Mikä oli suurin järkytys lapsiperhearjessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Öö... ei me äidit mitenkään häntä kyseenalaisteta. Meitä vain säälittää. Rassu ei todellakaan tajua, millaista on olla jonkun ihmisen äiti."

Siis voi vittu nyt :D Että oikein säääälittää?

Olin nelikymppiseksi vela ja luulin, että elämäni on hyvin täyttä ja ei ainakaan paranisi lapsen myötä. Sain kuitenkin lapsen rakastamani miehen kanssa ja kyllä muakin säälittää se minunkin entinen minäni. Little did she know 😅

No se on sinulle hyvä. Mutta esimerkiksi minä, _EN HALUA_ edes tietää millaista se elämä lapsen kanssa on. Ymmärrätkö? En jää mistään paitsi, minulle riittää tämä. Mutta tätä ei pysty ymmärtämään kuin toinen vela, ei äiti.

Selittäsitkö tyhmälle, miksi tulet lapsiperhekeskusteluun HUUTAMAAN että et halua lapsia? Ei meitä kiinnosta, saat vapaasti olla vela. Saat elää juuri kuten haluat. Mutta se minua kiinnostaa, miksi sinä kuitenkin tulet juuri lapsiperheille osoitettun ketjuun kertomaan omaa elämänvalintaasi?

Jatkuva väsymys, rutiinien orjuus ja se, että lapset kirjaimellisesti tuhoavat huonekalut ja asunnon.

Lapsiperhearki ei sinänsä yllättänyt, mutta kun esikoinen täytti vuoden, yllätin itseni tajuamalla, että mua ärsyttävät toisten ihmisten lapset ihan älyttömästi.

Olin ennen raskaaksi tulemista tehnyt töitä 2-12-vuotiaiden muksujen kanssa ja aina ajattelin, että lapsethan on kivoja, vaikka heidän vanhempiaan voisi ojentaa tavalla jos toisella. Nyt tuntuu, että jokaisen karkkia mankuvan roskaavan kiroilevan kirkuvan lapsen kanssa palaa käpy. Sitä yrittää kasvattaa omista lapsistaan täysipäisiä ihmisiä, mutta toiset lapset sabotoivat esimerkillään kaiken.

Ei hitto ku voi ärsyttää joidenkin idiootti pätemisviestit.. Siis ihan oikeasti? Joku kirjoittaa väsymyksestä, jollakin tulee kilometrin mittainen vastaus kuinka helppoa hänellä ollut eikä voi ymmärtää vanhempia jotka valittaa kuinka on rankkaa ja vähän väsyttää.. Valitettavaa on se että jokainen lapsi on yksilö, jokainen vanhempi on yksilö. Jos sinulla on näin, se ei tarkoita että kaikilla muillakin on. Minulla itsellä oli tiedossa se että väsymys tulee olemaan arkea, yllätys ei sinänsä mutta se miten tuplaten se tuli minulle niin en sitä olisi voinut koskaan kuvitella.

En käsitä kirjoittaako näitä aikuiset vai nuoret trollatakseen? Jos ensimmäinen niin hohhoijjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelin, että meillä olisi paremmat tukiverkot. Toisin kävi. Esikoinen kohta kuusivuotias ja meillä tänä aikana ollut kaksi lapsivapaata yötä. Parisuhde alkaa aikalailla kuivumaan kasaan. Eli se järkytti, kun tajusin, että me ei oikeasti ikinä päästä minnekään enää kahdestaan :(

Etsikää pientä taskurahaa etsiviä pienituloisia/työttömiä ihmisiä lastenhoitoalalta ja valitkaa heistä pari lupaavinta pienimuotoiseen haastatteluun. Itse työttömänä lastenhoitajana turhauttaa tällaiset viestit, kun rahanpuutteessa ihan pienikin lisätienesti olisi suuri apu. 

Etsikää vaikka opiskelija lähialueeltanne, joka tulisi kerran-pari viikossa koko illaksi muutamalla kympillä ja ruokapalkalla!

Siis nimen omaan juuri niin, että lapsenhoitaja saa oikeasti jotain korvausta, moni opiskelija/teini on joutunut hyväksikäytetyksi 😩

T. puolesta(ja sivusta)puhuja

Tylsyys. Pienten lasten hoito kotona on yllättävän pitkäveteistä hommaa. Tosin tein tätä ennen someaikaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää yksinäisyys. Tosiaan kukaan ei pyydä kotiäitiä kaljalle. Jos joskus haluaisin lähteä muutamalle, en saa ketään mukaani. Kaikki muutkin ovat perheellistyneet tai sitten lapsettomilla on niin paljon kiireitä. Eihän tämä kaikille perheellisille tapahdu, mutta mulle kävi. Mulla on aina ollut paljon kavereita ja menevä elämä. Nykyään mulla on mun perhe ja that's it. Perhe tietysti on tärkein ja rakas jne, mutta kyllä mä ikävöin mun ystäviä.

On kyllä surullista tuollainen, ja outoa että jos ennen on ollut paljon kavereita ja nyt ne on johonkin kaikonneet, oliko kuitenkaan sitten niin hyviä kavereita, vai oliko vaan sellaisia "biletyskavereita"? Ei nyt luulisi lapsettomien olevan niin kiireisiä, ja taas luulisi että ne lapsellisetkin joskus itsekin haluaisi lähteä tuulettumaan. Ehkä on niin että jos kaikki ovat parisuhteessa niin ei se biletys ja kaljan litkiminen ole enää se juttu, varsinkin kun ikääkin tulee niin ei jaksa katsoa nuorten riekkumista.

Olisko aika etsiä uusia ystäviä jotka olisi samanhenkisiä? Jos sulla ennen oli paljon ystäviä niin varmaan osaat etsiä ystäviä ja ystävystyä ihmisten kanssa. Meidän kaupungissa on hyvin vireä mammat faceryhmä, ja siellä kun joku huutelee että lähteekö joku parille, niin yleensä joku ilmoittautuu, ja sieltä saa jopa lapsille vahdin.

Kannattaa etsiä uusia kamuja. Ot mutta kyllä me vanhat kävytkin pidetään hauskaa eikä aina nyhjätä puolison tai perheen kanssa 24/7 :)  Olen siis hiukan vajaa viiskymppinen :)   (hehheh)

Jos oma tuttavapiiri koostuu sellaisista äiti-ihmisistä että jotka eivät ikinä käy missään, etsi muualta seuraa, vaikka ihan netistä ellei luonnollisesti löydy.

Suosittelen!

Se, miten helposti ja nopeasti annoin anteeksi äidilleni kaiken.

Eniten yllätti miten positiivisesti lapsi vaikutti talouteen. Verotuksessa lapsesta sai vähennystä ja lapsilisäkin ihan jees kun vanhemman vaatteet ja tavarat voi antaa nuoremmalle (3,5 ja 7 v pojat). Ei tämä mikään kultakaivos ole, mutta toimeen tullaan, olen kotiäiti. Ilta tähteä tekisi mieli, tyttö ehkä?

Suurin järkytys oli se, ettei mies osallistunut lainkaan lapsen eikä myöskään kodin hoitoon. Meni lähes kaksi vuotta tajuta, että seuraavan kerran saan nukkua niin pitkään kun nukuttaa vasta eron jälkeen. Ero oli väistämätön, koska rättiväsyneenä sain kuulla, miten jaan p..lua muka naapurissa, kun ei kotona irtoo.

Vierailija kirjoitti:

Eniten yllätti miten positiivisesti lapsi vaikutti talouteen. Verotuksessa lapsesta sai vähennystä ja lapsilisäkin ihan jees kun vanhemman vaatteet ja tavarat voi antaa nuoremmalle (3,5 ja 7 v pojat). Ei tämä mikään kultakaivos ole, mutta toimeen tullaan, olen kotiäiti. Ilta tähteä tekisi mieli, tyttö ehkä?

Todennäköisyys saada eri sukupuolta oleva lapsi laskee jo, jos toinen lapsi on samaa sukupuolta kuin ensimmäinen.

Vierailija kirjoitti:

Mun mummuni, 8 lapsen äiti, totesi mulle ettei olisi tullut ainuttakaan jos ehkäisy olisi ollut tuolloin saatavilla. Olen myös sillä kannalla, että jos ihmiset todella tietäisivät etukäteen mihin ovat päänsä laittamassa, syntyvien lasten määrä romahtaisi.

No kyllä varmasti romahtaa tulevaisuudessa syntyvien lapsien määrä entisestään, kun vielä lapsettomat lukevat tämänkaltaisia ketjuja. Varmasti tällaiset ketjut ovat osasyy lasten syntyvyyden romahtamiseen.

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla se, miten vähän kannustettiin äitejä työntekoon. Toisaalta taas kaikki perhe-edut poistettiin eli mahdoton yhtälö. Nykyperheet elävät todellisessa onnelassa siihen verrattuna. Senkun piereskelet kotona.

Niin mitä? Mulla on esikoinen syntynyt 1994 ja nuorimmat 2009, aikalailla samat tuet, ihan eurolleen, vaikka suurin osa asioista on paljon kalliimpaa kuin silloin 90-luvulla. Miten nykyään on onnela? Ja miten ei kannustettu töihin? Silloin 90-luvulla tuli iso lama ja töitä ei vaan ollut, eipä ollut mihin kannustaa, eikä monille ole tänäpäivänäkään sen paremmin, itse olin 5,5 vuotta kaksosten kanssa kotona ennenkuin kävi munkki ja pääsin töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Öö... ei me äidit mitenkään häntä kyseenalaisteta. Meitä vain säälittää. Rassu ei todellakaan tajua, millaista on olla jonkun ihmisen äiti."

Siis voi vittu nyt :D Että oikein säääälittää?

Olin nelikymppiseksi vela ja luulin, että elämäni on hyvin täyttä ja ei ainakaan paranisi lapsen myötä. Sain kuitenkin lapsen rakastamani miehen kanssa ja kyllä muakin säälittää se minunkin entinen minäni. Little did she know 😅

No se on sinulle hyvä. Mutta esimerkiksi minä, _EN HALUA_ edes tietää millaista se elämä lapsen kanssa on. Ymmärrätkö? En jää mistään paitsi, minulle riittää tämä. Mutta tätä ei pysty ymmärtämään kuin toinen vela, ei äiti.

Selittäsitkö tyhmälle, miksi tulet lapsiperhekeskusteluun HUUTAMAAN että et halua lapsia? Ei meitä kiinnosta, saat vapaasti olla vela. Saat elää juuri kuten haluat. Mutta se minua kiinnostaa, miksi sinä kuitenkin tulet juuri lapsiperheille osoitettun ketjuun kertomaan omaa elämänvalintaasi?

Samaa ihmettelen. Eikö herranjumala velalla ole mitään muuta tekemistä kun tulla tänne keskusteluun missä äidit keskustelee elämästään, vänkäämään että kun minä en halua lapsia, miksi ette anna mun olla rauhassa ilman lapsia...

Se on muuallakin mediassa nyt muotia että pitää uhriutua että miten sitä nyt painostetaan lapsia tekemään ja kukaan ei ymmärrä mua kun en halua lapsia. Minua ei ainakaan kiinnosta pätkääkään, enkä tunne ketään jota kiinnostaisi tekeekö joku toinen lapsia vai ei. 

Antakaa velat meidän äitien olla rauhassa lastemme kanssa.

Ompa suloista lukea tätä kaikkea vuosien kulttua ja huomata kuinka muisti tekee tepposia:-) mitään huonoa ei enää muista 3 lapsen ensiajoista' hassuja juttuja muistaa ja kivoja. En vaihtaisi koettua pois, vaikka olin väsynyt, vaikka yhdellä oli koliikki ja huolta kannoin pitkään milloin mistäkin. Ja niitä vapaita vuosia olen saanut elää kohta 10, tehdä puolison kanssa mitä lystää. Tosin puoliso vaihtui ja oli syytäkin vaihtua. Elämä on ykeensä kuitenkin aika pitkä joten kyllä siihen mahtuu sinkkuutta, perhe-elämän vuosia, parisuhdeaikaa ja uraakin. En oikein ymmärrä miksi siis taistellaan mustavalkoisesti lapsia/ei lapsia tyylillä, ajateltaisiin ennemmin, että elämässä voi olla eri vaiheita.

Samaa kuin 196: yllättää miten ikävät asiat unohtuu nopeasti. Mun lapsi on kohta 2, ja oon jo unohtanut synnytyksestä n. 70%, samoin ensimmäisistä kuukausista, muistan vain pari väsymyksen hetkeä ja imetyksessä taisi olla ongelmia. Onneksi kirjoitin jotain muistiin, ei ole aivan kadonnut se tieto. Pistää kyllä miettimään, ryhtyäkö tähän uudelleen vai ei, niitä omia kokemuksia voi sitten lukea kun ei muuten muista. Olen kyllä lapsirakas ja meillä perhe-elämä sujuu nyt hyvin. Mutta pidempää ikäeroa lasten välille, väh. 3 vuotta, kannatan ja aion toteuttaa, jos edes aion.

Kaikki. Olin hoitanut lapsia paljon, mutta en olisi voinut kuvitella, kuinka uuvuttavaa voi olla viettää aikaa heidän kanssaan aina. Kaikki sanovat, että omat lapset ovat eri asia, mutta paskat. Viettäkää viikko putkeen lasten kanssa ennen kuin edes haikailette omista.

En tiedä, oliko yllätys, mutta seksin harrastamisen muuttuminen täysin. Ennen lasta vaimon kanssa joskus keskellä päivää kun oli tylsää, niin päätettiin, että naidaan. Tai ihan koska vaan. Lapsen saatuamme aina pitää hissutella ja olla hiljaa, ettei hän herää ääniin jne. Minulle ei käy seksin sopiminen johonkin tiettyyn aikaan, vaan 13 vuotta ennen lasta meni sillä, että pantiin juuri silloin kun panetti. Ei tiistaina klo 21. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee moni asia yllärinä koska en tunne kavereita tai sukulaisia jotka saa lapsia. En ole siis ollut tekemisissä lapsiperheiden kanssa. En tajua, miten se on niin vaikeaa ymmärtää että joku voi elää täysin lapsiperhevapaata elämää ennen omaa lasta?

En minäkään lapsiperheitä juuri tunne, mutta olen utelias luonne, seuraan maailmaa ympärilläni ja olen etevä ottamaan asioista selvää. Kun pohdin lasten hankkimisen mahdollisuutta omalta kohdaltani, tietoa karttui ihan siinä sivussa kun asiasta lueskelin ja muiden kokemuksia kuuntelin. Siksi useimmat niistä järkytyksistä, joista vanhemmat tässä ketjussa kertovat, ovat minulle ihan tuttuja. Jos en olisi ottanut asioista selvää ja jos en tuntisi omia tarpeitani, se voisin olla minä, joka tässä ketjussa järkytyksiään purkaa. Onneksi en ole.

Sama täällä. Olen jo kohta 40, mutta totaalisen pihalla lapsiperheistä. Yhdelläkään läheisellä kaverilla ei ole lapsia ja niillä joilla on, olen tavannut (kahta) lasta ehkä yhteensä neljä kertaa ikinä. Sukulaisia ei ole. Olen kerran elämässä pidellyt vauvaa, enkä ole ylipäätään missään tekemisissä lasten tai lapsiperhe-elämän kanssa.

SILTI mikään tässä ketjussa mainittu asia ei ole sellainen, joka olisi aikaansaanut minussa "ai noinkin voi käydä?!" reaktion. Lähes kaikki itsestäänselvyyksiä jotka pätee lähes jokaisessa lapsiperheessä, ja joitakin ei kovin harvinaisia huonoja tuureja/ennakoimattomuutta.

Miten tynnyrissä pitää olla elänyt, ettei tosiaan näistä kuule esim nettikeskusteluista tai lehdistä?

Eiköhän tässä ketjussa ole kyse siitä että tietyt asiat ovat olleet vaikeampia kuin olisi odottanut, ei siitä ettei niistä asioista olisi ollut lainkaan tietoinen. Esimerkiksi klassinen yöheräily: kyllä kaikki tietää varmasti että pienen lapsen kanssa pitää heräillä öisin, mutta sitä miten se vaikuttaa juuri itseensä ei voi tietää etäkäteen ellei jostain syystä ole aiemmin joutunut selviämään minimaalisilla yöunilla. Toisekseen yöheräilyn kokemusten voi vaikuttaa myös hormonit (vaikkei sitä itse huomaisikaan) eikä niihinkään voi varautua kummemmin.

Toisekseen lapsiperhe-elämässä on varmaan satoja, ellei tuhansia eri muuttujia jotka vaikuttavat arvan tavoin siihen millaista se elämä lopulta on. Ei niitä kaikkia eri vaihtoehtoja voi ottaa täysin huomioon, eikä niihin voi täysin varautua vaikka niiden olemassaolon tiedostaisikin.

Tämä on aika radikaali vertaus, mutta teen sen silti: kaikki meistä teoriassa tietää, että oman vanhemman kuolema on edessä. Suurin osa tietää, että se hetki tulee olemaan kauhea. Et kuitenkaan tarkkaan tiedä miten oikeasti regoit kun uutinen sinulle kerrotaan, etkä tiedä miltä sen asian käsittely tuntuu, ennenkuin koet sen.

Vaikka asiat itsessään ovat ihan eri maailmasta, minusta tilanne on varsin samanlainen: et voi tietää miltä juuri tietty tilanne tuntuu juuri sinusta, juuri sillä hetkellä kuin se tapahtuu. Siksi asioista voi järkyttyä tai yllättyä, vaikka teoriassa olisikin tiennyt että "niinkin voi käydä".

Suurin osa kommentoijista on sanonut, ettei tiennyt "kuinka paljon ääntä lapsesta lähtee" tai "kuinka kiinni lapsessa on" tai "kuinka tukiverkkoja ei ole". Vähemmistössä ovat ne, jotka ovat kertoneet kuinka eivät tienneet miltä ne asiat TUNTUU. Sinun esimerkkiäsi käyttäen, yhtä typerää olisi sanoa "en tiennyt että vanhempani kuolevat joskus". Jos tarkoittaa jonkin tapahtuman aiheuttamaa TUNNETTA, niin kertokoon sitten niin. Turha syyttää lukijaa että viesti ei mene perille, jos puhuu aidanseipäästä eikä aidasta.

Lisäksi, on kyllä mielestäni vallan erikoista, jos oletettavasti aikuisikäiset ihmiset eivät koskaan ole valvoneet tai olleet melussa. Jos on valvonut yhden yön ja se on olo seuraavana päivänä on helvetillinen, niin ihan varmasti tietää että kahden yön valvomisesta olo on vielä kauheampi. Ei siis pitäisi tulla yllätyksenä, että viimeistään sen kahden yön jälkeen lähes kuka tahansa alkaa olla toimintakyvytön. Eikä se, että vauvat valvoittaa. Eikä se, että se vauvanKIN aiheuttama valvominen tuntuu yhtä kamalalta kuin muu valvominen.

Tai metelin suhteen - jokainen on kulkenut tietyömään ohi, asunut metelöijän naapurissa, käynyt prismassa samaan aikaan lapsiperheiden kanssa... joten pitäisi kyllä olla tiedossa, miltä se meteli kuulostaa ja mitä tuntemuksia aikaansaa. Vai väittääkö nämä ihmiset että eivät ole koskaan valvoneet, eivätkä koskaan ole kohdanneet sielua repivää meteliä ennen lapsiaan? Että ihan uutena tulee miten valvominen on rankkaa tai meteli ärsyttää? Ihan kuin nämä olisivat eläneet jossain pumpulilla vuoratussa tynnyrissä...

Se, että en enää yhtäkkiä haluakaan kahta tai kolmea lasta, vaan tämä yksi riittää vallan hyvin.