoja.

Olen eri mieltä. Itseään mielenkiintoiseksi kuvitteleva ihminen pälättää salkkareista, koska se on häntä itseään kiinnostava asia, ja luulee että ne hänen omat mielipiteet on jotenkin kaikille uusia näkökulmia. Olen toki kiinnostunut historiasta, olen lukenut Japanin hovin historiasta, voisin kirjoittaa oman näkemykseni Marie Antoinetten elämänkerrasta, antiikin Kreikat ja Roomat on opiskeltu moneen kertaan. Nämä eivät ole siis minulle (eikä monelle muullekaan aikuiselle) mitään uusia ja ihmeellisiä asioita joita taivastellaan vielä pitkään ja moneen kertaan. Ja useimmat ihmisethän eivät ole kiinnostuneet mistään historioista ja filosofioista. Paitsi salkkareiden juonikuvioiden suhteen.

Mutta näkökulma-asioitahan nämä ovat. Jokaista kiinnostaa ne omat mielenkiinnon kohteet, hyvä olisi vaan muistaa että muita ei kiinnosta samat jutut, eikä se tee ketään tylsemmäksi tai mielenkiintoisemmaksi (joka oli siis tosiaan se pointtini tuossa).

Täällä taas yksi joka on sinun kanssa eri mieltä - komppaan tuota edellistä. Minulla nimittäin on sattumoisin ei salkkareihin, vaan kaunareihin, liittyvä kokemus aiheesta: itse en ole koskaan saippuaoopperoista välittänyt, mutta minulla oli vuosien ajan eräs vanhempi rouvashenkilö työtoverina ja hän kahvitauolla referoi edellisen jakson tapahtumat omaan tyyliinsä. Ja se tyyli oli hauska, älykäs, ironinen, mutta kohdettaan kuitenkin kunnioittava. Niinpä tiesin Kaunareiden päähenkilöt ja juonenkäänteet, vaikka en itse ole katsonut kuin vain n. puolen jakson verran ko. sarjaa. Minun kannaltani tylsä aihe, josta tylsä ihminen olisi jaarittelullaan saanut aikaiseksi jumalattoman tylsän ja piinaavan kahvipaussin, mutta tämän kyseisen ei-tylsän, sarjaan innostuneesti paneutuneen rouvashenkilön ansiosta kahvipaussista tuli hauska ja odotettukin hetki.

Aivonsa pilannut, ruudulle tumputtava mies joka luulee olevansa muuta kuin oma itsensä eli keski-ikäinen tylsä.

Elää elämänsä ns. laput silmillä..sellainen kuin ex anoppini..40v samassa työpaikassa, samat rutiinit jokaikinen päivä, naama Aina vakavana, jos joku on tai elää toisella tavalla kuin hän on elämäntavassa vikaa. Tai ihmisessä. Ei matkustele eikä siis juuri muusta tiedä maailmassa..

Jotenkin aina huvittaa tuo naisten "matkustelu, matkustelu!" Ihan niinkuin sen skonssin syöminen siellä pariisissa olisi se maailman tärkein juttu.

Lisäksi jos oikeasti on kiinnostnut niistä maista niin paljon paremmin asioita oppii katsomalla matkaohjelmia ja dokumentteja niistä maista televisiosta, sen sijaan että käy kävelemässä pari päivää 500 metrin säteellä hotellistaan.

Suorastaan omituista älyllistä epärehellisyyttä edes väittää muuta.

Mä olen työkavereiden mielestä tylsä (mulle on kierrellen näin sanottukin, eli ei ole vain oma oletus, toki arvasin asian aiemminkin). Tottahan se on, en ole säkenöivä kahvipöytäkeskustelija, ei mua kiinnosta kollegan kesämökki tai lapsen päiväkoti enkä pysty näistä jutuista keskustelua virittämään. Joku sosiaalisesti taitavampi osaisi teeskennellä kiinnostusta rupattelun vuoksi, mä en. Sosiaalisesti taitava pystyisi myös johdattelemaan keskustelun kiinnostavampiin aiheisiin, mutta alas, not me.

Sellainen, joka ei anna itsestään mitään. Kuulumisia kysellessä saa selostuksen naapurien ja sukulaisten kuulumisista mutta ei mitään kiinnostavaa. Ei kerro omista asioistaan, tai jos kertoo, niin tylsästi ja vuodattaen kautta rantain. Ei kykene ylläpitämään keskustelua vaan vastaa kaikkeen joo, niin, aivan.. 

Taas moni omassa erityisyydessään piehtaroiva av-einstein tulee kertomaan kuinka itse on se tylsä, jonka jälkeen kertoo valtavirrasta poikkeavista älyllisistä harrastuksistaan toivoen herättävän muissa fiiliksiä, että siis miten toi voi olla niin nöyrä ja pitää itseään tylsänä kun hänhän kuulostaa päinvastoin tylsän vastakohdalta.

Haukotus. Nämä ketjut ovat aina yhtä ennalta arvattavia.

Semmoinen jolla on harmaa tukka ja silmäklasit

Tylsä ihminen luki tämän kaiken.

L.o.l