Hassuja asioita joita pelkäsitte lapsena?

Pelkäsin tosissani muuttuvani ihmissudeksi joskus ala-asteella 😃 Liikaa kauhuelokuvia...

Aika paljonkin kaikkea. Televisiossa pelotti jo aiemmin mainitty broadcaster tunnari, salaiset kansiot tunnari, rölli, muumien kummitukset ja se hahmo joka muumipeikosta tuli, kun se nousi taikurinhatusta.

Sitten pelkäsin, että yöllä joku ottaa sängyn alta jalasta kiinni, jos ei ollut peiton alla turvassa. Lisäksi jostain syystä vessan vetäminen yöllä pelotti? Piti juosta aina kiireessä sänkyyn :D

Vanhemmat pelotteli, että jalkaan kasvaa sieni, jos pitää kenkiä sisällä jalassa. Luoja ties kuinka kauan uskoin tuohon valheeseen.

Shellin mainoksen naista joskus 80-luvulla, oli jotenkin häijyn näköinen 😂

Kissoja. Vanhemmiten aloin rakastaa niitä! :-)

Isoja työkoneita.

Tyttäreni pelkäsi sellaisia keltaisia pääsiäistipuja (koriste). Jälkeenpäin naurettu monet kerrat :-D

Auton tuulilasin pyyhkijöitä, pianon koskettimia pimeässä huoneessa.

Yksi pelottavimmista oli kuitenkin mummolan vessassa ollut vanha tuuletinlaite. Pelotti ihan hulluna käydä vessassa kun pönttöä vetäessä tuulettimen "siivet" rupesivat pyörimään ja kuului hirveä meteli. Jonkun piti aina ripustaa käsipyyhe sen päälle ennen kuin uskalsin mennä vessaan.

Morso

Kärpäsiä

Vierailija kirjoitti:

Morso

Ihan rationaalinen pelko, sehän on ihan helvetin pelottava!

Herman Munster (Me hirviöt)

Hissejä. Varsinkin niitä avokorisia.

Traktoreita, varsinkin niitä joissa oli tuplarenkaat, ja lumiauroja.

Jonkun kirjakaupan mainos telkkarissa. Mainoksessa ihmeteltiin, että onko perheellä koira, kun sitä ei näy missään ja on niin hiljaista. Koira löytyy pimeästä huoneesta tietokoneen ääreltä ja ilmoittaa haluavansa lisää luettavaa. Tarkempaa muistikuvaa ei ole.

Jostain syystä tuo pelotti minua pienenä hurjasti. Ehkä se pimeä huone, omituinen tunnelma ja koiran olemus? Sen silmät taisivat näyttää jotenkin omituisilta. Ensimmäisellä kerralla tuli itku, sen jälkeen juoksin aina sohvan taakse kun tuo mainos alkoi. :D

The Ring tuli katsottua salaa ja pelkäsin monta vuotta telkkareita, viemäreitä ja silmien sulkemista suihkussa. Vielä nykyäänkin tulee epämiellyttävä olo, kun joudun sulkemaan silmät suihkutiloissa.

Sellaista pehmonallea, jossa oli sisällä joku laite mistä kuului murinaa kun nallea käänsi. Itse nalle oli tosi söpö, mutta se ääni pelotti hirveästi.

Pelkäsin myös setääni, koska tämä on yli 190cm pitkä ja näytti mielestäni jättiläiseltä...

- Näin Tähtiportin jakson, jossa oli jotain metallisia hämähäkkejä. Kuvittelin, että ne kävelivät yöllä pitkin lattioita ja ryntäsin aina kiireellä sänkyyni.

- Pelkäsin, että joku hirviö tarttuisi nilkkaani, kun kävelen portaita. Teini-iässäkin pelotti jäädä viimeisenä hereille, kun piti sammuttaa alakerran valot ja sitten kävellä pimeässä portaat ylös... Kipitin nekin vikkelään kuvitellen, että hetkenä minä hyvänsä joku tarraa nilkasta. En tiedä mistä tuollainen pelko oikein tuli.

- Klassikko: pelkäsin myös, että sänkyni alla on hirviö, joka tarttuisi sängyn laidan yli roikkuvaan käteen tai jalkaan. Jos pudotin unilelun lattialle, keräsin pitkään rohkeutta ennen kuin uskalsin kiskaista sen takaisin ylös. Pyytelin lelulta kovasti anteeksi ja halasin sitä.

- Pelkäsin valokuvia ja julisteita pimeässä. Myös peilikuvia. Yritin pitää huoneessani julisteita, mutta ne pelottivat liikaa öisin. Silmät näyttivät pikimustilta aukoilta ja suu näytti liikkuvan hämärässä siten, että kaikilla oli kammottavia ilmeitä, jotka muuttuivat, kun niitä tuijotti. Hyi, vieläkin tulee tarkkoja muistikuvia ja kylmiä väreitä.

Verhoissani oli jotain kasvikuvioita, sellaista ruusun vartta tjsp. Kiemuraiset ja piikikkäät oksat muodostivat omituisia kuvioita, joista yksi näytti leveästi virnuilevalta ja minua omituisesti tuijottavalta hirviöltä, jolta puuttui toinen silmä ja palanen päästä. Talon jokaisessa makuuhuoneessa oli nuo samat verhot ja ihan sama missä oleilin illalla, aina sama hirviö virnuili minulle. Tuli tosi epämiellyttävä olo eikä kukaan muu nähnyt samaa, vaikka näytin missä ja piirsinkin sen!

Kuvio oli niin korkealla, ettei sitä saanut peitettyä millään. Yritin jättää verhot yöksi auki niin, ettei hirviötä näkyisi, mutta sitten kuvittelin, että joku tuijottaa minua ulkoa eikä sekään tuntunut mukavalta.

Autopesua :(

Pelkäsin mainospöllöä, siis sitä joka lehahti puunoksalle ja vaihtoi muotoa ja lensi sitten pois ruudusta.  Se iso paikallaan oleva ja "silmää" iskenyt mainospöllö ei pelottanut, ainoastaan nuo muotoaan vaihtaneet. En pelännyt pimeää, en ukkosta, en yksinolemista - vain mainospöllöä. Tuolla, alkaen 0.10:

Joo, olen kuuskytluvun lapsia, tarkka syntymävuosi 1965. Sitä ensimmäistä, vauva-ajasta alkaen koko lapsuuden telkkarin ääressä istunutta sukupolvea.

Vierailija kirjoitti:

Sellaisia ihme koristepeikkoja tmv., mitkä on puusta tehty ja verhottu poronkarvalla, ja niillä on silmät jne. En löydä kuvaa tähän hätään.

En edes muistanut näiden olemassaoloa ennen tätä viestiä. Mummolassani oli käytävämallinen vinttikomero, jonka toisessa päässä toljotti tuollainen aivan karsea hirvitys tyhjällä katseellaan.

Koiria ja ufoja.

Volvo Markkasta. Se oli taas karannut vankilasta, enkä uskaltanut lähteä kouluun, kun pelkäsin, että tulee tekemään mulle pahaa. Mä pelkäsin tosissaan ja vuosia. Mut piti viedä kouluun ja hakea sieltä. Kävin kuraattorilla ja koulupsykologillakin juttelemassa asiasta.

Mä olen aikuisiällä tavannut Volvo Markkasen muutamaan kertaan. Kylläpä tuli nolo olo, kun tämä mieshän on itse rauhallisuus ja lapsirakas.