Mitä pidätte kun Kalle Päätalo kertoo Iijoki-sarjassa

Tai Paavo Väyrynen on suomalaisen politiikan Kalle Päätalo.

Olen sen ikäinen, että Kalle Päätalo olisi voinut olla isoisäni. Luen hänen kirjojaan ja etenkin Iijoki-sarjaa kuvauksena sodan ja jälleenrakennuksen läpikäyneen sukupolven kokemuksista ja tuntemuksista. Olen kiinnostunut Suomen lähihistoriasta ja siihen Iijoki-sarja on erinomainen makrotason kurkistusikkuna. Niin moni asia muuttui niin perinpohjaisesti yhden sukupolven elinaikana.

Onko teillä suosikkeja Iijoki-sarjan "sivuhahmojen" joukossa? Minun mieleeni ovat jääneet pyörimään sarjan alkupuolelta Ahoniemen sisarukset Anni ja Martta Turpeisenjärvellä Itäpään keisarin hovissa. Tytöt ovat täysin metsäläisiä ja heihin verrattuna Kalle on varsinainen maailmanmies, koska on käynyt kirkonkylässä saakka ja nähnyt joskus puimakoneen... Se elämänpiirin suppeus - ja kuitenkin Anni ja Martta olisivat hyvin voineet elää tälle vuosituhannelle saakka, jos ei keuhkotauti olisi vienyt.

Sarja avaa upeasti lähihistoriaamme ja maaseudun elämää ei niin kovin kauan sitten. Sosiaalipolitiikan opiskelijana oli kiinnostavaa saada perspektiiviä. Ei ennen hyysätty sairaita, vammaisia, aviottomia äitejä jne. En sano, että näin oli hyvä, mutta onhan tämä nykyajan yhteiskunnan armoille heittäytyminenkin aika erikoinen elämäntapa.

Kaikki joille olen kirjasarjaa suositellut, ovat jääneet koukkuun ja Kallen intiimit sekoilut herättävät myötätuntoa, myötähäpeää ja säälinsekaista ymmärrystäkin, siis etkö koskaan opi mihin nuo sekoilut johtavat...

Minusta oli aikamoisen jännä kuvio se että Kalle harrasti seksiä Annin ja Hilikin, jotka olivat serkuksia, kanssa .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Kommenttisi perusteella noin 16 000 sivua Suomen lähihistoriaa olisikin turhan kova pala aloittaa sivistyksen rakentaminen.

Ihan vakavissasiko kehotat lähihistoriastamme kiinnostuneen aloittamaan sen tutkimisen Päätalon kirjoista?

Mielenkiintoista, välillä turhan pikkutarkkaa tavallisen arjen hieman kärjistettyä kuvausta. Enpä tiedä missä vastaavat asiat olisi kerrottu paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Kommenttisi perusteella noin 16 000 sivua Suomen lähihistoriaa olisikin turhan kova pala aloittaa sivistyksen rakentaminen.

Ihan vakavissasiko kehotat lähihistoriastamme kiinnostuneen aloittamaan sen tutkimisen Päätalon kirjoista?

Mitä sinä tarjoaisit?

Minusta Kalle kertoo asiat jotenkin yksinkertaisesti, turhaa romantisoimatta ja pornoilematta, niin kuin "sitä ihteään".

Minä tarjoaisin tietokirjoja, aiheista tehtyjä lukuisia tutkielmia, Mika Waltaria, nettiä, Suomen Kansalliskirjastoa, noin esimerkkinä.

Vierailija kirjoitti:

Luin yhden ja siinä oli kulttuuriavautumista kylliksi. Panokuvaus erityisine oheistoimineen ullakkohuoneessa oli realistinen. Mutta miksi yhdyntäkerrat piti merkitä ja laskea tikunpätkien avulla? Kovin insinöörimäistä rakennusmestarilta.

Kallehan ei sitä tikku-juttua halunnut vaan niillä melkoisen railakkailla ystävättärillä oli sellainen leikki että lasketaan panokerrat tulitikuilla. Ei siis ollut Kallen idea ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Kommenttisi perusteella noin 16 000 sivua Suomen lähihistoriaa olisikin turhan kova pala aloittaa sivistyksen rakentaminen.

Ihan vakavissasiko kehotat lähihistoriastamme kiinnostuneen aloittamaan sen tutkimisen Päätalon kirjoista?

Mielestäni mainio idea.  Kalle Päätalon kirjoja lukemalla saa hyvän kuvauksen lähihistoriastamme. Linnan Pohjantähteä kannattaa tutkia myös paitsi  erittäin hyvänä kaunokirjallisena teoksena, myös historian kirjana. 

  Itse muistan lukion historian kirjat pitkästyttävinä, vaikka itse oppiaine olisi ollut kiinnostavaa. Kaikki eivät saa irti sivistystään koulukirjoista.

  Minulle itselleni on helpompaa oppia kiinnostavia yleissivistäviä asioita tosipohjaisista, hyvistä kaunokirjallisista teoksista. Tosin luen myös paljon tietokirjallisuutta, mutta kirjoitettuna "jokamiehen" helppotajuiseen tyyliin.

Vierailija kirjoitti:

Sarja avaa upeasti lähihistoriaamme ja maaseudun elämää ei niin kovin kauan sitten. Sosiaalipolitiikan opiskelijana oli kiinnostavaa saada perspektiiviä. Ei ennen hyysätty sairaita, vammaisia, aviottomia äitejä jne. En sano, että näin oli hyvä, mutta onhan tämä nykyajan yhteiskunnan armoille heittäytyminenkin aika erikoinen elämäntapa.

Kaikki joille olen kirjasarjaa suositellut, ovat jääneet koukkuun ja Kallen intiimit sekoilut herättävät myötätuntoa, myötähäpeää ja säälinsekaista ymmärrystäkin, siis etkö koskaan opi mihin nuo sekoilut johtavat...

Sosiaalipolitiikan opiskelijan mielestä hyvinvointiyhteiskunta jossa pidetään huolta heikoimmista on erikoista yhteiskunnan armoille heittäytymistä?

Nykyään on mahdotonta elää omavaraisena ja täysin yhteiskunnasta riippumattomana tässä sääntöjen maassa joten yhteiskunnan on pakko kantaa vastuunsa.

:o)

Nimenomaan Iijokisarja on maailman mukavin tapa oppia Suomen historiaa. Kun sen kerran aloittaa, todennäköisesti jää koukkuun.

Nythän on mahtavaa, kun voi myös kuunnella Iijokisarjaa. Saisivat osat kuitenkin ilmestyä nopeammin, vasta muutama on kuunneltavissa.

Kiitos Kallelle valtavan merkittävästä elämäntyöstä.

En usko tällä syönnillä, että herkolla oli skitsofrenia, koska parani siitä "kuin veillä pesten" riitun sanassa. Skitsofrenia siksi vakava sairaus, että ei olisi parantunut siitä itsestään, ja vielä tuohon aikaan kun hoitokin oli puutteellista. Sairaalloinen mustasukkaisuus ja luulotauti herkkoa vaivasi. Kallella oli myös tampereen alkuaikoina ongelmia mustasukkaisuutensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikaan sopimattoman pitkäveteinen kerrontatyyli, siihen pitää olla pitkäjänteisyyttä myös lukijalla.  Sellaiselle, jolla on pohjatietoa muualtakin, antaa enemän. 

Jonkin verran varmaan väritystäkin, kustantamokin sellaista vaatii. Mahdotonta kuitenkaan täysin totuudenvastaisesti tuollaista järkälettä tehdä, muuten olisi pohja pudonnut pois, kun aikalaiset on sen silloin nähneet.

Tuija Lehtisellä on paljon pitkäveteisempi kirjoitustyyli. Itse olen lukenut nopeammin Päätalon kirjan kuin minkään Lehtisen hömppäkirjan. Vaikka teksti tuntuisi alkuun pitkäveteiseltä, kirjoissa on mainio kappalejako, mikä tekee lukemisesta sujuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Kommenttisi perusteella noin 16 000 sivua Suomen lähihistoriaa olisikin turhan kova pala aloittaa sivistyksen rakentaminen.

 

Ihan vakavissasiko kehotat lähihistoriastamme kiinnostuneen aloittamaan sen tutkimisen Päätalon kirjoista?

 

Mitä sinä tarjoaisit?

Minusta Kalle kertoo asiat jotenkin yksinkertaisesti, turhaa romantisoimatta ja pornoilematta, niin kuin "sitä ihteään".

 

Minä tarjoaisin tietokirjoja, aiheista tehtyjä lukuisia tutkielmia, Mika Waltaria, nettiä, Suomen Kansalliskirjastoa, noin esimerkkinä.

Nuo esimerkkisi ovat turhan kaupunkilaisia. Maaseudun meiningistä ei taida Päätaloa vastaavaa omakohtaista kirjallista kuvausta löytyä.

Päätalo sai npvin vähän ymmärrystä tyylilleen - joka oli siis raa'an realistinen ja täysin vailla hyvän kirjallisuuden ominaisuuksia. Lehdissä oli silloin vielä kulttuuritoimitukset ja ne lyttäsivät Päätalon tuotannon. Lopulta valtavaksi kasvanut tuotanto ja järkyttävät painosmäärät kustakin eepoksesta saivat kirjallisuuskriitikot edes yrittämään nähdä kirjoissa jotain hyvää

 Vasta professori JP Roosin elämänkertatutkimuksessa "Suomalainen elämä" Päätalon tuotannosta innostutaan tosissaan: kuuluisuuksista on aina ollut elämänkertoja mutta ns tavallisen ihmisen elämänkerta on harvinainen. Tässä sellainen on - ja elämänkerturin vaihteet savotassa sotaan ja rakennustelineille ja Kainuun perämetsistä kaupunkiin ovat monelle tuttuja.

No onhan Heikki Turusen Karjalan kuningas kertonut myös syvälle painuvan seksuaalisuuden ajan.

Olen lukenut lähes koko Iijoki-sarjan. Ehkä tietynlaisen tirkistelynhalun vuoksi. Ei mun mummo ja pappa kertonut noin intiimejä juttuja, mulle tuli jo käsitys että ennen vanhaan vain tanssittiin humppaa ja saateltiin tytöt kotiovelle :D

Ehkä se vähän ällötti et Kalle kirjoitti jotenkin halventavasti Leenan ulkonäöstä. Että oli arkinen ja nuhjuinen ja lihavahko. Ei mustasukkaisen luonteensa vuoksi ottanut kaunista naista, kuten eka vaimo oli, tää on mun teoria.

Herkolla oli niitä merkityselämyksiä, siis harhoja, joten joku psykoosisairaus hänellä oli. Skitsofrenia voi myös helpottaa iän myötä.

Eksyin tänne kun olen lukemassa Vikke Nilon tarinaa. Kirja on yhdistelmä. Minua niin järkyttää huutolaispojan kohtalo. Aivan käsittämätöntä kohtelua lasta kohtaan. Minkä ikäinen hän oli 1910 vuotta siinä alussa ja 1912 Titanicin uppoaminen. Minkä ikäinen hän tarkemmin oli huutolaispoikana ollessaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Kommenttisi perusteella noin 16 000 sivua Suomen lähihistoriaa olisikin turhan kova pala aloittaa sivistyksen rakentaminen.

 

Ihan vakavissasiko kehotat lähihistoriastamme kiinnostuneen aloittamaan sen tutkimisen Päätalon kirjoista?

 

Mielenkiintoista, välillä turhan pikkutarkkaa tavallisen arjen hieman kärjistettyä kuvausta. Enpä tiedä missä vastaavat asiat olisi kerrottu paremmin.

Lukion kirjoissa ei taatusti tavallisten elämästä kerrota, ei ainakaan niin tarkkaan ja realistisesti kuin Kallen kirjoissa. Minun kouluaikana koko historia oli enimmäkseen hallitsijoitten ja poliitikkojen historiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Kommenttisi perusteella noin 16 000 sivua Suomen lähihistoriaa olisikin turhan kova pala aloittaa sivistyksen rakentaminen.

 

Ihan vakavissasiko kehotat lähihistoriastamme kiinnostuneen aloittamaan sen tutkimisen Päätalon kirjoista?

 

Mitä sinä tarjoaisit?

Minusta Kalle kertoo asiat jotenkin yksinkertaisesti, turhaa romantisoimatta ja pornoilematta, niin kuin "sitä ihteään".

 

Minä tarjoaisin tietokirjoja, aiheista tehtyjä lukuisia tutkielmia, Mika Waltaria, nettiä, Suomen Kansalliskirjastoa, noin esimerkkinä.

Aika harva niitä tutkielmia ja kansalliskirjastoa pääsee selaamaan yhtä helposti kuin Päätalon kirjoja. Waltarin kuvaukset Suomen historiasta ... mitä ne ovatkaan?