Lue keskustelun säännöt.
"Sinun pitää alentaa kriteerejäsi miehille tai jäät loppuelämäksesi yksin!"
19.07.2017 |
Olen kuullut tämän aika monta kertaa. Mutta vastaukseni on silti, että miksi alentaisin? Minulls on hyvä työ jolla elätän itseni ja voin hieman hemmotellakin itseäni. Minulla on lämpimät välit ystäviini ja sukulaisiini, joten en ole yksinäinen. Minä en halua lapsia, joten aikarajaa tai kiirettä ei ole. Lisäksi nautin myös ajastani yksin, ja tarvitsisin tätä omaa aikaa parisuhteessakin, jos sellaiseen joskus päädyn. Seksiäkään en näe tarpeeksi hyväksi syyksi "tyytyä vähempään" kuin mitä haluan kumppaniltani. Monessa asiassa olen valmis kompromisseihin ja tyytymään vähempään, mutta ihmissuhde jossa minun pitäisi olla onnellinen ja uskollinen koko loppuelämäni ei ole yksi niistä.
Miksi sinkkuna olemista pidetään pahempana kuin parisuhdetta pelkän parisuhteen vuoksi? Eikö ole paljon parempi olla itsenäinen ja onnellinen kuin ottaa vaan joku "ihan kiva", ettei ole yksin?
Kommentit (65)
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
A
Naiset saavat parisuhteen edut sinkkunakin. Mies saa positiivisia miehuuden kokemuksia vain parisuhteessa. Negatiivisia naiseuden kokemuksia ei oikeastaan ole edes olemassa. Negatiivisia miehuuden kokemuksia mies saa esim.kävelemällä yksin kadulla yöaikaan ("CREEPY!")
Onko tämä vitsi vai mitä lie provoilua? Kyllä naisiin kohdistuu edelleen enemmän häirintää ja seksuaalista väkivaltaa kuin miehiin. Huorittelua ja väkivallalla uhkaamista saa osakseen jo ihan nettideittipalstalla, kun eivät kaikki kelpaa, julkisista paikoista puhumattakaan. Kun mies kävelee yksin yöllä kotiin, joku voi pitää pelottavana ja vaihtaa toiselle puolelle katua. Nainen voidaan sen sijaan raiskata, tai vähintään kysellään hintaa. Juuri naispuolinen ystävä kertoi, miten mies seurasi häntä kotimatkalla yöllä ja yritti puskea mukaan rappaukäytävään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En teistä tiedä, mutta minulla ei olisi elämässä juuri mitään, jos en ap:n sanoin tyytyisi "ihan kivaan". Työni ei ole rokkitähden hommaa, autoni ei ole Ferrari, kämppäni ei ole valtava penthouse Ullanlinnassa... eikä elämänkumppanikaan ole Rihanna. Kaikki ihan kivoja kuitenkin, ja olen oikein tyytyväinen.
Mutta olisinko tyytyväinen, jos olisin jäänyt odottamaan vain parasta? Ja jäänyt ilman kokonaan.
Kyse ei ole siitä että odotettaisiin parasta vaan sopivinta. Jos esimerkiksi minun tarpeisiini parhaiten sopiva auto on Toyota Corolla pienellä koneella koska en tahdo maksaa ajamisesta tolkuttomasti minun ei kannata ottaa Dodge Ramia vaikka ilmaiseksi saisin. Koska se ei vastaisi tarpeitani lainkaan.
Parisuhteessa on kyse samasta. Ei kyse ole siitä että kaikki naiset haluaisi jonkin tietynlaisen miehen, ties minä prinssi Rohkean tai alfan. Vaan jokaisella on se oma arvomaailma ja elämäntapa ja nainen haluaa miehen jonka kanssa nämä asiat kohtaa. Ei esim. erähenkisen naisen kannata tyytyä mieheen joka ei nokkaansa ulos pistä. Ei sellaisesta tule hyvää suhdetta, ei niin millään.
Puhumattakaan siitä että ihan jokainen ihminen, myös miehet, ansaitsee olla kumppanilleen paljon enemmän kuin "ihan kiva" tai "tarpeeksi hyvä". Jokainen ihminen ansaitsee olla kumppanilleen se "paras mulle", kuten laulussa sanotaan. Ei täydellinen eikä ihmeellinen mutta juuri itselle parhaiten sopiva ja tärkein.
Jatka ap valitsemallasi tiellä. Itsekin jouduin olemaan pitkään sinkkuna mutta lopulta löytyi se mies joka on täydellinen minulle ja jolle minä olen täydellinen. Kumpikaan meistä ei välttämättä olisi täydellinen kenellekään muulle, mutta toisillemme olemme.
Tätä monet ihmiset eivät tunnu käsittävän: että kyse ei ole mistään universaalin parhaan etsimisestä vaan siitä mikä sopii parhaiten itselle. Ja se on jokaiselle ihmiselle erilainen se vastakappale. Jos ihmiset "tyytyy" siihen "ihan kivaan", riistetään parhaassa tapauksessa neljältä ihmiseltä mahdollisuus onneen: itseltä, siltä johon on tyydytty ja sekä itsen että toisen "vastakappaleilta".
Hienosti kirjoitettu. Nyt jäi enää mysteeriksi se, miksi lyhyet tavisrumilukset ovat miltei aina yksin, kun taas pitkät komistukset ja muut menestyjät juoksevat treffeiltä ja suhteesta toiseen. Ikään kuin ei olisi mitään universaaleja kriteerejä, joita pidetään yleisesti haluttavana (ja siten sen parhaan sopivuuden kriteerinä).
Jos juoksee treffeiltä tai suhteesta toiseen, ei ole tavannut sitä oikeaa.
Prinsessaharhan muoto on sekin, että uskotaan tosirakkauden olevan sokeaa. 15 vuotta on syljettu ei perinteisen miehekkäitä miehiä päin, kunnes yhtenä kauniina päivänä 165-senttinen ressukka (joku muu kuin Uniikki) vie jalat alta.
Ei vie.
No tuota. Jos et ole huomannut, niin ihmiset muuttuvat iän myötä. Asiat, jotka ovat 15-vuotiaan teinin mielestä tärkeitä tai noloja, ovatkin 30-vuotiaan mielestä päinvastoin. Jos sinä ajattelet lyhyestä tai eliniän kestävästä suhteesta samalla tavalla vielä 30-vuotiaana samoin kuin teininä, olet ollut hyvin kypsä ikäiseksesi tai olet edelleen keskenkasvuinen.
Palstalla on paljon keski-ikäisiä miehiä, jotka haluavat naisesta samoja asioita kuin teininä eli parikymppisen naisen kiinteää kroppaa. Se ei tarkoita sitä, että kaikki muut ajattelisivat samoin kuin he.
Itse tiedän monia alle 170 senttisiä miehiä, jotka ovat parisuhtessa. Osa on samassa suhteessa, mitä teininä, osa pariutui opiskeluvuosina ja osa löysi kumppanin päälle kolmekymppisinä. Oletko sitä mieltä, että heidän puolisonsa ovat vain tyytyneet näihin miehiin?
Kiitos, tätä olen itsekin yrittänyt selittää, mutta en ilmeisesti ole osannut. Ja merkittäviä muutoksia tapahtuu vielä nuoressa aikuisuudessakin; kaksikymppisen ajatus- ja kokemusmaailma on erilainen kuin kolmekymppisen. Ja niin kuuluukin olla. Itse tunnen kaksi sellaista pariskuntaa, joiden tiedän olleen yhdessä lukiosta saakka. Voi sellaisia pareja tuttavapiirissäni enemmänkin olla, mutta niistä joiden historian tunnen, nuo kaksi paria ovat selkeä vähemmistö. Useimmilla on ollut teinirakkautensa ja ehkä vielä muitakin nuoren aikuisuuden parisuhteita ennen kuin on löytynyt se, jonka kanssa on perustettu perhe.
Jänniksiä nuorena, kiltti elättäjä vanhempana. Tämähän on yksi parhaiten tunnetuista ilmiöistä palstalla, ja miesten keskuudessa nyt ylipäätään. Ei sitä tarvitse enää selittää.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä teet vauva-palstalla, kun et edes halua lapsia??
Olemme Aihe vapaa -palstalla. Vauvat ja taaperot -palsta on erikseen. 😊
En usko että tuota sanotaan suosituksena vaan todetaan faktana. Varmaan kaikille parempi että Ap:n kaltaiset ikisinkut pysyvät ikisinkkuina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noinko vähän naiset oikeasti välittävät miehen iästä? Minulla on miehenä ainakin aikaraja, vaikka lapsia en halua. Pakko päästä panemaan alle 30-vuotiaan kanssa, muutoin seurustelu jatkuisi katkerana osaltani. Kyllä ilman muuta voin sitten vanheta naisen kanssa, mutta aloittaessa pitää olla alle 30.
Tässä kiteytyy se, kuinka paljon enemmän naiset ajattelevat suhdetta ihmiseen ja kuinka paljon miehet pelkkää reikää. Tärkeintä ei ole loppuelämä yhdessä vaan seksiä tihkuva alkuasetelma. Aika surkea perusta suhteelle. Lisäksi voihan niitä seksikokemuksia olla moniakin ennen kuin on 30v, mutta sen elämänkumppanin voi tavata vasta myöhemmällä iällä.
Eipä kannattaa yleistää koskemaan kaikkia miehiä jonkun epätoivoisen nillitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En teistä tiedä, mutta minulla ei olisi elämässä juuri mitään, jos en ap:n sanoin tyytyisi "ihan kivaan". Työni ei ole rokkitähden hommaa, autoni ei ole Ferrari, kämppäni ei ole valtava penthouse Ullanlinnassa... eikä elämänkumppanikaan ole Rihanna. Kaikki ihan kivoja kuitenkin, ja olen oikein tyytyväinen.
Mutta olisinko tyytyväinen, jos olisin jäänyt odottamaan vain parasta? Ja jäänyt ilman kokonaan.
Kyse ei ole siitä että odotettaisiin parasta vaan sopivinta. Jos esimerkiksi minun tarpeisiini parhaiten sopiva auto on Toyota Corolla pienellä koneella koska en tahdo maksaa ajamisesta tolkuttomasti minun ei kannata ottaa Dodge Ramia vaikka ilmaiseksi saisin. Koska se ei vastaisi tarpeitani lainkaan.
Parisuhteessa on kyse samasta. Ei kyse ole siitä että kaikki naiset haluaisi jonkin tietynlaisen miehen, ties minä prinssi Rohkean tai alfan. Vaan jokaisella on se oma arvomaailma ja elämäntapa ja nainen haluaa miehen jonka kanssa nämä asiat kohtaa. Ei esim. erähenkisen naisen kannata tyytyä mieheen joka ei nokkaansa ulos pistä. Ei sellaisesta tule hyvää suhdetta, ei niin millään.
Puhumattakaan siitä että ihan jokainen ihminen, myös miehet, ansaitsee olla kumppanilleen paljon enemmän kuin "ihan kiva" tai "tarpeeksi hyvä". Jokainen ihminen ansaitsee olla kumppanilleen se "paras mulle", kuten laulussa sanotaan. Ei täydellinen eikä ihmeellinen mutta juuri itselle parhaiten sopiva ja tärkein.
Jatka ap valitsemallasi tiellä. Itsekin jouduin olemaan pitkään sinkkuna mutta lopulta löytyi se mies joka on täydellinen minulle ja jolle minä olen täydellinen. Kumpikaan meistä ei välttämättä olisi täydellinen kenellekään muulle, mutta toisillemme olemme.
Tätä monet ihmiset eivät tunnu käsittävän: että kyse ei ole mistään universaalin parhaan etsimisestä vaan siitä mikä sopii parhaiten itselle. Ja se on jokaiselle ihmiselle erilainen se vastakappale. Jos ihmiset "tyytyy" siihen "ihan kivaan", riistetään parhaassa tapauksessa neljältä ihmiseltä mahdollisuus onneen: itseltä, siltä johon on tyydytty ja sekä itsen että toisen "vastakappaleilta".
Hienosti kirjoitettu. Nyt jäi enää mysteeriksi se, miksi lyhyet tavisrumilukset ovat miltei aina yksin, kun taas pitkät komistukset ja muut menestyjät juoksevat treffeiltä ja suhteesta toiseen. Ikään kuin ei olisi mitään universaaleja kriteerejä, joita pidetään yleisesti haluttavana (ja siten sen parhaan sopivuuden kriteerinä).
Jos juoksee treffeiltä tai suhteesta toiseen, ei ole tavannut sitä oikeaa.
Prinsessaharhan muoto on sekin, että uskotaan tosirakkauden olevan sokeaa. 15 vuotta on syljettu ei perinteisen miehekkäitä miehiä päin, kunnes yhtenä kauniina päivänä 165-senttinen ressukka (joku muu kuin Uniikki) vie jalat alta.
Ei vie.
No tuota. Jos et ole huomannut, niin ihmiset muuttuvat iän myötä. Asiat, jotka ovat 15-vuotiaan teinin mielestä tärkeitä tai noloja, ovatkin 30-vuotiaan mielestä päinvastoin. Jos sinä ajattelet lyhyestä tai eliniän kestävästä suhteesta samalla tavalla vielä 30-vuotiaana samoin kuin teininä, olet ollut hyvin kypsä ikäiseksesi tai olet edelleen keskenkasvuinen.
Palstalla on paljon keski-ikäisiä miehiä, jotka haluavat naisesta samoja asioita kuin teininä eli parikymppisen naisen kiinteää kroppaa. Se ei tarkoita sitä, että kaikki muut ajattelisivat samoin kuin he.
Itse tiedän monia alle 170 senttisiä miehiä, jotka ovat parisuhtessa. Osa on samassa suhteessa, mitä teininä, osa pariutui opiskeluvuosina ja osa löysi kumppanin päälle kolmekymppisinä. Oletko sitä mieltä, että heidän puolisonsa ovat vain tyytyneet näihin miehiin?
Kiitos, tätä olen itsekin yrittänyt selittää, mutta en ilmeisesti ole osannut. Ja merkittäviä muutoksia tapahtuu vielä nuoressa aikuisuudessakin; kaksikymppisen ajatus- ja kokemusmaailma on erilainen kuin kolmekymppisen. Ja niin kuuluukin olla. Itse tunnen kaksi sellaista pariskuntaa, joiden tiedän olleen yhdessä lukiosta saakka. Voi sellaisia pareja tuttavapiirissäni enemmänkin olla, mutta niistä joiden historian tunnen, nuo kaksi paria ovat selkeä vähemmistö. Useimmilla on ollut teinirakkautensa ja ehkä vielä muitakin nuoren aikuisuuden parisuhteita ennen kuin on löytynyt se, jonka kanssa on perustettu perhe.
Jänniksiä nuorena, kiltti elättäjä vanhempana. Tämähän on yksi parhaiten tunnetuista ilmiöistä palstalla, ja miesten keskuudessa nyt ylipäätään. Ei sitä tarvitse enää selittää.
Onko sinulla vielä sama tyttöystäväihanne kuin 14-vuotiaana? Tuliko siitä tupakkapaikalla pyörivästä herkkupepusta pullantuoksuinen kotiäiti, kovaa uraa tekevä uratykki vai jotain muuta? Vieläkö voisit kuvitella hänet vaimonasi, lastesi äitinä ja lastenlastesi isoäitinä? Vai vieläkö kuvittelet harrastavasi hänen kanssaan villiä seksiä vuodesta toiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En teistä tiedä, mutta minulla ei olisi elämässä juuri mitään, jos en ap:n sanoin tyytyisi "ihan kivaan". Työni ei ole rokkitähden hommaa, autoni ei ole Ferrari, kämppäni ei ole valtava penthouse Ullanlinnassa... eikä elämänkumppanikaan ole Rihanna. Kaikki ihan kivoja kuitenkin, ja olen oikein tyytyväinen.
Mutta olisinko tyytyväinen, jos olisin jäänyt odottamaan vain parasta? Ja jäänyt ilman kokonaan.
Kyse ei ole siitä että odotettaisiin parasta vaan sopivinta. Jos esimerkiksi minun tarpeisiini parhaiten sopiva auto on Toyota Corolla pienellä koneella koska en tahdo maksaa ajamisesta tolkuttomasti minun ei kannata ottaa Dodge Ramia vaikka ilmaiseksi saisin. Koska se ei vastaisi tarpeitani lainkaan.
Parisuhteessa on kyse samasta. Ei kyse ole siitä että kaikki naiset haluaisi jonkin tietynlaisen miehen, ties minä prinssi Rohkean tai alfan. Vaan jokaisella on se oma arvomaailma ja elämäntapa ja nainen haluaa miehen jonka kanssa nämä asiat kohtaa. Ei esim. erähenkisen naisen kannata tyytyä mieheen joka ei nokkaansa ulos pistä. Ei sellaisesta tule hyvää suhdetta, ei niin millään.
Puhumattakaan siitä että ihan jokainen ihminen, myös miehet, ansaitsee olla kumppanilleen paljon enemmän kuin "ihan kiva" tai "tarpeeksi hyvä". Jokainen ihminen ansaitsee olla kumppanilleen se "paras mulle", kuten laulussa sanotaan. Ei täydellinen eikä ihmeellinen mutta juuri itselle parhaiten sopiva ja tärkein.
Jatka ap valitsemallasi tiellä. Itsekin jouduin olemaan pitkään sinkkuna mutta lopulta löytyi se mies joka on täydellinen minulle ja jolle minä olen täydellinen. Kumpikaan meistä ei välttämättä olisi täydellinen kenellekään muulle, mutta toisillemme olemme.
Tätä monet ihmiset eivät tunnu käsittävän: että kyse ei ole mistään universaalin parhaan etsimisestä vaan siitä mikä sopii parhaiten itselle. Ja se on jokaiselle ihmiselle erilainen se vastakappale. Jos ihmiset "tyytyy" siihen "ihan kivaan", riistetään parhaassa tapauksessa neljältä ihmiseltä mahdollisuus onneen: itseltä, siltä johon on tyydytty ja sekä itsen että toisen "vastakappaleilta".
Hienosti kirjoitettu. Nyt jäi enää mysteeriksi se, miksi lyhyet tavisrumilukset ovat miltei aina yksin, kun taas pitkät komistukset ja muut menestyjät juoksevat treffeiltä ja suhteesta toiseen. Ikään kuin ei olisi mitään universaaleja kriteerejä, joita pidetään yleisesti haluttavana (ja siten sen parhaan sopivuuden kriteerinä).
Mun tuntemistani lyhyistä tavismiehistä kukaan ei juokse treffeillä ja suhteesta toiseen. Ovat yhtä lukuunottamatta asettuneet aloilleen sen yhden naisen kanssa. Myös oma rakas 169 senttinen keski-ikäinen rakennusmaalarini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosinainen/-mies pärjää paremmin ilman kumppania kuin huonon kumppanin kanssa.
Minulle ei ihan noin olla sanottu, mutta on hoputettu että aikani kuulema alkaa tulla täyteen, jos haluan perheen ja lapset. Ei olla edes kysytty haluanko lapsia saati miestä. Muutenkin miksi haluaisin miehen joka pitää minua täysin lapsen tasolla, ärsyttävänä tai on liian erilainen. Itsehän en juo melkein ollenkaan ( mikä näyttää ärsyttävän joitankin ihmisiä,) en välitä yövalvomisesta, en tykkää polttamisesta tai nuuskaamisesta enkä halua lapsia. Rajaa aika paljon ja mielestäni minun ei tarvitse rajata noista mitään pois jos siltä tuntuu. Tiedän että alkaisin valittamaan miehelle jostain noista joten helpompaa kuin ei harrasta noita siinä missä minäkään en. En myöskään halua miestä joka ei arvosta minua sellaisena kuin olen ja haluaa minun muuttuvan hänen pillinmukaan mutta itse ei ole valmis tekemään yhtä suurta muutosta. Sitten tuntemattomat tulee neuvomaan minulle parisuhteesta, miehistä ja perheensaannin kiireydestä, aivankuin nyt olisi minun viimiset hengenvedot menossa. Sitten katselen ja kuuntelen vierestä kun ihmiset eroaa syystä ja toisesta. Harva suhde kestää nykyään loppuun asti muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En teistä tiedä, mutta minulla ei olisi elämässä juuri mitään, jos en ap:n sanoin tyytyisi "ihan kivaan". Työni ei ole rokkitähden hommaa, autoni ei ole Ferrari, kämppäni ei ole valtava penthouse Ullanlinnassa... eikä elämänkumppanikaan ole Rihanna. Kaikki ihan kivoja kuitenkin, ja olen oikein tyytyväinen.
Mutta olisinko tyytyväinen, jos olisin jäänyt odottamaan vain parasta? Ja jäänyt ilman kokonaan.
Tässä kai se miesten ja naisten ero kilpistyy: miehet ajattelevat, että unelmaelämänkumppani olisi joku todella kaunis ja kuuma nainen, ja siksi heistä on luonnollista "tyytyä vähempään". Naiset eivät unelmoi lentäjäkirurgista (paitsi palstamiesten kuvitelmissa) vaan rakastumisesta, kemioiden kohtaamisesta, siitä että mies vie jalat alta - ja siihen todellakin riittää ihan tavallinen mies, joka kolahtaa. Eivätkä ymmärrä, miksi pitäisi ryhtyä parisuhteeseen mistään muusta syystä kuin sellaisesta ihastumisesta, joka kypsyy rakastumiseksi ja rakastamiseksi.
Ja tuo siis pätee myös itseeni. Minulta vei vuosien sinkkuuden jälkeen jalat alta ihan tavallinen suomalainen pienyrittäjämies. Ei ole lentäjä eikä kirurgi eikä tanssi Hunkseissa, iskämaha löytyy ja hiusrajakin on vetäytynyt. Jos olisin vuosien varrella tyytynyt johonkin toiseen, niin en olisi koskaan saanut kokea tätä rakkaussuhdetta.
Yrittäjämies on kunnianhimoinen, itsevarma ja luo oman näköisen elämän, eli löysit tosiaan sen kauniin naisen vastineen miehestä. Tietynlaiset naiset pitävät yrittäjämiestä varmaan kuumempana kuin hieman lammasmaisempaa kirurgia tai lentäjää.
Teille on kyllä noita huippumiehiä tarjolla, mutta miehille ei ole paljonkaan huippunaisia (fiksuja, optimistisia, kauniita ja nuoria), eli on vähän pakko tyytyä, jos edes jotain haluaa. Kyllä naisilla on vaan paljon paremmat markkinat, etenkin Suomessa. Tämän maan naisia kun leimaa vahvasti negatiivisuus ja ylipaino.
Anteeksi, mutta nyt repesin :-D Miehestä tekee huipun se, että hän pienyrittäjä? Oletan, että minä naisena en mielestäsi ollut kunnianhimoinen, itsevarma oman elämän luoja silloin, kun oman pienyritykseni perustin?
Mutta hei, tuossahan on loistava uutinen kaikille naisettomille miehille: perustakaa oma yritys, niin teistä tulee huippumiehiä!
Totta kai olit kaikkia noita. On muuten todella hyvä ohje miehille tuo, että perustaa yrityksen. Kaikki eivät vaan siihen pysty edellämainittujen ominaisuuksien puuttuessa.
T: Sama
Vela - 72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En teistä tiedä, mutta minulla ei olisi elämässä juuri mitään, jos en ap:n sanoin tyytyisi "ihan kivaan". Työni ei ole rokkitähden hommaa, autoni ei ole Ferrari, kämppäni ei ole valtava penthouse Ullanlinnassa... eikä elämänkumppanikaan ole Rihanna. Kaikki ihan kivoja kuitenkin, ja olen oikein tyytyväinen.
Mutta olisinko tyytyväinen, jos olisin jäänyt odottamaan vain parasta? Ja jäänyt ilman kokonaan.
Kyse ei ole siitä että odotettaisiin parasta vaan sopivinta. Jos esimerkiksi minun tarpeisiini parhaiten sopiva auto on Toyota Corolla pienellä koneella koska en tahdo maksaa ajamisesta tolkuttomasti minun ei kannata ottaa Dodge Ramia vaikka ilmaiseksi saisin. Koska se ei vastaisi tarpeitani lainkaan.
Parisuhteessa on kyse samasta. Ei kyse ole siitä että kaikki naiset haluaisi jonkin tietynlaisen miehen, ties minä prinssi Rohkean tai alfan. Vaan jokaisella on se oma arvomaailma ja elämäntapa ja nainen haluaa miehen jonka kanssa nämä asiat kohtaa. Ei esim. erähenkisen naisen kannata tyytyä mieheen joka ei nokkaansa ulos pistä. Ei sellaisesta tule hyvää suhdetta, ei niin millään.
Puhumattakaan siitä että ihan jokainen ihminen, myös miehet, ansaitsee olla kumppanilleen paljon enemmän kuin "ihan kiva" tai "tarpeeksi hyvä". Jokainen ihminen ansaitsee olla kumppanilleen se "paras mulle", kuten laulussa sanotaan. Ei täydellinen eikä ihmeellinen mutta juuri itselle parhaiten sopiva ja tärkein.
Jatka ap valitsemallasi tiellä. Itsekin jouduin olemaan pitkään sinkkuna mutta lopulta löytyi se mies joka on täydellinen minulle ja jolle minä olen täydellinen. Kumpikaan meistä ei välttämättä olisi täydellinen kenellekään muulle, mutta toisillemme olemme.
Tätä monet ihmiset eivät tunnu käsittävän: että kyse ei ole mistään universaalin parhaan etsimisestä vaan siitä mikä sopii parhaiten itselle. Ja se on jokaiselle ihmiselle erilainen se vastakappale. Jos ihmiset "tyytyy" siihen "ihan kivaan", riistetään parhaassa tapauksessa neljältä ihmiseltä mahdollisuus onneen: itseltä, siltä johon on tyydytty ja sekä itsen että toisen "vastakappaleilta".
Hienosti kirjoitettu. Nyt jäi enää mysteeriksi se, miksi lyhyet tavisrumilukset ovat miltei aina yksin, kun taas pitkät komistukset ja muut menestyjät juoksevat treffeiltä ja suhteesta toiseen. Ikään kuin ei olisi mitään universaaleja kriteerejä, joita pidetään yleisesti haluttavana (ja siten sen parhaan sopivuuden kriteerinä).
Mun tuntemistani lyhyistä tavismiehistä kukaan ei juokse treffeillä ja suhteesta toiseen. Ovat yhtä lukuunottamatta asettuneet aloilleen sen yhden naisen kanssa. Myös oma rakas 169 senttinen keski-ikäinen rakennusmaalarini.
Haluaisivat kyllä, mutta eivät pysty. Tyytyvät siksi siihen minkä saavat. Ja ihan hyvin menee, sillä sinun rakennusmaalarillasikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Naiset saavat parisuhteen edut sinkkunakin. Mies saa positiivisia miehuuden kokemuksia vain parisuhteessa.
Mitä sinä miellät parisuhteen eduiksi, jos kerran niiden saaminen ei edellytä parisuhdetta? Naisena koen hyvin kummallisena väitteen, että voisin saada parisuhteen edut sinkkunakin vain siksi, että olen nainen.
Minulle parisuhteen edut ovat niitä etuja, jotka näen parisuhteessa verrattuna sinkkuelämään. Parisuhteessa saan rakastaa ja tulla rakastetuksi ja saan jakaa elämäni, arkeni ja juhlani sen rakkaani kanssa. Koen parisuhteessa syvää kumppanuutta, sitoutumista toiseen ihmiseen ja parempaa seksiä säännöllisemmin kuin sinkkuna ikinä. Parisuhteessa minulla on joku, jonka kanssa me pidämme huolta toinen toisistamme, jos elämä potkii päähän. Toki myös sinkkuna ystävykset pitävät usein huolta toisistaan, mutta parisuhteessa tähän huolenpitoon kuuluu myös taloudellisista takapakeista yhdessä selviäminen.
Mitään näistä parisuhteen eduista en saisi sinkkuna. Nyt olisi kiva kuulla, mitä ne sellaiset parisuhteen edut ovat, joista voisin nauttia sinkkunakin, kun itselleni ei tule mitään mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En teistä tiedä, mutta minulla ei olisi elämässä juuri mitään, jos en ap:n sanoin tyytyisi "ihan kivaan". Työni ei ole rokkitähden hommaa, autoni ei ole Ferrari, kämppäni ei ole valtava penthouse Ullanlinnassa... eikä elämänkumppanikaan ole Rihanna. Kaikki ihan kivoja kuitenkin, ja olen oikein tyytyväinen.
Mutta olisinko tyytyväinen, jos olisin jäänyt odottamaan vain parasta? Ja jäänyt ilman kokonaan.
Tässä kai se miesten ja naisten ero kilpistyy: miehet ajattelevat, että unelmaelämänkumppani olisi joku todella kaunis ja kuuma nainen, ja siksi heistä on luonnollista "tyytyä vähempään". Naiset eivät unelmoi lentäjäkirurgista (paitsi palstamiesten kuvitelmissa) vaan rakastumisesta, kemioiden kohtaamisesta, siitä että mies vie jalat alta - ja siihen todellakin riittää ihan tavallinen mies, joka kolahtaa. Eivätkä ymmärrä, miksi pitäisi ryhtyä parisuhteeseen mistään muusta syystä kuin sellaisesta ihastumisesta, joka kypsyy rakastumiseksi ja rakastamiseksi.
Ja tuo siis pätee myös itseeni. Minulta vei vuosien sinkkuuden jälkeen jalat alta ihan tavallinen suomalainen pienyrittäjämies. Ei ole lentäjä eikä kirurgi eikä tanssi Hunkseissa, iskämaha löytyy ja hiusrajakin on vetäytynyt. Jos olisin vuosien varrella tyytynyt johonkin toiseen, niin en olisi koskaan saanut kokea tätä rakkaussuhdetta.
Yrittäjämies on kunnianhimoinen, itsevarma ja luo oman näköisen elämän, eli löysit tosiaan sen kauniin naisen vastineen miehestä. Tietynlaiset naiset pitävät yrittäjämiestä varmaan kuumempana kuin hieman lammasmaisempaa kirurgia tai lentäjää.
Teille on kyllä noita huippumiehiä tarjolla, mutta miehille ei ole paljonkaan huippunaisia (fiksuja, optimistisia, kauniita ja nuoria), eli on vähän pakko tyytyä, jos edes jotain haluaa. Kyllä naisilla on vaan paljon paremmat markkinat, etenkin Suomessa. Tämän maan naisia kun leimaa vahvasti negatiivisuus ja ylipaino.
Joko olet trolli tai sitten et tiedä yrittäjyydestä mitään ja sinulla on varsin ruusuiset näkemykset asiasta, etkä tiedä kuinka laaja kirjo yrittäjyyttä voi olla. Ajattele asiaa vaikka näin. Nainen ihastuu maajussiin, mieheen jolla on lätsä, paskaiset ja öljyiset vaatteet päällä. Kummatkin joutuvat tekemään töitä 7 päivää ylitöitä mutta on sentään omakotitalo ja auto. Työ on rankkaa ja virallisesti apskasta, mutta elämä on näille kahdelle vähintään ok elämä. Pidätkö tätä stereotyyppisenä yrittäjänä joka saisi naisen kuin naisen itselleen vai jankkaatko vain huviksesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vela - 72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En teistä tiedä, mutta minulla ei olisi elämässä juuri mitään, jos en ap:n sanoin tyytyisi "ihan kivaan". Työni ei ole rokkitähden hommaa, autoni ei ole Ferrari, kämppäni ei ole valtava penthouse Ullanlinnassa... eikä elämänkumppanikaan ole Rihanna. Kaikki ihan kivoja kuitenkin, ja olen oikein tyytyväinen.
Mutta olisinko tyytyväinen, jos olisin jäänyt odottamaan vain parasta? Ja jäänyt ilman kokonaan.
Kyse ei ole siitä että odotettaisiin parasta vaan sopivinta. Jos esimerkiksi minun tarpeisiini parhaiten sopiva auto on Toyota Corolla pienellä koneella koska en tahdo maksaa ajamisesta tolkuttomasti minun ei kannata ottaa Dodge Ramia vaikka ilmaiseksi saisin. Koska se ei vastaisi tarpeitani lainkaan.
Parisuhteessa on kyse samasta. Ei kyse ole siitä että kaikki naiset haluaisi jonkin tietynlaisen miehen, ties minä prinssi Rohkean tai alfan. Vaan jokaisella on se oma arvomaailma ja elämäntapa ja nainen haluaa miehen jonka kanssa nämä asiat kohtaa. Ei esim. erähenkisen naisen kannata tyytyä mieheen joka ei nokkaansa ulos pistä. Ei sellaisesta tule hyvää suhdetta, ei niin millään.
Puhumattakaan siitä että ihan jokainen ihminen, myös miehet, ansaitsee olla kumppanilleen paljon enemmän kuin "ihan kiva" tai "tarpeeksi hyvä". Jokainen ihminen ansaitsee olla kumppanilleen se "paras mulle", kuten laulussa sanotaan. Ei täydellinen eikä ihmeellinen mutta juuri itselle parhaiten sopiva ja tärkein.
Jatka ap valitsemallasi tiellä. Itsekin jouduin olemaan pitkään sinkkuna mutta lopulta löytyi se mies joka on täydellinen minulle ja jolle minä olen täydellinen. Kumpikaan meistä ei välttämättä olisi täydellinen kenellekään muulle, mutta toisillemme olemme.
Tätä monet ihmiset eivät tunnu käsittävän: että kyse ei ole mistään universaalin parhaan etsimisestä vaan siitä mikä sopii parhaiten itselle. Ja se on jokaiselle ihmiselle erilainen se vastakappale. Jos ihmiset "tyytyy" siihen "ihan kivaan", riistetään parhaassa tapauksessa neljältä ihmiseltä mahdollisuus onneen: itseltä, siltä johon on tyydytty ja sekä itsen että toisen "vastakappaleilta".
Hienosti kirjoitettu. Nyt jäi enää mysteeriksi se, miksi lyhyet tavisrumilukset ovat miltei aina yksin, kun taas pitkät komistukset ja muut menestyjät juoksevat treffeiltä ja suhteesta toiseen. Ikään kuin ei olisi mitään universaaleja kriteerejä, joita pidetään yleisesti haluttavana (ja siten sen parhaan sopivuuden kriteerinä).
Mun tuntemistani lyhyistä tavismiehistä kukaan ei juokse treffeillä ja suhteesta toiseen. Ovat yhtä lukuunottamatta asettuneet aloilleen sen yhden naisen kanssa. Myös oma rakas 169 senttinen keski-ikäinen rakennusmaalarini.
Haluaisivat kyllä, mutta eivät pysty. Tyytyvät siksi siihen minkä saavat. Ja ihan hyvin menee, sillä sinun rakennusmaalarillasikin.
Rohkenen epäillä. Katsos kun minä tunnen heidät ihmisinä, en ainoastaan keskimääräistä lyhyempänä vartena, joka ei kerro ihmisestä vielä yhtään mitään oleellista. He ovat jo sen ikäisiä, että juoksut on juostu kauan sitten. Valtaosalla lapsetkin tehtynä ja nyt he nauttivat isovanhemman roolista. Yksikään ei myöskään ole tyytynyt ensimmäiseen naiseen, jonka olisivat voineet saada. Tosin heille ei kenellekään naisenkaan tarvitse olla nuori kaunotar, vaan jokainen arvostaa naisissa ihan muita ominaisuuksia enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vela - 72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En teistä tiedä, mutta minulla ei olisi elämässä juuri mitään, jos en ap:n sanoin tyytyisi "ihan kivaan". Työni ei ole rokkitähden hommaa, autoni ei ole Ferrari, kämppäni ei ole valtava penthouse Ullanlinnassa... eikä elämänkumppanikaan ole Rihanna. Kaikki ihan kivoja kuitenkin, ja olen oikein tyytyväinen.
Mutta olisinko tyytyväinen, jos olisin jäänyt odottamaan vain parasta? Ja jäänyt ilman kokonaan.
Kyse ei ole siitä että odotettaisiin parasta vaan sopivinta. Jos esimerkiksi minun tarpeisiini parhaiten sopiva auto on Toyota Corolla pienellä koneella koska en tahdo maksaa ajamisesta tolkuttomasti minun ei kannata ottaa Dodge Ramia vaikka ilmaiseksi saisin. Koska se ei vastaisi tarpeitani lainkaan.
Parisuhteessa on kyse samasta. Ei kyse ole siitä että kaikki naiset haluaisi jonkin tietynlaisen miehen, ties minä prinssi Rohkean tai alfan. Vaan jokaisella on se oma arvomaailma ja elämäntapa ja nainen haluaa miehen jonka kanssa nämä asiat kohtaa. Ei esim. erähenkisen naisen kannata tyytyä mieheen joka ei nokkaansa ulos pistä. Ei sellaisesta tule hyvää suhdetta, ei niin millään.
Puhumattakaan siitä että ihan jokainen ihminen, myös miehet, ansaitsee olla kumppanilleen paljon enemmän kuin "ihan kiva" tai "tarpeeksi hyvä". Jokainen ihminen ansaitsee olla kumppanilleen se "paras mulle", kuten laulussa sanotaan. Ei täydellinen eikä ihmeellinen mutta juuri itselle parhaiten sopiva ja tärkein.
Jatka ap valitsemallasi tiellä. Itsekin jouduin olemaan pitkään sinkkuna mutta lopulta löytyi se mies joka on täydellinen minulle ja jolle minä olen täydellinen. Kumpikaan meistä ei välttämättä olisi täydellinen kenellekään muulle, mutta toisillemme olemme.
Tätä monet ihmiset eivät tunnu käsittävän: että kyse ei ole mistään universaalin parhaan etsimisestä vaan siitä mikä sopii parhaiten itselle. Ja se on jokaiselle ihmiselle erilainen se vastakappale. Jos ihmiset "tyytyy" siihen "ihan kivaan", riistetään parhaassa tapauksessa neljältä ihmiseltä mahdollisuus onneen: itseltä, siltä johon on tyydytty ja sekä itsen että toisen "vastakappaleilta".
Hienosti kirjoitettu. Nyt jäi enää mysteeriksi se, miksi lyhyet tavisrumilukset ovat miltei aina yksin, kun taas pitkät komistukset ja muut menestyjät juoksevat treffeiltä ja suhteesta toiseen. Ikään kuin ei olisi mitään universaaleja kriteerejä, joita pidetään yleisesti haluttavana (ja siten sen parhaan sopivuuden kriteerinä).
Mun tuntemistani lyhyistä tavismiehistä kukaan ei juokse treffeillä ja suhteesta toiseen. Ovat yhtä lukuunottamatta asettuneet aloilleen sen yhden naisen kanssa. Myös oma rakas 169 senttinen keski-ikäinen rakennusmaalarini.
Haluaisivat kyllä, mutta eivät pysty. Tyytyvät siksi siihen minkä saavat. Ja ihan hyvin menee, sillä sinun rakennusmaalarillasikin.
Putkiaivo ei vaan tajua. Kaikki miehet eivät ole sinun kaltaisia sitoutumiskyvyttömiä sarjapettäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En teistä tiedä, mutta minulla ei olisi elämässä juuri mitään, jos en ap:n sanoin tyytyisi "ihan kivaan". Työni ei ole rokkitähden hommaa, autoni ei ole Ferrari, kämppäni ei ole valtava penthouse Ullanlinnassa... eikä elämänkumppanikaan ole Rihanna. Kaikki ihan kivoja kuitenkin, ja olen oikein tyytyväinen.
Mutta olisinko tyytyväinen, jos olisin jäänyt odottamaan vain parasta? Ja jäänyt ilman kokonaan.
Kyse ei ole siitä että odotettaisiin parasta vaan sopivinta. Jos esimerkiksi minun tarpeisiini parhaiten sopiva auto on Toyota Corolla pienellä koneella koska en tahdo maksaa ajamisesta tolkuttomasti minun ei kannata ottaa Dodge Ramia vaikka ilmaiseksi saisin. Koska se ei vastaisi tarpeitani lainkaan.
Parisuhteessa on kyse samasta. Ei kyse ole siitä että kaikki naiset haluaisi jonkin tietynlaisen miehen, ties minä prinssi Rohkean tai alfan. Vaan jokaisella on se oma arvomaailma ja elämäntapa ja nainen haluaa miehen jonka kanssa nämä asiat kohtaa. Ei esim. erähenkisen naisen kannata tyytyä mieheen joka ei nokkaansa ulos pistä. Ei sellaisesta tule hyvää suhdetta, ei niin millään.
Puhumattakaan siitä että ihan jokainen ihminen, myös miehet, ansaitsee olla kumppanilleen paljon enemmän kuin "ihan kiva" tai "tarpeeksi hyvä". Jokainen ihminen ansaitsee olla kumppanilleen se "paras mulle", kuten laulussa sanotaan. Ei täydellinen eikä ihmeellinen mutta juuri itselle parhaiten sopiva ja tärkein.
Jatka ap valitsemallasi tiellä. Itsekin jouduin olemaan pitkään sinkkuna mutta lopulta löytyi se mies joka on täydellinen minulle ja jolle minä olen täydellinen. Kumpikaan meistä ei välttämättä olisi täydellinen kenellekään muulle, mutta toisillemme olemme.
Tätä monet ihmiset eivät tunnu käsittävän: että kyse ei ole mistään universaalin parhaan etsimisestä vaan siitä mikä sopii parhaiten itselle. Ja se on jokaiselle ihmiselle erilainen se vastakappale. Jos ihmiset "tyytyy" siihen "ihan kivaan", riistetään parhaassa tapauksessa neljältä ihmiseltä mahdollisuus onneen: itseltä, siltä johon on tyydytty ja sekä itsen että toisen "vastakappaleilta".
Hienosti kirjoitettu. Nyt jäi enää mysteeriksi se, miksi lyhyet tavisrumilukset ovat miltei aina yksin, kun taas pitkät komistukset ja muut menestyjät juoksevat treffeiltä ja suhteesta toiseen. Ikään kuin ei olisi mitään universaaleja kriteerejä, joita pidetään yleisesti haluttavana (ja siten sen parhaan sopivuuden kriteerinä).
Niinpä. Ja tätä höynpölyä Toyota Corollasta sitten ylistetään ja "hierotaan naamaan". Ongelma, Rouva Corolla, ei ole se, ettei ymmärtäisi viestiäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En teistä tiedä, mutta minulla ei olisi elämässä juuri mitään, jos en ap:n sanoin tyytyisi "ihan kivaan". Työni ei ole rokkitähden hommaa, autoni ei ole Ferrari, kämppäni ei ole valtava penthouse Ullanlinnassa... eikä elämänkumppanikaan ole Rihanna. Kaikki ihan kivoja kuitenkin, ja olen oikein tyytyväinen.
Mutta olisinko tyytyväinen, jos olisin jäänyt odottamaan vain parasta? Ja jäänyt ilman kokonaan.
Kyse ei ole siitä että odotettaisiin parasta vaan sopivinta. Jos esimerkiksi minun tarpeisiini parhaiten sopiva auto on Toyota Corolla pienellä koneella koska en tahdo maksaa ajamisesta tolkuttomasti minun ei kannata ottaa Dodge Ramia vaikka ilmaiseksi saisin. Koska se ei vastaisi tarpeitani lainkaan.
Parisuhteessa on kyse samasta. Ei kyse ole siitä että kaikki naiset haluaisi jonkin tietynlaisen miehen, ties minä prinssi Rohkean tai alfan. Vaan jokaisella on se oma arvomaailma ja elämäntapa ja nainen haluaa miehen jonka kanssa nämä asiat kohtaa. Ei esim. erähenkisen naisen kannata tyytyä mieheen joka ei nokkaansa ulos pistä. Ei sellaisesta tule hyvää suhdetta, ei niin millään.
Puhumattakaan siitä että ihan jokainen ihminen, myös miehet, ansaitsee olla kumppanilleen paljon enemmän kuin "ihan kiva" tai "tarpeeksi hyvä". Jokainen ihminen ansaitsee olla kumppanilleen se "paras mulle", kuten laulussa sanotaan. Ei täydellinen eikä ihmeellinen mutta juuri itselle parhaiten sopiva ja tärkein.
Jatka ap valitsemallasi tiellä. Itsekin jouduin olemaan pitkään sinkkuna mutta lopulta löytyi se mies joka on täydellinen minulle ja jolle minä olen täydellinen. Kumpikaan meistä ei välttämättä olisi täydellinen kenellekään muulle, mutta toisillemme olemme.
Tätä monet ihmiset eivät tunnu käsittävän: että kyse ei ole mistään universaalin parhaan etsimisestä vaan siitä mikä sopii parhaiten itselle. Ja se on jokaiselle ihmiselle erilainen se vastakappale. Jos ihmiset "tyytyy" siihen "ihan kivaan", riistetään parhaassa tapauksessa neljältä ihmiseltä mahdollisuus onneen: itseltä, siltä johon on tyydytty ja sekä itsen että toisen "vastakappaleilta".
Hienosti kirjoitettu. Nyt jäi enää mysteeriksi se, miksi lyhyet tavisrumilukset ovat miltei aina yksin, kun taas pitkät komistukset ja muut menestyjät juoksevat treffeiltä ja suhteesta toiseen. Ikään kuin ei olisi mitään universaaleja kriteerejä, joita pidetään yleisesti haluttavana (ja siten sen parhaan sopivuuden kriteerinä).
Niinpä. Ja tätä höynpölyä Toyota Corollasta sitten ylistetään ja "hierotaan naamaan". Ongelma, Rouva Corolla, ei ole se, ettei ymmärtäisi viestiäsi.
Mä en kyllä ymmärtänyt tästä viestistä yhtään mitään.
Vela - 72 kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Naiset saavat parisuhteen edut sinkkunakin. Mies saa positiivisia miehuuden kokemuksia vain parisuhteessa.
Mitä sinä miellät parisuhteen eduiksi, jos kerran niiden saaminen ei edellytä parisuhdetta? Naisena koen hyvin kummallisena väitteen, että voisin saada parisuhteen edut sinkkunakin vain siksi, että olen nainen.
Minulle parisuhteen edut ovat niitä etuja, jotka näen parisuhteessa verrattuna sinkkuelämään. Parisuhteessa saan rakastaa ja tulla rakastetuksi ja saan jakaa elämäni, arkeni ja juhlani sen rakkaani kanssa. Koen parisuhteessa syvää kumppanuutta, sitoutumista toiseen ihmiseen ja parempaa seksiä säännöllisemmin kuin sinkkuna ikinä. Parisuhteessa minulla on joku, jonka kanssa me pidämme huolta toinen toisistamme, jos elämä potkii päähän. Toki myös sinkkuna ystävykset pitävät usein huolta toisistaan, mutta parisuhteessa tähän huolenpitoon kuuluu myös taloudellisista takapakeista yhdessä selviäminen.
Mitään näistä parisuhteen eduista en saisi sinkkuna. Nyt olisi kiva kuulla, mitä ne sellaiset parisuhteen edut ovat, joista voisin nauttia sinkkunakin, kun itselleni ei tule mitään mieleen.
Naiseen luotetaan, vaikka naisella ei olisi lapsia tai miestä. Miehen taas pitää todistaa luotettavuutensa olemalla jonkun naisen mieleen.
Nainen saa kosketella miehiä ilman seuraamuksia esim.yökerhossa, koska miehet suhtautuvat enintään hämmentyneesti huomioon; valittamista pidettäisiin pikkumaisena. Sinkkunaista myös suojellaan tuollaisessa ympäristössä eikä ole juurikaan vaaraa siitä, että joku isokokoinen ja voimakas tulisi uhittelemaan toisin kuin kilpailijaksi koetulle miehelle.
Eikä naisen edes tarvitse mennä sinne yöelämään, kun menee nettideittiin, chattiin, tinderiin tai vastaavaan sovellukseen ja koko ajan esille putkahtelee kiinnostuneita miehiä, jotka yrittävät hauskuuttaa naista ja viedä keskustelua eteenpäin niillä ehdoilla, jotka he kuvittelevat naisten kommunikoinnille asettaneen. Kehuja ja validaatiota saa todella helposti. Myös seksiä ja seuraa jos sitä haluaa.
Parisuhteen haittana naiselle on sitten se, että parisuhde rajoittaa miljoonilta muilta miehiltä saatavaa ilmaista huomiota. Toisaalta jotkut kokevat, että se yhden miehen huomio on johdonmukaisempaa ja parempaa.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että tuolla lauseella tarkoitetaan sitä, että pitäisi ottaa vain joku ihan kiva vierelle. Todennäköisesti sanoja epäilee vain toisen olevan liian kranttu ja kriteerien olevan epärealistisen korkeat. Neuvotaan siis rakastumaan tavalliseen ihmiseen, eikä odottamaan satujen prinssiä.
Olen samoilla linjoilla ap:n ja seuraavankin kirjoittajan kanssa. Olen myös samaa mieltä, että epäillään olevan epärealistiset kriteerit. En kyllä oikein ymmärrä mitä ne ovat, olen myös kuullut samaa. En tunne ketään sellaista. Useimmat kai haluavat mukavan ihmisen, jonka kanssa tulee toimeen ja johon voi luottaa. Tosiasia on, että kaikki eivät sellaista tapaa vaikka kuinka haluaisi. En itsekään ole tavannut. Miehiä on toki ollut, pettäviä ja alkoholiongelmaiseksi osoittautuneita. On tuhat kertaa parempi olla yksin kuin jonkun ongelmakimpun kanssa. Ei voi muuta kuin toivoa että joskus jonkun tapaisi, sillä välin voi tietysti järjestää yksinelämisensä niin mukavaksi kuin pystyy. En myöskään ymmärrä sivullisia ihmisiä, jotka jaksavat vatvoa toisten ihmissuhteita tai niiden puuttumista. Itse ole niin allerginen näille, että katkaisen välini heidän kanssaan.
Pidätkö sinä positiivisena naiseuden kokemuksena sitä, että kadulla kävelevää naista hu*ritellaan tai kysytään suoraan "paljonko maksaa"? Minä en ole kokenut kumpaakaan positiivisena.