Mitä pidätte kun Kalle Päätalo kertoo Iijoki-sarjassa
Kommentit (86)
Tosi koukuttava ja hieno kirjasarja. Kerronta, värikkäät hahmot ja se kielellinen rikkaus on kerrassaan upeeta. Samoin kerronta erillaisista elinympäristöistään on tosi elävää. Se Kallen ensimmäinen vaimo tosin ärsytti tosi kovaa. En ymmärrä, miten hän jaksoi olla niinkin kauan sellasen nihilistisen akan kanssa. Erityisesti korpes se kun vaimo puhutteli jatkuvasti Kallea isinä ja itseään äitinä, vaikka heille ei ollut lapsiakaan. Kallea itseäänkin tuo samainen nimittely ärsytti kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Tosi koukuttava ja hieno kirjasarja. Kerronta, värikkäät hahmot ja se kielellinen rikkaus on kerrassaan upeeta. Samoin kerronta erillaisista elinympäristöistään on tosi elävää. Se Kallen ensimmäinen vaimo tosin ärsytti tosi kovaa. En ymmärrä, miten hän jaksoi olla niinkin kauan sellasen nihilistisen akan kanssa. Erityisesti korpes se kun vaimo puhutteli jatkuvasti Kallea isinä ja itseään äitinä, vaikka heille ei ollut lapsiakaan. Kallea itseäänkin tuo samainen nimittely ärsytti kovasti.
Päätalo esitti ensimmäisen vaimonsa todellisuutta huonommassa valossa.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/lukemisto/58876e76-d1d5-4d86-9cf7-3…
Kalle Päätalo kosti kokemansa vääryydet kirjoissaan
Ensimmäinen kattava Päätalo-elämäkerta paljastaa, että suosikkikirjailija käytti teoksiaan koston välineenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Kommenttisi perusteella noin 16 000 sivua Suomen lähihistoriaa olisikin turhan kova pala aloittaa sivistyksen rakentaminen.
Ihan vakavissasiko kehotat lähihistoriastamme kiinnostuneen aloittamaan sen tutkimisen Päätalon kirjoista?
Mitä sinä tarjoaisit?
Minusta Kalle kertoo asiat jotenkin yksinkertaisesti, turhaa romantisoimatta ja pornoilematta, niin kuin "sitä ihteään".
Yksinkertaiset kirjat yksinkertaisille ihmisille.
Kyllä ne Kallen seksikuvaukset ovat kovin kesyjä Erikan Ich komme -kappaleeseen verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Kommenttisi perusteella noin 16 000 sivua Suomen lähihistoriaa olisikin turhan kova pala aloittaa sivistyksen rakentaminen.
Ihan vakavissasiko kehotat lähihistoriastamme kiinnostuneen aloittamaan sen tutkimisen Päätalon kirjoista?
Päätalon Iijoki-sarja on aivan loistava ja mielenkiintoista lähihistorian kerrontaa tavallisen kansan
näkövinkkelistä.
Kyllä mieleen painuu esim. sotien jälkeisen ajan pula ruuasta, tarvikkeista, asunnoista jne.
Luin muutaman kirjoista nuorena, ja ne oli lähinnä huonosta itsetunnosta kärsivän itsekehua. Ei siinä juuri puhuttu naisten ajatuksista, koska niillä ei ollut väliä 😄
Vierailija kirjoitti:
Kalle Päätalo kosti kokemansa vääryydet kirjoissaan
Ensimmäinen kattava Päätalo-elämäkerta paljastaa, että suosikkikirjailija käytti teoksiaan koston välineenä.
Oli kusipää ensimmäiselle vaimolleen ja kosti kirjoissaan. En arvosta pätkääkään tuota.
Vierailija kirjoitti:
Minusta oli aikamoisen jännä kuvio se että Kalle harrasti seksiä Annin ja Hilikin, jotka olivat serkuksia, kanssa .
Sarja on fiktiota, romaaneja!
Vierailija kirjoitti:
Mitenkähän lie Leena suhtautunut? Mies kertonut kirjoissa nuoruuden panoista.
Sai varakkaan elämän, samoin kuin tytöt. Lehtolapsi poika jätettiin perinnöttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkähän lie Leena suhtautunut? Mies kertonut kirjoissa nuoruuden panoista.
Sai varakkaan elämän, samoin kuin tytöt. Lehtolapsi poika jätettiin perinnöttä.
https://seura.fi/ilmiot/tarinat/aviottoman-lapsen-taakka-varjosti-mikon…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Kommenttisi perusteella noin 16 000 sivua Suomen lähihistoriaa olisikin turhan kova pala aloittaa sivistyksen rakentaminen.
Ihan vakavissasiko kehotat lähihistoriastamme kiinnostuneen aloittamaan sen tutkimisen Päätalon kirjoista?
Mitä sinä tarjoaisit?
Minusta Kalle kertoo asiat jotenkin yksinkertaisesti, turhaa romantisoimatta ja pornoilematta, niin kuin "sitä ihteään".
Nämä uussuomalaiset tulijat pitäisi velvoittaa lukemaan tämä sarja,niin tulisi selväksi mitä suomen urhot ja naiset ovat joutuneet uhraamaan isänmaansa hyväksi ja mikään mitä meillä on ei ole tullut muuten kuin kovaa työtä tekemällä ja moni henkensä uhraamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Kommenttisi perusteella noin 16 000 sivua Suomen lähihistoriaa olisikin turhan kova pala aloittaa sivistyksen rakentaminen.
Ihan vakavissasiko kehotat lähihistoriastamme kiinnostuneen aloittamaan sen tutkimisen Päätalon kirjoista?
Päätalon Iijoki-sarja on aivan loistava ja mielenkiintoista lähihistorian kerrontaa tavallisen kansan
näkövinkkelistä.
Kyllä mieleen painuu esim. sotien jälkeisen ajan pula ruuasta, tarvikkeista, asunnoista jne.
Sodan jälkeen oli myös pulaa työpaikoista, vaikka muuta väitetään.
Kallu Puujalka: Keksin varjossa.
Kertoo erään heinäkuisen iltapäivän tapahtumista Yökjoella. 887 s.
Vierailija kirjoitti:
Eksyin tänne kun olen lukemassa Vikke Nilon tarinaa. Kirja on yhdistelmä. Minua niin järkyttää huutolaispojan kohtalo. Aivan käsittämätöntä kohtelua lasta kohtaan. Minkä ikäinen hän oli 1910 vuotta siinä alussa ja 1912 Titanicin uppoaminen. Minkä ikäinen hän tarkemmin oli huutolaispoikana ollessaan?
Huutolaislasten kohtalo oli sydäntäraastava. Vuonna 1924 syntynyt isäni oli huutolaispoika.
Vierailija kirjoitti:
Luin muutaman kirjoista nuorena, ja ne oli lähinnä huonosta itsetunnosta kärsivän itsekehua. Ei siinä juuri puhuttu naisten ajatuksista, koska niillä ei ollut väliä 😄
Kallen romaanien päähenkilö oli Kalle Päätalo. Kirjat kertoivat asioista hänen näkökulmastaan, ei naisten ajatuksista. Itse aloin lukea Päätaloa armeija-aikoina, kun huomasin Päätalon olleen pioneeri, kuten itsekin olin. Luin parina seuraavana talvena siihen asti ilmestyneet Päätalot ja sitten kirjan vuodessa sen ilmestyttyä. Ei tehnyt tiukkaakaan lukea viikon pikalainana Päätalon uusinta kirjaa. Lisäksi isoisäni (s. 1900) on elänyt lähes samanlaisissa oloissa. Isoisäni jäi täysin orvoksi kolmevuotiaana, perhe hajotettiin ja hänestä tuli kuitenkin kohtalaisen varakas maanviljelijä. Sukuni oli molemmilta puolilta kotoisin pohjoisesta, joten senkin vuoksi se on tutumpaa kuin Linnan Pohjantähden Urjala.
Tiedän Päätalon kirjoilla olleen merkitystä monelle ihmiselle. Tätini mies oli syntynyt 1910-luvulla. Hän luki Päätalon kirjoja ja suri myöhemmin osin halvaantuneena, kun ei elä niin kauaa, että selviäisi, miten Kallen avioliitolle kävi. Kun mies ei itse enää pystynyt lukemaan, luki vaimo hänelle kirjoja ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalle Päätalo kosti kokemansa vääryydet kirjoissaan
Ensimmäinen kattava Päätalo-elämäkerta paljastaa, että suosikkikirjailija käytti teoksiaan koston välineenä.
Oli kusipää ensimmäiselle vaimolleen ja kosti kirjoissaan. En arvosta pätkääkään tuota.
Olivat sopimaton aviopari, sota-ajan pika-avioliittoja epäonnistui aika lailla.
Molemmat pelasivat vilunkia aviossa, joskin Kalle oli paljon suurempi syntinen, jonka hän itsekin kirjoissaan tunnustaa.
Kalle myös kehui ensimmäistä vaimoaan monenlaisista asioista ja pääsivät kyllä kypsemmällä iällä sovintoon keskenään.
Olen lukenut sen kirjan hänen isästään. Varsinainen diagnoosi jäi epäselväksi, mutta Kalle mainitsee jossakin isän jalkojenkin olleen kovasti kuihtuneet entisestään. Oliskohan joku sairaus vaikuttanut muutenkin kuin vain mieleen.