Pysyisitkö seurustelemaan harvinaisen samansukunimisen kanssa?
Vai tuntuisiko seurustelu alitajuisesti su ku ru tsaukselta?
Kommentit (12)
En, koska mitä todennäköisimmin kyseinen henkilö olisi minulle jotain sukua. Meitä on Suomessakin vain muutama.
Tilastollisesti hyvin epätodennäköistä kuten lottovoitto että ihastumisen kohteella olisi sama harvinainen sukunimi. Ja vielä niin että ihastuminen olisi molemminpuolista joka lienee seurustelun edellytys.
Vierailija wrote:
En, koska mitä todennäköisimmin kyseinen henkilö olisi minulle jotain sukua. Meitä on Suomessakin vain muutama.
Sama, vaikka meitä ei olekaan ihan vain muutama. Sadan paikkeilla kuitenkin, mutta kaikki (syntymässään ko. sukunimen saaneet) jonkin asteista sukua toisilleen.
Olisi hyvin epätodennäköistä löytää sellainen.
Tällainen tilanne on varmaan käytännössä aika mahdoton. Oma sukunimi on sellainen että ainoa mahdollisuus päätyä saman sukunimen omaavan kanssa yhteen on naida isoveljeni. Vai mitä tarkoitat harvinaisella, montako saa olla että se on vielä harvinainen?
On vaikeaa tänään tuo pariutumien, toisella on tissiongelma ja toisella nimiongelma.
Miksi ei pystyisi, jos ei ole sukua?
Riippuu. Voisin alkaa seurustelemaan vaikkapa serkun vaimon kanssa, vaikka sillä on sama harvinainen sukunimi kuin itsellä. Muuten en, sillä kaikki syntyjään saman sukunimen omistavat ovat jotain sukua minulle, vähintäänkin serkkuja tai niiden lapsia.
Meitä on alle 10. Olen saanut nykyisen sukunimeni avioliiton kautta, eli ei olisi sukurutsausta tiedossa, mutta pitäisi vaihtaa seksuaalista suuntaumusta tai alkaa heilastella taaperon kanssa.
Ei tuntuisi? Ei nyt sukunimi niin harvinainen ole, ja tiedän kyllä että suurin osa ei ole sukua. Nimi on vaihdettu jossain 1900-luvun alkupuolella. Lähempää sukua on varmaan monella muulla nimellä, enkä heitä tunne.