Hassuja asioita joita pelkäsitte lapsena?

Traktoreita ja kuorma-autoja.

Vierailija kirjoitti:

Sellaisia ihme koristepeikkoja tmv., mitkä on puusta tehty ja verhottu poronkarvalla, ja niillä on silmät jne. En löydä kuvaa tähän hätään.

Musta ne oli ihania. Tykkäsin niistä jo lapsena ja olin kovasti kateellinen perheille joilla oli niitä useita ja meillä oli vaan yksi pieni.

Aikuisempana kyselin sukulaisilta, että onkohan niitä enää kellään tallessa. Olisin valmis maksamaan. Muutamilla oli ullakolla laatikossa niitä. Nyt mulla on yhteensä 16 pihalle laitettuna. :)

Joskus 80-luvun loppupuolella tuli telkkarista tulipaloista varoittava tietoisku, jossa oli sellainen "tulimies". Siis joku äijä oli puettu kuin se olisi ihmisen ja liekin sekasikiö tms. Pelkäsin monta vuotta, että se ilmestyy esille ja käy kimppuun, varsinkin jos olin yksin kotitaloni yläkerran käytävällä.

Mä katsoin pikkupoikana tappajahain ja tämän jälkeen pelkäsin sängyn alta tulevaa haita. :D

Pelkäsin myös yöllä makuuhuoneessa auki jätettyä komeron ovea jos sieltä joku vaikka tuleekin. 

Vähäsen Mörköä ja Jäärouvaa. Eniten pelkäsin mopoja. Muistan vieläkin sen tunteen, kun mopo lähestyi kauhealla pärinällä. Kaipa se oli se kova ääni, jota pelkäsin.

Pelkäsin lastenhuoneeni pimennysverhoa 2-vuotiaana, jossa oli muistaakseni tummansinisiä ja -vihreitä läiskiä. Ihme kyllä se otettiin pois, eikä koitettu sopeuttaa siihenkin. Eikä se oikeastaan ollut hassu pelko, se oli oikeasti ihan järkyttävän ruma verho!

Tietoiskua Ylellä, sitä kättä ja sihaus-ääntä, kun sormi osoittaa katsojaa.

Mulla oli pienenä joku ihme juttu, että pelkäsin aina kaikkialla jonkun nappaavan mun nilkasta kiinni. Jos seisoin liian kauan sohvan edessä, hätkähdin paniikissa ja hyppäsin nopeasti sohvalle. Luulin, että joku ottaa jalasta kiinni. Meillä oli silloin lasten huoneet yläkerrassa ja portaat oli sellaiset, joissa oli siis semmoinen "aukko" aina joka portaan alapuolella, portaista näki siis niistä aukoista aina alakertaan. Pelkäsin aina, että joku ottaa jalasta kiinni kun menen portaita. Pelkäsin myös mennä nukkumaan ja kehitinkin muka niin hienon tyylin mennä sänkyyn. Otin vauhtia huoneen ovelta ja hyppäsin kaukaa sänkyyn mahalleni. Eipä saanut kukaan nilkoista kiinni

Koiria, nykyään koirat rakastaa minua vaikken hirveästi tykkää niistä edelleenkään. Muille vihaset tulee nuolemaan mua jostain käsittämättömästä syystä. 

Hämähäkit yms ötökät. Saarimökki on aina ollu täynnä näitä.

Lokit, ne paskantaa tietoisesti mun päälle. Tai ainakin lapsena koska ammuin niitä...

Eipä oo tainnu olla pahemmin luottamusta eläviin...

Vanhempien mukaan ois pitäny pelätä ukkosia myös mutta rakastin liikaa juosta alasti keskellä ukkosmyrskyjä. Alasti koska koettivat estää mennä ulos koska "vaatteet kastuu". Tai kiipeämistä milloin vuorissa milloin puissa.

Ohis, mut toi pelko, että joku nappaa nilkasta kiinni, on varmaa joku vaistonvarainen pelko. Verrattavissa pimeänpelkoon. Siks varmaan tosi yleinen.

Peiliin katsomista pimeässä. Johtui jostain ala-asteella kuullusta kauhutarinasta jota en enää edes tarkasti muista kuinka meni. Mutta vieläkin jokin pieni pelko siitä jäljellä eli vältän peiliin vilkuilua yöllä (ikä 40+).

Teininä aloin pelätä kun uin järvessä että veden alla on "jotain", en oikein itsekään ole varma mitä siellä olisi voinut olla, mutta se veden sameus ahdisti. Tuttujen mökkirannassa olin näkevinäni jotain vanhan ankkurin tapaista veden pohjassa ja aloin kuvitella että vedessä on joku uponnut suuri laiva (siis pienehkössä sisämaan järvessä...). Aikuisena ei onneksi muutenkaan tee mieli uimaan joten ei tarvii miettiä vedenalaisia hirviöitä...

Että vanhemmat joutuu putkaan/vankilaan kun meille rakennetaan salaoja pihaan. (Varmaan jotain viisastelivat siitä nimestä mun kyselyihin.)

Että minut heitetään kylmään veteen unikeon päivänä. (Tästäkin varmaan vanhemmat jotain kommentoineet että kaikkien nukkumista muka oikeasti seurataan.)

Vierailija kirjoitti:

Sellaisia ihme koristepeikkoja tmv., mitkä on puusta tehty ja verhottu poronkarvalla, ja niillä on silmät jne. En löydä kuvaa tähän hätään.

No meilläkin oli sellainen pikkuperkele ja että mä pelkäsinkään sitä! Halusin kuitenkin aina mennä sitä katsomaan (oli siis korkealla hyllyllä), isä nosti minua, katsoin sitä hetken ja sen jälkeen pelkäsin hulluna muutaman päivän.

Vanhempien kuoltua otin meille kotiin sen peikon ja pistin vahingon kiertämään – nykyisin omat lapseni pelkäävät sitä. :D

Pelkäsin vuosikausia kuollakseni meidän mummon mökin ulkohuussia, kun isommat serkkupojat pelotteli että siellä alla asuu huussi-pekka joka silloin tällöin vetäisee pahaa-aavistamattomia pikkulapsia siitä huussin reiästä sinne alle :D En uskaltanut kertoa kellekään tästä pelosta, kaikki luuli että en mene huussiin siksi, että siellä haisee. Vasta joskus 8-9-vuotiaana aloin tajuta että ehkä pelkoni saattaa olla turha :D

Autoa katsastaessa sitä, kun auto nostettiin ylös. Olin siis pienenä aina kyydissä. En uskaltanut hievahtaakaan, jottei auto liikkuisi ja putoaisi.

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

tämä

Samoin!

Pelkäsin myös tätini seinällä olevaa seinälautasta jossa oli tyttö tornin ikkunalla pitkät hiukset roikkuen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli pienenä joku ihme juttu, että pelkäsin aina kaikkialla jonkun nappaavan mun nilkasta kiinni. Jos seisoin liian kauan sohvan edessä, hätkähdin paniikissa ja hyppäsin nopeasti sohvalle. Luulin, että joku ottaa jalasta kiinni. Meillä oli silloin lasten huoneet yläkerrassa ja portaat oli sellaiset, joissa oli siis semmoinen "aukko" aina joka portaan alapuolella, portaista näki siis niistä aukoista aina alakertaan. Pelkäsin aina, että joku ottaa jalasta kiinni kun menen portaita. Pelkäsin myös mennä nukkumaan ja kehitinkin muka niin hienon tyylin mennä sänkyyn. Otin vauhtia huoneen ovelta ja hyppäsin kaukaa sänkyyn mahalleni. Eipä saanut kukaan nilkoista kiinni

Minulle tuli tästä mieleen, että pelkäsin jostain syystä 12-vuotiaana hysteerisesti, että saan umpisuolentulehduksen. Siinä ei pelottanut edes eniten kipu tai mahdollinen leikkaus, vaan minä tiesin, että olisi tosi huonoa olla ihminen, jolla on se, suunnilleen isoin mahdollinen häpeä. Ja oikeasti pelkäsi ja häpesin jo etukäteen ajatusta, että umpisuoleni puhkeaisi.

Syytän tästäkin kotiani, millainen kasvatus ja "tuki" mulla oikein on ollut, jos on pitänyt hävetä sitä, että jotain menee "pieleen"? Turhaa energiaa tuohonkin käytin. Toisaalta se on nyt ajateltuna tosi huvittava aihe pelätä.