Lue keskustelun säännöt.
HS: En syö, tuumaavat Max ja Marius useimmista ruuista.
20.07.2017 |
Maistamaan pakottaminen vain pahentaa lapsen nirsoilua, ja sipulin piilottaminen ruokaan on epäreilua – lastenpsykiatri neuvoo, miten valikoivan lapsen voi saada syömään http://www.hs.fi/elama/art-2000005295537.html
Tässä oli järkeviä ajatuksia maistattamisesta "pakolla". Kuinka monessa perheessä käytetään sitä periaatetta, että kerran pitää kaikkea maistaa?
Kommentit (162)
En pääse lukemaan artikkelia, mutta pienen pätkän perusteella sanoisin, että nuo pojat ovat päässeet muissakin asioissa vanhempien niskan päälle, koko ikänsä. Ei tullut kuulonkaan omassa lapsuudessa vastaava nirsoilu. Mitään ei ollut pakko syödä, mutta sitten otettiin vain leipää ja pottua. Ei todellakaan ruvettu tekemään aina ruokaa lapsen mieltymysten mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä monen nirsous on opittua. Lapseni isä on nirso. Lapsi oli noin 4-vuotiaaksi kaikkiruokainen mutta sen jälkeen on temppuillut ruoan kanssa juuri samalla tavalla kuin isänsä. Mallioppimista. Nirsoilu loppui yläkoulun alkamiseen kuin seinään, kun kaveripiirin kaikkiruokainen malli korvasi isän nirson mallin.
Minä en pakottanut syömään edes nirsoiluvuosina. Maistaa piti kaikkea. Lapsi oli hoikka ja joskus oli nälässä päivän, kun ei ruoka kelvannut. Seuraavana päivänä sitten kyllä söi. Ottihan se nirsoilu päähän, kun se oli niin selvästi opittua.
Onneksi mies sentään on nykyään ex, ja lapsikin osaa nyt aikuisena syödä kaikkea. Ei tarvitse enää nirsoja sietää omassa ruokapöydässä.
Vierailija kirjoitti:
En pääse lukemaan artikkelia, mutta pienen pätkän perusteella sanoisin, että nuo pojat ovat päässeet muissakin asioissa vanhempien niskan päälle, koko ikänsä. Ei tullut kuulonkaan omassa lapsuudessa vastaava nirsoilu. Mitään ei ollut pakko syödä, mutta sitten otettiin vain leipää ja pottua. Ei todellakaan ruvettu tekemään aina ruokaa lapsen mieltymysten mukaan.
Heidän äitinsä pitää blogia, eikä pojat ole myöskään hyviä nukkujia.
Kyllä kaikkea pitää maistaa. Nirsoilusta on hyvä päästä eroon jo lapsena. On äärettömän noloa, kun aikuiset ihmiset nirsoilevat normaalin ruuan kanssa, ja ne väärät asenteet opitaan lapsena.
Hävettää olla ravintolassa sellaisen aikuisen seurassa, joka tilaa annoksensa ilman sipulia, persiljaa, tomaattia tms. ihan normaalia ruoka-ainetta, kun "en mä tykkää". Allergiset on eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse lukemaan artikkelia, mutta pienen pätkän perusteella sanoisin, että nuo pojat ovat päässeet muissakin asioissa vanhempien niskan päälle, koko ikänsä. Ei tullut kuulonkaan omassa lapsuudessa vastaava nirsoilu. Mitään ei ollut pakko syödä, mutta sitten otettiin vain leipää ja pottua. Ei todellakaan ruvettu tekemään aina ruokaa lapsen mieltymysten mukaan.
Heidän äitinsä pitää blogia, eikä pojat ole myöskään hyviä nukkujia.
Kiinnostaisi tämä blogi, osoite?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nirsous on pitkälti opittuakin. Yltäkylläisyys antaa mahdollisuuden valikoida syömisiään, olipa ikää minkä verran tahansa. Rupeaa ruoka uppoamaan joka maulla ja koostumuksella, jos ei ole liikaa tarjontaa.
Meillä on käynyt hankalia vieraita, jotka eivät ota ruokapöydässä kuin vettä. Ei käy liha, kala, perunat, leivät, salaatit tms. milloin mihinkin eettisyyteen vedoten. Mulle ihan sama. Syökööt kotonaan sitten niitä itujaan. En minäkään syö heillä.
Joskus voi olla niin, että syömättömyyden taustalla voi olla jotain muuta. Ahdistusta, pelkoa, jännitystä. Ei ole aina kyse pelkästää tahallisesta nirsoilusta tai että lapsi vain olisi pilalle hemmoteltu tai tuhma. Varsinkin lapsilla tuo syöminen tuntuu olevan varsin herkkää aluetta. Kokemusta on tästä yhden lapsen osalta. Vaikeaa on, ja aika vähän kaipaamme muiden paheksuntaa tai syyllistämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse lukemaan artikkelia, mutta pienen pätkän perusteella sanoisin, että nuo pojat ovat päässeet muissakin asioissa vanhempien niskan päälle, koko ikänsä. Ei tullut kuulonkaan omassa lapsuudessa vastaava nirsoilu. Mitään ei ollut pakko syödä, mutta sitten otettiin vain leipää ja pottua. Ei todellakaan ruvettu tekemään aina ruokaa lapsen mieltymysten mukaan.
Heidän äitinsä pitää blogia, eikä pojat ole myöskään hyviä nukkujia.
Kiinnostaisi tämä blogi, osoite?
Mrs Eriksson's Room
Meillä ei ole koskaan tehty ruoasta numeroa ja kaikkea syödään tomaatista ja oliiveista sipulista ja kaalista lähtien. Lapset on aina syönyt sitä mitä olen tehnyt ja kehuneet spontaanisti miten hyvää ruokaa äiti tekee. Meillä ei ole ollut mitään ruoka-aine allergioita, sekin on varmasti auttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat, joiden lapset syövät vaikka pikkukiviä ja nielevät hevosen kokonaisena, on ihan turha oikeastaan osallistua tällaiseen keskusteluun. Ne samat keinot eivät tepsi. Meillä on lapsi meinannut tukehtua, kun mummu vähän päätti opettaa häntä syömään kuin hotkoserkkunsa, jolle oikeasti maistuu vaikka paska lapiolla kitaan työnnettynä - kunhan saa mussuttaa jotain. On saanut mummukin huomata, että lapsetkin ovat yksilöitä. Kyllä Mä vähän ihmettelen, että miksi ihmiset sekaantuu asioihin, joista eivät tiedä mitään. Jos joku ei syö samaa ja samalla tavalla kuin sinä tai läheisesi, niin miten se on sulta pois? Keskity vaan siihen omaan mässäämiseesi.
Jos äiti syö imetys- ja odotusaikana kovin mautonta ruokaa, on lapsilla makujen kanssa vaikeuksia kun eivät ole äidinmaidossa tottuneet mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaiken ruoan tarvitsekaan olla jotain superlemppariherkkua, vaan on ihan hyvä oppia syömään sellaistakin mistä ei hirveästi tykkää. Aikuisena kuitenkin tulee paljon tilanteita joissa saa vain lapsellisen leiman jos nyrpistelee jotain eikä suostu syömään, varsinkin ulkomailla työjutuissa on parasta olla loukkaamatta isäntäväkeä vaatimalla kanaa ja ranskalaisia jollain vieraan kunniaksi järjestetyllä perinnepäivällisellä.
Samaa mieltä. Kun lapsille iskostetaan se että välillä syödään ei-niin-lemppari-ruokaa, niin ne ei tee siitä isoa numeroa.
Lisäksi maistamiskertoja pitää oikeasti olla paljon, itse olen pakottanut itseni maistamaan ällöruokia, ja joistakin on tullut mun suosikkeja.
Blogista poimittua:
"Syön onnellisena samoja ruokia niin kauan kunnes kyllästyn ja sen jälkeen en syö niitä lainkaan kuukausiin tai vuosiin. Minua ei haittaa syödä vaikka joka päivä tiettyjä ruoka-aineita ja olen hyvin urautunut ruokakaupassa kävijä. En koskaan tutki reseptejä ja mieti mitä voisimme syödä tai mitä uutta voisin valmistaa."
Niin......eiköhän tälläkin mahdollisesti voi olla tekemistä lasten nirsoilun kanssa....?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen hyvin nirso, minusta tosi moni ruoka-aine haisee pahalle ja tuntuu suussa oudolle. Onneksi lapseni ei ole samanlainen, hän syö kaikkea ennakkoluulottomasti. Tämän takia mietin, että kuinka paljon "nirsous" on psyykkistä, perimästä tai ympäristöstä johtuvaa ym.?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaikkea pitää maistaa. Nirsoilusta on hyvä päästä eroon jo lapsena. On äärettömän noloa, kun aikuiset ihmiset nirsoilevat normaalin ruuan kanssa, ja ne väärät asenteet opitaan lapsena.
Hävettää olla ravintolassa sellaisen aikuisen seurassa, joka tilaa annoksensa ilman sipulia, persiljaa, tomaattia tms. ihan normaalia ruoka-ainetta, kun "en mä tykkää". Allergiset on eri asia.
Korianterin maku on varmaan tällä hetkellä parhaiten dokumentoitu geenin aiheuttamaksi. Voin kuvitella, ettei saippuan maku suussa ole herkkua, vaikka itse sitä pystyn käyttämään aasialaisissa ruoissa. Melkeinpä toivoisin, ettei maku- ja hajuaistia tutkittaisi sen tarkemmin, koska elintarviketeollisuus voi käyttää tietoja hyväkseen.
Olen 100 % varma että ei-allergikon nirsoilu on aina psyykkistä oireilua jostain. Joko huomion hakemista tai vallankäyttöä tai kyvyttömyyttä tutustua uusiin asioihin. Tai jotain muuta vastaavaa.
Ja sitä ei missään tapauksessa pitäisi yrittää normalisoida näin.
Ei allergikko voi olla supermaistaja, hänellä voi olla aistiyliherkkyyksiä tai hän on perinyt vanhemmiltaan geenejä, jotka saavat kitkerät yhdisteet maistumaan hirvittävälle. Joskus nirsoilu on valtataistelua vanhempien kanssa.
Olet yksinkertaisesti väärässä.
Aistiyliherkkyydet ym on ihan puppua...
Vai nyt ne nirsot lapset on "supermaistajia". Anna mun kaikki kestää. :D
Luin eka sivun ennä enempää lue, kun menee aina hermot kun näkee miten vanhemmat selittää kasvatusvirheitään herkkyyksillä ja diagnooseilla.
Bullshittiä.