Millainen on tuntemasi tylsä ihminen?
Olen luultavasti tylsimys koska minulla ei ole ystäviä eikä parisuhdetta eikä ole pahemmin koskaan ollutkaan 29 ikävuoteen mennessä. En vain tiedä mikä tekee minusta tylsän, joten olisi kiinnostavaa kuulla ullkopuolisen näkemys aiheeseen.
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttu on ihan tappavan tylsä tai miten sen nyt sanois, keskustelutyyliltään aivan piinaavan pitkäpiimäinen. Muistuttaa Solsidanin Ovea. Tyyppi voi aloittaa kahvipöydässä pitkän ja polveilevan tarinan Kanarian-matkastaan ja monologin ekat minuutit pohtii ääneen oliko se reissu vuonna -98 vai -97 vai sittenkin -99.
Sitten just kun luulee että päästään varsinaiseen tarinaan, hän alkaa muistella että mikäs sen hotellin nimi nyt olikaan. Lopulta kun itse on vartin skarpannut ja odottanut koska se tarinan pihvi tulee, käy ilmi ettei koko jutussa ollut varsinaista pointtia ollenkaan.
Mitä tekisit tuon ajan, jonka joudut ehkä kerran pari vuoteen kuuntelemaan häntä? Mihin sulla on kiire vai onko edes. Sillä hetkellä siis. Millaisia sun omat jutut on ja oletko varma, että ne kiinnostaa kaikkia? Toisten ajatuksia kun ei voi tietää. Jotkut voi vaikka nauraa pelkästä kohteliaisuudesta tai häpeästä.
Tärkeintä on näyttää kiireiseltä ja seksikkäältä? Newsflash: Tavallisen ihmisen ei tarvitse, eikä se esitys kenellekään mene läpi edes.
Seuraa trendejä liikunnan, pukeutumisen ja dieettien suhteen. Erittäin tylsä ihmislaji vailla luottoa omiin tarpeisiin, ohjautuu ulkoapäin.
No minä. Ei harrastuksia, ei ystäviä. Päivät pitkät vietän aikaa kotona tietokoneella joko pelaten tai nettiä selaillen. En käytä alkoholia tai käy baareissa. Lievästi masentunut ja ootan että yhteiskunta romahtaa.
Monet täydellisyyteen pyrkivät. Ei uskalleta kokeilla uutta, koska on mahdollisuus epäonnistua. Kyllä virheet ja kokemukset tekevät ihmisestä särmikkään. Sellaiset "täydelliset" ihmiset ovat monesti pelkkää kuorta, kun on pakonomainen tarve esittää ulospäin muuta.
Yksipuoliset ja kaavoihin kangistuneet: Esim. voidaan olla kaupungilla. Hänen on kuitenkin pakko lähteä tiettyyn aikaan, koska iltapala pitää (itsekseen) syödä tietttyn aikaan. Myöskään jos ikinä ei kokeile uutta tai ei ole edes kiinnostunut uusista asioista. Niin aihepiiri, josta voi jutellakin on aika suppea.
Hiljaiset ihmiset eivät todellakaan automaattisesti ole tylsiä. Monet hiljaiset voivat olla hyviä kuuntelemaan tai vaikka huumorintajuisia. Sen sijaan pahimpia on nämä henkilöt, jotka itse pitävät itseään uskomattoman sosiaalisina. Mutta se sosiaalisuus on jatkuvaa monologia omista kiinnostuksen kohteista.
Harvemmin muutenkaan olen tavannut ketään lähtökohtaisesti kiinnostavaa ihmistä. Yleensä se kiinnostavuus tulee siitä, että viihtyy toisen seurassa, koska on samalla aaltopituudella. Jos toinen on täysin eri aaltopituudella niin yleensä se yhteiselokin on aika tylsää.
Sellainen joka on kiinnostunut vain muutamasta asiasta, joista itse en ole kiinnostunut, ja jauhaa näistä. Jos on kiinnostunut muiden asioista, vilpitön, ja hyväntahtoinen, sekä utelias oppimaan uutta, ei voi olla tylsä!
Mielipiteitä tarvitsisin: tekeekö se, että en ole aina nauramassa kun kustannuksellani pilaillaan (uskokaa pois, minusta näkee jos en pidä siitä) minusta tylsän ihmisen? Pystyn kyllä nauraa itselleni, mutta kaverit haukkuvat tylsäksi, jos en huvitu siitä, kuinka minua nimitellään tms.
14-vuotias tyttö
On mukava kuunnella ihmisten pätemistä ja kilpalaulantaa. Siksi tapaan mielelläni tylismyksiä, jotka Tokion tai Buenos Airesin matkan jälkeen hokevat itsestäänselvyyksiä samalla nuotilla kuin olisivat löytäneet pesuainetarjouksen lähimarketista.
Vierailija kirjoitti:
Mielipiteitä tarvitsisin: tekeekö se, että en ole aina nauramassa kun kustannuksellani pilaillaan (uskokaa pois, minusta näkee jos en pidä siitä) minusta tylsän ihmisen? Pystyn kyllä nauraa itselleni, mutta kaverit haukkuvat tylsäksi, jos en huvitu siitä, kuinka minua nimitellään tms.
14-vuotias tyttö
Niinpä. Räväkät ja spontaanit nimittelevät suoraan päin naama ja tylsimykset nimittelevät selän takana.
Tylsin on eräs todella paljon itsestään puhuva tyyppi samasta kaveriporukasta. Kertoo sellaisia 15 min tarinoita itsestään ja jos yrität väliin kommentoida, kysyä tms sanoa jotain (että kyseessä olisi keskustelu, eikä hänen monologinsa) korottaa vain ääntä ja jatkaa stooriaan. Kehonkieli myös todella vaisu, ei mitään huumorintajua ja jotenkin takakireä tyyppi muutenkin. Hymyilee todella harvoin. Joskus tarina voisi olla jopa ihan mielenkiintoinen, mutta kun kerrontatapa on tuo monologi, eikä väliin mahdu edes kommentoimaan mitään, on hänen kanssaan ajan viettäminen ihan tuskaa. Kerran ihan kirjaimellisesti nukahdin kesken tarinan (olimme mökillä ja nukuimme samassa tilassa) ja kun heräsin ehkä 5 min myöhemmin, hän vain jatkoi tätä tarinaansa, eikä ollut edes huomannut että olin käynyt unessa. Onneksi kohtaamme harvoin...
Kertoo todella yksityiskohtaisesti tekemisistään, tyyliin "sitten pesin pyykkiä 60 asteessa ja sitten otin ne koneesta ja ripustin ne telineeseen. Samalla kuuntelin Miljoonasadetta, sitä levyä jossa on se kappale Tomujoki. Sitten lämmitin mikrossa lihapiirakan..."
..huumorintajuton ja "hidas päästään". Sellainen, että kaikki intertekstuaaliset viittaukset menevät ohitse. Samoin sanaleikit ja tilannekomiikka. Ei naura, eikä oikein soisi muidenkaan nauravan. Totinen torvensoittaja. Kaavoihin kangistunut.
Miehet on tylsiä. Avioliitto on tylsää. Sinkkuna nautin työnteosta ja alkoholista.
Puhuu jatkuvasti kissasta erisnimellä ja sen tekemisistä. Puoli tuntia jauhaa kissansa kuulumisia eikä kysy mitään minusta.
Eräs tuttu on ihan tappavan tylsä tai miten sen nyt sanois, keskustelutyyliltään aivan piinaavan pitkäpiimäinen. Muistuttaa Solsidanin Ovea. Tyyppi voi aloittaa kahvipöydässä pitkän ja polveilevan tarinan Kanarian-matkastaan ja monologin ekat minuutit pohtii ääneen oliko se reissu vuonna -98 vai -97 vai sittenkin -99.
Sitten just kun luulee että päästään varsinaiseen tarinaan, hän alkaa muistella että mikäs sen hotellin nimi nyt olikaan. Lopulta kun itse on vartin skarpannut ja odottanut koska se tarinan pihvi tulee, käy ilmi ettei koko jutussa ollut varsinaista pointtia ollenkaan.