Lue keskustelun säännöt.
Millainen on tuntemasi tylsä ihminen?
23.07.2017 |
Olen luultavasti tylsimys koska minulla ei ole ystäviä eikä parisuhdetta eikä ole pahemmin koskaan ollutkaan 29 ikävuoteen mennessä. En vain tiedä mikä tekee minusta tylsän, joten olisi kiinnostavaa kuulla ullkopuolisen näkemys aiheeseen.
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Minusta tylsiä ovat jatkuvasti menossa olevat ihmiset. He eivät osaa puhua kuin siitä, missä ovat viimeksi olleet ja mitä siellä nähneet. Keskustelu latistuu siihen, että joutuu reagoimaan innostuneen ja kiinnostuneen oloisesti tuntikaupalla jatkuville selostuksille. Minun elämässäni ei ole menijän mielestä mitään kiinnostavaa, kun elämykseni eivät puitteiltaan vedä vertoja hänen seikkailuihinsa. On turha yrittää puhua omista ajatuksistaan, koska menijän mielestä ne ovat arvottomia, vain matkailun, seikkailun ja juhlimisen kautta saadut ajatukset ovat oikeita. Pitävät itseään vielä usein jotenkin muita valistuneempina ja parempina, kun "ymmärtävät" kerätä näitä "parempia" kokemuksia.
Tavallaan säälittääkin tällaiset. Itselle syvällinen ja sykähdyttävä elämys voi olla vaikka linnunlaulu kesäyönä, kun nämä joutuvat etsimään ympäri maailmaa koko ajan huikeampia elämyksiä, kun ovat itsensä jo turruttaneet yksityiskohtien ja pienten asioiden herkkyydelle.
Alapeukuista päätellen moni tunnisti itsensä kuvauksesta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatko nyt tylsää seurassa/vastakkaisen sukupuolen mielestä vai tylsää kahden kesken? Imo usein ne jotka on radalla/vastakkaisen sukupuolen silmissä suosittuja on kahden kesken piinaavan tylsiä ja toisin päin. Tai miehillä näin, en tiedä miten naisilla menee.
Molempien, en voi väittää olevani suosittu oman tai vastakkaisenkaan sukupuolen silmissä vaikka ne vaatii vähän eri asioita (monelle miehelle riittää kun nainen on luonteeltaan iloinen ja positiivinen, ei tarvitse olla syväluotaavia mielipiteitä tai jänniä harrastuksia tms).
Tuo on kyllä totta että monesti jossain seurassa en jaksa keskustella tai olen vain "niin joo" koska puheenaiheet ei vain kiinnosta. Olisi vain kiva kun olisi joku asia mistä olisi itse hyvin kiinnostunut, tai elämä tuntuisi edes itsestä mielenkiintoiselta, silloin ei ole niin väliä vaikka yleisen mielipiteen mukaan olisi tylsä. Nyt on sellaista että teen kaiken väkisin ja eipä siitä sitten mitään mielenkiintoista jaettavaakaan ole, toisin kuin joillain lähikauppareissustakin irtoaa humoristinen tarina.
Tylsä tuttavani ei lue, ei poistu kotiseutua kauemmas, elää epätyydyttävässä parisuhteessa hiljaisen ja pihin miehen kanssa. Elää lastensa kautta. Kun häneltä kysyy, mitä hänelle kuuluu, kertoo lasten kuulumiset ja esittelee aikuisen tyttärensä matkakuvia. Maailmankuva on hyvin rajoittunut. Puhuu paljon, mutta aitoa, kiinnostavaa keskustelua hänen kanssaan ei synny. Tekee hirveän suuren numeron pienistä asioista ja kuvittelee, että muita kiinnostaa, miten hyviä korvapuusteja hän leipoi viikonloppuna tai miten hän käy kastelemassa naapurin kukat, kun nämä ovat lomalla. Ei ole opiskellut eikä kehittänyt itseään sen jälkeen, kun opiskeli ammatin yli 30 v sitten.
Yritin miettiä, miten kuvailisin, mutta se on vaikeaa kun ei saa mitään tarttumapintaa. En muista tai osaa selittää heidän puheenaiheitakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestäni sellainen jolle ainoa elämänviihde on juominen, ruudunedessä oleminen, istuminen, tv- ohjelmat, elokuvat, pelit, muoti, ei halua tehdä mitään mikä itseä ei kiinosta, haluaa olla pelkästään sisätiloissa tai ulkona ( tosin ulkona voi olla jopa hauskempaa kuin sisällä, mutta en aina jaksa olla menossakaan), liian takertuva, ei osaa keksiä itse tekemistä mistä kummatkin tykkäävät, ei halua syödä mitään mistä ei pidä, ei arvosta muiden mielipidettä, kitisee tyhjästä ( rumat kengät, peset väärin, ohikulkija tekee väärin, naapurit huutaa, pistät liikaa mausteita tai syöt tai teet jotain ällöttävää, ) Ei halua tehdä mitään missä voi likaantua tai vähänkin haisee pahalle jne...
Sellainen ihminen joka osaa tasapainoisesti ottaa muut huomioon ja on vastavuoroinen niin itselle kuin toiselle sekä tekee asioita josita molemmat voi nauttia ilman säänöllistä arviointia ja valittamista olis ihan jees. Esim jos toinen juo teetä ja toinen kahvia pystyy toinen kuitenkin tarjoamaan sen kahvin ja toinen teen toiselle vaikka ei sitä joisikaan. Henkilö jonkakanssa voi puhua lähes mistä aiheesta vain, eri asia tietenkin jos ei tiedä jostain asiasta niin aina voi selittää mistä puhuu, mutta ettei puhe ole äärettömän suppeaa ja pinnallista kokoajan. On valmis kokeilemaan jotain uutta, esim jos istuu sohvalla kokoajan, niin valmis kuitenkin pyöräilemään edes pieniä matkoja, ettei aina tarvi mennä autolla jopa viereiseen kauppaan.
Eli siis... Ihminen on tylsä jos hän on hyvin kiinnostunut asioista, joista sinä et ole kiinnostunut, mutta samalla kiinnostava ihminen ymmärtää ja arvostaa toisten poikkeavia mieltymyksiä? Etkö tällä logiikalla ole itsekin aika tylsä?
Tuo on kylläkin totta, että kykenemättömyys ikinä astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle tekee ihmisestä tylsän, oli hänen kiinnostuksenkohteensa mitä tahansa.
Tuo oli se mitä minä yritin kertoa. Esimerkiksi jos minä olen ihminen jota kiinnostaa istua sisällä, pelaamassa, katsomassa telkkaria ja lukemassa uutisia omaan kaverin, joka viihtyy ulkona pyöräillen, kävellen, vaikka käyden kaupassa tai ulkona syömässä jne niin kyllä minun pitäisi osata nostaa se perse pois penkistä ja lähteä tämän kaverinkanssa ulos, pyöräilemään ja ostoksille taikka syömään ulos edes sillointällöin. Edellyttäen toki sitä, että tämä toisenkin kaverinkanssa pystyy tekemään myös pelaamista, telkkarin katsomista ja uutisenlukemista yhdessä. Eikä niin että oletetaan että ehdään vain sitä mikä itsestä tuntuu kivalta. Jos minulla olisi kaveri joka tykkää kalastamisesta ja tulisi aina sillointällöin sisälle viettämään kanssani aikaa niin varmasti vaikken kalassa olisi ikänä käynytkään niin vastavuoroisesti voisin lähteä sitä kokeilemaan jos henkilö sitä pyytää, vaikkei se minun vahvuuksia olekkaan.
Ok. Ihmettelin vain viestin alussa ollutta listaa "tylsistä" mielenkiinnonkohteista.
Listalta löytyy asioita, mitä itsekkin teen tai itse juttelen toisten kanssa. Tarkoitin vain, että kiinnostaa yksi tai muutama noista listalla olevista asioista. Eli kaksi ääripäätä. Yksi joka viihtyy vain sisällä ja yksi joka viihtyy esimerkiksi vain ulkona eikä kummatkaan halua joustaa omista mieltymyksistään tekemällä mitä toinen haluaa voi estää ihmistä löytämästä ystäviä. Sama kuuluu myös toisten ääneen arvostelemiseen jos ei osaa pitää suuta soukemmalla tai hyväksyä toisten erilaisia käytöstapoja voi myöskin olla este ystävyyden löytämiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei panosta yhtään pukeutumiseen, tai jos panostaa se on tyyliä neuletakki, t-paita ja farkut. Sellainen siis, jonka itse heitän päälleni kun en muuta keksi. Hän ei ikinä sano mitään provosoivaa ja varoo herättämästä huomiota. Ei koskaan heittäydy, ja miehistä puhuminen on aina kiusaannuttava hänen mielestään, pelkästään ulkonäön kehuminen on hänelle iso juttu.
Tämähän olen minä! Mietin kaiken aikaa ajankohtaisia aiheita, analysoin niitä, kehittelen ideoita jne, joten puen vaatteet autopilotilla. On niin paljon muuta mielenkiintoisempaa ajateltavaa. Usein myös sosiaalisissa tilanteissa uppoudun omiin ajatuksiini, jos seura ruotii muiden ulkonäköä, julkkiksia, tulevia tapahtumia tai muuta minusta yhdentekevää. En yleensä osallistu keskusteluun tulenaroista aiheista tällaisessa seurassa, koska olen kantapään kautta oppinut, että jatkuvan ajatustyön tuloksena hiotut argumentit ovat huonoa valuuttaa keskusteluissa. Monessa seurassa vain "mutta kun musta tuntuu" -argumentit ovat hyväksyttyjä hymistelyn lisäksi. Pääsen helpommalla, jos en tartu muiden älyllisesti epärehellisiin mutuiluihin. Heittäytyminen tarkoittaa yleensä aivojen ripustamista naulaan, mitä en osaa ihannoida. Miehet ovat minulle ihmisiä siinä missä muutkin, en koe tarpeelliseksi ruotia heitä yksityiskohtaisesti. Pidän myös kohtaamista persoonan tasolla tärkeänä, ja kriteerilistat ja stereotypiat vain oudoksuttavat. Ulkonäön kehuminen yllättää, koska en ajattele ulkonäköäni kaiken aikaa.
Myönnän olevani etenkin keskiarvoihmisten seurassa tylsä, mutta tylsää minulla ei ainakaan koskaan ole.
Minulla on kaksi tylsää tuttavaa ja koen, ettei heidän seurastaan vaan saa mitään. Heillä ei ole mielenkiinnonkohteita, ei omia perusteltuja näkemyksiä, ei mitään uutta tai kiinnostavaa tai edes hauskaa sanottavaa ei mitään omaa ajatusmaailmaa!
Jos heille ehdottaa jotain niin usein lähtevät mukaan, mutta eivät koskaan ehdota itse mitään uutta. Jos sitten menee heidän kanssa johonkin, vaikka metsäretkelle, ei heille synny siellä ajatuksia, muistoja eivät osaa fiilistellä yms. möllöttävät vaan tylsinä.
Aina kiroan jälkeenpäin, jos epätoivoisena tulin pyytäneeksi heitä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntemani tylsimys puhuu tauotta vaan itsestään ja omista asioistaan, ei ikinä kysy keneltäkään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi tylsää tuttavaa ja koen, ettei heidän seurastaan vaan saa mitään. Heillä ei ole mielenkiinnonkohteita, ei omia perusteltuja näkemyksiä, ei mitään uutta tai kiinnostavaa tai edes hauskaa sanottavaa ei mitään omaa ajatusmaailmaa!
Jos heille ehdottaa jotain niin usein lähtevät mukaan, mutta eivät koskaan ehdota itse mitään uutta. Jos sitten menee heidän kanssa johonkin, vaikka metsäretkelle, ei heille synny siellä ajatuksia, muistoja eivät osaa fiilistellä yms. möllöttävät vaan tylsinä.
Aina kiroan jälkeenpäin, jos epätoivoisena tulin pyytäneeksi heitä mukaan.
Tämä on myös kuin minä (ap), en sitten tiedä mistä se johtuu että jos vaikka käyn siellä metsässä/jossain tapahtumassa/salilla jne, niin ei minulle tosiaankaan siellä mitään erityisempiä ajatuksia tai mielenkiintoista muisteltavaa synny. Ja vaikka viimeksi kun kävin itsekseni metsässä niin jossain vaiheessa koin jonkin epätodellisen elämyksen ympäristöstä kun siellä oli suhteellisen kaunista, mutta enpä sitä olisi jaksanut kummemmin fiilistellä kellekään kun ei se kuitenkaan nyt niiiin ihmeellistä ollut..sitten taas monesti me/he joilla useimmiten tylsää ei halua olla toisten yhtä tylsien kanssa vaan on mieluummin yksin. En tiedä mistä jotkut niitä uusia ajatuksia ja fiiliksiä repii. Luultavasti jos menisin Marsiin olisin vain että jaa tämmöstä täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valittajat, jatkuvasti ja kaikesta valittavat. Voisko tylsempää olla?
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestäni sellainen jolle ainoa elämänviihde on juominen, ruudunedessä oleminen, istuminen, tv- ohjelmat, elokuvat, pelit, muoti, ei halua tehdä mitään mikä itseä ei kiinosta, haluaa olla pelkästään sisätiloissa tai ulkona ( tosin ulkona voi olla jopa hauskempaa kuin sisällä, mutta en aina jaksa olla menossakaan), liian takertuva, ei osaa keksiä itse tekemistä mistä kummatkin tykkäävät, ei halua syödä mitään mistä ei pidä, ei arvosta muiden mielipidettä, kitisee tyhjästä ( rumat kengät, peset väärin, ohikulkija tekee väärin, naapurit huutaa, pistät liikaa mausteita tai syöt tai teet jotain ällöttävää, ) Ei halua tehdä mitään missä voi likaantua tai vähänkin haisee pahalle jne...
Sellainen ihminen joka osaa tasapainoisesti ottaa muut huomioon ja on vastavuoroinen niin itselle kuin toiselle sekä tekee asioita josita molemmat voi nauttia ilman säänöllistä arviointia ja valittamista olis ihan jees. Esim jos toinen juo teetä ja toinen kahvia pystyy toinen kuitenkin tarjoamaan sen kahvin ja toinen teen toiselle vaikka ei sitä joisikaan. Henkilö jonkakanssa voi puhua lähes mistä aiheesta vain, eri asia tietenkin jos ei tiedä jostain asiasta niin aina voi selittää mistä puhuu, mutta ettei puhe ole äärettömän suppeaa ja pinnallista kokoajan. On valmis kokeilemaan jotain uutta, esim jos istuu sohvalla kokoajan, niin valmis kuitenkin pyöräilemään edes pieniä matkoja, ettei aina tarvi mennä autolla jopa viereiseen kauppaan.
Tuli ristiriitainen filis. Ensin luettelet liudan jonkun toisen mielenkiinnon kohteita ja sitten sanot, ettei tee mitään mikä itseään kiinnostaa.
Mua kiinnostaa ruutujutut: leffat, sarjat, musiikki, pelit... :D Ne ovat intohimoni, saan niistä kiksini.
Melkein olen kuvailemasi ihminen, mutta mä valitan vain naapureista ja syön kaikkea mitä eteen tulee. Lisäksi pystyn puhumaan lähes aiheesta kuin aiheesta ja mulla on kuulemma ns. hyvät korvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiljainen ihminen, jolla ei ole mitään lisättävää mihinkään, voi olla tylsähkö, mutta pahimpia ovat itseensä keskittyneet höpöttäjät tai luennoitsijat. Tulee mieleen appiukkoni, joka ei ole kymmeniin vuosiin kysynyt kuulumisiani tai mielipidettäni. Hän länkyttää omiaan ja aika seisahtuu täysin. Itse pitää itseään hauskana seuramiehenä. Kaiken lisäksi saattaa suuttua, jos joku on eri mieltä, joten eipä sitä viitsi enää keskustelua yrittääkään. Joskus olen hänen seurassaan niin tylsistynyt että menen vessaan vain saadakseni ajan kulumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi tylsää tuttavaa ja koen, ettei heidän seurastaan vaan saa mitään. Heillä ei ole mielenkiinnonkohteita, ei omia perusteltuja näkemyksiä, ei mitään uutta tai kiinnostavaa tai edes hauskaa sanottavaa ei mitään omaa ajatusmaailmaa!
Jos heille ehdottaa jotain niin usein lähtevät mukaan, mutta eivät koskaan ehdota itse mitään uutta. Jos sitten menee heidän kanssa johonkin, vaikka metsäretkelle, ei heille synny siellä ajatuksia, muistoja eivät osaa fiilistellä yms. möllöttävät vaan tylsinä.
Aina kiroan jälkeenpäin, jos epätoivoisena tulin pyytäneeksi heitä mukaan.Tämä on myös kuin minä (ap), en sitten tiedä mistä se johtuu että jos vaikka käyn siellä metsässä/jossain tapahtumassa/salilla jne, niin ei minulle tosiaankaan siellä mitään erityisempiä ajatuksia tai mielenkiintoista muisteltavaa synny. Ja vaikka viimeksi kun kävin itsekseni metsässä niin jossain vaiheessa koin jonkin epätodellisen elämyksen ympäristöstä kun siellä oli suhteellisen kaunista, mutta enpä sitä olisi jaksanut kummemmin fiilistellä kellekään kun ei se kuitenkaan nyt niiiin ihmeellistä ollut..sitten taas monesti me/he joilla useimmiten tylsää ei halua olla toisten yhtä tylsien kanssa vaan on mieluummin yksin. En tiedä mistä jotkut niitä uusia ajatuksia ja fiiliksiä repii. Luultavasti jos menisin Marsiin olisin vain että jaa tämmöstä täällä.
Tuli tästä mieleen, että olin jälkimmäisen viestin kaltainen joskus, kun minulla oli elämässä pitkä stressijakso. Mikään ei vaan tuntunut miltään. Ei yhtään mikään. En edes muista noista vuosista mitään, kun mikään kokemus ei koskettanut niin paljoa, että joku mielikuva olisi jäänyt. Olin aiemmin kokenut vahvasti asioita, joten ymmärsin että kaikki ei ole nyt kunnossa. Olisiko viestin kirjoittajalla ehkä solmuja elämässään? Tunnetko voivasi hyvin? Ei silti ole poissuljettua, ettetkö olisi tuollainen luonnostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskiarvoisuus on valitettavasti minulle monesti tylsää. Ihmisen mielenkiinnon kohteet tulee sieltä mikä on parhaillaan suosittua. Harrastuksena salilla käynti, paras ohjelma on Putous ja Vain elämää, ruuaksi jotain broilerin fileesuikaleista tai sikanautajauhelihasta, lempiartistit on ne suomalaiset jotka saa eniten radiosoittoa, haaveena ostaa Michael Korssin laukku, hiustenpidennykset ja laitattaa ripset. Lomalla Kanarialle. Suorittava työ josta ei ole mitään mieltä, korkeintaan haukkuu asiakkaita. Politiikka tai se mitä maailmalla tapahtuu ei kiinnosta, koska "ei se mua koske". Jos nousee keskustelua jostain mitä ei ymmärrä, käskee vaihtaa aihetta.
Ei näissä yksittäisinä ominaisuuksina mitään, mutta kokonaisena pakettina yleensä näiltä ihmisiltä puuttuu intohimo ja mielenkiinto ihan koko maailmaa ja elämää kohtaan.
Puhuu rahasta, työnteosta, säästämisestä ja jaarittelee, eli ei osaa sanoa MITÄÄN asiaa alta parintuhannen sanan.
Outoa, että ketjussa luetellaan harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita tai niiden puutteita ja jopa pukeutumistyylejä. Kysehän on kuitenkin ennen kaikkea sosiaalista taidoista. Minulle on ihan sama vaikka joku makaisi television ääressä koko elämänsä, hän voi silti olla mukava ihminen joka osaa keskustella vastavuoroisesti ja on huumorintajuinen.
Aina jotenkin huonolla tuulella, suhtautuu kaikkeen kyynisesti, ei ole älykäs, ei ole kiinnostunut oikein mistään, ei osaa jutella, tosi sulkeutunut, huumorintajuton. Perus suomalainen siis.
Räväkkää esittävät narsistit voi olla niitä kaikkein tylsimpiä. Ne ei keksi edes haluta mitään itse, vaan on kiinnostunut juuri siitä mistä toinenkin. Koko olemassaolo perustuu harhaan että he itse olisivat ylivertaisia ja kadehdittavia, vaikka ovat vain kateellisia muille.
Nuo tyhjät ihmisenkuoret vihaavat sitäkin, jos toinen ei kadehdi mitään.
Omannäköistä, tavallista elämää viettävät tavikset: jos oma elämä tavallisuuksineen riittää, on se arvokkaampaa kuin edes osaatte arvostaa.
Minun mielestäni tylsä ihminen on henkilö, joka ei innostu yhtään mistään. Ei omista eikä muiden ideoista, ajatuksista, tekemisistä. Siis passiivinen aivan kaikessa.
Haluan myös lisätä, ettei henkilön tarvitse harrastaa jotain extreme lajia tai sirkustemppuja, ei tarvitse alkaa koskea laskemaan tai mennä baariin tolloilemaan, ollakseen mielenkiintoinen. Kyllä se tavallinen Marttakin voi olla mukavaa seuraa, vaikka elämä perustuisikin pelkästä puutarhanhoidosta, kunhan se puutarhanhoito ei ole ainoa asia mistä tämä Martta osaa puhua ja tehdä.