Naapurissa vauva, en kestä enää! Mitä tässä tilanteessa tulee tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Yleensä taloissa on esim kylppärissä huono äänieristys. Siellä kannattaa huutaa "HILJAA"! Sitten voi ihan koputtaa harjanvarrella seinään tai patteriin. Samalla voi huutaa sen Ole hiljaa!

En ole teolli

Ai luulet että vauvan itku vähenee kauheella huudolla sille?

Vierailija kirjoitti:

Ai nyt on löydetty tuollainen "yleinen" erityiskakaruuden muoto kuin "kireä kielijänne". Anna mun kaikki kestää, se on takuulla joku yhdellä sadasta tuhannesta oleva ongelma josta mammat ovat nyt itse tehneet yleisen. Huoh!

Jep. Mungoanna.

Voi helvetti nyt, mene sinne työpaikalle nukkumaan kun olet niin paljon parempi ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Koliikille on aina syy. Sanottepa te laiskat mitä vaan. Mutta kun suklaa ja pulla on nii hyvää, ettei voi dietata ja pakko imettää. Lapsi on "suuritarpeinen" korvakierteinen ressukka joka vaan huutaa.

Lapset pois äideiltä, jotka tutkimatta antavat huutaa "koliikkia"vuoden.

Kyllä lääkärit nämä asiat tietää. Se terkka siellä neuvolassa antaa vaan rasvaa ja koliikkitippoja. Oikeat lääkärit yksityisellä viimestään tutkii.

Meidän vauva huusi ensimmäisen puoli vuotta. Ei auttanut neuvola, ei terveyskeskus, eikä nuo sinun mainostamasi oikeat yksityislääkärit. Rahaa paloi isoja summia, mutta mitään syytä ei löytynyt. Lopulta puolen vuoden jälkeen huuto laantui itsekseen. Niin, ja en ole koskaan syönyt suklaata kuin palan pari vuodessa ja vauvaani en imettänyt lainkaan, kun maitoa ei vain tullut. Korvikkeilla siis mentiin ja nekin vaihdettiin allergioita epäiltäessä allergisille sopiviin. Ei auttanut. Kerropa sinä kaikkitietävänä, mitä tein väärin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel, kun on vaikeaa kun naapurin vauva itkee. Mietipä millaista on sillä äidillä, jolla ei ole mahdollista poistua tilanteesta edes silloin tällöin toisin kuin sinulla. Kaikki sympatia itkuisten vauvojen vanhemmille. Kokemusta löytyy ja siinä ei paljon naapureille sympatioita herunut. 

Todellakin symppaan vaikeiden vauvojen vanhempia, mutta joku järki tässäkin. Aloittaja ei ole valinnut vauva-arkea ja lapsen pahaa oloa vaan joutuu siihen osalliseksi tahtomattaan. Lapsen itku on ääni, joka nostaa kenen tahansa stressitasoja ihan luonnollisista ja biologisista syistä. Hyvä niin, se on mahdollistanut elämän jatkuvuuden. Mutta samalla se tekee lähes mahdottomaksi sen asenteen, ettei vain välittäisi. On helppo sanoa, jos ei ole joutunut koliikkivauvan naapuriksi. Se ärtyisyys ja hermostuneisuus on ihan normaalia. Lapsella on jokin hätä eikä aloittaja voi sille asialle mitään. Ei äitikään kyllä, mutta hän on valinnut lapsiarjen ja siihen kuuluvat vaikeat ajat.

Jotkut tukiyksiköt olisivat tosi reilu ratkaisu sekä vanhemmille että naapureille. Pahimmillaan lapsi hallitsee koko talon arkea. Kukaan ei nuku, kaikkia ärsyttää. Ihmiset haluaisivat varmasti levätä omissa kodeissaan, aloittajallakin raskas työ ja voimat vähissä.

Tukiyksiköt tai omakotitalot on hyvä ratkaisu ääniherkille ihmisille. Kerrostaloon nyt vaan kuuluu ääni ja elämä. Lakikin sen sanoo. Lapsen ääni on normaalia kerrostalossa siedettävää ääntä. Myös se ikävä itku.

Vauvan itku on ehkä pahin ääni, mitä on. 

Itse ahdistun valtavasti, vaikka volyymi ei olisi sen kummempi kuin naapurista tuleva stereoiden jumputus. 

Mutta ainoa, mitä voit tehdä on muuttaa. Vauvan itku on ehdottomasti ns. elämän ääni, johon ei isännöitsijä ota sen kummemmin kantaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel, kun on vaikeaa kun naapurin vauva itkee. Mietipä millaista on sillä äidillä, jolla ei ole mahdollista poistua tilanteesta edes silloin tällöin toisin kuin sinulla. Kaikki sympatia itkuisten vauvojen vanhemmille. Kokemusta löytyy ja siinä ei paljon naapureille sympatioita herunut. 

Todellakin symppaan vaikeiden vauvojen vanhempia, mutta joku järki tässäkin. Aloittaja ei ole valinnut vauva-arkea ja lapsen pahaa oloa vaan joutuu siihen osalliseksi tahtomattaan. Lapsen itku on ääni, joka nostaa kenen tahansa stressitasoja ihan luonnollisista ja biologisista syistä. Hyvä niin, se on mahdollistanut elämän jatkuvuuden. Mutta samalla se tekee lähes mahdottomaksi sen asenteen, ettei vain välittäisi. On helppo sanoa, jos ei ole joutunut koliikkivauvan naapuriksi. Se ärtyisyys ja hermostuneisuus on ihan normaalia. Lapsella on jokin hätä eikä aloittaja voi sille asialle mitään. Ei äitikään kyllä, mutta hän on valinnut lapsiarjen ja siihen kuuluvat vaikeat ajat.

Jotkut tukiyksiköt olisivat tosi reilu ratkaisu sekä vanhemmille että naapureille. Pahimmillaan lapsi hallitsee koko talon arkea. Kukaan ei nuku, kaikkia ärsyttää. Ihmiset haluaisivat varmasti levätä omissa kodeissaan, aloittajallakin raskas työ ja voimat vähissä.

Tämä ei lisännyt yhtään sympatioitani naapureita kohtaan. Päinvastoin. Ei se äitikään sille huudolle mitään voi ja toisin kuin naapurit, hän ei pääse töihin tai muualle huutoa kuulemasta, vaan kuuntelee sitä oikeasti sen 24/7. Sitten vielä saa kaikkien naapurien paheksunnan osakseen ilman omaa syytään. Tukea ja apua tuollainen äiti kaipaa, ei naapurien valitusta. Jos ei kestä ääniä, on syytä vaihtaa paremmin eristettyyn asuntoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel, kun on vaikeaa kun naapurin vauva itkee. Mietipä millaista on sillä äidillä, jolla ei ole mahdollista poistua tilanteesta edes silloin tällöin toisin kuin sinulla. Kaikki sympatia itkuisten vauvojen vanhemmille. Kokemusta löytyy ja siinä ei paljon naapureille sympatioita herunut. 

Todellakin symppaan vaikeiden vauvojen vanhempia, mutta joku järki tässäkin. Aloittaja ei ole valinnut vauva-arkea ja lapsen pahaa oloa vaan joutuu siihen osalliseksi tahtomattaan. Lapsen itku on ääni, joka nostaa kenen tahansa stressitasoja ihan luonnollisista ja biologisista syistä. Hyvä niin, se on mahdollistanut elämän jatkuvuuden. Mutta samalla se tekee lähes mahdottomaksi sen asenteen, ettei vain välittäisi. On helppo sanoa, jos ei ole joutunut koliikkivauvan naapuriksi. Se ärtyisyys ja hermostuneisuus on ihan normaalia. Lapsella on jokin hätä eikä aloittaja voi sille asialle mitään. Ei äitikään kyllä, mutta hän on valinnut lapsiarjen ja siihen kuuluvat vaikeat ajat.

Jotkut tukiyksiköt olisivat tosi reilu ratkaisu sekä vanhemmille että naapureille. Pahimmillaan lapsi hallitsee koko talon arkea. Kukaan ei nuku, kaikkia ärsyttää. Ihmiset haluaisivat varmasti levätä omissa kodeissaan, aloittajallakin raskas työ ja voimat vähissä.

Tämä ei lisännyt yhtään sympatioitani naapureita kohtaan. Päinvastoin. Ei se äitikään sille huudolle mitään voi ja toisin kuin naapurit, hän ei pääse töihin tai muualle huutoa kuulemasta, vaan kuuntelee sitä oikeasti sen 24/7. Sitten vielä saa kaikkien naapurien paheksunnan osakseen ilman omaa syytään. Tukea ja apua tuollainen äiti kaipaa, ei naapurien valitusta. Jos ei kestä ääniä, on syytä vaihtaa paremmin eristettyyn asuntoon. 

Mä lisäisin vielä sen että koska vauvan itku on kauhea ääni niin se äiti varmasti yrittää kaiken mahdollisen ettei vauva itkis koska itse on sen itkun keskellä. Mutta jotkut vauvat vaan itkee vaikka tekee mitä.

Että mitä tulee tehdä? No ostaa itsellesi suonsyrjältä pieni mökki ja muuttaa sinne, niin ei normaaliin ihmiseloon kuuluvat äänet haittaa.

Tästä linkkiä niin pääset alkuun:

http://www.etuovi.com

Vierailija kirjoitti:

Koliikille on aina syy. Sanottepa te laiskat mitä vaan. Mutta kun suklaa ja pulla on nii hyvää, ettei voi dietata ja pakko imettää. Lapsi on "suuritarpeinen" korvakierteinen ressukka joka vaan huutaa.

Lapset pois äideiltä, jotka tutkimatta antavat huutaa "koliikkia"vuoden.

Kyllä lääkärit nämä asiat tietää. Se terkka siellä neuvolassa antaa vaan rasvaa ja koliikkitippoja. Oikeat lääkärit yksityisellä viimestään tutkii.

Höpöhöpö. Kyllä meistä suurin osa käyttää vauvaansa ihan yksityisellä lääkärillä. Ihan jo siksi että ekan vuoden saa nykyään vakuutusyhtiöstä ihan ilmaiseksi, ei ole rahasta kiinni!

Koliikki on koliikki juuri siksi, että siihen ei auta imetysdieetit taikka taikatemput.

Vierailija kirjoitti:

Ai nyt on löydetty tuollainen "yleinen" erityiskakaruuden muoto kuin "kireä kielijänne". Anna mun kaikki kestää, se on takuulla joku yhdellä sadasta tuhannesta oleva ongelma josta mammat ovat nyt itse tehneet yleisen. Huoh!

Ota asiasta selvää ennenkuin tuut ilkkumaan...

Vierailija kirjoitti:

Naapurin yh-äiti sai lapsen noin 2 kuukautta sitten. Silloin loppui tästä talosta rauha. Huuto kuuluu lähes 24/7, toisinaan saattaa olla jopa ihan 30 minuutin pätkä kun lapsi ei huuda. Noin muuten ei mitään toivoa hiljaisuudesta, ei yöllä eikä päivällä. Nukkumisesta ei tule yhtään mitään, vanhassa talossa äänet kuuluvat erinomaisesti, ihan kuin lapsi huutaisi vieressä. Korvatulpista huolimatta taustalle jää raivostuttavaa huminaa. Viime yönä laitoin kuulokkeista musiikkia, mutta senkin volyymia sai nostaa melko kovalle ennen kuin peitti lapsen itkun, eli kova ääni silti. Yössä saan vain vähän katkonaista unta. Viime viikonloppuna kävin kaverin luona nukkumassa kunnon yöunet, mutta enpä sinnekään voi muuttaa kokoaikaisesti. Teen henkisesti kuormittavaa työtä ja kun kotonakaan en saa rauhaa, olen ihan loppu. En jaksa töissä, olen kireällä tuulella, hermostun helposti. Töiden jälkeen olen puhki, haluaisin vain levätä kotona, mutta seurana on aina lapsen huuto jota saa peitellä musiikilla ja korvatulpilla. Olisi ihan kiva olla hiljaisuudessa välillä.

En kestä tätä tilannetta, haluan nukkua ja levätä. Totta kai vaikeaa myös lapsen äidille, mutta silti. Mitä minä voin tehdä?

Mitä voit tehdä? No tarjota apua. Se äiti ei varmasti nuku sitäkään vähää mitä sinä. Tarjoudu viemään lapsi ulkoilemaan, vie jonnekin kauniiseen ympäristöön, metsään tai puistoon, ota lapsi syliin ja kävelkää pari tuntia, mut kävele hitaasti ja varovaisesti ja tue lapsen päätä koko ajan. Syliin mieluummin koska läheisyys auttaa vauvaa ja päiväaikainen aktiviteetti auttaa vauvaa nukkumaan yöaikaan. Jos lapsi on nälkäinen niin käytä kotona syömässä välissä. Jos todella nälkäinen niin kuskaa äiti ja lapsi neuvolaan saamaan apua. Saat itsekin helpommin unta tuon ulkoilun jälkeen. Ota korvatulpat mukaan itsellesi tarvittaessa käytettäväksi.

Jos et itse pysty pitämään vauvaa sylissä palkkaa joku joka pystyy, parin tunnin lastenhoito on vain 20-30 euroa, halpaa rauhaa sinulle mutta voi olla mahdottomuus yh:lle ainakin jaksamisen puolesta. Kuulostaa siltä että jotain apua perhe tarvitsee joka tapauksessa, tarvittaessa yhteys sosiaalitoimeen, hekin voivat kotiapua järjestää. Kuulostaa nimittäin huolestuttavalta jos äiti ja lapsi ovat oikeasti kotona koko ajan. Äiti ei todennäköisesti todellakaan jaksa lähteä minnekään. Tietysti huutavan lapsen kanssa ei mielellään minnekään lähtisi mutta itseasiassa se voi rauhoittaa lasta ja jos menee jonnekin rauhalliselle ulkoilualueelli niin kyllä sinne ääntä mahtuu - ainakin paremmin kuin teidän vanhaan asuintaloon.

Mulla oli tällainen vauva aikoinani myös naapurissa ja joku/jotkut naapurit alkoivat jättää ilkeitä heippalappuja rappukäytävään. Perhe muutti pois.

Itse tosin syyttäisin vanhojen talojen huonoja äänieristeitä, talossa kuului nimittäin jopa naapurin ovisummeri meille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel, kun on vaikeaa kun naapurin vauva itkee. Mietipä millaista on sillä äidillä, jolla ei ole mahdollista poistua tilanteesta edes silloin tällöin toisin kuin sinulla. Kaikki sympatia itkuisten vauvojen vanhemmille. Kokemusta löytyy ja siinä ei paljon naapureille sympatioita herunut. 

Todellakin symppaan vaikeiden vauvojen vanhempia, mutta joku järki tässäkin. Aloittaja ei ole valinnut vauva-arkea ja lapsen pahaa oloa vaan joutuu siihen osalliseksi tahtomattaan. Lapsen itku on ääni, joka nostaa kenen tahansa stressitasoja ihan luonnollisista ja biologisista syistä. Hyvä niin, se on mahdollistanut elämän jatkuvuuden. Mutta samalla se tekee lähes mahdottomaksi sen asenteen, ettei vain välittäisi. On helppo sanoa, jos ei ole joutunut koliikkivauvan naapuriksi. Se ärtyisyys ja hermostuneisuus on ihan normaalia. Lapsella on jokin hätä eikä aloittaja voi sille asialle mitään. Ei äitikään kyllä, mutta hän on valinnut lapsiarjen ja siihen kuuluvat vaikeat ajat.

Jotkut tukiyksiköt olisivat tosi reilu ratkaisu sekä vanhemmille että naapureille. Pahimmillaan lapsi hallitsee koko talon arkea. Kukaan ei nuku, kaikkia ärsyttää. Ihmiset haluaisivat varmasti levätä omissa kodeissaan, aloittajallakin raskas työ ja voimat vähissä.

Tämä ei lisännyt yhtään sympatioitani naapureita kohtaan. Päinvastoin. Ei se äitikään sille huudolle mitään voi ja toisin kuin naapurit, hän ei pääse töihin tai muualle huutoa kuulemasta, vaan kuuntelee sitä oikeasti sen 24/7. Sitten vielä saa kaikkien naapurien paheksunnan osakseen ilman omaa syytään. Tukea ja apua tuollainen äiti kaipaa, ei naapurien valitusta. Jos ei kestä ääniä, on syytä vaihtaa paremmin eristettyyn asuntoon. 

Ei voi se äitikään joo, mutta äidillä on jokin tunneside siihen lapseen. Se on kuitenkin heidän lapsensa ja tuo monenlaista iloa elämään vaikka vaikeaa olisikin. Naapurille se on vain vieras lapsi, joka aiheuttaa stressiä, unettomuutta ja huolta. Miltähän mahtaisi vaikka lapsettomuudesta kärsivän tuntua koliikkivauvan naapurina?

Ihmisten tulee saada levätä kodeissaan. Ympäri vuorokauden huutava lapsi ei ole normaali elämisen ääni, sillä se haittaa niin rajusti muidenkin elämää. Unettomuus vaikuttaa aika kokonaisvaltaisesti elämänlaatuun. Energia ei riitä, työssä suoriutuu huonosti, jaksaminen on tosi koetuksella. Esimerkiksi työn tekeminen loppuun palaneena on pahimmillaan hyvin vaarallista. Vaikka olen tätä mieltä, en todellakaan syytä sitä lapsen äitiä. Ymmärrän, että hän on tosi kovilla kun ei voi mitään rakkaansa hädälle. Ja juuri siksi olisi oikea ratkaisu muodostaa tukea näille perheille esim. tukiasumisen muodossa, jolloin tuettaisiin nimenomaan sitä jolla se ongelma on: äitiä, joka tarvitsisi lepoa. Ei se ratkaisu ole evakuoida naapurustoa ja jättää äitiä yksin kärsimyksensä kanssa.

Niin, että nyt apsta pitäisi saada ilmainen lapsenlikka tuntemattoman rääkyvälle pershedelmälle, kun ei itsekään saa nukuttua niin siinähän vois hommata kivan vapaaehtoistyön illalle, menis kätevästi päivätyön lomassa. Just joo...

 'voi voi, eihän se sulle oo paha, kun pääset aina töihin rentoutumaan, mutta se äiti sitä joutuu kuuntelemaan joka päivä'. Oikeestikko ajattelette, että ap menee sinne töihin rentoutumaan?! Kyllä mun mielestä jokaisen pitäisi saada kotona olla rauhassa jos haluaa. Eihän se ap sitä vauvahelvettiä ole itselleen halunnut. Naapurin yh on. Ja sitten vielä ehdotetaan, että umpiuupuneena huonosti nukutun yön ja työpäivän jälkeen ap:n pitäisi viedä toisen ihmisen vauva vaunulenkille, jotta äiti saisi levättyä?! Millonkas se ap sitten sais?

Yksinhuoltaja-äiti voi olla neuvoton vauvansa kanssa, jos yrittää vain itsekseen pärjätä ja on kokematon vauvan hoidossa. Hän on myös "liian lähellä" ongelmaa, jolloin esim. jonkun naapurin apu voisi olla tervetullutta.  Ihan satavarmasti hän on jo tässä vaiheessa väsynyt , eikä siitä ole pitkä matka tilanteen kärjistymiseen.

Joskus vauva rauhoittuu ihan vain jos pääsee jonkun rauhallisen ihmisen syliin, koska vauva aistii oman vanhemman hermostuneisuuden. Mikäli on kyse koliikkivauvasta, ei tämä tietenkään auta, vaan siihen täytyy hakea apua muista keinoista, esim. maidon/korvikkeen vaihtamisesta ja kenties vauvahieronnasta.

Ongelmaa ei poista vastamelukuulokkeiden hankkiminen. Minä sinuna haluaisin tutustua ko. äitiin ja yrittää auttaa häntä. Hän ei kenties yksin osaa edes ajatella, mistä ja millaista apua saisi. Ei siellä neuvolassakaan joka päivä käydä... eikä olla koko päivää...

Myötätuntoni on teidän kaikkien kolmen, sinun, äidin ja vauvan puolella.

Kuuluuko se itku kaikkiin huoneisiisi? Siis jos et asu yksiössä, niin ehkä voisit saada unta olohuoneessa? Entä jos ostaisit ison maton ja laittaisit sen seinälle? Tai joku muu ääntä eristävä ratkaisu, joka on helppo itse toteuttaa. Jos asunto on omasi, niin seinän äänieristys nostaa asunnon arvoa.

Käy kiinnittämässä ilmastointiteippirulla naapurin oveen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel, kun on vaikeaa kun naapurin vauva itkee. Mietipä millaista on sillä äidillä, jolla ei ole mahdollista poistua tilanteesta edes silloin tällöin toisin kuin sinulla. Kaikki sympatia itkuisten vauvojen vanhemmille. Kokemusta löytyy ja siinä ei paljon naapureille sympatioita herunut. 

Todellakin symppaan vaikeiden vauvojen vanhempia, mutta joku järki tässäkin. Aloittaja ei ole valinnut vauva-arkea ja lapsen pahaa oloa vaan joutuu siihen osalliseksi tahtomattaan. Lapsen itku on ääni, joka nostaa kenen tahansa stressitasoja ihan luonnollisista ja biologisista syistä. Hyvä niin, se on mahdollistanut elämän jatkuvuuden. Mutta samalla se tekee lähes mahdottomaksi sen asenteen, ettei vain välittäisi. On helppo sanoa, jos ei ole joutunut koliikkivauvan naapuriksi. Se ärtyisyys ja hermostuneisuus on ihan normaalia. Lapsella on jokin hätä eikä aloittaja voi sille asialle mitään. Ei äitikään kyllä, mutta hän on valinnut lapsiarjen ja siihen kuuluvat vaikeat ajat.

Jotkut tukiyksiköt olisivat tosi reilu ratkaisu sekä vanhemmille että naapureille. Pahimmillaan lapsi hallitsee koko talon arkea. Kukaan ei nuku, kaikkia ärsyttää. Ihmiset haluaisivat varmasti levätä omissa kodeissaan, aloittajallakin raskas työ ja voimat vähissä.

Tämä ei lisännyt yhtään sympatioitani naapureita kohtaan. Päinvastoin. Ei se äitikään sille huudolle mitään voi ja toisin kuin naapurit, hän ei pääse töihin tai muualle huutoa kuulemasta, vaan kuuntelee sitä oikeasti sen 24/7. Sitten vielä saa kaikkien naapurien paheksunnan osakseen ilman omaa syytään. Tukea ja apua tuollainen äiti kaipaa, ei naapurien valitusta. Jos ei kestä ääniä, on syytä vaihtaa paremmin eristettyyn asuntoon. 

Ei voi se äitikään joo, mutta äidillä on jokin tunneside siihen lapseen. Se on kuitenkin heidän lapsensa ja tuo monenlaista iloa elämään vaikka vaikeaa olisikin. Naapurille se on vain vieras lapsi, joka aiheuttaa stressiä, unettomuutta ja huolta. Miltähän mahtaisi vaikka lapsettomuudesta kärsivän tuntua koliikkivauvan naapurina?

Ihmisten tulee saada levätä kodeissaan. Ympäri vuorokauden huutava lapsi ei ole normaali elämisen ääni, sillä se haittaa niin rajusti muidenkin elämää. Unettomuus vaikuttaa aika kokonaisvaltaisesti elämänlaatuun. Energia ei riitä, työssä suoriutuu huonosti, jaksaminen on tosi koetuksella. Esimerkiksi työn tekeminen loppuun palaneena on pahimmillaan hyvin vaarallista. Vaikka olen tätä mieltä, en todellakaan syytä sitä lapsen äitiä. Ymmärrän, että hän on tosi kovilla kun ei voi mitään rakkaansa hädälle. Ja juuri siksi olisi oikea ratkaisu muodostaa tukea näille perheille esim. tukiasumisen muodossa, jolloin tuettaisiin nimenomaan sitä jolla se ongelma on: äitiä, joka tarvitsisi lepoa. Ei se ratkaisu ole evakuoida naapurustoa ja jättää äitiä yksin kärsimyksensä kanssa.

Lain mukaan lapsen itku on normaali elämisen ääni. Et ilmeisesti kaiheasti lapsista tiedä. Se on enemmän sääntö kuin poikkeus että vauvat itkevät. Koliikissa itku voi olla jatkuvaa. Ole iloinen että nykyään syntyy ennätyksellisen vähän lapsia. Ennen niitä itkunyyttejä oli jokapuolella.