Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut eivät mene naimisiin?
18.07.2017 |
Olemme hieman alle kolmekymppisiä. Itse menin mieheni kanssa naimisiin 24 vuotiaana, eli nuorena. Olen pikkukylältä ja siellä nuorena naimisiin meneminen on tavallista. Vaikka asummekin nykyään Helsingissä, niin ehkä se oli joku jäänne sieltä lapsuudesta. :D
Joka tapauksessa, tunnemme monia meidän ikäisiä (n. 30 v) pariskuntia, jotka ovat olleet yhdessä 3-5 vuotta, asuvat yhdessä, on yhteistä omaisuutta... ja joissa naiset haaveilevat naimisiinmenosta ja lapsista. Silti naimisiin ei mennä, kun se "mies ei vaan kosi".
Mikä tässä on taustalla? Mitä siinä mietitään? Sen ymmärrän, jos molemmille naimisiinmeno on ihan no-no ja vastustetaan sitä, mutta jos toinen haluaa, elämä valmiina... niin miksi silti usein ei mennä?
Vai onko mun taustalla sitten vaan niin vaikea nähdä tätä kuviota ja ihmettelen hölmöjä? 🤔
Kommentit (32)
EIKIITOS kirjoitti:
Joskus 50-luvulla avioliitto oli varmaan vielä iso juttu. Nykyään se on lähinnä Kulissi, jota pidetään yllä sukulaisille ja ystäville. Miten muka "täydellistä" elämä on avioliittoineen ja IKEA-kalusteineen . Kaiken lisäksi 50% avioliitoista päätty eroon. Tv:ssäkin avioliitosta on tullut vitsi; naimisiin mennään täysin tuntemattoman ihmisen kanssa. On paljon helpompi erotakin, kun ei ole papin edessä käytä sanomassa tahdon. Ei kiitos avioliitolle!
Kuinka monta prosenttia avoliitoista päätyy eroon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kerran jo ollut aviossa ja eronnut. Taloudellinen tilanne on loistava, en ala riskeeraamaan sitä avioliitolla tai edes yhdessä asumisella. Jos tapailu ei kelpaa, seuraava onni odottaa.
Niin. Ehkä se tosiaan johtuu tuosta että nykypäivän nainen on usein taloudellisesti paremmassa tilanteessa kuin mies, eikä nainen siksi ole valmis naimisiin taloudellisten seikkojen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
EIKIITOS kirjoitti:
Joskus 50-luvulla avioliitto oli varmaan vielä iso juttu. Nykyään se on lähinnä Kulissi, jota pidetään yllä sukulaisille ja ystäville. Miten muka "täydellistä" elämä on avioliittoineen ja IKEA-kalusteineen . Kaiken lisäksi 50% avioliitoista päätty eroon. Tv:ssäkin avioliitosta on tullut vitsi; naimisiin mennään täysin tuntemattoman ihmisen kanssa. On paljon helpompi erotakin, kun ei ole papin edessä käytä sanomassa tahdon. Ei kiitos avioliitolle!
Kuinka monta prosenttia avoliitoista päätyy eroon?
Kaikki suhteet päätyy eroon. Viimeistään kuolema erottaa.
EIKIITOS kirjoitti:
Joskus 50-luvulla avioliitto oli varmaan vielä iso juttu. Nykyään se on lähinnä Kulissi, jota pidetään yllä sukulaisille ja ystäville. Miten muka "täydellistä" elämä on avioliittoineen ja IKEA-kalusteineen . Kaiken lisäksi 50% avioliitoista päätty eroon. Tv:ssäkin avioliitosta on tullut vitsi; naimisiin mennään täysin tuntemattoman ihmisen kanssa. On paljon helpompi erotakin, kun ei ole papin edessä käytä sanomassa tahdon. Ei kiitos avioliitolle!
Avioliitto on lähihnnä juridinen sopimus jossa turvataan puolison taloudellista tilannetta siltä varalta että suhde loppuu ja kaikki suhteethan loppuu ennemin tai myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
En myönnä (?) mitään, meidän kaveripiirissä asia vain nyt sattuu menemään näin. Vai käytitköhän nyt väärää ilmausta?
Ja itse en vaihtanut sukunimeä, vaikka vaimo olenkin. Ei ole mitenkään pakollista ottaa puolison nimeä. 😊
- ap
Miksi sä et kysy niiltä kavereilta miksi ne ei vät mene?
Me ei mennä koska mies ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmahan naimisiinmenossa on se, että monesti se on yksin naisen oma unelma. Ja erityisesti ne hääjuhlat. Kaverinaisten hääjuhlista toitotetaan, ollaan kaasoja, into pinkeenä ollaan, että päästään osallistumaan. Näistä tulee väistämättä mieleen se, että nainen haluaa vain sen avioituneen statuksen ja ne kalliit värikoodatut (edellistä lainatakseni) häät. Ei sillä miehellä niin väliä. Mies on vain väline noiden asioiden saavuttamiseksi.
Mikään ei kuitenkaan suuresti muutu miehen ja naisen suhteessa, vaikka naimisiin mentäisiinkin. Siitä miehestä ei tule mitään satuprinssiä eikä naisesta satuprinsessaa. Päin vastoin, miesten mielissä elää sitkeästi ajatus, että sillä sekunnilla, kun nainen pääsee naimisiin, lopettaa hän yrittämisen, suhteeseen panostamisen ja lihoaa vähintään 10 kiloa.
Naimisiinmeno vaikuttaa siis miehen näkökulmasta kaikin puolin paskalta diililtä: rahaa palaa paljon, hössötystä ja häästressiä joutuu kestämään pahimmillaan vuoden etukäteen, joutuu mahdollisesti kuuntelemaan haukkuja, kun itse ei ole niin innostunut miettimään lautasliinojen viikkaustapoja, ja kaiken huipuksi omasta satuprinsessasta kuoriutuu häiden jälkeen ihan ehta sammakko.
EIKIITOS, kunnon yleistämistä. 😊 Osa meistä haluaa naimisiin, yhteisen, omannäköisen elämän. Ja sitoutua tällä vanhanaikaisella tavalla, joka on käytössä meillä täällä Euroopassa. Eikä tarvita Ikea-kalusteita. 😉 Avioliitto ei ole mikään vankila, vaikka moni tuntuu niin ajattelevankin.
Ja en kehtaa kysyä. Tuntuu että se voisi loukata, jos aihe on herkkä, tai olla tungettelevaa.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitan valmiilla elämällä työpaikkoja, yhteistä asuntoa ja omaisuutta, esimerkiksi autoa.
Meidän kaveripiiristä kellään ei ole vielä alle 30 v lapsia. Niillä mun lapsuuden "maalaisnaisilla" sen sijaan on suurimmalla osalla jo useampi 😉
Ap (muistin!)
Ehkä maalla ei ole muutakaan tekemistä? Täällä palstallakin kysellään koko ajan että mitä te lapsettomat teette iltaisin, ettekö tylsisty.
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan naimisiinmenossa on se, että monesti se on yksin naisen oma unelma. Ja erityisesti ne hääjuhlat. Kaverinaisten hääjuhlista toitotetaan, ollaan kaasoja, into pinkeenä ollaan, että päästään osallistumaan. Näistä tulee väistämättä mieleen se, että nainen haluaa vain sen avioituneen statuksen ja ne kalliit värikoodatut (edellistä lainatakseni) häät. Ei sillä miehellä niin väliä. Mies on vain väline noiden asioiden saavuttamiseksi.
Mikään ei kuitenkaan suuresti muutu miehen ja naisen suhteessa, vaikka naimisiin mentäisiinkin. Siitä miehestä ei tule mitään satuprinssiä eikä naisesta satuprinsessaa. Päin vastoin, miesten mielissä elää sitkeästi ajatus, että sillä sekunnilla, kun nainen pääsee naimisiin, lopettaa hän yrittämisen, suhteeseen panostamisen ja lihoaa vähintään 10 kiloa.
Naimisiinmeno vaikuttaa siis miehen näkökulmasta kaikin puolin paskalta diililtä: rahaa palaa paljon, hössötystä ja häästressiä joutuu kestämään pahimmillaan vuoden etukäteen, joutuu mahdollisesti kuuntelemaan haukkuja, kun itse ei ole niin innostunut miettimään lautasliinojen viikkaustapoja, ja kaiken huipuksi omasta satuprinsessasta kuoriutuu häiden jälkeen ihan ehta sammakko.
Jopa liikut hienoissa piireissä:D Mä oon sitä mieltä että toi on vaan katkeroituneen mamman puhehölinää.
Oikeassa elämässähän (tai ainakin mun kaveripiirissä) molemmat haluavat naimisiin ja pitää hauskat kemit ystäville, niin mies kuin nainenkin ovat riemastuneet polttareistaan ja häissä on kaikilla ollut hauskaa.
Ihan normaaleja pariskuntia ollaan vieläkin, kaikki onnellisia ja tässä vaiheessa ainakin vielä ihan normaalipainoinen kun avioliittoa on takana 6 vuotta:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitan valmiilla elämällä työpaikkoja, yhteistä asuntoa ja omaisuutta, esimerkiksi autoa.
Meidän kaveripiiristä kellään ei ole vielä alle 30 v lapsia. Niillä mun lapsuuden "maalaisnaisilla" sen sijaan on suurimmalla osalla jo useampi 😉
Ap (muistin!)
Ehkä maalla ei ole muutakaan tekemistä? Täällä palstallakin kysellään koko ajan että mitä te lapsettomat teette iltaisin, ettekö tylsisty.
En muista koskaan lukeneeni tuollaista keskustelua.
En halua naimisiin, ettei ole riskiä omaisuuteni hallitsemattomasta valumisesta miehelleni. En myöskään koe löytäneeni elämääni sitä oikeaa, vaikka ihan mukavan miehen löysinkin.
Ihailen niitä kaikessa hiljaisuudessa maistraatissa tai ulkomailla avioituvia. Heille povaan onnea. Isot prinsessahäät värikoodeineen taas tuo mieleen, että mies ei tasan varmasti ole suunnitellut yhtään mitään niistä juhlista. Prinsessasyndroomainen sai satupäivänsä, sääli ukkoa. Ero tilauksessa...