Millainen nainen tulee tytöstä, joka joutuu kasvamaan ilman isähahmoa?

Eiköhän tuo riipu ihan ihmisestä. Minusta ainakin tuli ihan normaali.

Ilkeä.

Isä hylkäsi sisarukseni ja minut äidin jätettyä hänet.

Isäpuoli sätti ja haukkui minua varhaismurrosikäisestä siihen saakka, että muutin lukion jälkeen kotoa.

Mielestäni 99 prosenttia miehistä on pettäviä sikoja. 

Hakevat huomiota miehiltä ja saattavat olla halpiksia. Ei ole turvallista isähahmoa.

Minusta tulin kauppatieteiden maisteri ja nyt kaksi lasta ja naimisissa. Suurin osa tuntemistani naisista, joilla ei ollut isähahmoa ovat ihan normeja joko sinkkuja tai parisuhteessa eivätkä pelkää miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuo riipu ihan ihmisestä. Minusta ainakin tuli ihan normaali.

Riippuu muista tekijöistä ympärillä. Että onko muuten hyviä ihmisiä ympärillä ja hyvät kasvuolosuhteet. Minulta puuttuu sekä isähahmo että muutkin asiat on vähän päin p;tä. Siinä on hieman hankala erotella mikä johtuu mistäkin, mutta huomaan kyllä isähahmon kaipuun.

No minusta ainakin tuli kai ihan tavallinen. Osaan elää ilman miehiä, mutta osaan elää myös miehen kanssa.

Ainakin opin jo pienenä ettei ole mitään naisten kotitöitä ja miesten kotitöitä erikseen, kun yksinhuoltajaäitini hoiti kaiken itse,leipoi pullat, leikkasi nurtsin, ompeli vaatteet ja vaihtoi auton renkaat.

Itse olen aina ollut normaali isähahmon puuttumisesta huolimatta, kaverini oli sekopää, tosin hänen äitinsä oli enemmänkin kaveri ei huolehtiva ja vastuuta ottava vanhempi ja myös ongelmia mielenterveyden kanssa.

Melko normaali, lähinnä erittäin itsenäinen ja itsepäinen, kun itse tai äidin avulla piti kaikki ne pyöränkumit paikata ja hyllyt asentaa. Tuli vahva tunne että kyllä naisihminen kykenee kaiken itsekin tekemään, monet isän kanssa kasvaneet ikätoverit eivät vieläkään itse osaa näitä "miesten hommia" tehdä kun ei ole koskaan ollut pakko opetella.

Ei välttämättä osaa pukeutua. Pukeutuu halvasti. Yrittää sillä hakea huomiota miehiltä. Minihametta, lyhyttä sortsia, pitsiä ja sellaista.

Aivan ihmeellistä poistatusvimmaa täällä, kun kommentti #2 piti poistaa. Mikä teitä tytöt tänään vaivaa?

Pelkääviä. Pelkäävät aseita ja kiipeämistä puissa jne asioita mistä mammat pitää lapset erillään mutta papat osaavat näyttää lapsille.. eteenkin tyttöjen kohdalla. Pojat kokeilevat joka tapauksessa vaikka äiti kieltäisikin.

Onnellinen. Ainakin verrattuna siihen että on kylmä ja lyttäävä isä niinkuin mulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuo riipu ihan ihmisestä. Minusta ainakin tuli ihan normaali.

Riippuu muista tekijöistä ympärillä. Että onko muuten hyviä ihmisiä ympärillä ja hyvät kasvuolosuhteet. Minulta puuttuu sekä isähahmo että muutkin asiat on vähän päin p;tä. Siinä on hieman hankala erotella mikä johtuu mistäkin, mutta huomaan kyllä isähahmon kaipuun.

Miksi tämä on heti saanut miinuksia. Onko siinä vauvalaisten mukaan jotain vikaa että lapsi toivoo isää. Muuten minulla siis on isä, mutta tämä oli poissaoleva eikä osallistunut mitenkään minun elämääni ja jäi vieraaksi. Mutta oli olemassa sen verran että jäin kaipaamaan läsnäolevampaa versiota. En myöskään ymmärrä mitä täällä puhutaan miesten ja naisten töistä. Ei isän poissa olo tai läsnä olo niiden oppimiseen vaikuta.

Vierailija kirjoitti:

Pelkääviä. Pelkäävät aseita ja kiipeämistä puissa jne asioita mistä mammat pitää lapset erillään mutta papat osaavat näyttää lapsille.. eteenkin tyttöjen kohdalla. Pojat kokeilevat joka tapauksessa vaikka äiti kieltäisikin.

Jaa itsellä einollut isähahmoa ja silti kiipeilyn puissa :D maalla oltiin vkl joskus ja siellä hypittiin heinäpaalien päältä yms. En pelkää miehiä enkä halua heiltä sen eritysempää huomiota kun muutkaan naiset. Olen kihloissa ja seurustellut 2 vuotta.

Naapurissa on yh-äiti, jolla on Kiinasta adoptoitu tytär. Tyttö on tasapainoinen ja ihana persoona, vaikka hänellä ei olekaan isää. Ilmeisesti tytön eno on toiminut hänelle miehen mallina.

Ihan normaali iloinen ja itsenäinen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Naapurissa on yh-äiti, jolla on Kiinasta adoptoitu tytär. Tyttö on tasapainoinen ja ihana persoona, vaikka hänellä ei olekaan isää. Ilmeisesti tytön eno on toiminut hänelle miehen mallina.

Niin eli puuttuuko se isähahmo vai olisiko niin että palstalaisilla on ollut jokin sen tyyppinen lähipiirissä, mutta se kätevästi unohdetaan.

Ne parikymmpiset naiset jotka ovat minua lähestyneet (35v.) ovat järjestään varttuneet yksinhuoltajaperheessä.

Minusta ainakin tuli melko itsenäinen ja korkealle tähtäävä, eikä minua kiinnosta poikaystävät tai lasten saanti vaan ura.

Miehen mallini on hyvin havaittavissa siskoni ja minun lapsuuden nukkeleikeistä: isä makasi aamuyöstä pelkissä kalsareissa vessan lattialla kaljapullo vieressään ja piereskeli, kun äiti lähti limusiinilla duuniinsa kaupunginjohtajana. Tämä oli meidän legoleikeissämme silloin ihan normaali perheen työnjako, eikä sitä kumpikaan kyseenalaistanut. :D

Riippuu täysin muista ihmisistä lapsen ympärillä. Ei varmaankaan saa suosiota tämä mielipide, mutta epäilen että ne lapset joilla ei ole asiat oikein hyvin, heijastaa ne ongelmansa isän puutteeseen. Tai mikä milloinkin on se suuri juttu, adotoituna kasvaminen tms. Sillä voi kaikki selittää, ja kaikki olisi ollut toisin jos vain olisi ollut se isä tia biologiset vanhemmat... Kun oikeasti huonot jutut elämässä johtuu ihan muista asioista. Ja ydinperheissä on pakko löytää joku muu selitys.