Millainen nainen tulee tytöstä, joka joutuu kasvamaan ilman isähahmoa?

Vierailija kirjoitti:

Aivan ihmeellistä poistatusvimmaa täällä, kun kommentti #2 piti poistaa. Mikä teitä tytöt tänään vaivaa?

Ei aavistustakaan, mitä kirjoitit.

Tytöt? Kirjoittajina on hyvin todennäköisesti aikuisia naisia.

Vierailija kirjoitti:

Ne parikymmpiset naiset jotka ovat minua lähestyneet (35v.) ovat järjestään varttuneet yksinhuoltajaperheessä.

35v = 63 ja paksu lompakko maksulliseen seksiin.

Katkera ja raivokas miesvihaaja joka muistaa vielä mummoiässä mainita ettei saanut lapsuudessa miehen mallia ja muilla oli isä ja hänellä ei. (Isä kuoli äitini ollessa vauva). Ja isättömästä pojasta tulee tossukka joka ottaa em. miesvihaajan vaimokseen, siten olen olemassa ja kommentoimassa.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu täysin muista ihmisistä lapsen ympärillä. Ei varmaankaan saa suosiota tämä mielipide, mutta epäilen että ne lapset joilla ei ole asiat oikein hyvin, heijastaa ne ongelmansa isän puutteeseen. Tai mikä milloinkin on se suuri juttu, adotoituna kasvaminen tms. Sillä voi kaikki selittää, ja kaikki olisi ollut toisin jos vain olisi ollut se isä tia biologiset vanhemmat... Kun oikeasti huonot jutut elämässä johtuu ihan muista asioista. Ja ydinperheissä on pakko löytää joku muu selitys.

Mikä tämän kamppanjan tarkoitus on? Isän roolin lyttääminen lasten kasvattamisessa? Nyt vielä kaikkia isää kaipaavia aletaan syyllistämään omista tunteista. No, kyse todellakin on siitä että kaipaa hyvää kasvattajaa ja jos äiti ei pysty kahden vanhemman edestä tekemään hommaa niin totta kai katse siirtyy etsimään isää. 

Vierailija kirjoitti:

Ilkeä.

Isä hylkäsi sisarukseni ja minut äidin jätettyä hänet.

Isäpuoli sätti ja haukkui minua varhaismurrosikäisestä siihen saakka, että muutin lukion jälkeen kotoa.

Mielestäni 99 prosenttia miehistä on pettäviä sikoja. 

Ai sun faijas takia? Ja nyt sitten tietysti oikeutat omat seksiseikkailusi jännämiesten kanssa sillä, että kaikki miehet on sikoja joten mitä välii.

Minusta tuli hyvin itsenäinen ja itsevarma:)

Nainen tulee väistämättä jokaisesta tytöstä ja mies jokaisesta pojasta. Oma isäni kuoli kun olin 12 ja oli sairaseläkkeellä siitä lähtien kun olin 9.

Ovat tutkimusten mukaan aggressiivisempia, alttiimpia masennukselle ja päihdeongelmille, huonompi itsetunto, tekevät itsemurhan todennäköisemmin ja joutuvat vankilaan todennäköisemmin. Etenkin tytöt kärsivät isähahmon puutteesta.

Onhan meitä joka lähtöön. Paljon riippuu muusta ympäristöstä.

Oma isäni kuoli, kun olin pieni, eikä minulla ollut muita läheisiä ja turvallisia miehen malleja lapsuudessa. Olen aika varma, että moni ongelmani juontaa juurensa tähän. Toisen vanhemman yhtäkkinen poistuminen elämästäni sai aikaan menettämisen pelon ja läheisriippuvuuden, joista olen vasta pikkuhiljaa pääsemässä eroon. Myös suhteeni miehiin on ollut jokseenkin epänormaali ja tapailin koko nuoruuteni paljon vanhempia miehiä. 

Olisin myös kaivannut toista vanhempaa siksi, että äitini oli todella ankara, eikä koskaan kannustanut, rohkaissut tai kehunut minua millään tavalla elämässäni. Joskus ajattelen, että isä olisi ollut minulle parempi vanhempi. Hän jaksoi kuunnella, leikkiä, kehua ja näyttää rakkautensa äitiä paremmin. Itsetunnon kehittymiselle olisi ollut tärkeää pystyä kokemaan itsensä arvokkaaksi, eikä minun äitini siinä syystä tai toisesta osannut auttaa.

Normaali nainen kasvoi minusta. Juoppo isäni kuoli kun olin parin vuoden ikäinen, äitini pysytteli sinkkuna siihen asti että olin teini-ikäinen. Isän puuttumista ei edes huomannut, oli vain minä ja äitini. En kaipaa isää, enkä ajattele että lapsuudestani olisi puuttunut mitään. En pelkää miehiä, enkä myöskään kerjää heiltä huomiota. Pukeudun ihan normaalisti, en käytä paljastavia vaatteita. Miehet on ihmisiä siinä missä muutkin. Parisuhteen löysin, mutta puolisoni on kylläkin nainen. 15 vuotta yhteiseloa takana.

Ottaen huomioon biologisen isäni ominaisuudet, en koe että olen "joutunut" elämään ilman isää. Sen sijaan "sain" elää ilman isää yhdessä äitini kanssa. Lapsuus oli varmasti miljoona kertaa onnellisempi näin, kuin epäkelvon isähahmon kanssa.

No varmaan riippuu kasvuympäristöstä. Tiedän 2 isättä kasvanutta naista ja yhden jolla oli kylmä ja etäinen isä. Heitä kaikkia yhdistää sinisilmäisyys miehiä kohtaan ja se että he eivät oikein tule toimeen toisten naisten kanssa. Tai jotenkin he pitävät miehiä yleisesti naisia parempina. Esim. Oma äitini joka oli todella etäinen isänsä kanssa ihailee miehiä yli kaiken. Olipa mies minkälainen väkivaltainen, narsisti, alkoholisti tajansa, äitini asettuu tämän puolelle. Eräs kaverini on vähän samanlainen. Hän uskoo lähes kaikki miesten puheet ja valheet ja miehet ovat toistuvasti satuttaneet, pettäneet ja särkeneet hänen sydämensä. Ainakin minun tuntemillani isättä kasvaneille naisilla tuntuu olevan todella suuret odotukset miehiä kohtaan, minä taas olen vähän liiankin kyyninen ja pessimistinen miesten suhteen koska isäni on inhottava väkivaltainen juoppo ja lapsena toivoin vain että vanhempani eroaisivat tai että isäni kuolisi.

Vierailija kirjoitti:

Ovat tutkimusten mukaan aggressiivisempia, alttiimpia masennukselle ja päihdeongelmille, huonompi itsetunto, tekevät itsemurhan todennäköisemmin ja joutuvat vankilaan todennäköisemmin. Etenkin tytöt kärsivät isähahmon puutteesta.

Näin oikeassa elämässä, mutta onneksi av:lla voivat leikkiä olevansa menestyneitä ja tasapainoisia naisia. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat tutkimusten mukaan aggressiivisempia, alttiimpia masennukselle ja päihdeongelmille, huonompi itsetunto, tekevät itsemurhan todennäköisemmin ja joutuvat vankilaan todennäköisemmin. Etenkin tytöt kärsivät isähahmon puutteesta.

Näin oikeassa elämässä, mutta onneksi av:lla voivat leikkiä olevansa menestyneitä ja tasapainoisia naisia. :D

Minä nostan hattua niille joilla menee hyvin, mutta olisi epärehellistä väittää että isän puuttuminen olisi aina positiivinen tai vähintään neutraali asia. Kaikista eniten ihmettelen miinuksia kommenteissa, jotka myöntävät että toisen vanhemman puute on vaikuttanut elämään. Heikkouden näyttäminen edes täällä ei taida olla suotava ominaisuus vaan pitää olla menestyvä ja pärjääjä.

Omassa kaveripiirissä muutama isättä kasvanut. Olivat nuorempana kovia iskemään miehiä. Piti hakea hyväksyntää ja saada kaikki hurmattua. Kurjinta oli se, että jos joku osoitti kiinnostusta heidän kaveriaan kohtaan, piti kiilata siihen väliin hurmaamaan. Myöskään kavereitten poikaystävät eivät saaneet olla rauhassa. Nykyään ovat perheellisiä ja "rauhoittuneet". En kuitenkaan muutaman tyypin perusteella kuvittele, että kaikki isättä kasvaneet olisivat samanlaisia. Varmasti myös luonne vaikuttaa.

Saattaa rakastua itseään huomattavasti vanhempiin miehiin, etsii varmaan sillä tavoin isähahmoa.

Eiköhän tuo riipu ympärillä olevasta ympäristöstä.

Se ei nyt yksistään tee lasta mitenkään heikoksi tai elämässä epäonnistujaksi

jos hänellä ei ole isää.

Niihin asioihin vaikuttaa lapsen oma henkinen kasvu ja ympäristön antamat

vaikutteet ja tuki. Elämä voi mennä hyvin vaikka siitä puuttuisikin joku ihminen.

Äitini erosi isästäni kun olin vielä pieni taapero ja en ole ikinä kaivannut isääni sen

kummemmin.En ole tekemisissä, enkä ole nähnyt häntä kirjaimellisesti vuosikymmeniin ja viimeksi kun näin niin siitäkään ei jäänyt mitään erikoista fiilistä.

Tunnelma oli kuin olisi ollut tyyliin naapuri kylässä vierailemassa. Hänellä ei ole mitään roolia elämässäni. Ihan tuntematon tyyppi ja tämä ei johdu mistään katkeruudesta tai vihasta yms. vaan

yksinkertaisesti siitä että ei sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa et ole jakanut oikeastaan mitään ikinä elämässäsi niin voi olla yksinkertaisesti mitään sidettä.

Minusta kasvoi ihan normaali henkisesti terve nainen ilman isäänikin. En käytä alkoholia, en

liiku hämärissä porukoissa, en ole väkivaltainen, en ole narsisti hyväksikäyttäjä, olen korkeasti koulutettu ja en kärsi pahemmin mistään mielenterveysongelmista ja elämäni on mennyt aika

lailla niin kuin sen on kuulunutkin mennä.. muut perheen sisarukset ovat myös elämässä suht hyvin menestyneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat tutkimusten mukaan aggressiivisempia, alttiimpia masennukselle ja päihdeongelmille, huonompi itsetunto, tekevät itsemurhan todennäköisemmin ja joutuvat vankilaan todennäköisemmin. Etenkin tytöt kärsivät isähahmon puutteesta.

Näin oikeassa elämässä, mutta onneksi av:lla voivat leikkiä olevansa menestyneitä ja tasapainoisia naisia. :D

Minä nostan hattua niille joilla menee hyvin, mutta olisi epärehellistä väittää että isän puuttuminen olisi aina positiivinen tai vähintään neutraali asia. Kaikista eniten ihmettelen miinuksia kommenteissa, jotka myöntävät että toisen vanhemman puute on vaikuttanut elämään. Heikkouden näyttäminen edes täällä ei taida olla suotava ominaisuus vaan pitää olla menestyvä ja pärjääjä.

Kyllä oman heikkoutensa saa näyttää, mutta kaikki isättömässä perheessä kasvaneet palstamammat eivät varmaan ole vieläkään ihan sujut perhetaustansa ja/tai nykyisen elämäntilanteensa kanssa. Siksi miinukset.

Tuliskohan tällainen? Naisten kasvattama ja kouluttama.

Vierailija kirjoitti:

Tuliskohan tällainen? Naisten kasvattama ja kouluttama.

Joo, haaveissa ehkä. Tuo on nimittäin fiktiivinen hahmo. Tässä on oikea nainen, joka ei koskaan tavannut isäänsä:

https://typeset-beta.imgix.net/rehost%2F2016%2F9%2F13%2F2b785a70-9a19-4…

Olisiko tälle tytölle ollut parempi kasvaa ilman isää? Luulenpa niin :(

Sijaisperheen isä ja veli hyväksikäyttivät sijoitettua pikkutyttöä usean vuoden ajan