Miksi jotkut eivät mene naimisiin?

Olen kerran jo ollut aviossa ja eronnut. Taloudellinen tilanne on loistava, en ala riskeeraamaan sitä avioliitolla tai edes yhdessä asumisella. Jos tapailu ei kelpaa, seuraava onni odottaa.

Onko toi sun "toivomista" että asia johtuu siitä, että mies ei kosi. Koska muuten voisin kirjottaa samanlaisen tarinan, mutta kukaan ei ees haaveile siitä naimisiinmenosta.

Aattelin vaan että ei se sun avioliittoa mitenkään huonommaksi tee, jos muilla on eri tavoitteet ja haaveet elämässä :)

Ei ole ollut tarvetta. Emme tarvitse avioehtoa, lapsi ei ole yhteisemme. Emme asu yhdessä, ja olemme kuitenkin täysin sitoutuneita toisiimme.

Yhdessä 16 vuotta. Ehkä olemme vähän normiajattelua vastaan. Jonkun muun ongelma asiasta ei ole meille ongelma.

Siis nämä tutut naiset puhuvat usein siitä miten odottavat kosimista ja haluavat naimisiin (ja ne häät). Sen vuoksi ihmettelen. Kuten sanoin, ymmärrän tilanteen, jos molemmille naimisiinmeno on asia, jota ei haluta.

Oma lehmä ojassa toki sen verran että häihin olisi kiva päästä. 😉

Naimisiin meneminen ei tunnu millään lailla tärkeältä tai merkitykselliseltä, eikä se hyödyttäisi ainakaan minua, joten en ole miettinyt asiaa. Voisin kyllä antaa naisen suostutella minut naimisiin, jos vastineeksi saan sitten jotakin kivaa. :)

Miksi se kosinta on aina tultava mieheltä? Eikö nykyään näitä voisi sopia yhdessä? Ehkä miedpolot eivät edes ymmärrä, että nainen odottaa jotain kosintaa.

No minä olen pikkukylältä, ja olisin kyllä monestikin ollut valmis menemään naimisiin. En kai vain kelvannut niille miehille. Yksi näistä kyllä taisi mennä huomattavasti lyhyemmän yhdessäolon jälkeen naimisiin, ja oli hankkimassa lapsia jo ennen sitä, vaikka minun kanssani ei tehnyt elettäkään siihen suuntaan. En tosin itsekään ehdotellut, kun kertoi äitinsäkin neuvoneen että älä ainakaan tee lapsia sen kanssa.

Jaa en kyl tunnista. Siis tunnistan että kukaan ei halua naimisiin. Onko ne jotain maalaisnaisia sitten?

Mitä tarkoittaa "elämä valmiina" ? Ei kaikki halua sitä oma asunto, perhe, koira, räntäsateessa lapset tarhaan ja keskiluokkainen työ - elämää. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivät ihmiset voi asua yhdessä (etenkin Helsingissä, jossa asunnot ovat erittäin kalliita) ja olla parisuhteessa. 

Itse en henkilökohtaisesti taas näe oikein syitä mennä naimisiin. 

Kyseessä helsinkiläisiä, espoolaisia ja turkulaisia, eli ei meitä "junan tuomia maalaisnaisia". 😊 Ja kuten mainitsin, ymmärrän hyvin jos yhdessä ollaan päätetty että naimisiin ei mennä, eikä sitä haluta.

Ei mekään haluta asua esimerkiksi omakotitalossa, vaikka jotkut sitä palavasti haluavatkin. Eli ymmärrän kyllä, jos joku, mikä toiselle on se juttu, voi toiselle olla turhaa.

Mutta nyt näin ei ole.

Tarkoitan valmiilla elämällä työpaikkoja, yhteistä asuntoa ja omaisuutta, esimerkiksi autoa.

Meidän kaveripiiristä kellään ei ole vielä alle 30 v lapsia. Niillä mun lapsuuden "maalaisnaisilla" sen sijaan on suurimmalla osalla jo useampi 😉

Ap (muistin!)

Mietit miksi ei haluta naimisiin vaikka myönnät että se on vain naisten haave. Miehillenne se ei merkitse mitään, terve liitto tosiaan jos se perustuu vain naisen tahtoon avioitua.

En avioidu koska vaimona oleminen on noloa. Vain nainen vaihtaa nimensä ja muuttuu rouvaksi sekä vaimoksi. En haluaisi olla nolosti toisen suvun omistuksessa. Miehet eivät halua avioitua.

Varmasti syitä on monia. Oikeastaan voisi kysyä, että miksi pitäsi mennä naimisiin. - Itse olin ja olen yhä vähintäänkin hieman kriittinen kun luotiin lainsäädännöllä ns. "avoliittolaki" - Ihmiset, ei tietenkään kaikki kuvittleevat avoliiton antavan samalaisen suojan kuin avioliitto, mutta ei se nyt ihan niinkään mene.

Osalla on myös kummallisia odotuksia avioliittoa kohtaan, kuten että avioliiton myötä kaikki omaisuus olisi yhteiistä; toki fiksumpi avioliittoon menevä, jolla on (huomattavasti) enempi varallisuutta suojaakin osan varallisuudestaan avioehdolla. Kun taas osa kokee jo pelkän avioehdon mainitsemisen henkilökohtaisena loukkauksena, joka on minusta kumallista. -

Toisaalta avioliittoon menoa saatetaan lykätä ehkä ihan vain siksi, että moni kokee sen jotenkin, voiko sanoa lopullisena. Vaikka nykyisin on tiedossa, että myös hyvin moni pari myöhemmin myös eroaa, niin harva miettii eroa lupautuessaan avioliittoon.   

Ollaan oltu pian 30 vuotta yhdessä ja alusta asti päätettiin ettei mennä naimisiin. Kummallekin häät oli kauhistus eikä naimisiin meno muutenkaan ollut tärkeää. Tuli lapsia (heillä minun sukunimeni), auto, talo - nämä perusjutut. Äitini kuoli ja silloin ensimmäisen kerran mietittiin perintöasioita. Menimme kakskytvuotispäivänä naimisiin maistraatissa ihan lasten takia. Koko perhe sai saman sukunimen ( Mieheni otti minun sukunimeni ) ja kun meistä aika jättää perinnön jako on yksinkertaisempaa kuin testamentin tekeminen. Edelleen inhoan jos minua rouvitellaan!

Tuntuu jotenkin keskluokkaisen ja -määräisen elämäntavan kotkotuksilta. En halua lapsia tai yhteistä asuntolainaa, joten miksi menisin naimisiin?

En myönnä (?) mitään, meidän kaveripiirissä asia vain nyt sattuu menemään näin. Vai käytitköhän nyt väärää ilmausta?

Ja itse en vaihtanut sukunimeä, vaikka vaimo olenkin. Ei ole mitenkään pakollista ottaa puolison nimeä. 😊

- ap

Ensimmäisenä tulee mieleen näiden naisten mahdollinen prinsessasyndrooma. Halutaan naimisiin ja jäädään odottamaan, josko mies tällä vuosisadalla ymmärtäisi kosia. Jos ei ymmärrä, ei mennä naimisiinkaan.  Naimisiinmeno ei kuitenkaan edellytä kosintaa. Jos nainen kuitenkin on kovin vanhanaikainen, niin nainenhan voi kosia karkauspäivänä. Saapahan ainakin hamekankaan, jos mies ei suostu. 

Itse en ollut naimisiin menevaa sorttia, en sita suunnitellut enka siita haveillut. 7 vuoden jalkeen mies kuitenkin kosi ja naimisiin mentiin. Ihan hyva paatos ja oltiin onnellisia muutama vuosi. Nyt ollaan erottu ja omaisuus meni puoliksi. 

Joskus 50-luvulla avioliitto oli varmaan vielä iso juttu. Nykyään se on lähinnä Kulissi, jota pidetään yllä sukulaisille ja ystäville. Miten muka "täydellistä" elämä on avioliittoineen ja IKEA-kalusteineen  . Kaiken lisäksi 50% avioliitoista päätty eroon. Tv:ssäkin avioliitosta on tullut vitsi; naimisiin mennään täysin tuntemattoman ihmisen kanssa.  On paljon helpompi erotakin, kun ei ole papin edessä käytä sanomassa tahdon. Ei kiitos avioliitolle! 

Miksi ne naiset eivät kosi miehiään? Ehkä miehet ei kosi kun eivät halua alkaa järjestelemään mitään hääjuhlia. En haluaisi itsekään, vaikka olenkin nainen. Ehkä eivät näe syytä naimisiinmenolle muutenkaan? Ei ole tarpeeksi isoa syytä, kuten yhteistä lasta? Se ei ole nykyaikaa? Ehkä joku haluaa pitää takaporttia auki, eikä halua lopulliselta tuntuvaa asiaa. Syitä on monia.