Millainen on tuntemasi tylsä ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka höpöttelee tauotta omia asioitaan, joissa ei ole oikeastaan mitään kertomista tai mitään pointtia. Ei osaa puhua mistään muusta.

Ei tällainen ihminen kyllä ole muiden mielestä tylsä. Tylsä on ihminen, joka on esim. niin hiljainen ja ujo, ettei keksi oikein mitään sanottavaa.

Tunnistitko kenties itsesi...? Kyllä minun mielestäni on todella tylsää ja rasittavaa olla sellaisen ihmisen seurassa, joka jorisee muilta vastausta odottamatta jatkuvalla syötöllä omista triviaaleista asioistaan ja ajatuksistaan, joilla ei ole mitään tekemistä minkään relevantin kokonaisuuden kanssa. Tuollainen ihminen tuottaa vain sellaista sosiaalista äänisaastetta, joka syö muilta heidän aikaansa ja energiaansa. 

Luuletko olevas jotenkin hienompi ihminen kun käytät sivistyssanoja? Ehkä sä et itse anna itsestäs mitään, niin toinen koittaa pitää keskustelua yllä. Tapaamisten tarkoitus on vaihtaa kuulumisia. Poistun..

Ihmisiähän tässä vaan kaikki ollaan. En mä ainakaan odota keneltäkään et olis verbaalinen virtuoosi just MUA varten. Mädät mansikat Kuopijon torilla on ihan hyvä aihe, jos ei muuta keksi. Ainakaan tuosta ei saa riitaa aikaiseksi. Riidankylväjät ja asioitten keksijät on ikävystyttävintä seuraa.

Minä varmaan, koska sosiaalinen elämä hoitotyön ulkopuolella nolla. En itse koe olevani niin erikoinen, mutta viihdyn yksin eläinten kanssa, luen paljon historiaa/psykologiaa, patikoin luonnossa, joskus käyn kirjastossa, uimassa tai kahviloissa...Ehkä hurjinta mun elämässä on lomareissu ulkomaille kerran vuodessa tai extralasi viiniä lomalla 😜

Tunnen myös erään mestarijaarittelijan. Täysin tyhjää höpinää riittää minuuttitolkulla, ja jos keskustelutoveri kertoo jotain uutta omasta näkökulmasta, tämä jaarittelija ei kommentoi sitä mitenkään vaan kääntää puheen heti itseensä.

Sitähän se on, jaarittelua. Turvallisin aihe on päivän sää. Miksi odottaa muilta enempää kun itsekään pystyy antamaan. Muut ei ole mitään hovinarreja kuitenkaan.

Olispa ihanaa jaaritella pitkästä aikaa vaikka jonkun keski-ikäisen kanssa niitä näitä. Juttua syntyy ihan jo siitä kuinka eri aikakausilla on eletty. Joskaan en tietenkään töksäytä sitä suoraan, mut kuuntelen mielelläni ja mielessä mietin kuinka eritavalla toinen ajattelee ja on elänyt.

Todella hiljainen! Ei hänestä ole mitään iloa kellekään, kun ei puhu juuri mitään.

Muutenkin tylsä. Neutraalit, tylsät jutut. Ei ilmaise mielipiteitään eikä ainakaan ole eri mieltä mistään. On todella pitkästyttävää seuraa.

Liian hiljainen tyyppi on tylsä, mutta myös ihminen joka puhua papattaa vain itsestään ja omista asioistaan eikä kysy, mitä toiselle kuuluu. Myös värittömän näköiset, hoitamattomat miehet ja naiset, jotka eivät välitä, miten pukeutuvat, ovat niin tylsiä, ettei heille tee edes mieli puhua mitään. Ajatuksiltaan ja tavoiltaan liian konservatiiviset moraalinvartijat vasta tylsimyksiä ovatkin. Onneksi en itse ole mikään näistä, sillä olen tiedostanut asian jo nuorena. Ulkonäöstäni ja ajatuksistani sekä elämäntilanteestani ollaan välillä liiankin kiinnostuneita.

Vakava, todella asiallinen ja pidättyväinen. Pitää huolta, että puhuu vain silloin, kun hänellä on jotain todella asiallista ja aikuista sanottavaa. Kaikki on aina noloa, pelkää nolaavansa itsensä, tai että joku hänen seuralaisistaan nolaa hänet hänen puolestaan. Haluaa olla yksin äänessä ja kavereiden olevan hiljaa, kun törmäävät vieraisiin, koska pelkää, että nämä kaverit sanovat jotain tyhmää, törkeää, tai lapsellista ja siten nolaavat hänet. Antaa aina valmiiksi ohjeet, miten sitten käyttäydytään tuon seurassa, yleensä käskee kaikkein suustaan rennoimpia seuralaisia "olemaan sitten hiljaa". Bussissa pitää aina mykkäkoulua, koska ei halua varmuuden vuoksi alkaa jutella.

Silti valittaa, että hän on aina se, joka joutuu puhumaan koko porukan puolesta.

 Ei koskaan innostu, heittäydy, korota ääntä tai väännä vitsiä, tuhahtelee oitis halveksuvasti tyylillä "tuo on sitten vähän tuommoinen", tai "minä en sitten koskaan ole tuollaisessa mukana", kun jonkun jutut alkavat mennä vähän liian rempseiksi. Tuijottaa aina haukan katseella puhuvaa seuralaistaan, koska on niin ahdistunut, että tämä kohta möläyttää jotain, mitä saa hävetä. Ei halunnut pyytää yhtä kaveriamme ratsastusseuraksi, koska pelkäsi kaverin sanovan jotain noloa ratsastuksenopettajalle.

Tylsä tyyppi, koska ei koskaan halua ottaa rennosti ja heittää aivot narikkaan, vaan asiallisia pitäisi aina kaikkien olla. Jopa sisätiloissa ystäväporukalla hän käyttäytyy, kuin olisi vieraana seurapiirien hienostojuhlissa. Todellinen tunnelmantappaja, eipä ole viime aikoina enää kauheasti kiinnostanut mokomaa mihinkään kutsua.

Jänskää miten erilaisia ihmisiä pidetään tylsinä:

Ne jotka ei ole kiinnostuneet mistään/ne jotka on kiinnostuneita vain yhdestä asiasta/ne jotka on kiinnostuneita eri asioista kuin minä.

Ne jotka ei puhu mitään/ne jotka jaarittelevat niitä näitä.

Ne jotka harrastaa muodikkaita asioita/ne joita kiinnostaa arkipäiväiset asiat.

Hassua, mä en ole tavannut yhtään tylsää ihmistä. Ärsyttäviä ja väsyttäviä ja rasittavia kyllä, mutta en tylsää. Ehkä se johtuu siitä, että itselleni ei ole ongelma istua hiljaa sohvalla jonkun tuppisuun kanssa, koska mulla ei ole tylsää silloinkaan. Viihdyn varsin hyvin oman pääni sisällä kaikessa rauhassa. En muista koska viimeksi olisi ollut tylsää, yksin tai yhdessä.

Niitä rasittavia ihmisiä sen sijaan on vaikka kuinka ja paljon, johtunee taas pääasiassa siitä, että vietän mieluiten aikaani yksin ja hiljaisuudessa. Eli vika on enemmän mussa kuin heissä.

Minusta umpinegatiivinen ihminen on tylsä: tappaa kaikien ilon ja energian ympäriltään. Turha aloittaa puhumaan mistään, lähtee tällaisen seurasta aina voimattomana kuin tuli. Voi kun noita energiansyöjiä osaisi kiertää.

Vierailija kirjoitti:

Jänskää miten erilaisia ihmisiä pidetään tylsinä:

Ne jotka ei ole kiinnostuneet mistään/ne jotka on kiinnostuneita vain yhdestä asiasta/ne jotka on kiinnostuneita eri asioista kuin minä.

Ne jotka ei puhu mitään/ne jotka jaarittelevat niitä näitä.

Ne jotka harrastaa muodikkaita asioita/ne joita kiinnostaa arkipäiväiset asiat.

Me ollaan tylsimyksii kaikki, kun oikein silmin katsotaan :D

Vuodesta toiseen samaa arkea kesät talvet, ei pahemmin käy edes ulkona. Töissä käy, mutta muuten ei käy edes kaupassa kun puoliso hoitaa sen. Kotona ollessaan lukee ja katsoo telkkaria, syö samoja mauttomia ruokia vuodesta toiseen. Kaikki tämän kuplan ulkopuolella on outoa ja turhaa. Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Vuodesta toiseen samaa arkea kesät talvet, ei pahemmin käy edes ulkona. Töissä käy, mutta muuten ei käy edes kaupassa kun puoliso hoitaa sen. Kotona ollessaan lukee ja katsoo telkkaria, syö samoja mauttomia ruokia vuodesta toiseen. Kaikki tämän kuplan ulkopuolella on outoa ja turhaa. Huoh.

Tai sit ei.

Kaikenlainen monomaanisuus on tylsää, suuntautui se sitten mihin tahansa. Hiljaisilla introverteillä voi olla tosi rikas sisäinen maailma, joka voi olla ihana kun he hiukan uskaltautuvat sitä raottamaan. Pakonomaiset "jokaisen sekunnin pitää olla benjihyppyä ja laskettelureissua Itävallassa"-tyypit voi olla paljon tylsempiä, kun he eivät kestä hiljaisuutta tai itsetutkiskelua tai edes osaa keskustella.

Tylsiä on juopot. Jokin kapakan vuosikausia samaa pöytää kuluttanut remmi ainaisine sananmuunnoksineen munansaannoksineen.

Tylsiä on jupit joilla ei ole muuta kuin pitää yllä statusta puhumalla matkoistaan ja siitä missä hienossa ravintolassa tällä kertaa syöty (ja aina tuo: "eihän Suomessa ole kunnon ravintoloita mutta kun viime viikolla olin Barcelonassa...")

Tylsiä on ihmiset vailla intohimoa, ilman henkilökohtaista innostusta johonkin asiaan. Tylsää on uteliaisuuden puute. Olla kokeilematta mitään edes kerran.'

Tylsiä ihmiset jotka ei osaa keskustella. Tylsiä on tosikot, jotka ottaa kaiken kirjaimellisesti.

Monesti ihmisten työminä on tylsä.

Minusta tylsä on sellainen, joka ei tee mitään aloitteita. Odottaa, että toiset viihdyttää, toiset keksii puheenaiheet. Ja itse on joojoo- mies.

Mä olen varmasti kaikkien mielestä patatylsä. Olen erittäin introvertti ja vältän ihmisten seuraa aina kun vain voin. Jos joudun seuraan, vetäydyn jonnekin nurkkaan, ei siksi että olisin ujo vaan siksi että haluan mieluummin yksin miettiä kuin puhua muille. 

Huumorintajua minulla ei ole. Minusta koko huumori on lapsellista, enkä ymmärrä miksi ihmiset sellaista niin arvostaa. Joka mulle esim. töissä yrittää niitä huumorijuttuja, saa kyllä tiukan vastauksen. Esim. se vatipää miespuolinen kollega, jonka mielestä oli tosi kiva vitsailla hauskasti siitä miten minä VILAUTAN (vitsi oli siinä että minun piti vilauttaa piirtoheitinkalvo, mutta ilmaisu on kaksimielinen). Minäpä vaan katsoin murhaavasti kunnes omalle puujalkavitsilleen höröttäjältäkin loppui nauru, ja jatkoin esitystä vasta sitten.

Utelee tai saa muulla tavoin tietoonsa sun yksityisasiat kääntääkseen ne ylösalaisin ja levitelläkseen ympäri kyliä. Ts. narsisti.