Teinin kanssa etelässä, argh!

Vierailija kirjoitti:

Meillä ex-teini, joka käyttäytynyt juuri noin. Yhdelläkin ulkomaanmatkalla oli varmaan 80 % hotellihuoneessa mököttämässä. Tuli mukaan vain kun mentiin shoppailemaan. Juuri joku aika sitten hän itse totesi, että ei voi käsittää: pääsi ilmaiseksi ulkomaanmatkalle kivaan paikkaan. Miksi ihmeessä piti mököttää. Nyt hän hyppisi riemusta, jos ehtisi mukaan matkallemme, eikä todellakaan pilaisi matkaa mököttämällä. 

Aikansa kutakin. 

Ainoa neuvoni on, että pitäkään vain huoli omasta lomatunnelmastanne, älkää antako teinin pilata sitä. Mököttäköön yksin, jos niin tahtoo. Tuokaa kuitenkin esille, että teistä olisi kiva, jos hän osallistuisi, koska rakastastatte häntä ja olisi mukavaa viettää yhteistä aikaa. 

Mä en pystyis rakastaan noin tyhmää olentoa. Ihan oikein, että tyhmyyden lisäksi saisi kärsiä vanhemmista, jotka eivät rakasta. Olisit ollut fiksumpi, nuija!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa varmaan se isoin ongelma ole nukkumisjärjestelyt vaan teinin tyytymättömyys kaikkeen.

En tajua näitä "miksi pakotitte mukaan"-kommentteja. Ap sanoo selvästi, että teini halusi mukaan, että loma oli nimenomaan teinin toivomus ja että ei ole antanut yhtään vaihtoehtoista ehdotusta tekemisestä. Kunhan vain valittaa ja valittaa.

Miksi ap:n, miehen ja kahden lapsen pitäisi hyppiä yhden oikkujen mukaan, hiiviskellä omalla lomallaan ja alistua kuuntelemaan jatkuvaa valitusta, kun mitään ratkaisua ei kuitenkaan ole tiedossa? Selvästi valitus ei lopu siihen, että saisi nukkua tarpeeksi. Jos kerran saa rauhassa olla huoneessa, kun muut uimassa, niin siinähän voi jo nukkua vaikka kuinka. Rantalomilla muutekin oleskellaan aika vähän huoneissa. Jos muu perhe nousee klo 9.30 ja vetäisee aamupalaa naamaan tai tekee aamutoimia puolisen tuntia, niin ei voi olla teinille liikaa. Tunkekoon pumpulia korviin siksi ajaksi. Muutenhan sitä oleskellaan altaalla/rannalla/shoppaillaan/katsellaan nähtävyyksiä/nautitaan iltaohjelmasta jne. Teini siis saa sen huoneiston itselleen varmaan 10 tunniksi ainakin mutta sekään ei riitä, kun pitäisi olla juuri silloin 9.30 hiljaista, niin muka kaikki valitus katoaisi. Höpöhöpö!

Jotain teineistä tietävänä väitän, että kyseessä on vaihe, joka ei mene ohi sillä, että hypitään oikkujen mukaan ja lakaistaan tieltä kaikki esteet. Tosin ei tuossa auta mikään komentelukaan, teinit tuppaavat siitä vaan lisää provosoituvan. Paras keino on todeta, että emme todellakaan vastaisuudessa maksa wifin käytöstäsi tällaista summaa ja että seuraavien matkojen ajaksi jäät hoitoon mummolaan tai sukulaisille, jos meno ei muutu. Ja sitten jää pois matkoilta, jos ei osaa muuttaa asennettaan. Yksinkertaista. Ja seuraavan kerran kun mankuu jotain, on se sitten vaikka vain uutta kännykkää, niin muistutatte aina, mitä kävikään etelänmatkalla. Niin sinne haluttiin ,mutta oli liian kuuma, ruoka pahaa, liikaa aurinkoa jne. Että ei todellakaan kannata tuhlata rahaa ihmiselle, joka ei tiedä, mitä haluaa ja on kaikkeen tyytymätön.

Ehkä muutaman vuoden päästä voi kokeilla, olisiko opetus mennyt perille.

Sinulla siis ei ole itsellä teinejä? Teineys menee iän mukana ohi, olisitko itse tyytyväinen jos joku muu suunnittelisi loman puolestasi kysymättä sinulta?

Monet aikuisetkaan eivät pidä rannalla löhöilystä ja uimisesta.

Lapsen kyykyttäminen muiden tahtoon on lähinnä surullista.

Ei se teini ilkeyttään ole hankala.

Teini voi olla nimenomaan ilkeyttään hankala. Miksei muka voisi olla?

Oma siskoni oli juuri se teini, jonka pillin mukaan kaikki olisi pitänyt mennä ja pilasi monta lomaa sillä. Aikuisena on edelleen ihan mahdoton. Kuin ikuinen teini. Kun annettiin olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuosta teinistä kasvaa muita huomioimaton ylimielinen kusipää, jos nyt annetaan tehdä niin kuin itse haluaa. Sehän erehtyy kuvittelemaan, että on jollainlailla fiksua syödä sipsejä tuhannen euron reissulla ulkomailla hotellihuoneessa. Ja sitä rataa menee sitten loppuelämäkin. Se ei opi vaatimaan itseltään mitään. Kun ympärilleen katsoo, niin siltä se ihmisten elämä näyttääkin. Minunkaan mieheni joka kasvattaisi lapsiamme tuolla samalla löysällä kurilla, on just tuommoinen, ei vaadi itseltään mitään mun suuntaani esimerkiksi. Tekee vain sitä, mikä itseä sattuu huvittamaan. Ja se ei ihan riitä.

Sinua on patistettu siivoamaan. Mutta silti olet 100% muita huomioinaton kusipää. Mitä sinä vaadit itseltäsi miehesi tai lastesi suuntaan?

Minä huomioin muut vastavuoroisesti. Koska mieheni kannattaa lasten kanssa tällaista huonokäytöksisten lepsuilulinjaa en minäkään anna tikkua ristiin, ennen kuin mies muuttaa asennettaan lastenkasvatukseen. Kasvattakoon yksin, jos ei halua toimia niin kuin minä näen parhaaksi.

Sitten on vielä yksi mahdollisuus: Kasvata sinä. Saat tehdä kuten parhaaksi näet.

Nämä äitihullun epäloogisuudet on mainioita.

1. Hän kitisee neljänkymmenen vuoden takaisista pikkuasioista ja kuitenkin omia lapsia pitäisi kasvattaa vielä kovemmalla kädellä

2.,Hän ei tee joskaan mitään kenenkään eteen ja samalla kaikkien pitäisi tehdä jotain hänen eteensä

3. Hän valittaa että äiti moitti eikä kannustanut, samalla itse kutittaa ja haukkuu lapsiaan. Ei tee lasten eteen yhtään mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuosta teinistä kasvaa muita huomioimaton ylimielinen kusipää, jos nyt annetaan tehdä niin kuin itse haluaa. Sehän erehtyy kuvittelemaan, että on jollainlailla fiksua syödä sipsejä tuhannen euron reissulla ulkomailla hotellihuoneessa. Ja sitä rataa menee sitten loppuelämäkin. Se ei opi vaatimaan itseltään mitään. Kun ympärilleen katsoo, niin siltä se ihmisten elämä näyttääkin. Minunkaan mieheni joka kasvattaisi lapsiamme tuolla samalla löysällä kurilla, on just tuommoinen, ei vaadi itseltään mitään mun suuntaani esimerkiksi. Tekee vain sitä, mikä itseä sattuu huvittamaan. Ja se ei ihan riitä.

Sinua on patistettu siivoamaan. Mutta silti olet 100% muita huomioinaton kusipää. Mitä sinä vaadit itseltäsi miehesi tai lastesi suuntaan?

Minä huomioin muut vastavuoroisesti. Koska mieheni kannattaa lasten kanssa tällaista huonokäytöksisten lepsuilulinjaa en minäkään anna tikkua ristiin, ennen kuin mies muuttaa asennettaan lastenkasvatukseen. Kasvattakoon yksin, jos ei halua toimia niin kuin minä näen parhaaksi.

Sitten on vielä yksi mahdollisuus: Kasvata sinä. Saat tehdä kuten parhaaksi näet.

Nämä äitihullun epäloogisuudet on mainioita.

1. Hän kitisee neljänkymmenen vuoden takaisista pikkuasioista ja kuitenkin omia lapsia pitäisi kasvattaa vielä kovemmalla kädellä

2.,Hän ei tee joskaan mitään kenenkään eteen ja samalla kaikkien pitäisi tehdä jotain hänen eteensä

3. Hän valittaa että äiti moitti eikä kannustanut, samalla itse kutittaa ja haukkuu lapsiaan. Ei tee lasten eteen yhtään mitään

Mitä mä oon vaatinut, että muiden pitäisi mun eteen tehdä??? En mitään. On eri asia, että he kuuntelisi at minua ja käyttäytyisivät niin, etten pahoita mieltäni! Samaa saisi opetella tämä ap:n teini. Kuka hänet huomioon ikinä ottaa, jos käytös on tuon tasoista?

Ja minä kuritan lapsiani vain käytöstavoille, en elämään kuin itsekkäät siat!

En ole koskaan ymmärtänyt ajatusta, että teinien "kuuluu" olla mahdottomia ja käyttäytyä kuin hirviöt. En ymmärtänyt tätä teininä enkä ymmärrä nykyään.

Kyllä, teini hakee omaa identiteettiään ja omia rajojaan, mutta jokainen hakee aina rajansa määriteltyjen rajojen puitteissa. Meille tylsimyksille se teini-iän kapinointi ja angsti on rajoja rikkovien kirjojen lukemista ja surumielistä sateen katselemista ikkunasta kun ihastus ei välitä eikä kukaan ymmärrä.

Mitään biologista ja psykologista "pakkoa" ei ole valittaa joka helvetin asiasta, karjua v*ttua vanhemmilleen ja sisaruksilleen ja paiskoa ovia, karata jonkun täysikäisen rikollisen matkaan, kokeilla huumeita tai käydä ryypiskelemässä viikonloppuisin. Mikään maailman hormonimyrsky ei pakota pilaamaan muiden perheenjäsenten elämää, tai lomaa. Teini-ikä ei ole mielisairaus, eikä mielisairaillakaan ole automaattista tekosyytä pilata kaikkien muiden elämää olemalla ilkeitä.

Suurimman osan maailmanhistoriasta teineiltä on odotettu jo aikuismaista käytöstä. Tietysti nykyään teinin ei ole pakko olla aikuinen vaan saa vielä kasvaa ja olla lapsellinen, ja se on hieno asia. Mutta teinit eivät taantuneet kolmevuotiaan tasolle 200 vuotta sitten, eivätkä he taannu nytkään, ellei siihen suorastaan kannusteta ajattelemalla, että teiniys nyt on ohimenevä mielisairaus eikä sille voi mitään että on ihan pakko paiskoa tavaroita ja terrorisoida kaikkia ympärillään, koska ikä.

Jätä se sinne etelään. Teini oppii elämään siellä, kun palaatte ensi vuonna hakemaan, ja saatte itse teinittömän vuoden :) :) 

Ap tässä taas aamukahvilla muiden nukkuessa.

Eilinen oli kiva päivä ja uskon että tästäkin tulee. Toissailtana hieman avauduin teinille että tuollainen käytös ei käy. Siis esim. ravintolassa ei voi tehdä tahallaan oksennusliikkeitä eikä ihan koko päivää voi majailla huoneessa. Melkoinen riita siis oli, mutta siitä oli hyötyä. Eilen aamulla sovittiin että yritetään "olla kunnolla" kumpikin.

Poika oli lähes kaikessa eilen mukana. Kivaa näytti olevan. Oltiin (pojan toivomassa) hurjassa vesipuistossa. Tänään luvassa "historiallinen kohde", joka poikaa kovasti kiinnostaa.

Monet ovat sanoneet että miksi viedä teini rantakohteeseen joka ei häntä kiinnosta ja miksi pakottaa rannalle. Siksi, että tämä lomakohde on valittu juuri sen teinin toiveesta. Hän halusi uida meressä ja altailla. Omaa aikaakin saa, mutta nenää pitää näyttää ulkoilmassa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuosta teinistä kasvaa muita huomioimaton ylimielinen kusipää, jos nyt annetaan tehdä niin kuin itse haluaa. Sehän erehtyy kuvittelemaan, että on jollainlailla fiksua syödä sipsejä tuhannen euron reissulla ulkomailla hotellihuoneessa. Ja sitä rataa menee sitten loppuelämäkin. Se ei opi vaatimaan itseltään mitään. Kun ympärilleen katsoo, niin siltä se ihmisten elämä näyttääkin. Minunkaan mieheni joka kasvattaisi lapsiamme tuolla samalla löysällä kurilla, on just tuommoinen, ei vaadi itseltään mitään mun suuntaani esimerkiksi. Tekee vain sitä, mikä itseä sattuu huvittamaan. Ja se ei ihan riitä.

Sinua on patistettu siivoamaan. Mutta silti olet 100% muita huomioinaton kusipää. Mitä sinä vaadit itseltäsi miehesi tai lastesi suuntaan?

Minä huomioin muut vastavuoroisesti. Koska mieheni kannattaa lasten kanssa tällaista huonokäytöksisten lepsuilulinjaa en minäkään anna tikkua ristiin, ennen kuin mies muuttaa asennettaan lastenkasvatukseen. Kasvattakoon yksin, jos ei halua toimia niin kuin minä näen parhaaksi.

Ahaa siis kostat, todella aikuis... eiku teinimäistä 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuosta teinistä kasvaa muita huomioimaton ylimielinen kusipää, jos nyt annetaan tehdä niin kuin itse haluaa. Sehän erehtyy kuvittelemaan, että on jollainlailla fiksua syödä sipsejä tuhannen euron reissulla ulkomailla hotellihuoneessa. Ja sitä rataa menee sitten loppuelämäkin. Se ei opi vaatimaan itseltään mitään. Kun ympärilleen katsoo, niin siltä se ihmisten elämä näyttääkin. Minunkaan mieheni joka kasvattaisi lapsiamme tuolla samalla löysällä kurilla, on just tuommoinen, ei vaadi itseltään mitään mun suuntaani esimerkiksi. Tekee vain sitä, mikä itseä sattuu huvittamaan. Ja se ei ihan riitä.

Sinua on patistettu siivoamaan. Mutta silti olet 100% muita huomioinaton kusipää. Mitä sinä vaadit itseltäsi miehesi tai lastesi suuntaan?

Minä huomioin muut vastavuoroisesti. Koska mieheni kannattaa lasten kanssa tällaista huonokäytöksisten lepsuilulinjaa en minäkään anna tikkua ristiin, ennen kuin mies muuttaa asennettaan lastenkasvatukseen. Kasvattakoon yksin, jos ei halua toimia niin kuin minä näen parhaaksi.

Ahaa siis kostat, todella aikuis... eiku teinimäistä 😂

Minulle on ivan sama mitämäistä se on, enkä ole niin teini, että "varoisin" olemasta epäkypsä, jos olen. Kuten moni "aikuinen" huvittavuuteen saakka koittaa (ja vielä uskookin sen itsestään!)

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt ajatusta, että teinien "kuuluu" olla mahdottomia ja käyttäytyä kuin hirviöt. En ymmärtänyt tätä teininä enkä ymmärrä nykyään.

Kyllä, teini hakee omaa identiteettiään ja omia rajojaan, mutta jokainen hakee aina rajansa määriteltyjen rajojen puitteissa. Meille tylsimyksille se teini-iän kapinointi ja angsti on rajoja rikkovien kirjojen lukemista ja surumielistä sateen katselemista ikkunasta kun ihastus ei välitä eikä kukaan ymmärrä.

Mitään biologista ja psykologista "pakkoa" ei ole valittaa joka helvetin asiasta, karjua v*ttua vanhemmilleen ja sisaruksilleen ja paiskoa ovia, karata jonkun täysikäisen rikollisen matkaan, kokeilla huumeita tai käydä ryypiskelemässä viikonloppuisin. Mikään maailman hormonimyrsky ei pakota pilaamaan muiden perheenjäsenten elämää, tai lomaa. Teini-ikä ei ole mielisairaus, eikä mielisairaillakaan ole automaattista tekosyytä pilata kaikkien muiden elämää olemalla ilkeitä.

Suurimman osan maailmanhistoriasta teineiltä on odotettu jo aikuismaista käytöstä. Tietysti nykyään teinin ei ole pakko olla aikuinen vaan saa vielä kasvaa ja olla lapsellinen, ja se on hieno asia. Mutta teinit eivät taantuneet kolmevuotiaan tasolle 200 vuotta sitten, eivätkä he taannu nytkään, ellei siihen suorastaan kannusteta ajattelemalla, että teiniys nyt on ohimenevä mielisairaus eikä sille voi mitään että on ihan pakko paiskoa tavaroita ja terrorisoida kaikkia ympärillään, koska ikä.

Olet kuin työkaverini ylirauhallinen ihminen tuntuu ettei mikään värähdä ikinä koskaan, myös hänen miehensä ja lapsensa ovat samanlaisia. Hän on myös sitä mieltä ettei murrosikää ole olemassakaan tunteenpurkauksineen, koska häneillä eikä kenelläkään muullakaan heidän perheessä ei sitä ole ollut.

Kaikessa on kyse vain itsehillinnästä ja tavoista.

Tiedoksesi, että muunlaisiakin ihmisiä on, eivätkä he ole mitenkään viallisia tai vääränlaisia.

Minusta teini-iän huonokäytöksisyydessä on kyse siitä, ettei arvosta vanhempiaan ja minä en aio sellaista katsella. Jos en pysty arvostamaan lastani, niin jätän hänet mieluummin isälleen, kuin kasvatan väittäen, että minä olen kaikessa oikeassa. Lapsi oppii kyllä arvostamaan itse itseään, ellei ole hirviövanhemmat koko ajan lähistöllä viemässä arvostusta lapselta, kuten mulla oli. Mulla oli vanhemmat, jotka eivät arvostaneet minua, joten en osaa niin hyvin arvostaa itseäni, kuin minun olisi syytä. Se sitten heijastuu väkisinkin suhteeseen omien lasteni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt ajatusta, että teinien "kuuluu" olla mahdottomia ja käyttäytyä kuin hirviöt. En ymmärtänyt tätä teininä enkä ymmärrä nykyään.

Kyllä, teini hakee omaa identiteettiään ja omia rajojaan, mutta jokainen hakee aina rajansa määriteltyjen rajojen puitteissa. Meille tylsimyksille se teini-iän kapinointi ja angsti on rajoja rikkovien kirjojen lukemista ja surumielistä sateen katselemista ikkunasta kun ihastus ei välitä eikä kukaan ymmärrä.

Mitään biologista ja psykologista "pakkoa" ei ole valittaa joka helvetin asiasta, karjua v*ttua vanhemmilleen ja sisaruksilleen ja paiskoa ovia, karata jonkun täysikäisen rikollisen matkaan, kokeilla huumeita tai käydä ryypiskelemässä viikonloppuisin. Mikään maailman hormonimyrsky ei pakota pilaamaan muiden perheenjäsenten elämää, tai lomaa. Teini-ikä ei ole mielisairaus, eikä mielisairaillakaan ole automaattista tekosyytä pilata kaikkien muiden elämää olemalla ilkeitä.

Suurimman osan maailmanhistoriasta teineiltä on odotettu jo aikuismaista käytöstä. Tietysti nykyään teinin ei ole pakko olla aikuinen vaan saa vielä kasvaa ja olla lapsellinen, ja se on hieno asia. Mutta teinit eivät taantuneet kolmevuotiaan tasolle 200 vuotta sitten, eivätkä he taannu nytkään, ellei siihen suorastaan kannusteta ajattelemalla, että teiniys nyt on ohimenevä mielisairaus eikä sille voi mitään että on ihan pakko paiskoa tavaroita ja terrorisoida kaikkia ympärillään, koska ikä.

Olet kuin työkaverini ylirauhallinen ihminen tuntuu ettei mikään värähdä ikinä koskaan, myös hänen miehensä ja lapsensa ovat samanlaisia. Hän on myös sitä mieltä ettei murrosikää ole olemassakaan tunteenpurkauksineen, koska häneillä eikä kenelläkään muullakaan heidän perheessä ei sitä ole ollut.

Kaikessa on kyse vain itsehillinnästä ja tavoista.

Tiedoksesi, että muunlaisiakin ihmisiä on, eivätkä he ole mitenkään viallisia tai vääränlaisia.

Ja sinä taas ilmeisesti uskot, että ihmiset, jotka eivät karju pää punaisena itkupotkuraivareita, eivät saa "tunteenpurkauksia" ollenkaan.

Vanhempien kanssa on mahdollista riidellä ilman että kiroilee ja raivoaa ja toivottaa vanhemmilleen kivuliasta kuolemaa.

Sängyssä voi itkeä pahaa mieltä pois ilman että viettää koko viikon siellä sängyn pohjalla.

Itse asiassa, jos teini ei ole mitään muuta kuin ärtyneenä sängyssä eikä mikään enää kiinnosta, kyse on luultavasti masennuksesta joka pitäisi haitaa.

Minusta on todella tärkeää, että minun lapseni oppivat arvostamaan itse itseään, jopa hivenen tärkeämpää, kuin että he arvostavat muita. Kunhan valitsevat lähelleen ihmisiä, joita arvostavat. Äitini mielestä asia oli toisin päin, eikä hän arvostanut minua. Siitä on jäänyt syvät haavat. Mutta en kestä lasten huonokäytöksisyyttä, jos eivät arvosta minua, niin kuten sanoin hei hei ja asukaa isänne kanssa ja saakaa sellainen itsetunto kun näillä eväillä on sitten mahdollista.

Jos lapsi on vanhemman mielestä ns. vaikea, niin se on paskavammaisen epäreilu asetelma lapselle. Vanhempi ei välttämättä pysty välittämään lapselle tietoa siitä, että tämä on arvostettava koska ei koe niin ja sitten kun lapsi reagoi tähän (en puhu nyt teineistä), niin syytetään sitä lasta, vaikka alkusyypää on vanhempi itse, joka ei arvosta lastaan. Saatanasta sellaiset vanhemmat.

Vaikka minulla oli tällaiset vanhemmat (äiti), niin en minä silti teininä saanut käyttäytyä ja karjua miten minua huvitti. En tietenkään, ei minua niin paljon "arvostettu". Tosin en kyllä usko sen voineen ratkaista mitään. Äitini oli kusipää ja sillä sipuli. Sanon sen vasta näin aikuisena. Hyödytöntä se hänelle sanoa on, mutta sanonkin sen itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt ajatusta, että teinien "kuuluu" olla mahdottomia ja käyttäytyä kuin hirviöt. En ymmärtänyt tätä teininä enkä ymmärrä nykyään.

Kyllä, teini hakee omaa identiteettiään ja omia rajojaan, mutta jokainen hakee aina rajansa määriteltyjen rajojen puitteissa. Meille tylsimyksille se teini-iän kapinointi ja angsti on rajoja rikkovien kirjojen lukemista ja surumielistä sateen katselemista ikkunasta kun ihastus ei välitä eikä kukaan ymmärrä.

Mitään biologista ja psykologista "pakkoa" ei ole valittaa joka helvetin asiasta, karjua v*ttua vanhemmilleen ja sisaruksilleen ja paiskoa ovia, karata jonkun täysikäisen rikollisen matkaan, kokeilla huumeita tai käydä ryypiskelemässä viikonloppuisin. Mikään maailman hormonimyrsky ei pakota pilaamaan muiden perheenjäsenten elämää, tai lomaa. Teini-ikä ei ole mielisairaus, eikä mielisairaillakaan ole automaattista tekosyytä pilata kaikkien muiden elämää olemalla ilkeitä.

Suurimman osan maailmanhistoriasta teineiltä on odotettu jo aikuismaista käytöstä. Tietysti nykyään teinin ei ole pakko olla aikuinen vaan saa vielä kasvaa ja olla lapsellinen, ja se on hieno asia. Mutta teinit eivät taantuneet kolmevuotiaan tasolle 200 vuotta sitten, eivätkä he taannu nytkään, ellei siihen suorastaan kannusteta ajattelemalla, että teiniys nyt on ohimenevä mielisairaus eikä sille voi mitään että on ihan pakko paiskoa tavaroita ja terrorisoida kaikkia ympärillään, koska ikä.

Olet kuin työkaverini ylirauhallinen ihminen tuntuu ettei mikään värähdä ikinä koskaan, myös hänen miehensä ja lapsensa ovat samanlaisia. Hän on myös sitä mieltä ettei murrosikää ole olemassakaan tunteenpurkauksineen, koska häneillä eikä kenelläkään muullakaan heidän perheessä ei sitä ole ollut.

Kaikessa on kyse vain itsehillinnästä ja tavoista.

Tiedoksesi, että muunlaisiakin ihmisiä on, eivätkä he ole mitenkään viallisia tai vääränlaisia.

No itse asiassa itsehillintä on mahdotonta vain ihmisille, joilla on vakavia mielenterveysongelmia tai neurologisia ongelmia.

Saako teini valtavia raivokohtauksia kesken elokuvateatterinäytöstä, julkisilla paikoilla tai koulussa kavereiden kesken? Osaako hän olla luokassa hiljaa kun vaaditaan normaalia käytössä? Vai ajoittaako hän raivarinsa vain kotiin?

Jälkimmäisessä tapauksessahan hän valikoi, kenelle purkaa ärtymystään niin, että satuttaa nimenomaan läheisiään eikä nolaa itseään kavereiden tai tuntemattomien edessä. Se on itse asiassa aika laskelmoivaa käytöstä, eikä mitään hallitsematonta tunteenpurkausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt ajatusta, että teinien "kuuluu" olla mahdottomia ja käyttäytyä kuin hirviöt. En ymmärtänyt tätä teininä enkä ymmärrä nykyään.

Kyllä, teini hakee omaa identiteettiään ja omia rajojaan, mutta jokainen hakee aina rajansa määriteltyjen rajojen puitteissa. Meille tylsimyksille se teini-iän kapinointi ja angsti on rajoja rikkovien kirjojen lukemista ja surumielistä sateen katselemista ikkunasta kun ihastus ei välitä eikä kukaan ymmärrä.

Mitään biologista ja psykologista "pakkoa" ei ole valittaa joka helvetin asiasta, karjua v*ttua vanhemmilleen ja sisaruksilleen ja paiskoa ovia, karata jonkun täysikäisen rikollisen matkaan, kokeilla huumeita tai käydä ryypiskelemässä viikonloppuisin. Mikään maailman hormonimyrsky ei pakota pilaamaan muiden perheenjäsenten elämää, tai lomaa. Teini-ikä ei ole mielisairaus, eikä mielisairaillakaan ole automaattista tekosyytä pilata kaikkien muiden elämää olemalla ilkeitä.

Suurimman osan maailmanhistoriasta teineiltä on odotettu jo aikuismaista käytöstä. Tietysti nykyään teinin ei ole pakko olla aikuinen vaan saa vielä kasvaa ja olla lapsellinen, ja se on hieno asia. Mutta teinit eivät taantuneet kolmevuotiaan tasolle 200 vuotta sitten, eivätkä he taannu nytkään, ellei siihen suorastaan kannusteta ajattelemalla, että teiniys nyt on ohimenevä mielisairaus eikä sille voi mitään että on ihan pakko paiskoa tavaroita ja terrorisoida kaikkia ympärillään, koska ikä.

Olet kuin työkaverini ylirauhallinen ihminen tuntuu ettei mikään värähdä ikinä koskaan, myös hänen miehensä ja lapsensa ovat samanlaisia. Hän on myös sitä mieltä ettei murrosikää ole olemassakaan tunteenpurkauksineen, koska häneillä eikä kenelläkään muullakaan heidän perheessä ei sitä ole ollut.

Kaikessa on kyse vain itsehillinnästä ja tavoista.

Tiedoksesi, että muunlaisiakin ihmisiä on, eivätkä he ole mitenkään viallisia tai vääränlaisia.

No itse asiassa itsehillintä on mahdotonta vain ihmisille, joilla on vakavia mielenterveysongelmia tai neurologisia ongelmia.

Saako teini valtavia raivokohtauksia kesken elokuvateatterinäytöstä, julkisilla paikoilla tai koulussa kavereiden kesken? Osaako hän olla luokassa hiljaa kun vaaditaan normaalia käytössä? Vai ajoittaako hän raivarinsa vain kotiin?

Jälkimmäisessä tapauksessahan hän valikoi, kenelle purkaa ärtymystään niin, että satuttaa nimenomaan läheisiään eikä nolaa itseään kavereiden tai tuntemattomien edessä. Se on itse asiassa aika laskelmoivaa käytöstä, eikä mitään hallitsematonta tunteenpurkausta.

Vaikka peukutinkin kommenttiasi, niin on pakko lisätä, että itse asiassa itsehillinnän voi aivan normaali ihminen menettää myös hyvin raivostuttavasti kohtelevan läheisen läsnäollessa niin, että se toinen on syypää tavallaan, ei se, että mulla ois mt-ongelmia tai neurologinen häiriö. Et vain ole elänyt kenenkään itseäsi paskasti kohtelevan kanssa, jos et tätä tajua. Harvemmin silloin raivostuu tälle henkilölle (vanhempi, kumppani) julkisilla paikoilla, mutta toisaalta on myös niin, että hekin välttelevät olemasta pahimmillaan kiusaavia julkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt ajatusta, että teinien "kuuluu" olla mahdottomia ja käyttäytyä kuin hirviöt. En ymmärtänyt tätä teininä enkä ymmärrä nykyään.

Kyllä, teini hakee omaa identiteettiään ja omia rajojaan, mutta jokainen hakee aina rajansa määriteltyjen rajojen puitteissa. Meille tylsimyksille se teini-iän kapinointi ja angsti on rajoja rikkovien kirjojen lukemista ja surumielistä sateen katselemista ikkunasta kun ihastus ei välitä eikä kukaan ymmärrä.

Mitään biologista ja psykologista "pakkoa" ei ole valittaa joka helvetin asiasta, karjua v*ttua vanhemmilleen ja sisaruksilleen ja paiskoa ovia, karata jonkun täysikäisen rikollisen matkaan, kokeilla huumeita tai käydä ryypiskelemässä viikonloppuisin. Mikään maailman hormonimyrsky ei pakota pilaamaan muiden perheenjäsenten elämää, tai lomaa. Teini-ikä ei ole mielisairaus, eikä mielisairaillakaan ole automaattista tekosyytä pilata kaikkien muiden elämää olemalla ilkeitä.

Suurimman osan maailmanhistoriasta teineiltä on odotettu jo aikuismaista käytöstä. Tietysti nykyään teinin ei ole pakko olla aikuinen vaan saa vielä kasvaa ja olla lapsellinen, ja se on hieno asia. Mutta teinit eivät taantuneet kolmevuotiaan tasolle 200 vuotta sitten, eivätkä he taannu nytkään, ellei siihen suorastaan kannusteta ajattelemalla, että teiniys nyt on ohimenevä mielisairaus eikä sille voi mitään että on ihan pakko paiskoa tavaroita ja terrorisoida kaikkia ympärillään, koska ikä.

Olet kuin työkaverini ylirauhallinen ihminen tuntuu ettei mikään värähdä ikinä koskaan, myös hänen miehensä ja lapsensa ovat samanlaisia. Hän on myös sitä mieltä ettei murrosikää ole olemassakaan tunteenpurkauksineen, koska häneillä eikä kenelläkään muullakaan heidän perheessä ei sitä ole ollut.

Kaikessa on kyse vain itsehillinnästä ja tavoista.

Tiedoksesi, että muunlaisiakin ihmisiä on, eivätkä he ole mitenkään viallisia tai vääränlaisia.

Ja sinä taas ilmeisesti uskot, että ihmiset, jotka eivät karju pää punaisena itkupotkuraivareita, eivät saa "tunteenpurkauksia" ollenkaan.

Vanhempien kanssa on mahdollista riidellä ilman että kiroilee ja raivoaa ja toivottaa vanhemmilleen kivuliasta kuolemaa.

Sängyssä voi itkeä pahaa mieltä pois ilman että viettää koko viikon siellä sängyn pohjalla.

Itse asiassa, jos teini ei ole mitään muuta kuin ärtyneenä sängyssä eikä mikään enää kiinnosta, kyse on luultavasti masennuksesta joka pitäisi haitaa.

Täällä on vanhempia joiden mielestä teini ei saa nukkua kesällä klo 12, koska se on huonoa käytöstä. Altaalla olo on sitä oikeaa käytöstä jne... kuvitteletko sinä, että teinit raivoavat 24/7?

Miehen kotona ei saanut raivota tai sanoa vastaan sekuntiakaan, se rooli oli heidän isällään. Lasten harrastukset oli turhia, niihin ei viety. Omassa lapsuuden kodissani sai kilahtaa ja huutaa, enkä siitä mitenkään pilalle mennyt. Koulussa pärjäsin mainiosti, samoin nyt työelämässä.

Ja lapsi voi olla aikuisen mielestä vaikea vain siksi, ettei aikuinen itse osaa kasvattaa. Tai vaatii liikoja. Tai molempia yhtä aikaa.

Silloin on erityisen epäreilua lapselle, että vanhempi evää arvostuksen, vaikka on itse huono kasvattaja (ja oletettavasti heikkoitsetuntoinen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt ajatusta, että teinien "kuuluu" olla mahdottomia ja käyttäytyä kuin hirviöt. En ymmärtänyt tätä teininä enkä ymmärrä nykyään.

Kyllä, teini hakee omaa identiteettiään ja omia rajojaan, mutta jokainen hakee aina rajansa määriteltyjen rajojen puitteissa. Meille tylsimyksille se teini-iän kapinointi ja angsti on rajoja rikkovien kirjojen lukemista ja surumielistä sateen katselemista ikkunasta kun ihastus ei välitä eikä kukaan ymmärrä.

Mitään biologista ja psykologista "pakkoa" ei ole valittaa joka helvetin asiasta, karjua v*ttua vanhemmilleen ja sisaruksilleen ja paiskoa ovia, karata jonkun täysikäisen rikollisen matkaan, kokeilla huumeita tai käydä ryypiskelemässä viikonloppuisin. Mikään maailman hormonimyrsky ei pakota pilaamaan muiden perheenjäsenten elämää, tai lomaa. Teini-ikä ei ole mielisairaus, eikä mielisairaillakaan ole automaattista tekosyytä pilata kaikkien muiden elämää olemalla ilkeitä.

Suurimman osan maailmanhistoriasta teineiltä on odotettu jo aikuismaista käytöstä. Tietysti nykyään teinin ei ole pakko olla aikuinen vaan saa vielä kasvaa ja olla lapsellinen, ja se on hieno asia. Mutta teinit eivät taantuneet kolmevuotiaan tasolle 200 vuotta sitten, eivätkä he taannu nytkään, ellei siihen suorastaan kannusteta ajattelemalla, että teiniys nyt on ohimenevä mielisairaus eikä sille voi mitään että on ihan pakko paiskoa tavaroita ja terrorisoida kaikkia ympärillään, koska ikä.

Olet kuin työkaverini ylirauhallinen ihminen tuntuu ettei mikään värähdä ikinä koskaan, myös hänen miehensä ja lapsensa ovat samanlaisia. Hän on myös sitä mieltä ettei murrosikää ole olemassakaan tunteenpurkauksineen, koska häneillä eikä kenelläkään muullakaan heidän perheessä ei sitä ole ollut.

Kaikessa on kyse vain itsehillinnästä ja tavoista.

Tiedoksesi, että muunlaisiakin ihmisiä on, eivätkä he ole mitenkään viallisia tai vääränlaisia.

No itse asiassa itsehillintä on mahdotonta vain ihmisille, joilla on vakavia mielenterveysongelmia tai neurologisia ongelmia.

Saako teini valtavia raivokohtauksia kesken elokuvateatterinäytöstä, julkisilla paikoilla tai koulussa kavereiden kesken? Osaako hän olla luokassa hiljaa kun vaaditaan normaalia käytössä? Vai ajoittaako hän raivarinsa vain kotiin?

Jälkimmäisessä tapauksessahan hän valikoi, kenelle purkaa ärtymystään niin, että satuttaa nimenomaan läheisiään eikä nolaa itseään kavereiden tai tuntemattomien edessä. Se on itse asiassa aika laskelmoivaa käytöstä, eikä mitään hallitsematonta tunteenpurkausta.

Meillä kilahdetaan vain hallitusti kotona. Jostain kumman syystä en pidä sitä epäkunnioittavana käytöksenä. Oletko muuten koskaan kuullut, että niille raivotettan joiden kanssa olo on turvallinen ja luotettava.

Teini-ikäisellä on stressitasot korkealla, mietitään kuka on ja paine samanlaisuuteen muiden kanssa on kova. Toisaalta pitäisi sopia vielä kaverjoukkoon jne. En yhtään ihmettele, että välillä ovet paukkuu. Toisaalta meillä on lapsen kanssa hyvä keskusteluyhteys, hän puhuu iloistaan ja murheistaan ja minä tuen ja kerron omasta nuoruudestani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt ajatusta, että teinien "kuuluu" olla mahdottomia ja käyttäytyä kuin hirviöt. En ymmärtänyt tätä teininä enkä ymmärrä nykyään.

Kyllä, teini hakee omaa identiteettiään ja omia rajojaan, mutta jokainen hakee aina rajansa määriteltyjen rajojen puitteissa. Meille tylsimyksille se teini-iän kapinointi ja angsti on rajoja rikkovien kirjojen lukemista ja surumielistä sateen katselemista ikkunasta kun ihastus ei välitä eikä kukaan ymmärrä.

Mitään biologista ja psykologista "pakkoa" ei ole valittaa joka helvetin asiasta, karjua v*ttua vanhemmilleen ja sisaruksilleen ja paiskoa ovia, karata jonkun täysikäisen rikollisen matkaan, kokeilla huumeita tai käydä ryypiskelemässä viikonloppuisin. Mikään maailman hormonimyrsky ei pakota pilaamaan muiden perheenjäsenten elämää, tai lomaa. Teini-ikä ei ole mielisairaus, eikä mielisairaillakaan ole automaattista tekosyytä pilata kaikkien muiden elämää olemalla ilkeitä.

Suurimman osan maailmanhistoriasta teineiltä on odotettu jo aikuismaista käytöstä. Tietysti nykyään teinin ei ole pakko olla aikuinen vaan saa vielä kasvaa ja olla lapsellinen, ja se on hieno asia. Mutta teinit eivät taantuneet kolmevuotiaan tasolle 200 vuotta sitten, eivätkä he taannu nytkään, ellei siihen suorastaan kannusteta ajattelemalla, että teiniys nyt on ohimenevä mielisairaus eikä sille voi mitään että on ihan pakko paiskoa tavaroita ja terrorisoida kaikkia ympärillään, koska ikä.

Olet kuin työkaverini ylirauhallinen ihminen tuntuu ettei mikään värähdä ikinä koskaan, myös hänen miehensä ja lapsensa ovat samanlaisia. Hän on myös sitä mieltä ettei murrosikää ole olemassakaan tunteenpurkauksineen, koska häneillä eikä kenelläkään muullakaan heidän perheessä ei sitä ole ollut.

Kaikessa on kyse vain itsehillinnästä ja tavoista.

Tiedoksesi, että muunlaisiakin ihmisiä on, eivätkä he ole mitenkään viallisia tai vääränlaisia.

No itse asiassa itsehillintä on mahdotonta vain ihmisille, joilla on vakavia mielenterveysongelmia tai neurologisia ongelmia.

Saako teini valtavia raivokohtauksia kesken elokuvateatterinäytöstä, julkisilla paikoilla tai koulussa kavereiden kesken? Osaako hän olla luokassa hiljaa kun vaaditaan normaalia käytössä? Vai ajoittaako hän raivarinsa vain kotiin?

Jälkimmäisessä tapauksessahan hän valikoi, kenelle purkaa ärtymystään niin, että satuttaa nimenomaan läheisiään eikä nolaa itseään kavereiden tai tuntemattomien edessä. Se on itse asiassa aika laskelmoivaa käytöstä, eikä mitään hallitsematonta tunteenpurkausta.

Meillä kilahdetaan vain hallitusti kotona. Jostain kumman syystä en pidä sitä epäkunnioittavana käytöksenä. Oletko muuten koskaan kuullut, että niille raivotettan joiden kanssa olo on turvallinen ja luotettava.

Teini-ikäisellä on stressitasot korkealla, mietitään kuka on ja paine samanlaisuuteen muiden kanssa on kova. Toisaalta pitäisi sopia vielä kaverjoukkoon jne. En yhtään ihmettele, että välillä ovet paukkuu. Toisaalta meillä on lapsen kanssa hyvä keskusteluyhteys, hän puhuu iloistaan ja murheistaan ja minä tuen ja kerron omasta nuoruudestani.

No kaikki kilahtelu ei todellakaan johdu siitä, että vanhempaan voi luottaa. Itse ainakin raivosin äidilleni juuri siksi, kun hän kohteli minua epäarvostavasti ja pahasti ja oli paha olla.

Niin äiti syytti minua siitä, ettei osannut arvostaa minua. Siis ei hän sitä ääneen sanonut, ehkei edes tiedostanut itse, en tiedä, mutta minun syyni oli kaikki aina ja ikuisesti niin voi vittu että siinä kilahtaa eikä todellakaan tunnu turvalta se!