Lue keskustelun säännöt.
"Sinun pitää alentaa kriteerejäsi miehille tai jäät loppuelämäksesi yksin!"
19.07.2017 |
Olen kuullut tämän aika monta kertaa. Mutta vastaukseni on silti, että miksi alentaisin? Minulls on hyvä työ jolla elätän itseni ja voin hieman hemmotellakin itseäni. Minulla on lämpimät välit ystäviini ja sukulaisiini, joten en ole yksinäinen. Minä en halua lapsia, joten aikarajaa tai kiirettä ei ole. Lisäksi nautin myös ajastani yksin, ja tarvitsisin tätä omaa aikaa parisuhteessakin, jos sellaiseen joskus päädyn. Seksiäkään en näe tarpeeksi hyväksi syyksi "tyytyä vähempään" kuin mitä haluan kumppaniltani. Monessa asiassa olen valmis kompromisseihin ja tyytymään vähempään, mutta ihmissuhde jossa minun pitäisi olla onnellinen ja uskollinen koko loppuelämäni ei ole yksi niistä.
Miksi sinkkuna olemista pidetään pahempana kuin parisuhdetta pelkän parisuhteen vuoksi? Eikö ole paljon parempi olla itsenäinen ja onnellinen kuin ottaa vaan joku "ihan kiva", ettei ole yksin?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En teistä tiedä, mutta minulla ei olisi elämässä juuri mitään, jos en ap:n sanoin tyytyisi "ihan kivaan". Työni ei ole rokkitähden hommaa, autoni ei ole Ferrari, kämppäni ei ole valtava penthouse Ullanlinnassa... eikä elämänkumppanikaan ole Rihanna. Kaikki ihan kivoja kuitenkin, ja olen oikein tyytyväinen.
Mutta olisinko tyytyväinen, jos olisin jäänyt odottamaan vain parasta? Ja jäänyt ilman kokonaan.
Tässä kai se miesten ja naisten ero kilpistyy: miehet ajattelevat, että unelmaelämänkumppani olisi joku todella kaunis ja kuuma nainen, ja siksi heistä on luonnollista "tyytyä vähempään". Naiset eivät unelmoi lentäjäkirurgista (paitsi palstamiesten kuvitelmissa) vaan rakastumisesta, kemioiden kohtaamisesta, siitä että mies vie jalat alta - ja siihen todellakin riittää ihan tavallinen mies, joka kolahtaa. Eivätkä ymmärrä, miksi pitäisi ryhtyä parisuhteeseen mistään muusta syystä kuin sellaisesta ihastumisesta, joka kypsyy rakastumiseksi ja rakastamiseksi.
Ja tuo siis pätee myös itseeni. Minulta vei vuosien sinkkuuden jälkeen jalat alta ihan tavallinen suomalainen pienyrittäjämies. Ei ole lentäjä eikä kirurgi eikä tanssi Hunkseissa, iskämaha löytyy ja hiusrajakin on vetäytynyt. Jos olisin vuosien varrella tyytynyt johonkin toiseen, niin en olisi koskaan saanut kokea tätä rakkaussuhdetta.
Ääh, älä nyt viitsi. Kolisemiset ovat tärkeitä molemmille sukupuolille, mutta kumma kyllä niiden syntymistä kummasti edesauttaa ulkonäkö, supliikki, status ja niin edelleen. Vai miksi esimerkiksi naisilla säännönmukaisesti on pituusvaatimus nettideiteissä? Kävelevät hölmöt onnensa ohi, kun 165-senttiset kolisijat menevät sivu suun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En teistä tiedä, mutta minulla ei olisi elämässä juuri mitään, jos en ap:n sanoin tyytyisi "ihan kivaan". Työni ei ole rokkitähden hommaa, autoni ei ole Ferrari, kämppäni ei ole valtava penthouse Ullanlinnassa... eikä elämänkumppanikaan ole Rihanna. Kaikki ihan kivoja kuitenkin, ja olen oikein tyytyväinen.
Mutta olisinko tyytyväinen, jos olisin jäänyt odottamaan vain parasta? Ja jäänyt ilman kokonaan.
Tässä kai se miesten ja naisten ero kilpistyy: miehet ajattelevat, että unelmaelämänkumppani olisi joku todella kaunis ja kuuma nainen, ja siksi heistä on luonnollista "tyytyä vähempään". Naiset eivät unelmoi lentäjäkirurgista (paitsi palstamiesten kuvitelmissa) vaan rakastumisesta, kemioiden kohtaamisesta, siitä että mies vie jalat alta - ja siihen todellakin riittää ihan tavallinen mies, joka kolahtaa. Eivätkä ymmärrä, miksi pitäisi ryhtyä parisuhteeseen mistään muusta syystä kuin sellaisesta ihastumisesta, joka kypsyy rakastumiseksi ja rakastamiseksi.
Ja tuo siis pätee myös itseeni. Minulta vei vuosien sinkkuuden jälkeen jalat alta ihan tavallinen suomalainen pienyrittäjämies. Ei ole lentäjä eikä kirurgi eikä tanssi Hunkseissa, iskämaha löytyy ja hiusrajakin on vetäytynyt. Jos olisin vuosien varrella tyytynyt johonkin toiseen, niin en olisi koskaan saanut kokea tätä rakkaussuhdetta.
Yrittäjämies on kunnianhimoinen, itsevarma ja luo oman näköisen elämän, eli löysit tosiaan sen kauniin naisen vastineen miehestä. Tietynlaiset naiset pitävät yrittäjämiestä varmaan kuumempana kuin hieman lammasmaisempaa kirurgia tai lentäjää.
Teille on kyllä noita huippumiehiä tarjolla, mutta miehille ei ole paljonkaan huippunaisia (fiksuja, optimistisia, kauniita ja nuoria), eli on vähän pakko tyytyä, jos edes jotain haluaa. Kyllä naisilla on vaan paljon paremmat markkinat, etenkin Suomessa. Tämän maan naisia kun leimaa vahvasti negatiivisuus ja ylipaino.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En teistä tiedä, mutta minulla ei olisi elämässä juuri mitään, jos en ap:n sanoin tyytyisi "ihan kivaan". Työni ei ole rokkitähden hommaa, autoni ei ole Ferrari, kämppäni ei ole valtava penthouse Ullanlinnassa... eikä elämänkumppanikaan ole Rihanna. Kaikki ihan kivoja kuitenkin, ja olen oikein tyytyväinen.
Mutta olisinko tyytyväinen, jos olisin jäänyt odottamaan vain parasta? Ja jäänyt ilman kokonaan.
Kyse ei ole siitä että odotettaisiin parasta vaan sopivinta. Jos esimerkiksi minun tarpeisiini parhaiten sopiva auto on Toyota Corolla pienellä koneella koska en tahdo maksaa ajamisesta tolkuttomasti minun ei kannata ottaa Dodge Ramia vaikka ilmaiseksi saisin. Koska se ei vastaisi tarpeitani lainkaan.
Parisuhteessa on kyse samasta. Ei kyse ole siitä että kaikki naiset haluaisi jonkin tietynlaisen miehen, ties minä prinssi Rohkean tai alfan. Vaan jokaisella on se oma arvomaailma ja elämäntapa ja nainen haluaa miehen jonka kanssa nämä asiat kohtaa. Ei esim. erähenkisen naisen kannata tyytyä mieheen joka ei nokkaansa ulos pistä. Ei sellaisesta tule hyvää suhdetta, ei niin millään.
Puhumattakaan siitä että ihan jokainen ihminen, myös miehet, ansaitsee olla kumppanilleen paljon enemmän kuin "ihan kiva" tai "tarpeeksi hyvä". Jokainen ihminen ansaitsee olla kumppanilleen se "paras mulle", kuten laulussa sanotaan. Ei täydellinen eikä ihmeellinen mutta juuri itselle parhaiten sopiva ja tärkein.
Jatka ap valitsemallasi tiellä. Itsekin jouduin olemaan pitkään sinkkuna mutta lopulta löytyi se mies joka on täydellinen minulle ja jolle minä olen täydellinen. Kumpikaan meistä ei välttämättä olisi täydellinen kenellekään muulle, mutta toisillemme olemme.
Tätä monet ihmiset eivät tunnu käsittävän: että kyse ei ole mistään universaalin parhaan etsimisestä vaan siitä mikä sopii parhaiten itselle. Ja se on jokaiselle ihmiselle erilainen se vastakappale. Jos ihmiset "tyytyy" siihen "ihan kivaan", riistetään parhaassa tapauksessa neljältä ihmiseltä mahdollisuus onneen: itseltä, siltä johon on tyydytty ja sekä itsen että toisen "vastakappaleilta".
Hienosti kirjoitettu. Nyt jäi enää mysteeriksi se, miksi lyhyet tavisrumilukset ovat miltei aina yksin, kun taas pitkät komistukset ja muut menestyjät juoksevat treffeiltä ja suhteesta toiseen. Ikään kuin ei olisi mitään universaaleja kriteerejä, joita pidetään yleisesti haluttavana (ja siten sen parhaan sopivuuden kriteerinä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En teistä tiedä, mutta minulla ei olisi elämässä juuri mitään, jos en ap:n sanoin tyytyisi "ihan kivaan". Työni ei ole rokkitähden hommaa, autoni ei ole Ferrari, kämppäni ei ole valtava penthouse Ullanlinnassa... eikä elämänkumppanikaan ole Rihanna. Kaikki ihan kivoja kuitenkin, ja olen oikein tyytyväinen.
Mutta olisinko tyytyväinen, jos olisin jäänyt odottamaan vain parasta? Ja jäänyt ilman kokonaan.
Tässä kai se miesten ja naisten ero kilpistyy: miehet ajattelevat, että unelmaelämänkumppani olisi joku todella kaunis ja kuuma nainen, ja siksi heistä on luonnollista "tyytyä vähempään". Naiset eivät unelmoi lentäjäkirurgista (paitsi palstamiesten kuvitelmissa) vaan rakastumisesta, kemioiden kohtaamisesta, siitä että mies vie jalat alta - ja siihen todellakin riittää ihan tavallinen mies, joka kolahtaa. Eivätkä ymmärrä, miksi pitäisi ryhtyä parisuhteeseen mistään muusta syystä kuin sellaisesta ihastumisesta, joka kypsyy rakastumiseksi ja rakastamiseksi.
Ja tuo siis pätee myös itseeni. Minulta vei vuosien sinkkuuden jälkeen jalat alta ihan tavallinen suomalainen pienyrittäjämies. Ei ole lentäjä eikä kirurgi eikä tanssi Hunkseissa, iskämaha löytyy ja hiusrajakin on vetäytynyt. Jos olisin vuosien varrella tyytynyt johonkin toiseen, niin en olisi koskaan saanut kokea tätä rakkaussuhdetta.
Yrittäjämies on kunnianhimoinen, itsevarma ja luo oman näköisen elämän, eli löysit tosiaan sen kauniin naisen vastineen miehestä. Tietynlaiset naiset pitävät yrittäjämiestä varmaan kuumempana kuin hieman lammasmaisempaa kirurgia tai lentäjää.
Teille on kyllä noita huippumiehiä tarjolla, mutta miehille ei ole paljonkaan huippunaisia (fiksuja, optimistisia, kauniita ja nuoria), eli on vähän pakko tyytyä, jos edes jotain haluaa. Kyllä naisilla on vaan paljon paremmat markkinat, etenkin Suomessa. Tämän maan naisia kun leimaa vahvasti negatiivisuus ja ylipaino.
Tässä on tyyppiesimerkki miehestä, joka ei tajua vaikka asia ihan kirjaimelliseti hierotaan naamaan. Sinä et taida tuntea yhtään yrittäjänä toimivaa, kun niputat heidät samaan nippuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En teistä tiedä, mutta minulla ei olisi elämässä juuri mitään, jos en ap:n sanoin tyytyisi "ihan kivaan". Työni ei ole rokkitähden hommaa, autoni ei ole Ferrari, kämppäni ei ole valtava penthouse Ullanlinnassa... eikä elämänkumppanikaan ole Rihanna. Kaikki ihan kivoja kuitenkin, ja olen oikein tyytyväinen.
Mutta olisinko tyytyväinen, jos olisin jäänyt odottamaan vain parasta? Ja jäänyt ilman kokonaan.
Kyse ei ole siitä että odotettaisiin parasta vaan sopivinta. Jos esimerkiksi minun tarpeisiini parhaiten sopiva auto on Toyota Corolla pienellä koneella koska en tahdo maksaa ajamisesta tolkuttomasti minun ei kannata ottaa Dodge Ramia vaikka ilmaiseksi saisin. Koska se ei vastaisi tarpeitani lainkaan.
Parisuhteessa on kyse samasta. Ei kyse ole siitä että kaikki naiset haluaisi jonkin tietynlaisen miehen, ties minä prinssi Rohkean tai alfan. Vaan jokaisella on se oma arvomaailma ja elämäntapa ja nainen haluaa miehen jonka kanssa nämä asiat kohtaa. Ei esim. erähenkisen naisen kannata tyytyä mieheen joka ei nokkaansa ulos pistä. Ei sellaisesta tule hyvää suhdetta, ei niin millään.
Puhumattakaan siitä että ihan jokainen ihminen, myös miehet, ansaitsee olla kumppanilleen paljon enemmän kuin "ihan kiva" tai "tarpeeksi hyvä". Jokainen ihminen ansaitsee olla kumppanilleen se "paras mulle", kuten laulussa sanotaan. Ei täydellinen eikä ihmeellinen mutta juuri itselle parhaiten sopiva ja tärkein.
Jatka ap valitsemallasi tiellä. Itsekin jouduin olemaan pitkään sinkkuna mutta lopulta löytyi se mies joka on täydellinen minulle ja jolle minä olen täydellinen. Kumpikaan meistä ei välttämättä olisi täydellinen kenellekään muulle, mutta toisillemme olemme.
Tätä monet ihmiset eivät tunnu käsittävän: että kyse ei ole mistään universaalin parhaan etsimisestä vaan siitä mikä sopii parhaiten itselle. Ja se on jokaiselle ihmiselle erilainen se vastakappale. Jos ihmiset "tyytyy" siihen "ihan kivaan", riistetään parhaassa tapauksessa neljältä ihmiseltä mahdollisuus onneen: itseltä, siltä johon on tyydytty ja sekä itsen että toisen "vastakappaleilta".
Hienosti kirjoitettu. Nyt jäi enää mysteeriksi se, miksi lyhyet tavisrumilukset ovat miltei aina yksin, kun taas pitkät komistukset ja muut menestyjät juoksevat treffeiltä ja suhteesta toiseen. Ikään kuin ei olisi mitään universaaleja kriteerejä, joita pidetään yleisesti haluttavana (ja siten sen parhaan sopivuuden kriteerinä).
Jos juoksee treffeiltä tai suhteesta toiseen, ei ole tavannut sitä oikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä teet vauva-palstalla, kun et edes halua lapsia?? Naisilla usein on ihan naurettavan epärealistiset vaatimukset miesten suhteen; odottelevat tosiaan sitä satujen täydellistä prinssiä, jonka pitää tietty olla kaiken muun lisäksi huippuhyvännäköinen (vaikka nainen itse todellisuudessa olisi seinästäreväisty ylipainoinen tavis...). Itseäni pojan äitinä ärsyttää tämä ilmiö, koska en halua, että poikani joskus päätyisi olemaan moisen itsestään ihan liikoja luulevan akan kanssa (jolle todellisuudessa poikani olisi liiankin tasokas, jos alettaisiin "tasoja" vertailemaan...).
Kahden pojan äitinä toivon, että kumpikaan pojistani ei päädy kenenkään kanssa suhteeseen, jossa ollaan vain sen vuoksi, että on edes joku ja samaan aikaan odotetaan parempaa saapuvaksi.
Kirjoituksestasi saa sen kuvan, että poikasi ei ikinä löydä sinusta tarpeeksi tasokasta kumppania. Kaikki naiset ovat kultsipuppelille aina huonompia kuin oma äiti.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä teet vauva-palstalla, kun et edes halua lapsia?? Naisilla usein on ihan naurettavan epärealistiset vaatimukset miesten suhteen; odottelevat tosiaan sitä satujen täydellistä prinssiä, jonka pitää tietty olla kaiken muun lisäksi huippuhyvännäköinen (vaikka nainen itse todellisuudessa olisi seinästäreväisty ylipainoinen tavis...). Itseäni pojan äitinä ärsyttää tämä ilmiö, koska en halua, että poikani joskus päätyisi olemaan moisen itsestään ihan liikoja luulevan akan kanssa (jolle todellisuudessa poikani olisi liiankin tasokas, jos alettaisiin "tasoja" vertailemaan...).
Itse kahden pojan äitinä ajattelen onnistuneen kasvatuksessa jos poikani arvostavat muissa ihmisissä ja etenkin kumppanissa ihan muita asioita kuin ulkonäköä tai jotain tasoa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En teistä tiedä, mutta minulla ei olisi elämässä juuri mitään, jos en ap:n sanoin tyytyisi "ihan kivaan". Työni ei ole rokkitähden hommaa, autoni ei ole Ferrari, kämppäni ei ole valtava penthouse Ullanlinnassa... eikä elämänkumppanikaan ole Rihanna. Kaikki ihan kivoja kuitenkin, ja olen oikein tyytyväinen.
Mutta olisinko tyytyväinen, jos olisin jäänyt odottamaan vain parasta? Ja jäänyt ilman kokonaan.
Tässä kai se miesten ja naisten ero kilpistyy: miehet ajattelevat, että unelmaelämänkumppani olisi joku todella kaunis ja kuuma nainen, ja siksi heistä on luonnollista "tyytyä vähempään". Naiset eivät unelmoi lentäjäkirurgista (paitsi palstamiesten kuvitelmissa) vaan rakastumisesta, kemioiden kohtaamisesta, siitä että mies vie jalat alta - ja siihen todellakin riittää ihan tavallinen mies, joka kolahtaa. Eivätkä ymmärrä, miksi pitäisi ryhtyä parisuhteeseen mistään muusta syystä kuin sellaisesta ihastumisesta, joka kypsyy rakastumiseksi ja rakastamiseksi.
Ja tuo siis pätee myös itseeni. Minulta vei vuosien sinkkuuden jälkeen jalat alta ihan tavallinen suomalainen pienyrittäjämies. Ei ole lentäjä eikä kirurgi eikä tanssi Hunkseissa, iskämaha löytyy ja hiusrajakin on vetäytynyt. Jos olisin vuosien varrella tyytynyt johonkin toiseen, niin en olisi koskaan saanut kokea tätä rakkaussuhdetta.
Yrittäjämies on kunnianhimoinen, itsevarma ja luo oman näköisen elämän, eli löysit tosiaan sen kauniin naisen vastineen miehestä. Tietynlaiset naiset pitävät yrittäjämiestä varmaan kuumempana kuin hieman lammasmaisempaa kirurgia tai lentäjää.
Teille on kyllä noita huippumiehiä tarjolla, mutta miehille ei ole paljonkaan huippunaisia (fiksuja, optimistisia, kauniita ja nuoria), eli on vähän pakko tyytyä, jos edes jotain haluaa. Kyllä naisilla on vaan paljon paremmat markkinat, etenkin Suomessa. Tämän maan naisia kun leimaa vahvasti negatiivisuus ja ylipaino.
Tässä on tyyppiesimerkki miehestä, joka ei tajua vaikka asia ihan kirjaimelliseti hierotaan naamaan. Sinä et taida tuntea yhtään yrittäjänä toimivaa, kun niputat heidät samaan nippuun.
Joo, tosi väsyttävää tämä jankkaus, jokaiseen ketjuun tää niilo käy tuputtamassa samaa jargonia, vuodesta toiseen. On turvallista pitää kiinni omista luuloistaan ja projisoida omat vikansa muualle, ei tarvitse kasvaa ihmisenä ja saa narista vauva-palstalla. Kukin taaplaa tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En teistä tiedä, mutta minulla ei olisi elämässä juuri mitään, jos en ap:n sanoin tyytyisi "ihan kivaan". Työni ei ole rokkitähden hommaa, autoni ei ole Ferrari, kämppäni ei ole valtava penthouse Ullanlinnassa... eikä elämänkumppanikaan ole Rihanna. Kaikki ihan kivoja kuitenkin, ja olen oikein tyytyväinen.
Mutta olisinko tyytyväinen, jos olisin jäänyt odottamaan vain parasta? Ja jäänyt ilman kokonaan.
Kyse ei ole siitä että odotettaisiin parasta vaan sopivinta. Jos esimerkiksi minun tarpeisiini parhaiten sopiva auto on Toyota Corolla pienellä koneella koska en tahdo maksaa ajamisesta tolkuttomasti minun ei kannata ottaa Dodge Ramia vaikka ilmaiseksi saisin. Koska se ei vastaisi tarpeitani lainkaan.
Parisuhteessa on kyse samasta. Ei kyse ole siitä että kaikki naiset haluaisi jonkin tietynlaisen miehen, ties minä prinssi Rohkean tai alfan. Vaan jokaisella on se oma arvomaailma ja elämäntapa ja nainen haluaa miehen jonka kanssa nämä asiat kohtaa. Ei esim. erähenkisen naisen kannata tyytyä mieheen joka ei nokkaansa ulos pistä. Ei sellaisesta tule hyvää suhdetta, ei niin millään.
Puhumattakaan siitä että ihan jokainen ihminen, myös miehet, ansaitsee olla kumppanilleen paljon enemmän kuin "ihan kiva" tai "tarpeeksi hyvä". Jokainen ihminen ansaitsee olla kumppanilleen se "paras mulle", kuten laulussa sanotaan. Ei täydellinen eikä ihmeellinen mutta juuri itselle parhaiten sopiva ja tärkein.
Jatka ap valitsemallasi tiellä. Itsekin jouduin olemaan pitkään sinkkuna mutta lopulta löytyi se mies joka on täydellinen minulle ja jolle minä olen täydellinen. Kumpikaan meistä ei välttämättä olisi täydellinen kenellekään muulle, mutta toisillemme olemme.
Tätä monet ihmiset eivät tunnu käsittävän: että kyse ei ole mistään universaalin parhaan etsimisestä vaan siitä mikä sopii parhaiten itselle. Ja se on jokaiselle ihmiselle erilainen se vastakappale. Jos ihmiset "tyytyy" siihen "ihan kivaan", riistetään parhaassa tapauksessa neljältä ihmiseltä mahdollisuus onneen: itseltä, siltä johon on tyydytty ja sekä itsen että toisen "vastakappaleilta".
Hienosti kirjoitettu. Nyt jäi enää mysteeriksi se, miksi lyhyet tavisrumilukset ovat miltei aina yksin, kun taas pitkät komistukset ja muut menestyjät juoksevat treffeiltä ja suhteesta toiseen. Ikään kuin ei olisi mitään universaaleja kriteerejä, joita pidetään yleisesti haluttavana (ja siten sen parhaan sopivuuden kriteerinä).
Jos juoksee treffeiltä tai suhteesta toiseen, ei ole tavannut sitä oikeaa.
Prinsessaharhan muoto on sekin, että uskotaan tosirakkauden olevan sokeaa. 15 vuotta on syljettu ei perinteisen miehekkäitä miehiä päin, kunnes yhtenä kauniina päivänä 165-senttinen ressukka (joku muu kuin Uniikki) vie jalat alta.
Ei vie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En teistä tiedä, mutta minulla ei olisi elämässä juuri mitään, jos en ap:n sanoin tyytyisi "ihan kivaan". Työni ei ole rokkitähden hommaa, autoni ei ole Ferrari, kämppäni ei ole valtava penthouse Ullanlinnassa... eikä elämänkumppanikaan ole Rihanna. Kaikki ihan kivoja kuitenkin, ja olen oikein tyytyväinen.
Mutta olisinko tyytyväinen, jos olisin jäänyt odottamaan vain parasta? Ja jäänyt ilman kokonaan.
Kyse ei ole siitä että odotettaisiin parasta vaan sopivinta. Jos esimerkiksi minun tarpeisiini parhaiten sopiva auto on Toyota Corolla pienellä koneella koska en tahdo maksaa ajamisesta tolkuttomasti minun ei kannata ottaa Dodge Ramia vaikka ilmaiseksi saisin. Koska se ei vastaisi tarpeitani lainkaan.
Parisuhteessa on kyse samasta. Ei kyse ole siitä että kaikki naiset haluaisi jonkin tietynlaisen miehen, ties minä prinssi Rohkean tai alfan. Vaan jokaisella on se oma arvomaailma ja elämäntapa ja nainen haluaa miehen jonka kanssa nämä asiat kohtaa. Ei esim. erähenkisen naisen kannata tyytyä mieheen joka ei nokkaansa ulos pistä. Ei sellaisesta tule hyvää suhdetta, ei niin millään.
Puhumattakaan siitä että ihan jokainen ihminen, myös miehet, ansaitsee olla kumppanilleen paljon enemmän kuin "ihan kiva" tai "tarpeeksi hyvä". Jokainen ihminen ansaitsee olla kumppanilleen se "paras mulle", kuten laulussa sanotaan. Ei täydellinen eikä ihmeellinen mutta juuri itselle parhaiten sopiva ja tärkein.
Jatka ap valitsemallasi tiellä. Itsekin jouduin olemaan pitkään sinkkuna mutta lopulta löytyi se mies joka on täydellinen minulle ja jolle minä olen täydellinen. Kumpikaan meistä ei välttämättä olisi täydellinen kenellekään muulle, mutta toisillemme olemme.
Tätä monet ihmiset eivät tunnu käsittävän: että kyse ei ole mistään universaalin parhaan etsimisestä vaan siitä mikä sopii parhaiten itselle. Ja se on jokaiselle ihmiselle erilainen se vastakappale. Jos ihmiset "tyytyy" siihen "ihan kivaan", riistetään parhaassa tapauksessa neljältä ihmiseltä mahdollisuus onneen: itseltä, siltä johon on tyydytty ja sekä itsen että toisen "vastakappaleilta".
Hienosti kirjoitettu. Nyt jäi enää mysteeriksi se, miksi lyhyet tavisrumilukset ovat miltei aina yksin, kun taas pitkät komistukset ja muut menestyjät juoksevat treffeiltä ja suhteesta toiseen. Ikään kuin ei olisi mitään universaaleja kriteerejä, joita pidetään yleisesti haluttavana (ja siten sen parhaan sopivuuden kriteerinä).
Jos juoksee treffeiltä tai suhteesta toiseen, ei ole tavannut sitä oikeaa.
Prinsessaharhan muoto on sekin, että uskotaan tosirakkauden olevan sokeaa. 15 vuotta on syljettu ei perinteisen miehekkäitä miehiä päin, kunnes yhtenä kauniina päivänä 165-senttinen ressukka (joku muu kuin Uniikki) vie jalat alta.
Ei vie.
Prinsessaharha mainittu! Pistäs nyt tulemaan ne loputkin kliseet, hoidetaan tää alta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En teistä tiedä, mutta minulla ei olisi elämässä juuri mitään, jos en ap:n sanoin tyytyisi "ihan kivaan". Työni ei ole rokkitähden hommaa, autoni ei ole Ferrari, kämppäni ei ole valtava penthouse Ullanlinnassa... eikä elämänkumppanikaan ole Rihanna. Kaikki ihan kivoja kuitenkin, ja olen oikein tyytyväinen.
Mutta olisinko tyytyväinen, jos olisin jäänyt odottamaan vain parasta? Ja jäänyt ilman kokonaan.
Tässä kai se miesten ja naisten ero kilpistyy: miehet ajattelevat, että unelmaelämänkumppani olisi joku todella kaunis ja kuuma nainen, ja siksi heistä on luonnollista "tyytyä vähempään". Naiset eivät unelmoi lentäjäkirurgista (paitsi palstamiesten kuvitelmissa) vaan rakastumisesta, kemioiden kohtaamisesta, siitä että mies vie jalat alta - ja siihen todellakin riittää ihan tavallinen mies, joka kolahtaa. Eivätkä ymmärrä, miksi pitäisi ryhtyä parisuhteeseen mistään muusta syystä kuin sellaisesta ihastumisesta, joka kypsyy rakastumiseksi ja rakastamiseksi.
Ja tuo siis pätee myös itseeni. Minulta vei vuosien sinkkuuden jälkeen jalat alta ihan tavallinen suomalainen pienyrittäjämies. Ei ole lentäjä eikä kirurgi eikä tanssi Hunkseissa, iskämaha löytyy ja hiusrajakin on vetäytynyt. Jos olisin vuosien varrella tyytynyt johonkin toiseen, niin en olisi koskaan saanut kokea tätä rakkaussuhdetta.
Ääh, älä nyt viitsi. Kolisemiset ovat tärkeitä molemmille sukupuolille, mutta kumma kyllä niiden syntymistä kummasti edesauttaa ulkonäkö, supliikki, status ja niin edelleen. Vai miksi esimerkiksi naisilla säännönmukaisesti on pituusvaatimus nettideiteissä? Kävelevät hölmöt onnensa ohi, kun 165-senttiset kolisijat menevät sivu suun.
Huokaus. Totta helvetissä ulkonäöllä on merkitystä, ei kai kukaan sitä kiistäkään. Ihastuminen edellyttää, että toisen kokee puoleensavetäväksi. Ymmärrätkö? Ihastuminen edellyttää, että toisen kokee puoleensavetäväksi. Siis kauniiksi tai komeaksi. Ja kullakin aikakaudella on omat määreensä sille, mitä yleisesti ottaen pidetään kauniina tai komeana. Sellaiset ihmiset miellyttävät useampien silmää kuin ne, jotka ovat sen aikakauden mittapuilla vähemmän kauniita/komeita. Siitä huolimatta näet päivittäin omasta mielestäsi rumia ihmisiä jotka kuitenkin jonkun toisen silmissä ovat kauniita/komeita. Ei minulle ole koskaan tullut yllätyksenä, että miehet pitävät kauniista naisista enemmän kuin rumista, hoikista enemmän kuin lihavista. Ei ole koskaan tarvinnut ääneen tai netissä sitä ihmetellä. Ja kuitenkin olen löytänyt miehen, joka näki juuri minussa jotain niin kaunista ja puoleensavetävää, että halusi minut. Ja minä olen aikoinani nähnyt komeutta alle 170 cm aknekasvoisessa amispojassa samoin kuin muutama vuosikymmen myöhemmin saman mittaisessa pyylevässä ja kaljussa kunnan vuokra-asunnossa asuvassa aikuisessa miehessä.
Se, joka kirjoittaa, että "ulkonäöllä ei ole merkitystä" tarkoittaa todennäköisesti, että hän ei etsi nimenomaan sitä yleisesti kauniina tai komeana pidettävää ihmistä, mutta ihan jokaiselle ulkonäöllä on merkitystä silloin, kun seksi- ja parisuhteista puhutaan. Onneksi jokaisessa ihmisessä on jonkun silmään sitä jotain, jota tämä pitää puoleensavetävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En teistä tiedä, mutta minulla ei olisi elämässä juuri mitään, jos en ap:n sanoin tyytyisi "ihan kivaan". Työni ei ole rokkitähden hommaa, autoni ei ole Ferrari, kämppäni ei ole valtava penthouse Ullanlinnassa... eikä elämänkumppanikaan ole Rihanna. Kaikki ihan kivoja kuitenkin, ja olen oikein tyytyväinen.
Mutta olisinko tyytyväinen, jos olisin jäänyt odottamaan vain parasta? Ja jäänyt ilman kokonaan.
Kyse ei ole siitä että odotettaisiin parasta vaan sopivinta. Jos esimerkiksi minun tarpeisiini parhaiten sopiva auto on Toyota Corolla pienellä koneella koska en tahdo maksaa ajamisesta tolkuttomasti minun ei kannata ottaa Dodge Ramia vaikka ilmaiseksi saisin. Koska se ei vastaisi tarpeitani lainkaan.
Parisuhteessa on kyse samasta. Ei kyse ole siitä että kaikki naiset haluaisi jonkin tietynlaisen miehen, ties minä prinssi Rohkean tai alfan. Vaan jokaisella on se oma arvomaailma ja elämäntapa ja nainen haluaa miehen jonka kanssa nämä asiat kohtaa. Ei esim. erähenkisen naisen kannata tyytyä mieheen joka ei nokkaansa ulos pistä. Ei sellaisesta tule hyvää suhdetta, ei niin millään.
Puhumattakaan siitä että ihan jokainen ihminen, myös miehet, ansaitsee olla kumppanilleen paljon enemmän kuin "ihan kiva" tai "tarpeeksi hyvä". Jokainen ihminen ansaitsee olla kumppanilleen se "paras mulle", kuten laulussa sanotaan. Ei täydellinen eikä ihmeellinen mutta juuri itselle parhaiten sopiva ja tärkein.
Jatka ap valitsemallasi tiellä. Itsekin jouduin olemaan pitkään sinkkuna mutta lopulta löytyi se mies joka on täydellinen minulle ja jolle minä olen täydellinen. Kumpikaan meistä ei välttämättä olisi täydellinen kenellekään muulle, mutta toisillemme olemme.
Tätä monet ihmiset eivät tunnu käsittävän: että kyse ei ole mistään universaalin parhaan etsimisestä vaan siitä mikä sopii parhaiten itselle. Ja se on jokaiselle ihmiselle erilainen se vastakappale. Jos ihmiset "tyytyy" siihen "ihan kivaan", riistetään parhaassa tapauksessa neljältä ihmiseltä mahdollisuus onneen: itseltä, siltä johon on tyydytty ja sekä itsen että toisen "vastakappaleilta".
Hienosti kirjoitettu. Nyt jäi enää mysteeriksi se, miksi lyhyet tavisrumilukset ovat miltei aina yksin, kun taas pitkät komistukset ja muut menestyjät juoksevat treffeiltä ja suhteesta toiseen. Ikään kuin ei olisi mitään universaaleja kriteerejä, joita pidetään yleisesti haluttavana (ja siten sen parhaan sopivuuden kriteerinä).
Jos juoksee treffeiltä tai suhteesta toiseen, ei ole tavannut sitä oikeaa.
Prinsessaharhan muoto on sekin, että uskotaan tosirakkauden olevan sokeaa. 15 vuotta on syljettu ei perinteisen miehekkäitä miehiä päin, kunnes yhtenä kauniina päivänä 165-senttinen ressukka (joku muu kuin Uniikki) vie jalat alta.
Ei vie.
No tuota. Jos et ole huomannut, niin ihmiset muuttuvat iän myötä. Asiat, jotka ovat 15-vuotiaan teinin mielestä tärkeitä tai noloja, ovatkin 30-vuotiaan mielestä päinvastoin. Jos sinä ajattelet lyhyestä tai eliniän kestävästä suhteesta samalla tavalla vielä 30-vuotiaana samoin kuin teininä, olet ollut hyvin kypsä ikäiseksesi tai olet edelleen keskenkasvuinen.
Palstalla on paljon keski-ikäisiä miehiä, jotka haluavat naisesta samoja asioita kuin teininä eli parikymppisen naisen kiinteää kroppaa. Se ei tarkoita sitä, että kaikki muut ajattelisivat samoin kuin he.
Itse tiedän monia alle 170 senttisiä miehiä, jotka ovat parisuhtessa. Osa on samassa suhteessa, mitä teininä, osa pariutui opiskeluvuosina ja osa löysi kumppanin päälle kolmekymppisinä. Oletko sitä mieltä, että heidän puolisonsa ovat vain tyytyneet näihin miehiin?
Aina tämä sama keskustelu. "Miksi pitäisi tyytyä?"
Ei kukaan pakota naisia olemaan ns.oman tasoisen miehen kanssa tai pariutumaan muutenkaan. Ei vain kannata valittaa yksinäisyydestä jos miehet ei kelpaa tai sitten voi tulla tuollaisia kommentteja.
Tämä on kyllä niin 'women's first world problems' kun joka toinen päivä avautuu ketju siitä, miten ärsyttää kun jotakin kummastuttaa se, miksi miehet ei kelpaa.
Miehet taas puhuvat siitä, kun ei kelpaa kenellekään.
Kai tämä on jonkinlaista voimaantumista.
Naiset saavat parisuhteen edut sinkkunakin. Mies saa positiivisia miehuuden kokemuksia vain parisuhteessa. Negatiivisia naiseuden kokemuksia ei oikeastaan ole edes olemassa. Negatiivisia miehuuden kokemuksia mies saa esim.kävelemällä yksin kadulla yöaikaan ("CREEPY!")
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai naisten on helppo odotella yksin nykyisessä feministisessä yhteiskunnassa. Vanhalla piialla ei ole enää käytännössä sosiaalista paheksuntaa, työelämässäkin voi tehdä uran ja seksiä saa milloin tahansa baarista, Tinderistä tai tanssilavalta jos tekee mieli.
Miehillä tilanne näyttää huomattavasti synkemmältä. Naisten kriteerit nousevat jatkuvasti ja on vaikea erottua miesmassasta kun keskimääräinen koulutustaso ja varallisuus (peritty/ansaittu) nousee jatkuvasti.
Olen itse korkeakoulutettu ja eronnut mies. Keskimittainen, hiukset on jo jonkin verran harvenneet ja ylipainoa kertyi lapsiperhearjen paineessa. Olen kuin ilmaa naisille. Paitsi silloin jos joku tarvitsee jonkin palveluksen tai apua. Ex-vaimo ei minua tainnut koskaan edes rakastaa vaan näki minussa pelkästään sopivan elättäjän. Rakkaus loppui rahavaikeuksien myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En teistä tiedä, mutta minulla ei olisi elämässä juuri mitään, jos en ap:n sanoin tyytyisi "ihan kivaan". Työni ei ole rokkitähden hommaa, autoni ei ole Ferrari, kämppäni ei ole valtava penthouse Ullanlinnassa... eikä elämänkumppanikaan ole Rihanna. Kaikki ihan kivoja kuitenkin, ja olen oikein tyytyväinen.
Mutta olisinko tyytyväinen, jos olisin jäänyt odottamaan vain parasta? Ja jäänyt ilman kokonaan.
Kyse ei ole siitä että odotettaisiin parasta vaan sopivinta. Jos esimerkiksi minun tarpeisiini parhaiten sopiva auto on Toyota Corolla pienellä koneella koska en tahdo maksaa ajamisesta tolkuttomasti minun ei kannata ottaa Dodge Ramia vaikka ilmaiseksi saisin. Koska se ei vastaisi tarpeitani lainkaan.
Parisuhteessa on kyse samasta. Ei kyse ole siitä että kaikki naiset haluaisi jonkin tietynlaisen miehen, ties minä prinssi Rohkean tai alfan. Vaan jokaisella on se oma arvomaailma ja elämäntapa ja nainen haluaa miehen jonka kanssa nämä asiat kohtaa. Ei esim. erähenkisen naisen kannata tyytyä mieheen joka ei nokkaansa ulos pistä. Ei sellaisesta tule hyvää suhdetta, ei niin millään.
Puhumattakaan siitä että ihan jokainen ihminen, myös miehet, ansaitsee olla kumppanilleen paljon enemmän kuin "ihan kiva" tai "tarpeeksi hyvä". Jokainen ihminen ansaitsee olla kumppanilleen se "paras mulle", kuten laulussa sanotaan. Ei täydellinen eikä ihmeellinen mutta juuri itselle parhaiten sopiva ja tärkein.
Jatka ap valitsemallasi tiellä. Itsekin jouduin olemaan pitkään sinkkuna mutta lopulta löytyi se mies joka on täydellinen minulle ja jolle minä olen täydellinen. Kumpikaan meistä ei välttämättä olisi täydellinen kenellekään muulle, mutta toisillemme olemme.
Tätä monet ihmiset eivät tunnu käsittävän: että kyse ei ole mistään universaalin parhaan etsimisestä vaan siitä mikä sopii parhaiten itselle. Ja se on jokaiselle ihmiselle erilainen se vastakappale. Jos ihmiset "tyytyy" siihen "ihan kivaan", riistetään parhaassa tapauksessa neljältä ihmiseltä mahdollisuus onneen: itseltä, siltä johon on tyydytty ja sekä itsen että toisen "vastakappaleilta".
Hienosti kirjoitettu. Nyt jäi enää mysteeriksi se, miksi lyhyet tavisrumilukset ovat miltei aina yksin, kun taas pitkät komistukset ja muut menestyjät juoksevat treffeiltä ja suhteesta toiseen. Ikään kuin ei olisi mitään universaaleja kriteerejä, joita pidetään yleisesti haluttavana (ja siten sen parhaan sopivuuden kriteerinä).
Jos juoksee treffeiltä tai suhteesta toiseen, ei ole tavannut sitä oikeaa.
Prinsessaharhan muoto on sekin, että uskotaan tosirakkauden olevan sokeaa. 15 vuotta on syljettu ei perinteisen miehekkäitä miehiä päin, kunnes yhtenä kauniina päivänä 165-senttinen ressukka (joku muu kuin Uniikki) vie jalat alta.
Ei vie.
Prinsessaharha mainittu! Pistäs nyt tulemaan ne loputkin kliseet, hoidetaan tää alta pois.
Voi olla lukematta sen sanan, jos häiritsee. Sisältöähän se ei falsifioi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En teistä tiedä, mutta minulla ei olisi elämässä juuri mitään, jos en ap:n sanoin tyytyisi "ihan kivaan". Työni ei ole rokkitähden hommaa, autoni ei ole Ferrari, kämppäni ei ole valtava penthouse Ullanlinnassa... eikä elämänkumppanikaan ole Rihanna. Kaikki ihan kivoja kuitenkin, ja olen oikein tyytyväinen.
Mutta olisinko tyytyväinen, jos olisin jäänyt odottamaan vain parasta? Ja jäänyt ilman kokonaan.
Tässä kai se miesten ja naisten ero kilpistyy: miehet ajattelevat, että unelmaelämänkumppani olisi joku todella kaunis ja kuuma nainen, ja siksi heistä on luonnollista "tyytyä vähempään". Naiset eivät unelmoi lentäjäkirurgista (paitsi palstamiesten kuvitelmissa) vaan rakastumisesta, kemioiden kohtaamisesta, siitä että mies vie jalat alta - ja siihen todellakin riittää ihan tavallinen mies, joka kolahtaa. Eivätkä ymmärrä, miksi pitäisi ryhtyä parisuhteeseen mistään muusta syystä kuin sellaisesta ihastumisesta, joka kypsyy rakastumiseksi ja rakastamiseksi.
Ja tuo siis pätee myös itseeni. Minulta vei vuosien sinkkuuden jälkeen jalat alta ihan tavallinen suomalainen pienyrittäjämies. Ei ole lentäjä eikä kirurgi eikä tanssi Hunkseissa, iskämaha löytyy ja hiusrajakin on vetäytynyt. Jos olisin vuosien varrella tyytynyt johonkin toiseen, niin en olisi koskaan saanut kokea tätä rakkaussuhdetta.
Yrittäjämies on kunnianhimoinen, itsevarma ja luo oman näköisen elämän, eli löysit tosiaan sen kauniin naisen vastineen miehestä. Tietynlaiset naiset pitävät yrittäjämiestä varmaan kuumempana kuin hieman lammasmaisempaa kirurgia tai lentäjää.
Teille on kyllä noita huippumiehiä tarjolla, mutta miehille ei ole paljonkaan huippunaisia (fiksuja, optimistisia, kauniita ja nuoria), eli on vähän pakko tyytyä, jos edes jotain haluaa. Kyllä naisilla on vaan paljon paremmat markkinat, etenkin Suomessa. Tämän maan naisia kun leimaa vahvasti negatiivisuus ja ylipaino.
Anteeksi, mutta nyt repesin :-D Miehestä tekee huipun se, että hän pienyrittäjä? Oletan, että minä naisena en mielestäsi ollut kunnianhimoinen, itsevarma oman elämän luoja silloin, kun oman pienyritykseni perustin?
Mutta hei, tuossahan on loistava uutinen kaikille naisettomille miehille: perustakaa oma yritys, niin teistä tulee huippumiehiä!
Tästä tulikin miesten itkuketju. Eikö ne osaa edes omaa ketjua perustaa, pitää naisten tämäkin tehdä ja taas itketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En teistä tiedä, mutta minulla ei olisi elämässä juuri mitään, jos en ap:n sanoin tyytyisi "ihan kivaan". Työni ei ole rokkitähden hommaa, autoni ei ole Ferrari, kämppäni ei ole valtava penthouse Ullanlinnassa... eikä elämänkumppanikaan ole Rihanna. Kaikki ihan kivoja kuitenkin, ja olen oikein tyytyväinen.
Mutta olisinko tyytyväinen, jos olisin jäänyt odottamaan vain parasta? Ja jäänyt ilman kokonaan.
Kyse ei ole siitä että odotettaisiin parasta vaan sopivinta. Jos esimerkiksi minun tarpeisiini parhaiten sopiva auto on Toyota Corolla pienellä koneella koska en tahdo maksaa ajamisesta tolkuttomasti minun ei kannata ottaa Dodge Ramia vaikka ilmaiseksi saisin. Koska se ei vastaisi tarpeitani lainkaan.
Parisuhteessa on kyse samasta. Ei kyse ole siitä että kaikki naiset haluaisi jonkin tietynlaisen miehen, ties minä prinssi Rohkean tai alfan. Vaan jokaisella on se oma arvomaailma ja elämäntapa ja nainen haluaa miehen jonka kanssa nämä asiat kohtaa. Ei esim. erähenkisen naisen kannata tyytyä mieheen joka ei nokkaansa ulos pistä. Ei sellaisesta tule hyvää suhdetta, ei niin millään.
Puhumattakaan siitä että ihan jokainen ihminen, myös miehet, ansaitsee olla kumppanilleen paljon enemmän kuin "ihan kiva" tai "tarpeeksi hyvä". Jokainen ihminen ansaitsee olla kumppanilleen se "paras mulle", kuten laulussa sanotaan. Ei täydellinen eikä ihmeellinen mutta juuri itselle parhaiten sopiva ja tärkein.
Jatka ap valitsemallasi tiellä. Itsekin jouduin olemaan pitkään sinkkuna mutta lopulta löytyi se mies joka on täydellinen minulle ja jolle minä olen täydellinen. Kumpikaan meistä ei välttämättä olisi täydellinen kenellekään muulle, mutta toisillemme olemme.
Tätä monet ihmiset eivät tunnu käsittävän: että kyse ei ole mistään universaalin parhaan etsimisestä vaan siitä mikä sopii parhaiten itselle. Ja se on jokaiselle ihmiselle erilainen se vastakappale. Jos ihmiset "tyytyy" siihen "ihan kivaan", riistetään parhaassa tapauksessa neljältä ihmiseltä mahdollisuus onneen: itseltä, siltä johon on tyydytty ja sekä itsen että toisen "vastakappaleilta".
Hienosti kirjoitettu. Nyt jäi enää mysteeriksi se, miksi lyhyet tavisrumilukset ovat miltei aina yksin, kun taas pitkät komistukset ja muut menestyjät juoksevat treffeiltä ja suhteesta toiseen. Ikään kuin ei olisi mitään universaaleja kriteerejä, joita pidetään yleisesti haluttavana (ja siten sen parhaan sopivuuden kriteerinä).
Jos juoksee treffeiltä tai suhteesta toiseen, ei ole tavannut sitä oikeaa.
Prinsessaharhan muoto on sekin, että uskotaan tosirakkauden olevan sokeaa. 15 vuotta on syljettu ei perinteisen miehekkäitä miehiä päin, kunnes yhtenä kauniina päivänä 165-senttinen ressukka (joku muu kuin Uniikki) vie jalat alta.
Ei vie.
No tuota. Jos et ole huomannut, niin ihmiset muuttuvat iän myötä. Asiat, jotka ovat 15-vuotiaan teinin mielestä tärkeitä tai noloja, ovatkin 30-vuotiaan mielestä päinvastoin. Jos sinä ajattelet lyhyestä tai eliniän kestävästä suhteesta samalla tavalla vielä 30-vuotiaana samoin kuin teininä, olet ollut hyvin kypsä ikäiseksesi tai olet edelleen keskenkasvuinen.
Palstalla on paljon keski-ikäisiä miehiä, jotka haluavat naisesta samoja asioita kuin teininä eli parikymppisen naisen kiinteää kroppaa. Se ei tarkoita sitä, että kaikki muut ajattelisivat samoin kuin he.
Itse tiedän monia alle 170 senttisiä miehiä, jotka ovat parisuhtessa. Osa on samassa suhteessa, mitä teininä, osa pariutui opiskeluvuosina ja osa löysi kumppanin päälle kolmekymppisinä. Oletko sitä mieltä, että heidän puolisonsa ovat vain tyytyneet näihin miehiin?
Kiitos, tätä olen itsekin yrittänyt selittää, mutta en ilmeisesti ole osannut. Ja merkittäviä muutoksia tapahtuu vielä nuoressa aikuisuudessakin; kaksikymppisen ajatus- ja kokemusmaailma on erilainen kuin kolmekymppisen. Ja niin kuuluukin olla. Itse tunnen kaksi sellaista pariskuntaa, joiden tiedän olleen yhdessä lukiosta saakka. Voi sellaisia pareja tuttavapiirissäni enemmänkin olla, mutta niistä joiden historian tunnen, nuo kaksi paria ovat selkeä vähemmistö. Useimmilla on ollut teinirakkautensa ja ehkä vielä muitakin nuoren aikuisuuden parisuhteita ennen kuin on löytynyt se, jonka kanssa on perustettu perhe.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai naisten on helppo odotella yksin nykyisessä feministisessä yhteiskunnassa. Vanhalla piialla ei ole enää käytännössä sosiaalista paheksuntaa, työelämässäkin voi tehdä uran ja seksiä saa milloin tahansa baarista, Tinderistä tai tanssilavalta jos tekee mieli.
Väsyttää tämä jankkaus. Ei todellakaan ole helppoa tuosta vain saada seksiä, jos on päälle nelikymppinen nainen. Näkeehän sen tästäkin ketjusta, että miehet haluavat nuoria. Toisekseen, kyllä mieskin saa seksiä, jos kelpaa. Eiköhän jokaisesta lähiöräkälästä löydy joku kuusikymppinen kapakkaruusu, joka mieluusti ottaa miehen sänkyynsä.
Kyse ei ole siitä että odotettaisiin parasta vaan sopivinta. Jos esimerkiksi minun tarpeisiini parhaiten sopiva auto on Toyota Corolla pienellä koneella koska en tahdo maksaa ajamisesta tolkuttomasti minun ei kannata ottaa Dodge Ramia vaikka ilmaiseksi saisin. Koska se ei vastaisi tarpeitani lainkaan.
Parisuhteessa on kyse samasta. Ei kyse ole siitä että kaikki naiset haluaisi jonkin tietynlaisen miehen, ties minä prinssi Rohkean tai alfan. Vaan jokaisella on se oma arvomaailma ja elämäntapa ja nainen haluaa miehen jonka kanssa nämä asiat kohtaa. Ei esim. erähenkisen naisen kannata tyytyä mieheen joka ei nokkaansa ulos pistä. Ei sellaisesta tule hyvää suhdetta, ei niin millään.
Puhumattakaan siitä että ihan jokainen ihminen, myös miehet, ansaitsee olla kumppanilleen paljon enemmän kuin "ihan kiva" tai "tarpeeksi hyvä". Jokainen ihminen ansaitsee olla kumppanilleen se "paras mulle", kuten laulussa sanotaan. Ei täydellinen eikä ihmeellinen mutta juuri itselle parhaiten sopiva ja tärkein.
Jatka ap valitsemallasi tiellä. Itsekin jouduin olemaan pitkään sinkkuna mutta lopulta löytyi se mies joka on täydellinen minulle ja jolle minä olen täydellinen. Kumpikaan meistä ei välttämättä olisi täydellinen kenellekään muulle, mutta toisillemme olemme.
Tätä monet ihmiset eivät tunnu käsittävän: että kyse ei ole mistään universaalin parhaan etsimisestä vaan siitä mikä sopii parhaiten itselle. Ja se on jokaiselle ihmiselle erilainen se vastakappale. Jos ihmiset "tyytyy" siihen "ihan kivaan", riistetään parhaassa tapauksessa neljältä ihmiseltä mahdollisuus onneen: itseltä, siltä johon on tyydytty ja sekä itsen että toisen "vastakappaleilta".