Rakkaudeton mutta muuten toimiva parisuhde?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mies siis ilmoittanut sulle, ettei rakasta sua? Vai mistä tiedät sen?

Aiemmassa viestissäni vastasinkin jo tähän. Ja kyllähän sen tuntee toisen sanomisista ja sanomattomuuksista riipumatta tuntee, onko rakastettu vai ei. Ap

Mitä järkeä tollasessa kynnysmattosuhteessa on? Eli jos tunnet surua, toinen ei lohduta? Toinen ei ole valmis ikinä mihinkään uhrauksiin sinun hyvinvointisi eteen? Toinen ei huomioi arkiaskareissa sinua mitenkään? Miehellesi on herttaisen yhdentekevää missä yösi vietät, oletko elossa vai kuollut? Ette naura yhdessä? Ette tee mitään yhdessä? Käsite rakkaus on kaikille yksilöllinen, itselleni se on ylläolevaa ja lisäksi paljon muutakin mitä en jaksa luetella. En henkisesti vaan jaksaisi olla toisen panopuu saamatta yhtäkään vinkkiä siitä että toinen rakastaa ja välittää ja tarvitsee elämäänsä juuri minut. En jaksaisi sellaiseen panostaa minuuttiakaan omaa aikaani, enkä sanoisi että suhde on hyvä, ellei oltaisi vain kavereita, mutta kaverisuhteelta en odotakaan samoja asioita kuin parisuhteelta.

"Kuitenkin parisuhteemme toimii tästä huomimatta ihan hyvin. Viihdymme toistemme seurassa, teemme asioita yhdessä ja arki sujuu. Myös seksiä on ja se on hyvää." sanoo ap. 

Ehditkin kommentoimaan tätä ennen minua. En tosiaan koe tätä kynnysmattosuhteeksi. Mies kohtelee minua ihan hyvin: Lohduttaa ja tukee, jos olen surullinen. Auttaa kaikin tavoin, jos tarvitsen apua. Osallistuu kotitöihin. Teemme kaikenlaista yhdessä ja juttelemme paljon. Yhteiselomme ja arkemme sujuu mukavasti ja vaivattomasti, eikä isoja riitoja ole usein. Myös makuuhuoneen puolella mies ottaa minut hyvin huomioon. En siis koe olevani mitenkään hyväksikäytetty tai epäkunnioitettu. Ongelma vain on tuo, että kaikesta huolimatta minua vaivaa se, ettei mies rakasta minua. Ap

Mä en nyt tajuu. Mies siis tekee kaikkea em. ja sanoo kuitenkin suoraan päin naamaa ettei rakasta?

Ei mies sitä sano suoraan päin naamaa, vaan ongelma on se, ettei mies ole koskaan 3,5 vuoden aikana sanonut, että rakastaa. Ap

Mutta onko se sittenkään, muut seikat huomioon ottaen, ongelma?

Vieläkö jollain olisi näkemystä tilanteestamme nyt kun olen kertonut hieman lisää. Lähteäkö vai jäädä? Ap

Siis se ääneen lausuttu rakkaudentunnustus on sulle kynnyskysymys?

No voi jestas. Selvästi rakastaa mutta ei vain ole sitä tyyppiä joka kokisi luontevaksi sitä sanoa. Varsinkaan jos sitä kerjätään, niin sen sanominen on vielä vaikeampaa.

Ei munkaan mies ole koskaan sanonut sitä, eikä tarvitsekaan KOSKA teot tekevät sen: jokapäiväinen hellyys, huomiointi, läheisyys, intohimo, kyselee ja on kiinnostunut, nauttii yhyeisestä ajastamme, ottaa syliin, pussailee, huokaisee syvään välillä pelkästä onnellisuudesta. Tuo on rakkautta minun mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

No voi jestas. Selvästi rakastaa mutta ei vain ole sitä tyyppiä joka kokisi luontevaksi sitä sanoa. Varsinkaan jos sitä kerjätään, niin sen sanominen on vielä vaikeampaa.

En ole koskaan sitä kerjännyt. Itsekin hyvin harvoin sanonut rakastavani ja edellisestä kerrasta on aikaa nyt 7kk. Ja tasan kerran olen tosiaan hänelle kertonut, että asia vaivaa minua. Ap

mies on hämmentynyt. käyttäytyy rakastavasti mutta viimeinen silaus puuttuu. rakkuteen kuuluu mielestäni se, että haluaa vahvistaa suhdetta sanomalla että tykkää/pitää /rakastaa toista. tai edes kuten exä mulle alussa sanoi "mä rakastan tätä mitä meillä on". erosimme lopulta rakkaudesta huolimatta

Minä olen parisuhteessa vain rakkauden, seksin ja kumppanuuden takia, en esimerkiksi sujuvoittaakseni arkea tai kasvattaakseni lapsia jonkun kanssa, joten parisuhteen ei ole mahdollista olla toimiva, jos se on rakkaudeton. Tulen hyvin toimeen vaikka kuinka monn ihmisen kanssa, joten se ei ole minkäänlainen kriteeri.

Rakastamisessa on huoli toisen hyvinvoinnista ja tekee asioita joista toinen nauttii. Tuottaa mielihyvää eri tavoin , ilahduttaa vaikka antamalla pienen lahjan silloin tällöin vie ulos syömään ...

Mielestäni yksi rakkauden liima on yhdessä nauraminen. Pitää etsiä tilanteita jossa voi nauraa yhdessä. Teatterit,elokuvat , stand up jne...samantyyppinen huumorintaju on eduksi.

Jatkuva rakastamisen hokeminen voi viedä tehon sanomaltaan ja ääneen lausuttu rakastaminen ei kuulu monen suomalaisen miehen tyyliin. Kyllä aidon rakastamisen aistii ilman sanojakin.

Vierailija kirjoitti:

Siis se ääneen lausuttu rakkaudentunnustus on sulle kynnyskysymys?

Jos oma rakkauden kieli sattuu olemaan sanat, niin joo, tuo johtaa siihen, ettei tunne itseään rakastetuksi.

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/?x17665=5205681

(Kiitos palstalaiselle tästä linkistä.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis se ääneen lausuttu rakkaudentunnustus on sulle kynnyskysymys?

Jos oma rakkauden kieli sattuu olemaan sanat, niin joo, tuo johtaa siihen, ettei tunne itseään rakastetuksi.

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/?x17665=5205681

(Kiitos palstalaiselle tästä linkistä.)

Luulen, että minulle riittäisi, jos kuulisin nuo sanat edes kerran. Jotenkin vain tuntuu, etten muuten voi olla varma hänen tunteistaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis se ääneen lausuttu rakkaudentunnustus on sulle kynnyskysymys?

Jos oma rakkauden kieli sattuu olemaan sanat, niin joo, tuo johtaa siihen, ettei tunne itseään rakastetuksi.

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/?x17665=5205681

(Kiitos palstalaiselle tästä linkistä.)

Luulen, että minulle riittäisi, jos kuulisin nuo sanat edes kerran. Jotenkin vain tuntuu, etten muuten voi olla varma hänen tunteistaan. Ap

Etkös sä sanonut että se on kerran sanonut?

Onko ap se nyt mitenkään järkevää jättää mies joka selvästi rakastaa sua, vaan sen takia että se ei osaa sanoa sitä ääneen? Olisitko mielummin jonkun rentun kanssa joka kohtelisi sua huonosti, seksi olisi huonoa, mutta se sanoisi että rakastaa? Monet nimittäin siihen lankaan menevät, ovat surkeissa olosuhteissa vaan sen takia kun kuvittelevat miehen rakastavan koska se sanoo niin, silloin kun ei hakkaa nyrkillä naamaan.

Se ettei mies saa sanoitetuksi tai sanotuksi tunteitaan, ei tarkoita, etteikö hänellä niitä olisi.

Minusta on liian yksioikoista sanoa tuolla perusteella, etteikö mies rakastaisi sinua. Varmaankin rakastaa, teot näyttävät puhuvan sen puolesta. Ongelma ei siis liene se, etteikö mies rakasta sinua, vaan se, että pystytkö sinä elämään miehen kanssa, joka ei osoita rakkauttaan sinulle SINUN toivomallasi tavalla. Toki miehen on erittäin hankala yrittää edes muuttua tai huomioida tarpeesi, jos et ole tästä hänen kanssaan puhunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis se ääneen lausuttu rakkaudentunnustus on sulle kynnyskysymys?

Jos oma rakkauden kieli sattuu olemaan sanat, niin joo, tuo johtaa siihen, ettei tunne itseään rakastetuksi.

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/?x17665=5205681

(Kiitos palstalaiselle tästä linkistä.)

Luulen, että minulle riittäisi, jos kuulisin nuo sanat edes kerran. Jotenkin vain tuntuu, etten muuten voi olla varma hänen tunteistaan. Ap

Etkös sä sanonut että se on kerran sanonut?

On kerran, tuolloin 7kk sitten sanonut sen takaisin, kun minä sanoin sen ensin, mutta ei ole kertaakaan sanonut sitä oma-aloitteisesti. Ap

Mun on toodella vaikea sanoa kenellekään "rakastan sua" (paska nainen, silti pitkä ja suht onnellinen liitto).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis se ääneen lausuttu rakkaudentunnustus on sulle kynnyskysymys?

Jos oma rakkauden kieli sattuu olemaan sanat, niin joo, tuo johtaa siihen, ettei tunne itseään rakastetuksi.

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/?x17665=5205681

(Kiitos palstalaiselle tästä linkistä.)

Luulen, että minulle riittäisi, jos kuulisin nuo sanat edes kerran. Jotenkin vain tuntuu, etten muuten voi olla varma hänen tunteistaan. Ap

Vähäänpä tyytyisit. Melkein kuin vitsi tyypillisestä suomalaismiehestä: Sanoin rakastavani sinua. Kerron sitten jos asiantila muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hän minua mitenkään huonosti kohtele, mutta tosiaan hän ei puhu lainkaan tunteistaan, eikä koskaan esimerkiksi kehu minua. En siis koe olevani rakastettu tai riittävän hyvä hänelle.

Toisinaan kun olen surullinen ja koen olevani riittämätön, hän syyttää minua epävarmaksi. Kerran vastasin syytökseen sanomalla juuri tuosta, että on vaikea tuntea olevansa millään tasolla hyvä tai riittävä puoliso, kun hän ei koskaan ilmaise mitään positiivista tunnetta minua kohtaan, eikä koskaan kehu minua. Hän vain vastasi, ettei ole sellainen ihminen, joka pystyisi tuollaisia asioita sanomaan. :(

Mulla on samanlainen mies, ja tiedän että hän rakastaa. Ei vaan osaa/pysty sanomaan että rakastaa, jos laitan viestin että rakastan, niin vastaa että samoin. Jos sanon vaikka rakastelun jälkeen tms. niin suutelee eikä sano mitään. Monet kymmenet kerrat olen 17 vuoden aikana siitä sanonut että kun ei kehu, joskus todella harvoin on jotain vaatetta tai kampausta kehunut, mutta eipä juuri muuta. Joskus kun olen aikani vängännyt niin on sanonut että olen hyvä äiti ym. Mutta ei osaa sanoa mitään kun sanon että keksi nyt edes yksi kehu, joku asia miksi rakastat minua, niin ei se saa sanottua mitään. Monesti on tuntunut että no ei varmaan sitten rakasta, mutta onneksi rakastellessa tiedän että rakastaa, ja muutenkin joskus tekee jotain sellaista mistä tiedän että rakastaa. Mies sanoo että sellaiset miehet on feikkejä jotka hokee koko ajan rakastavansa, ne menee ja pettää kuitenkin heti tilaisuuden koittaessa.

Jos rakastaa, niin kyllä sen ilmaisee säännöllisesti sanoin ja teoin. En ainakaan itse muutoin kokisi olevani rakastettu. Rakkauden kieleen kuuluvat myös sanat. Toki joku saattaa joutua tilanteeseen, jossa sanat ja teot ovat ristiriidassa. Tämän kyllä helposti huomaa, jos ei ole täysin oman rakkautensa sokaisema.

Olin itse hieman vastaavassa tilanteessa. En tuntenut itseäni rakastetuksi enkä saanut koskaan kuulla mitään hyvää tai kaunista itsestäni. Alussa näitä oli, mutta loppuivat sitten kuin seinään. Lopulta mies sai sanottua, ettei ole varma tunteistaan. Yritettiin ja keskusteltiin. Asiat menivät siihen, että mies alkoi välillä käyttäytymään välillä tylysti minua kohtaan, saattoi mököttää ja pitää etäisyyttä. Minua koskeviin asioihin otti kantaa aika "kovasti" enkä enää tuntenut oloani luontevaksi hänen seurassaan. Minusta tuntui, että minä olin se, joka kannatteli suhdetta. Minä päätin lopulta lähteä. Ero on vielä tuore ja kipeä, mutta uskon ansaitsevani parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hän minua mitenkään huonosti kohtele, mutta tosiaan hän ei puhu lainkaan tunteistaan, eikä koskaan esimerkiksi kehu minua. En siis koe olevani rakastettu tai riittävän hyvä hänelle.

Toisinaan kun olen surullinen ja koen olevani riittämätön, hän syyttää minua epävarmaksi. Kerran vastasin syytökseen sanomalla juuri tuosta, että on vaikea tuntea olevansa millään tasolla hyvä tai riittävä puoliso, kun hän ei koskaan ilmaise mitään positiivista tunnetta minua kohtaan, eikä koskaan kehu minua. Hän vain vastasi, ettei ole sellainen ihminen, joka pystyisi tuollaisia asioita sanomaan. :(

Mulla on samanlainen mies, ja tiedän että hän rakastaa. Ei vaan osaa/pysty sanomaan että rakastaa, jos laitan viestin että rakastan, niin vastaa että samoin. Jos sanon vaikka rakastelun jälkeen tms. niin suutelee eikä sano mitään. Monet kymmenet kerrat olen 17 vuoden aikana siitä sanonut että kun ei kehu, joskus todella harvoin on jotain vaatetta tai kampausta kehunut, mutta eipä juuri muuta. Joskus kun olen aikani vängännyt niin on sanonut että olen hyvä äiti ym. Mutta ei osaa sanoa mitään kun sanon että keksi nyt edes yksi kehu, joku asia miksi rakastat minua, niin ei se saa sanottua mitään. Monesti on tuntunut että no ei varmaan sitten rakasta, mutta onneksi rakastellessa tiedän että rakastaa, ja muutenkin joskus tekee jotain sellaista mistä tiedän että rakastaa. Mies sanoo että sellaiset miehet on feikkejä jotka hokee koko ajan rakastavansa, ne menee ja pettää kuitenkin heti tilaisuuden koittaessa.

Jos rakastaa, niin kyllä sen ilmaisee säännöllisesti sanoin ja teoin. En ainakaan itse muutoin kokisi olevani rakastettu. Rakkauden kieleen kuuluvat myös sanat. Toki joku saattaa joutua tilanteeseen, jossa sanat ja teot ovat ristiriidassa. Tämän kyllä helposti huomaa, jos ei ole täysin oman rakkautensa sokaisema.

Kuka sinä olet määrittelemään, mitä rakkauden kieleen kuuluu? Näet vain itsesi ja oman kielesi, etkä voi hyväksyä erilaista ajattelutapaa.

Kaikille puhuminen ei tule luonnostaan, joten olisi hyvä, jos samaa kieltä käyttävät löytäisivät toisensa. Ap:n tilanteessa näin ei ole käynyt, joten joko tilanteeseen on tyytyminen tai ero. Ei mies käskemällä muutu, eikä hänen tarvitsekaan.

Sanat ovat helppoja ja minä en niitä tarvitse. Onneksi löysin miehen, joka on samalla aaltopituudella: näytämme rakkautta teoilla. En ole koskaan sanonut rakastavani ja jos mies sitä minulta vaatisi, olisi edessä todella vaikeita aikoja.