Mun on vaikea ymmärtää ystäväni lomailua.

Ennen lasta olen tehnyt yhden pakettimatkan. Joka vuosi tuli reissattua usein ja aina omatoimisesti. Nyt kun on alle kaksivuotias lapsi ja takana kaksi omatoimilomaa perheenä, niin viimein tajuttiin että ainut tapa meidän perheelle lomailla niin että lomalta palaa levänneenä eikä väsyneempänä kuin lähtiessä on tällainen hotellualueloma.

Lapsi nauttii yhdessäolosta, uimisesta ja nukkuu huonosti kuumassa (rattaissa) tai autossa. Aamulla toinen herää maksun kanssa, menee aamiaiselle ja siitä altaalle. Toinen nukkuu myöhään ja syö rauhassa. Vuoron vaihto. Yhteinen lounas. Muksu nukkuu päikkärit makkarissa, vanhemmat nukkuu tai lukee kirjaa parvekkeella. Iltapäivällä sama uudestaan.

Jos jaksetaan niin käydään rannalla tai keskustassa syömässä. Se ei kuitenkaan ole nykytilanteessa meille yhtä tärkeää kuin lepäämään ja rento yhdessäolo. Uskon että viimeistään kymmenen vuoden päästä voidaan vaihtaa takaisin entisen kaltaisiin lomien. Siihen asti näin.

Joillekin se jatkuva liikkuminen on stressaavaa, eikä lomalla halua stressata. Kaikki eivät ole kiinnostuneita näkemään nähtävyyksiä tai ylipäänsä käymään ulkomailla, vaan haluavat pelkästään sitä lämpöä ja siksi lähtevät. 

Meidän perheenjäsenistä puolet polttaa ihonsa auringossa välittömästi, joten meidän lomat ovat osin pakosta olleet enemmän tuollaisia aktiivilomia, ja pohjoisempana. Minun on oikeasti aika vaikea kuvitella kahta viikkoa uima-altaalla. Mutta tuntuuhan täällä vastaavasti monelle olevan vaikea kuvitella "kivikasojen katselemista".

Vitsi että alkaa tehdä mieli lomalle kun lukee tätä ketjua! Ihan kumpi vaihtoehto vaan kävisi! Mutta ei ole lomaa tänä kesänä niin ei auta kun vaan kadehtia niitä jotka pääsee ja toisaalta olla tyytyväinen siitä että on taas työpaikka ja ensi kesänä sitten se lomakin.

Mulle sun lomasi olisi unelma ja ystäväsi loman kokisin todella ahdistavana. Lähdetäänkö reissuun yhdessä? :-D

Mulle kävis molemmat lomat, mutta aloittajan loma vain jos mies (tai joku muu) olis kuskina ilman sanavaltaa.

Minä en ymmärrä miksi Ap pätee lomallaan. Meillä on ollut monenlaisia lomia. Olemme vaeltaneet Pyreneillä, kiertäneet Grand Canyonia ja autoilleet ympäri Englannin ja Skotlannin pikkukyliä. Ja olleet all inclusivehotellilomalla, missä nuoret nauttivat hotellin lentopallo- , vesipoolo- ja pingisturnauksista, eikä kukaan ole viitsinyt lähteä kuin kävelylenkeille kauniiseen lähiympäristöön. Kaikissa on puolensa, mutta minusta on sääli, jos loma on ihmiselle suoritus.

Nykyään on tosi helppoa lentää minne vaan (turvalliseen maahan), vuokrata auto jo etukäteen netissä ja mennä navigaattorin avulla. Ei se niin ihmeellistä ole. Ensimmäiset ulkomaanmatkani yksin muistan 90-luvun alusta. Oli vähän erilaista käydä selaamassa jotain eurooppalaista juna-aikataulukirjaa matkatoimistossa kun suunnitteli matkaa, eikä ne aikataulut edes pitäneet paikkansa:)

Sä oot niiiiin paljon parempi!

Eih? Kävikö tosiaan näin? Ai herraisä kuin kauheeta.  Kannattaa panna välit poikki moiseen ystävään.

 Kumarran teitä, oi te hyvät/paremmat ihmiset. 

P.S. Me hel...ttiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme kumpikin Kreikassa kahden viikon lomalla.

Ystäväni loma:

- suora lomalento Helsingistä lomakohteeseen, joka oli pelkkä turistikohde

 

Meidän loma:

- välilaskullinen lento Ateenaan Frankfurtin kautta

Minusta oli hauskaa, että ap oli asettanut lennotkin ilmeisesti paremmuusjärjestykseen. Suora lento = huono, välilaskut ja odottelu lentokentillä = hyvä.

Frankfurtin ja Ateenan lentokenttien näkeminen avartaa ap:n maailmaa enemmän kuin joku saaren pikkukenttä.

Ap:n lennot olivat varmasti myös reittilentoja eikä lomalentoja 😂

Vierailija kirjoitti:

He ovat varmaan ihmisiä, jotka eivät kaipaa virikkeitä. Tällaisia on yllättävän paljon, he eivät innostu lukemisesta, eivät kouluttaudu, harvoin edes harrastavat mitään, mihin olisi tunteen paloa. Ehkä jääkiekkoa tai jalkapalloa. Katsovat salkkareita joka ilta ja heillä on kultainen noutaja. Helppoa peruselämää, ilman että tarvitsee miettiä mitään. 

Sitten meidän luontaisten seikkailijoiden ja löytöretkeilijöiden on vaikea sitä ymmärtää, mutta tapansa kullakin.

Luulen, että juuri päinvastoin. He elävät hyvin hetkistä elämää ja haluavat edes kerran vuodessa repäistä elämässä, joka ei ole aikataulutettu tai suunniteltu, vaan haluavat löhötä, jolloin jää aikaa mietiskelyyn ja rakkaiden ihmisten kanssa seurusteluun, ilman paineita ja aikatauluja.

Nykyään vain harvat osaavat löhötä tai olla edes itsensä seurassa, vaan koko ajan on oltava ohjelmaa. Harvat viettävät täydellistä lepopäivää tai sunnuntaita, vaan sekin on suunniteltu ja aikataulutettu.

Ap. tutun loma, kuulostaa mun unelmalomalta ja olisin valmis siitä maksamaan reilusti ylimääräistä, mutta se tuntuu vaikealta toteuttaa, kun elämä on niin hetkistä ja ainaista kiirettä ja velvollisuuksia.

Tulee mieleen, miten joskus kysyin täältä loma-aiheista asiaa. Suurin osa vastaajista keskittyi pilkkaamaan hotellin uima-altaalla vietettyjä all-inclusive-lomia, vaikka en ollut sellaista edes suunnittelemassa. Niin se av:n mielipide muuttuu!

Ymmärrän että joku haluaa vain löhötä, syynä voi olla vaikka uupumus, ja silloin se ulkomaanmatka ja hotelli on vaan muualle pääsemisen takia.

Mutta jos semmoinen ihminen on perheellinen, niin sen pitäisi varmistaa että haluaako kaikki muutkin sitä hotellissa nyhjäämistä.

Äitinä näen jopa velvollisuudekseni (iloiseksi velvollisuudeksi) näyttää lapsille edes pari nähtävyyttä ja paikallisia maisemia, ruokaa jne.

Meidän lomailu on yleensä melko paljon ap:n kaltaista, paitsi huoneisto löydetään airbnb:ltä ja harvoin vuokrataan autoa vaan liikutaan julkisilla. Aikatauluja ei kyllä ole eikä pakkotahdilla tarvitse kiertää nähtävyyksiä. Yleensä mennään kohteeseen, jossa on ranta, mutta myös muuta nähtävää.

Vaan kerran ollaan koettu ap:n kaverin loma. Olimme vuodessa rakentaneet omakotitalon (ei pakettitaloa) ja olimme _umpiuupuneita_. Lapset olivat 6v ja 4v. Hotsku taisi olla puolihoidolla ja lasten kerholla. Köllöteltiin altaalla, ihan vähän tutustuttiin ympäristöön (jossa ei kyllä ollut paljon mitään). Täydellinen loma siihen saumaan!

Siinä vaiheessa, kun vuoden kulussa päästään miettimään lomailemista, me ollaan miehen kanssa niin lopussa ja poikki töistä, ettei tosiaankaan ole yhtään energiaa tai mielikuvitusta miettiä mitään itse koottua  lomamatkaa. Pitäisi olla aikaa ja kapasiteettia istua koneella ja etsiä lentoja ja majoitusta jne. Siksi valmismatka. Lapset ei onneksi tiedä, onko matka aikuisen näkökulmasta tylsä ja mielikuvitukseton, lastenallas hotellialueella riittää.

Joskus vielä tulee se päivä, kun voi tehdä, kuten aloittaja, ja pääsee nauttimaan kulttuurikohteista ja säästämään toivottavasti vähän kustannuksistakin. Olisihan ne ihania. Nyt on pakko mennä tällä, tai sitten pitäisi vaihtaa toiseen työtön.

Minulle olisi tällä hetkellä unelmaloma nimen omaan lentää kohteeseen ja maata hyvän hotellin partsilla viikko tai kaksi, maksoi mitä maksoi. Nytkin ainoa "loma" tälle vuotta tulee olemaan viikon työmatka britteihin pahimpaan mahdolliseen aikaan. Siinäpä sitä lomailet ja rentoudut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme kumpikin Kreikassa kahden viikon lomalla.

Ystäväni loma:

- suora lomalento Helsingistä lomakohteeseen, joka oli pelkkä turistikohde

 

Meidän loma:

- välilaskullinen lento Ateenaan Frankfurtin kautta

Minusta oli hauskaa, että ap oli asettanut lennotkin ilmeisesti paremmuusjärjestykseen. Suora lento = huono, välilaskut ja odottelu lentokentillä = hyvä.

Frankfurtin ja Ateenan lentokenttien näkeminen avartaa ap:n maailmaa enemmän kuin joku saaren pikkukenttä.

Ap:n lennot olivat varmasti myös reittilentoja eikä lomalentoja 😂

En tiedä käyttääkö kukaan omatoimimatkailija lomalentoja?? Niitä saa kai nykyään ostettua mutta eiköhän muualta kuin matkatoimistosta ostetut tule halvemmiksi.

Cat kirjoitti:

Kummatkin lomat koettu. Ihan ok molemmat.

Hänen lomansa ei oikeastaan - Köh - mitenkään sinulle kuulu. Anna vapaus. Iloitse hänen tavastaan hänen puolestaan. Tällä hetkellä ottaisin kaverisi loman heittämällä!!! Tarvii työstä lomaa!!

Meidän perhe on harrastanut molempia tapoja. Erään rankan työrupeaman jälkeen en kertakaikkiaan jaksanut tehdä muuta kuin maata viikon altaalla ja raahustaa välillä syömään. Paremmissa voimissa on taas kierretty ravintolat, kirkot ja kivikasat.

Minun unelmalomani (ja monen ystävänikin) on tuosta väliltä (ja sellaisia teemmekin). Jonkin verran helppoutta ja löhöilyä, jonkin verran nähtävyyksiä. Jos pitäisi valita, niin ottaisin noista sen löhöloman, jatkuva paikasta toiseen sinkoilu ei kuulosta yhtään rentouttavalta varsinkaan tällaiselle matkapahoinvoinnista kärsivälle perheelle, jossa joku oksentaa autoon yleensä jo puolen tunnin matkan jälkeen (kiemuraiset pikkutiet/vuoristotiet ovat pahimpia).

Ollaan sen verran matkustettu nuorena ja työn puolesta että lennolta toiselle kiirehtiminen, jatkolennoilta myöhästyminen ja matkatavaroiden hukkuminen ei tuo mukavaa jännitystä elämään, vaan on vaan ärsyttävää.

Minusta on ihanaa katsoa perhehotellissa ilosia perheitä. Kaikki nauttivat auringosta, altaista, rentoudesta ja yhteisestä ajasta. Hotellien ravintoloissa käyminen on ihan hauskaa. Ei olla koskaa otettu AI-pakettia, koska halutaan mennä omilla aikatauluilla, mutta en ihmette erityisesti pikkulapsiperheitä, jotka sellaisen paketin ottavat.

Vierailija kirjoitti:

He ovat varmaan ihmisiä, jotka eivät kaipaa virikkeitä. Tällaisia on yllättävän paljon, he eivät innostu lukemisesta, eivät kouluttaudu, harvoin edes harrastavat mitään, mihin olisi tunteen paloa. Ehkä jääkiekkoa tai jalkapalloa. Katsovat salkkareita joka ilta ja heillä on kultainen noutaja. Helppoa peruselämää, ilman että tarvitsee miettiä mitään. 

Sitten meidän luontaisten seikkailijoiden ja löytöretkeilijöiden on vaikea sitä ymmärtää, mutta tapansa kullakin.

Tuo on kyllä niin totta. Osa vain on tavattoman pinnallisia, ei heitä kiinnosta muu kuin auringossa makaaminen jossain ulkomaan massakohteessa. Mitä nyt välillä voi käydä kiertelemässä iänikuisia myyntikojuja. Olin kerran sellaisen tuttavan kanssa reissussa, toista kertaa en lähde.