Rakkaudeton mutta muuten toimiva parisuhde?

Ei ole kokemusta mutta mä en pystyisi olemaan parisuhteessa jossa toinen ei rakasta mua. Mä haluan tuntea itseni rakastetuksi.

Minkä ikäinen sä olet? Onko teillä lapsia? 

Miten mies on ilmaissut että ei rakasta sinua vai onko vain jättänyt sanomatta "minä rakastan sinua"?

Eroa. Rakkaudeton suhde ei ole parisuhde, ja sinua tulee vielä sattumaan pahasti.

Mies kun löytää unelmanaisensa, vaihdut äkäseen ja kylmästi, sillä hänellä kun ei ole tunteita sinua kohtaan. Olet palvelija (tyydyttäjä) siiheksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kokemusta mutta mä en pystyisi olemaan parisuhteessa jossa toinen ei rakasta mua. Mä haluan tuntea itseni rakastetuksi.

Minkä ikäinen sä olet? Onko teillä lapsia? 

Olen vähän päälle 30, samoin mies. Lapsia ei ole.

Jos tuo riittää sinulle niin ok,monelle varmaan ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Miten mies on ilmaissut että ei rakasta sinua vai onko vain jättänyt sanomatta "minä rakastan sinua"?

Ei ole kertaakaan 3,5v kestäneen suhteemme aikana sanonut rakastavansa minua. Kerran on sanonut sen minulle takaisin, mutta tuon kerran jälkeen en ole enää itsekään uskaltanut ilmaista tunteitani, koska pelkään, ettei hän ehkä toistamiseen siihen vastaisi.Ap

Onko mies siis ilmoittanut sulle, ettei rakasta sua? Vai mistä tiedät sen?

Vierailija kirjoitti:

Onko mies siis ilmoittanut sulle, ettei rakasta sua? Vai mistä tiedät sen?

Aiemmassa viestissäni vastasinkin jo tähän. Ja kyllähän sen tuntee toisen sanomisista ja sanomattomuuksista riipumatta tuntee, onko rakastettu vai ei. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kokemusta mutta mä en pystyisi olemaan parisuhteessa jossa toinen ei rakasta mua. Mä haluan tuntea itseni rakastetuksi.

Minkä ikäinen sä olet? Onko teillä lapsia? 

Olen vähän päälle 30, samoin mies. Lapsia ei ole.

Mä sanoisin että ei kun aitoa rakkautta odottamaan vaan. Olet nuori vielä (mieti nyt oikeasti loppuelämäsi pituutta ilman rakkautta) eikä lapsetkaan sido. 

Kysy mieheltä asiasta suoraan. Jos olet oikeassa eikä hän sua rakasta, lopeta suhde. Aluksi kirpaisee varmasti mutta pidemmän päälle se on parempi ratkaisu. Se on meinaan hieno tunne kun tuntee olevansa rakastettu. Säkin ansaitset sen.

Kaikki eivät sano "rakastan sinua" mutta rakastavat silti. Kaikki eivät osaa ilmaista tunteitaan. Miten puolisosi kohtelee sinua? Miten puhuu sinusta? Miten puhuu sinulle kun on kavereita paikalla? usein pienistä melko huomaamattomista asioista huomaa toisen oikeat tunteet. Jos asia vaivaa sinua niin ota se puheeksi. Et voi menettää mitään. Jos miehesi sanoo, ettei oikeastaan rakastakaan sinua niin sittenpähän tiedät varmasti ainakin.

Ei hän minua mitenkään huonosti kohtele, mutta tosiaan hän ei puhu lainkaan tunteistaan, eikä koskaan esimerkiksi kehu minua. En siis koe olevani rakastettu tai riittävän hyvä hänelle.

Toisinaan kun olen surullinen ja koen olevani riittämätön, hän syyttää minua epävarmaksi. Kerran vastasin syytökseen sanomalla juuri tuosta, että on vaikea tuntea olevansa millään tasolla hyvä tai riittävä puoliso, kun hän ei koskaan ilmaise mitään positiivista tunnetta minua kohtaan, eikä koskaan kehu minua. Hän vain vastasi, ettei ole sellainen ihminen, joka pystyisi tuollaisia asioita sanomaan. :(

Voi olla, ettei hän vain pysty sanomaan rakastavansa. Jos ei ole sitä lapsena kuullut, on se hyvin epäluontevaa.

Anyway, avasin ketjun sanoakseni, että minusta on epätodennäköistä, että liitto on rakkaudeton, jos se toimii.

Tommy Hellsten on määritellyt rakkuden näin: rakkaus kunnioittaa toista ihmistä, se antaa toisen olla sellainen kuin, ja tahtoo toiselle pelkkää hyvää.

Täyttyykö nämä kriteerit?

Vaikuttaa siltä, että miehelläsi on tunnepuolella jotain lukkoja. On sinun asiasi kestätkö sellaista, mutta tosiasia on että miehesi parhaaksi, hänen kannattaisi mennä puhumaan jollekin.

Itse olin puoli vuotta suhteessa mieheen, joka arpoi tunteita edes takaisin. Tunsin oloni riittämättömäksi ja hyvä vain, kun lopulta sain itseni pois suhteesta. Hän halusi kyllä naimisiin (joskus). Katsoin somesta hänen menneen naimisiin. Näytti kuvissa onnettomalta enkä kokenut tunnistavani vieläkään rakkautta hänessä. Surullista sinällään, koska hänessä oli paljon hyvää joskin lapsuuden traumoja.

Itse olen rakkauden täytteisessä parisuhteessa. Rakastan miestä joka päivä enemmän ja saan kokea vastaavasti tulleeni rakastetuksi. Tämä kyseinen mies on hyvin samankaltainen kuin tämä kylmä mies, mutta hänessä on lämpöä jota etsin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mies siis ilmoittanut sulle, ettei rakasta sua? Vai mistä tiedät sen?

Aiemmassa viestissäni vastasinkin jo tähän. Ja kyllähän sen tuntee toisen sanomisista ja sanomattomuuksista riipumatta tuntee, onko rakastettu vai ei. Ap

Mitä järkeä tollasessa kynnysmattosuhteessa on? Eli jos tunnet surua, toinen ei lohduta? Toinen ei ole valmis ikinä mihinkään uhrauksiin sinun hyvinvointisi eteen? Toinen ei huomioi arkiaskareissa sinua mitenkään? Miehellesi on herttaisen yhdentekevää missä yösi vietät, oletko elossa vai kuollut? Ette naura yhdessä? Ette tee mitään yhdessä? Käsite rakkaus on kaikille yksilöllinen, itselleni se on ylläolevaa ja lisäksi paljon muutakin mitä en jaksa luetella. En henkisesti vaan jaksaisi olla toisen panopuu saamatta yhtäkään vinkkiä siitä että toinen rakastaa ja välittää ja tarvitsee elämäänsä juuri minut. En jaksaisi sellaiseen panostaa minuuttiakaan omaa aikaani, enkä sanoisi että suhde on hyvä, ellei oltaisi vain kavereita, mutta kaverisuhteelta en odotakaan samoja asioita kuin parisuhteelta.

Vierailija kirjoitti:

Ei hän minua mitenkään huonosti kohtele, mutta tosiaan hän ei puhu lainkaan tunteistaan, eikä koskaan esimerkiksi kehu minua. En siis koe olevani rakastettu tai riittävän hyvä hänelle.

Toisinaan kun olen surullinen ja koen olevani riittämätön, hän syyttää minua epävarmaksi. Kerran vastasin syytökseen sanomalla juuri tuosta, että on vaikea tuntea olevansa millään tasolla hyvä tai riittävä puoliso, kun hän ei koskaan ilmaise mitään positiivista tunnetta minua kohtaan, eikä koskaan kehu minua. Hän vain vastasi, ettei ole sellainen ihminen, joka pystyisi tuollaisia asioita sanomaan. :(

Mulla on samanlainen mies, ja tiedän että hän rakastaa. Ei vaan osaa/pysty sanomaan että rakastaa, jos laitan viestin että rakastan, niin vastaa että samoin. Jos sanon vaikka rakastelun jälkeen tms. niin suutelee eikä sano mitään. Monet kymmenet kerrat olen 17 vuoden aikana siitä sanonut että kun ei kehu, joskus todella harvoin on jotain vaatetta tai kampausta kehunut, mutta eipä juuri muuta. Joskus kun olen aikani vängännyt niin on sanonut että olen hyvä äiti ym. Mutta ei osaa sanoa mitään kun sanon että keksi nyt edes yksi kehu, joku asia miksi rakastat minua, niin ei se saa sanottua mitään. Monesti on tuntunut että no ei varmaan sitten rakasta, mutta onneksi rakastellessa tiedän että rakastaa, ja muutenkin joskus tekee jotain sellaista mistä tiedän että rakastaa. Mies sanoo että sellaiset miehet on feikkejä jotka hokee koko ajan rakastavansa, ne menee ja pettää kuitenkin heti tilaisuuden koittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mies siis ilmoittanut sulle, ettei rakasta sua? Vai mistä tiedät sen?

Aiemmassa viestissäni vastasinkin jo tähän. Ja kyllähän sen tuntee toisen sanomisista ja sanomattomuuksista riipumatta tuntee, onko rakastettu vai ei. Ap

Mitä järkeä tollasessa kynnysmattosuhteessa on? Eli jos tunnet surua, toinen ei lohduta? Toinen ei ole valmis ikinä mihinkään uhrauksiin sinun hyvinvointisi eteen? Toinen ei huomioi arkiaskareissa sinua mitenkään? Miehellesi on herttaisen yhdentekevää missä yösi vietät, oletko elossa vai kuollut? Ette naura yhdessä? Ette tee mitään yhdessä? Käsite rakkaus on kaikille yksilöllinen, itselleni se on ylläolevaa ja lisäksi paljon muutakin mitä en jaksa luetella. En henkisesti vaan jaksaisi olla toisen panopuu saamatta yhtäkään vinkkiä siitä että toinen rakastaa ja välittää ja tarvitsee elämäänsä juuri minut. En jaksaisi sellaiseen panostaa minuuttiakaan omaa aikaani, enkä sanoisi että suhde on hyvä, ellei oltaisi vain kavereita, mutta kaverisuhteelta en odotakaan samoja asioita kuin parisuhteelta.

"Kuitenkin parisuhteemme toimii tästä huomimatta ihan hyvin. Viihdymme toistemme seurassa, teemme asioita yhdessä ja arki sujuu. Myös seksiä on ja se on hyvää." sanoo ap. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mies siis ilmoittanut sulle, ettei rakasta sua? Vai mistä tiedät sen?

Aiemmassa viestissäni vastasinkin jo tähän. Ja kyllähän sen tuntee toisen sanomisista ja sanomattomuuksista riipumatta tuntee, onko rakastettu vai ei. Ap

Mitä järkeä tollasessa kynnysmattosuhteessa on? Eli jos tunnet surua, toinen ei lohduta? Toinen ei ole valmis ikinä mihinkään uhrauksiin sinun hyvinvointisi eteen? Toinen ei huomioi arkiaskareissa sinua mitenkään? Miehellesi on herttaisen yhdentekevää missä yösi vietät, oletko elossa vai kuollut? Ette naura yhdessä? Ette tee mitään yhdessä? Käsite rakkaus on kaikille yksilöllinen, itselleni se on ylläolevaa ja lisäksi paljon muutakin mitä en jaksa luetella. En henkisesti vaan jaksaisi olla toisen panopuu saamatta yhtäkään vinkkiä siitä että toinen rakastaa ja välittää ja tarvitsee elämäänsä juuri minut. En jaksaisi sellaiseen panostaa minuuttiakaan omaa aikaani, enkä sanoisi että suhde on hyvä, ellei oltaisi vain kavereita, mutta kaverisuhteelta en odotakaan samoja asioita kuin parisuhteelta.

"Kuitenkin parisuhteemme toimii tästä huomimatta ihan hyvin. Viihdymme toistemme seurassa, teemme asioita yhdessä ja arki sujuu. Myös seksiä on ja se on hyvää." sanoo ap. 

Ehditkin kommentoimaan tätä ennen minua. En tosiaan koe tätä kynnysmattosuhteeksi. Mies kohtelee minua ihan hyvin: Lohduttaa ja tukee, jos olen surullinen. Auttaa kaikin tavoin, jos tarvitsen apua. Osallistuu kotitöihin. Teemme kaikenlaista yhdessä ja juttelemme paljon. Yhteiselomme ja arkemme sujuu mukavasti ja vaivattomasti, eikä isoja riitoja ole usein. Myös makuuhuoneen puolella mies ottaa minut hyvin huomioon. En siis koe olevani mitenkään hyväksikäytetty tai epäkunnioitettu. Ongelma vain on tuo, että kaikesta huolimatta minua vaivaa se, ettei mies rakasta minua. Ap

Pitäisikö tuon siis riittää parisuhteen sisällöksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mies siis ilmoittanut sulle, ettei rakasta sua? Vai mistä tiedät sen?

Aiemmassa viestissäni vastasinkin jo tähän. Ja kyllähän sen tuntee toisen sanomisista ja sanomattomuuksista riipumatta tuntee, onko rakastettu vai ei. Ap

Mitä järkeä tollasessa kynnysmattosuhteessa on? Eli jos tunnet surua, toinen ei lohduta? Toinen ei ole valmis ikinä mihinkään uhrauksiin sinun hyvinvointisi eteen? Toinen ei huomioi arkiaskareissa sinua mitenkään? Miehellesi on herttaisen yhdentekevää missä yösi vietät, oletko elossa vai kuollut? Ette naura yhdessä? Ette tee mitään yhdessä? Käsite rakkaus on kaikille yksilöllinen, itselleni se on ylläolevaa ja lisäksi paljon muutakin mitä en jaksa luetella. En henkisesti vaan jaksaisi olla toisen panopuu saamatta yhtäkään vinkkiä siitä että toinen rakastaa ja välittää ja tarvitsee elämäänsä juuri minut. En jaksaisi sellaiseen panostaa minuuttiakaan omaa aikaani, enkä sanoisi että suhde on hyvä, ellei oltaisi vain kavereita, mutta kaverisuhteelta en odotakaan samoja asioita kuin parisuhteelta.

"Kuitenkin parisuhteemme toimii tästä huomimatta ihan hyvin. Viihdymme toistemme seurassa, teemme asioita yhdessä ja arki sujuu. Myös seksiä on ja se on hyvää." sanoo ap. 

Ehditkin kommentoimaan tätä ennen minua. En tosiaan koe tätä kynnysmattosuhteeksi. Mies kohtelee minua ihan hyvin: Lohduttaa ja tukee, jos olen surullinen. Auttaa kaikin tavoin, jos tarvitsen apua. Osallistuu kotitöihin. Teemme kaikenlaista yhdessä ja juttelemme paljon. Yhteiselomme ja arkemme sujuu mukavasti ja vaivattomasti, eikä isoja riitoja ole usein. Myös makuuhuoneen puolella mies ottaa minut hyvin huomioon. En siis koe olevani mitenkään hyväksikäytetty tai epäkunnioitettu. Ongelma vain on tuo, että kaikesta huolimatta minua vaivaa se, ettei mies rakasta minua. Ap

Mä en nyt tajuu. Mies siis tekee kaikkea em. ja sanoo kuitenkin suoraan päin naamaa ettei rakasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mies siis ilmoittanut sulle, ettei rakasta sua? Vai mistä tiedät sen?

Aiemmassa viestissäni vastasinkin jo tähän. Ja kyllähän sen tuntee toisen sanomisista ja sanomattomuuksista riipumatta tuntee, onko rakastettu vai ei. Ap

Mitä järkeä tollasessa kynnysmattosuhteessa on? Eli jos tunnet surua, toinen ei lohduta? Toinen ei ole valmis ikinä mihinkään uhrauksiin sinun hyvinvointisi eteen? Toinen ei huomioi arkiaskareissa sinua mitenkään? Miehellesi on herttaisen yhdentekevää missä yösi vietät, oletko elossa vai kuollut? Ette naura yhdessä? Ette tee mitään yhdessä? Käsite rakkaus on kaikille yksilöllinen, itselleni se on ylläolevaa ja lisäksi paljon muutakin mitä en jaksa luetella. En henkisesti vaan jaksaisi olla toisen panopuu saamatta yhtäkään vinkkiä siitä että toinen rakastaa ja välittää ja tarvitsee elämäänsä juuri minut. En jaksaisi sellaiseen panostaa minuuttiakaan omaa aikaani, enkä sanoisi että suhde on hyvä, ellei oltaisi vain kavereita, mutta kaverisuhteelta en odotakaan samoja asioita kuin parisuhteelta.

"Kuitenkin parisuhteemme toimii tästä huomimatta ihan hyvin. Viihdymme toistemme seurassa, teemme asioita yhdessä ja arki sujuu. Myös seksiä on ja se on hyvää." sanoo ap. 

Ehditkin kommentoimaan tätä ennen minua. En tosiaan koe tätä kynnysmattosuhteeksi. Mies kohtelee minua ihan hyvin: Lohduttaa ja tukee, jos olen surullinen. Auttaa kaikin tavoin, jos tarvitsen apua. Osallistuu kotitöihin. Teemme kaikenlaista yhdessä ja juttelemme paljon. Yhteiselomme ja arkemme sujuu mukavasti ja vaivattomasti, eikä isoja riitoja ole usein. Myös makuuhuoneen puolella mies ottaa minut hyvin huomioon. En siis koe olevani mitenkään hyväksikäytetty tai epäkunnioitettu. Ongelma vain on tuo, että kaikesta huolimatta minua vaivaa se, ettei mies rakasta minua. Ap

Mä en nyt tajuu. Mies siis tekee kaikkea em. ja sanoo kuitenkin suoraan päin naamaa ettei rakasta?

Ei mies sitä sano suoraan päin naamaa, vaan ongelma on se, ettei mies ole koskaan 3,5 vuoden aikana sanonut, että rakastaa. Ap