Lue keskustelun säännöt.
"Sinun pitää alentaa kriteerejäsi miehille tai jäät loppuelämäksesi yksin!"
19.07.2017 |
Olen kuullut tämän aika monta kertaa. Mutta vastaukseni on silti, että miksi alentaisin? Minulls on hyvä työ jolla elätän itseni ja voin hieman hemmotellakin itseäni. Minulla on lämpimät välit ystäviini ja sukulaisiini, joten en ole yksinäinen. Minä en halua lapsia, joten aikarajaa tai kiirettä ei ole. Lisäksi nautin myös ajastani yksin, ja tarvitsisin tätä omaa aikaa parisuhteessakin, jos sellaiseen joskus päädyn. Seksiäkään en näe tarpeeksi hyväksi syyksi "tyytyä vähempään" kuin mitä haluan kumppaniltani. Monessa asiassa olen valmis kompromisseihin ja tyytymään vähempään, mutta ihmissuhde jossa minun pitäisi olla onnellinen ja uskollinen koko loppuelämäni ei ole yksi niistä.
Miksi sinkkuna olemista pidetään pahempana kuin parisuhdetta pelkän parisuhteen vuoksi? Eikö ole paljon parempi olla itsenäinen ja onnellinen kuin ottaa vaan joku "ihan kiva", ettei ole yksin?
Kommentit (65)
Noinko vähän naiset oikeasti välittävät miehen iästä? Minulla on miehenä ainakin aikaraja, vaikka lapsia en halua. Pakko päästä panemaan alle 30-vuotiaan kanssa, muutoin seurustelu jatkuisi katkerana osaltani. Kyllä ilman muuta voin sitten vanheta naisen kanssa, mutta aloittaessa pitää olla alle 30.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että tuolla lauseella tarkoitetaan sitä, että pitäisi ottaa vain joku ihan kiva vierelle. Todennäköisesti sanoja epäilee vain toisen olevan liian kranttu ja kriteerien olevan epärealistisen korkeat. Neuvotaan siis rakastumaan tavalliseen ihmiseen, eikä odottamaan satujen prinssiä.
No sinä teet kuten parhaaksi näet.
Minä en viihdy ihmisten kanssa ollenkaan, paitsi oman aviomiehen ja lapsiemme kanssa.
Ilman heitä minulla ei olisi mitään, näin minä tunnen.
Vierailija kirjoitti:
Noinko vähän naiset oikeasti välittävät miehen iästä? Minulla on miehenä ainakin aikaraja, vaikka lapsia en halua. Pakko päästä panemaan alle 30-vuotiaan kanssa, muutoin seurustelu jatkuisi katkerana osaltani. Kyllä ilman muuta voin sitten vanheta naisen kanssa, mutta aloittaessa pitää olla alle 30.
Tässä kiteytyy se, kuinka paljon enemmän naiset ajattelevat suhdetta ihmiseen ja kuinka paljon miehet pelkkää reikää. Tärkeintä ei ole loppuelämä yhdessä vaan seksiä tihkuva alkuasetelma. Aika surkea perusta suhteelle. Lisäksi voihan niitä seksikokemuksia olla moniakin ennen kuin on 30v, mutta sen elämänkumppanin voi tavata vasta myöhemmällä iällä.
Ap:n kirjoitus olisi voinut olla omani. Ihan tismalleen samoilla linjoilla. Rakastuminen, rakkaus. luottamus ja läheisyys ovat kyllä tietenkin elintärkeitä ja ihania asioita, mutta... Jos toinen ei tunnu oikealta ja kolahda kunnolla, ja oikeasti sovi yhteen kanssani, niin noita asioitakaan ei suhteessa synny tai ne ainakin lopahtavat hyvin äkkiä. En keksi montaa pahempaa tuhlausta elämässä, kuin viettää se väärien ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko, että tuolla lauseella tarkoitetaan sitä, että pitäisi ottaa vain joku ihan kiva vierelle. Todennäköisesti sanoja epäilee vain toisen olevan liian kranttu ja kriteerien olevan epärealistisen korkeat. Neuvotaan siis rakastumaan tavalliseen ihmiseen, eikä odottamaan satujen prinssiä.
Minulle on annettu tuollaisia ohjeita avioeron jälkeen. Aika koomista, kun ko. ihmiset tunsivat eksäni, ihan tavallisen miehen, ja olin kertonut, että samanlaisen toivoisin (itselleni sopivamman kuin ex, muutenhan olimme yhdessä).
Nelikymppiset pitkään suhteessa olleet luulevat, että pariutuminen on yhtä yksinkertaista kuin parikymppisenä. Tekisi mieli mennä sanomaan muutamalle siitä "nirsoudesta" kun ovat nyt itse olleet pidempään yksin ja minä jo uudessa, hyvässä suhteessa. En mene, ehkäpä ovat tajunneet itse miten hölmö on oletus, että jokainen, joka ei pariudu HETI on nirso. Enemmänkin näyttää siltä, että nopeimmin pariutuville ei aina merkitse se, onko kumppani sopiva, kunhan on joku (tämä oli kärjistys, jos joku ei huomannut).
Mitä ihmettä teet vauva-palstalla, kun et edes halua lapsia?? Naisilla usein on ihan naurettavan epärealistiset vaatimukset miesten suhteen; odottelevat tosiaan sitä satujen täydellistä prinssiä, jonka pitää tietty olla kaiken muun lisäksi huippuhyvännäköinen (vaikka nainen itse todellisuudessa olisi seinästäreväisty ylipainoinen tavis...). Itseäni pojan äitinä ärsyttää tämä ilmiö, koska en halua, että poikani joskus päätyisi olemaan moisen itsestään ihan liikoja luulevan akan kanssa (jolle todellisuudessa poikani olisi liiankin tasokas, jos alettaisiin "tasoja" vertailemaan...).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko, että tuolla lauseella tarkoitetaan sitä, että pitäisi ottaa vain joku ihan kiva vierelle. Todennäköisesti sanoja epäilee vain toisen olevan liian kranttu ja kriteerien olevan epärealistisen korkeat. Neuvotaan siis rakastumaan tavalliseen ihmiseen, eikä odottamaan satujen prinssiä.
Pääasia on, että päästään neuvomaan (tässäkin asiassa).
En ymmärrä, miten jotkut voivat olla parisuhteessa vain parisuhteessa olemisen vuoksi. Jakaa nyt elämänsä jonkun "ihan kivan ja mukavan tyypin kanssa". Hirveä ajatus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä teet vauva-palstalla, kun et edes halua lapsia?? .
Hei haloo. Täällähän keskustellaan vaikka mistä aiheista, eikä pelkästään vauvoista. Möh sulle! :O
En tyydy kehenkään mieheen vaan olen sellaisen kanssa jonka oikeasti haluan. Toivon että en itsekään olisi miehelle vain joku johon tyytyy. Olen myöskin sinkku ja kolmekymppinen nainen. Yksi vakava suhde on ollut elämässäni. Vieläkin olen ystävä exän kanssa ja suhde oli muuten hyvä mutta puuttui kipinä. Ei ollut tarvetta jatkaa enää yhdessä. Hän on löytänyt uuden naisen joka on mielestäni sellainen että exäni on vaan halunnut jonkun. Minäkin olin exälleni sellainen johon hän tyytyi. Minua ennen exä seurusteli naisen kanssa jonka oikeasti halusi. Olen mielummin sinkku ja lapseton kuin tyytyisin johonkin tai että joku olisi kanssani vaan kun pitää olla joku vaan.
Tämä onkin varmaan isoin syy sinkkuuteeni. Seksisuhteet eivät myöskään kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä teet vauva-palstalla, kun et edes halua lapsia?? Naisilla usein on ihan naurettavan epärealistiset vaatimukset miesten suhteen; odottelevat tosiaan sitä satujen täydellistä prinssiä, jonka pitää tietty olla kaiken muun lisäksi huippuhyvännäköinen (vaikka nainen itse todellisuudessa olisi seinästäreväisty ylipainoinen tavis...). Itseäni pojan äitinä ärsyttää tämä ilmiö, koska en halua, että poikani joskus päätyisi olemaan moisen itsestään ihan liikoja luulevan akan kanssa (jolle todellisuudessa poikani olisi liiankin tasokas, jos alettaisiin "tasoja" vertailemaan...).
Tässähän on nimenomaan kerrottu että odotukset eivät ole epärealistisia vaan tavallinen mies riittää.
On surkeaa aivopesua jankata että parisuhde olisi jotenkin välttämätön ja tavoiteltava asia. Olen ollut kahdesti naimisissa ja todennut että olisin ollut onnellisempi ilman kumpaakaan kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kyllä naisena kärsin mielettömästä siitä, ettei ole kumppania ja seksielämää. Tahtoisin jakaa elämää miehen kanssa. En voi siltikään ottaa ketä vain. Avioliitto on kuitenkin tarkoitettu elinikäiseksi, joten ero ei oikein ole minulle ratkaisu, paitsi hyvin harvoissa tilanteissa (esim väkivalta). On kuitenkin vaikeaa löytää nykypäivänä miestä, joka kykenee kantamaan miehen vastuun ja ottamaan miehen paikan perheessä. Monenlaista vinkujaa ja häntäheikkiä on kyllä tarjolla.
On surkeaa ottaa nokkiinsa ihmisten neuvoista. Meinaatko, että jäät ilman kutsua hautajaisiin, jos et nyt vatvo mielessäsi ja täällä muitten sanomisia?
Ap, minä luulen että nuo sanojat ovat jollain tavalla kateellisia itsenäisestä elämästäsi. Ehkä he ovat myös itse tyytymättömiä parisuhteisiinsa ja toivovat, että muilla olisi yhtä ankeaa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten jotkut voivat olla parisuhteessa vain parisuhteessa olemisen vuoksi. Jakaa nyt elämänsä jonkun "ihan kivan ja mukavan tyypin kanssa". Hirveä ajatus!
Kyllä tämä mielestäni yksinolemisen voittaa
En teistä tiedä, mutta minulla ei olisi elämässä juuri mitään, jos en ap:n sanoin tyytyisi "ihan kivaan". Työni ei ole rokkitähden hommaa, autoni ei ole Ferrari, kämppäni ei ole valtava penthouse Ullanlinnassa... eikä elämänkumppanikaan ole Rihanna. Kaikki ihan kivoja kuitenkin, ja olen oikein tyytyväinen.
Mutta olisinko tyytyväinen, jos olisin jäänyt odottamaan vain parasta? Ja jäänyt ilman kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
En teistä tiedä, mutta minulla ei olisi elämässä juuri mitään, jos en ap:n sanoin tyytyisi "ihan kivaan". Työni ei ole rokkitähden hommaa, autoni ei ole Ferrari, kämppäni ei ole valtava penthouse Ullanlinnassa... eikä elämänkumppanikaan ole Rihanna. Kaikki ihan kivoja kuitenkin, ja olen oikein tyytyväinen.
Mutta olisinko tyytyväinen, jos olisin jäänyt odottamaan vain parasta? Ja jäänyt ilman kokonaan.
Tässä kai se miesten ja naisten ero kilpistyy: miehet ajattelevat, että unelmaelämänkumppani olisi joku todella kaunis ja kuuma nainen, ja siksi heistä on luonnollista "tyytyä vähempään". Naiset eivät unelmoi lentäjäkirurgista (paitsi palstamiesten kuvitelmissa) vaan rakastumisesta, kemioiden kohtaamisesta, siitä että mies vie jalat alta - ja siihen todellakin riittää ihan tavallinen mies, joka kolahtaa. Eivätkä ymmärrä, miksi pitäisi ryhtyä parisuhteeseen mistään muusta syystä kuin sellaisesta ihastumisesta, joka kypsyy rakastumiseksi ja rakastamiseksi.
Ja tuo siis pätee myös itseeni. Minulta vei vuosien sinkkuuden jälkeen jalat alta ihan tavallinen suomalainen pienyrittäjämies. Ei ole lentäjä eikä kirurgi eikä tanssi Hunkseissa, iskämaha löytyy ja hiusrajakin on vetäytynyt. Jos olisin vuosien varrella tyytynyt johonkin toiseen, niin en olisi koskaan saanut kokea tätä rakkaussuhdetta.
Itse olen ollut samoilla linjoilla. Oma elämä ja kiinnostava työ kertakaikkiaan ovat täyttäneet elämäni. Nyt kuitenkin olen antanut erään miehen, jonka kanssa ollaan satunnaisesti deittailtu muutaman vuoden ajan, päästä sydämeeni. Läheisyys, jonka hänen kanssaan koin, voitti ainakin hetkellisesti yksin olemisen hyvät puolet. Se on mielestäni läheisyys jota kannattaa etsiä, ei niinkään suhteeseen ryhtyminen esim. perheen perustamismielessä tai sosiaalisten paineiden takia. Jos johonkuhun tuntee läheisyyttä edes jonkin verran, se saattaa syventyä siitä sellaiseksi, joka todella vie jalat alta. Tosin en ole yhteen muuttamassa pysyvästi, joten voi olla että minullakin yksin eläminen vetää lopulta voiton.