Isovanhempien oikeus lastenlasten tapaamiseen lakiin asti?!
Hesarissa on artikkeli siitä, kuinka nyt pohditaan isovanhempien oikeutta tavata lapsenlapsia ihan lain asettamalla pakolla:
"Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa lakia uudistetaan parhaillaan. Työryhmä harkitsee, pitäisikö isovanhemmilla olla nykyistä vahvempi oikeus lastenlastensa tapaamiseen. Tapaamisoikeuksien laajentaminen lakipykäliin asti saattaisi lisätä niihin liittyviä oikeudenkäyntejä ja pakkokeinoja."
Minun äitini ei saa tavata lapsiani , sillä hän on julma narsisti joka rääkkäsi minua lapsena ja nuorena. 18-vuotislahjaksi sain kehotuksen häipyä ja muutinkin hyvin nopeasti omilleni. Kävin teininä psykologilla äitini pakottamana ja tämä psykologi totesi minun olevan normaalia kypsempi ja fiksumpi nuori, hän halusi jatkaa tapaamisia jotta voin keskustella äidistäni jota piti hyvin tunkeilevana ja tukahduttavana. Näin teimme ja muista parhaiten sen hetken, kun itkin lohduttomasti ja tämä psykologi sanoi: "jos olisit tyttäreni, halaisin ja lohduttaisin sinua" - jotain, mitä äitini ei ollut ikinä tehnyt. Aina piti olla hiljaa ja kärsiä itsekseen. Veljeäni kohdeltiin aivan eri tavalla ja nostettiin jalustalle. Vain minä olin aina tyhmä, ruma ja huono - kukaan mies ei koskaan huolisi minua.
Olen lasteni syntymän jälkeen äidinkaipuussani antanut äidilleni muutaman tilaisuuden olla tekemisissä, mutta ne ovat päättyneet hyvin ikävästi. Veljeni lapsi on aina minun lapsiani parempi ja äitini kertoo sen minulle ja lapsilleni. Äityttäni ja lapsiani arvostellaan; mm. normaalilapsen tavoin itkevä kuopukseni "ei ole normaali ja pitäisi viedä tutkimuksiin". Paskasta ei saa konvehtia ja olen lopettanut yrittämisen ja pistänyt välit täysin poikki. On muuten hyvin kuvaavaa, että äidilläni on pienellä kotipaikkakunnallaan hyvin negatiivinen maine, ei ollenkaan ystäviä ja kaikki hänet tuntevat ymmärtävät hyvin miksen ole tekemisissä hänen kanssaan perheineni.
Jos tällainen lakimuutos tulisi voimaan, on ihan varmaa että äitini yrittäisi luikerrella elämäänme sen kautta. Ja tekisin kaikkeni ja maksaisin vaikka sakkoja ettei niin käy. Lapsiani en tuolle katkeralle naiselle uhraa, he saavat normaalin ja hyvän lapsuuden rakastavilta vanhemmilta.
Terveet ihmissuhteet aikuisten lasten ja heidän vanhempiensa välillä ovat ainoa syy saada tavata lapsenlapsia. Meillä niitä ei ole enkä aio altistaa lapsiani itse saamalleni kohtelulle, josta yritän näin lähes nelikymppisenäkin vielä toipua. Te, joilla on normaali ja välittävä äiti, ette osaa edes kuvitella mitä kasvaminen mielenterveydeltään vajavaisen julman naisen kanssa on. Se rikkoi minut ja niihin traumoihin törmäsin toden teolla tultuani itse äidiksi.
Minusta tämä on siis pääsääntöisesti huono idea. Mitä olette mieltä?
Kommentit (72)
Sitten myös merkintä velvollisuudesta hoitaa lapsia. Ei oikeuksia ilman velvollisuuksia!
Eteneeköhän tämän ehdotuksen käsittely tällähetkellä vai onko jo kuopattu täysin älyttömänä ajatuksena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä laki olisi hyvä. On normaalia, että isovanhemmat saavat tavata lapsenlapsiaan. Jos jossain tämä normaali ei toteudu, niin hyvä, että lailla se saadaan toteutumaan.
Selvä se, että erityistapauksissa todistusta vastaan tapaamiset voidaan evätä tai määrätä tapahtuvaksi vain vanhempien läsnä ollessa.
Eli ne vanhemmat joutuu kaivelemaan vanhoja arpia auki, todistelemaan 20 vuotta aiemmin tapahtuneita pahoinpitelyjä jne jotta voivat suojella lapsiaan?
Kyllä se juttu niin on, että isovanhemmissa on se syy, jos yhteyttä ei pidetä. Eikä siihen mitään lakeja enää tarvita.
Asiat ei ole todellakaan noin mustavalkoisia että isovanhemmissa on aina se syy. Siskolleni tuli 30v kriisi ja menovaihe, seurustellut 14v asti saman tyypin kanssa ja naimisiin ja perhe. Ero ja itsenäistymisvaihe tuli tuossa 30:n korvissa. Oli aika sekaisin tunteittensa kanssa ja käytös ei niin kovin aikuismaista. Exän kanssa huonot välit ja sitten se riita meni jo ex appiksien luo, eli yhtäkkiä siskoni ei enää muistanutkaan kuinka paljon hänen ex-appikset olivat auttaneet taloudellisesti lapsia harrastuksissaan, lomamatkoissa, vaatetuksessa jne ja olivat tosi paljon lastenhoito apuna kun vanhemmat vuorotyössä. Ikävä sanoa omasta siskosta mutta ei tippakaan osannut arvostaa saamaansa apua ja nyt vaan on tosi hankala exälle ja appiksille ja meidän äidin pitäisi olla auttamassa joka käänteessä vaikka on vielä viimeisiä vuosia työelämässä ja tekee 3-vuorotyötä. Eli hän on tosi lujilla ja ei tahdo enää jaksaa yövuoroja. Itse olen muuttanut kotiseudulta ajat sitten pois ja perhe perustettiin ilman turvaverkkoja vieraaseen kaupunkiin kun työn perässä mentiin ja ulkomaillakin käytiin jossain vaiheessa. Olemme oppineet olemaan itsenäisiä ja hoitamaan ja sumplimaan arjen ja palkkaamaan lastenhoitoapua. Sisko taas jäi kotiseudulle ja perusti perheen tosi varhain ja on oppinut siihen että äitimme ja appikset ovat aina auttamassa kun asutaan alle 5 km päästä toisistaan eli hän ei ole koskaan seissyt omin jaloin eikä itsenäistynyt. Tämä yksi näkökulma tähän millä voidaan isovanhempia boikotoida eli oman kypsymättömyyden takia.
Miksei isä huolehdi?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voisi olla laki mutta vain ydinperheitä koskien. Eroperheiden lapsilla on jo liikaa muuttujia elämässään.
Lain tarkoitushan olisi nimenomaan koskea eroperheitä 🤔
Vierailija kirjoitti:
Eteneeköhän tämän ehdotuksen käsittely tällähetkellä vai onko jo kuopattu täysin älyttömänä ajatuksena?
Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle kevätistuntokaudella 2018.
Ihan käsiittämätön ehdotus. Aivan kuin ihmiset eivät osaisi enää pitää huolta omista ihmissuhteistaan ilman virkavaltaa ja lakeja. Jos välit on huonot, siihen on joku syy, joka ei kuulu kenellekään muille kuin asianosaisille. Ja niin se vaan on, että ihmissuhdelotossakaan ei voi aina voittaa. Toiset saa huonommat kortit, ja vain omalla käytöksellä voi tilannetta yrittää muuttaa. Tämä laki mahdollistaisi myös hirveän kiusaamisen hirviö anoppien ja muiden karmeiden vanhempien taholta, kun alkaisivat huvikseen haastamaan lapsiaan oikeuteen esittäen uhreja.
Lapsillani on pahansisuinen narsistimummo! Hän on etäännyttänyt kaikki lapsensa itsestään käytöksellään. Esittänyt mm lastensuojeluun perättömän väitteen saaden tyttönsä tietenkin suuttumaan. Minusta esittänyt viimeiseksi jääneellä vierailulla kaikkien kuullen perättömän väitteen. Saaden silloisen mieheni mustasukkaiseksi. Ja kuopuskin oli silloin ensimmäistä ja viimestä kertaa käymässä "mummolla". Olen aina kunnioittanut vanhoja ihmisiä mutta tätä "mummoa" en. Hänen tekojensa tähden ja sanomisien tähden voisi ikinä arvostaa. Kun hän viimeisen kerran haukkui minut huoraksi puhelimessa ilman syytä nelisen vuotta sitten. Syytä löytyisi kyllä hänen pojassaan. En vain kokenut tarpeelliseksi kertoa mitään hänelle eihän narsisti mitään usko. Ajattelin etten ikinä altista lapsiani tuolle kyykäärme "mummolle" IKINÄ!
Eikö tällainen laki lähinnä vähentäisi esim. isovanhempien tapaamisia etenkin jos lapsen vanhemmilla on pienintäkään epäilystä, että isovanhemmat eivät pystyisi vaikka kunnioittamaan perheen kasvatusperiaatteita tai vakaumuksia?
Olisi pakko pitää etäisyyttä, jottei isovanhemmat pääsisi sanomaan heillä olevan läheiset välit lapseen ja alkavan vaatia säännnöllisiä tapaamisia jos erimielisyyksiä tulee.
Toisaalta olisi tietty ehkä hyvä, että erovanhemmat joutuisivat todella miettimään kannattaako uudessa parisuhteessa lasta esitellä uudelle kumppanille kun riskinä on, että uusiovanhempi voi vaatia lapsen tapaamisia eron sattuessa.
Lakiin myös että kaikkien naimattomien, hyvännäköisten 20-30-vuotiaiden miesten on pakko ruveta mulle toyboyksi. Tapaamispakko.
Isovanhemmille sitten velvollisuus noutaa lapsenlapset itse ja palauttaa heidät. Itse kyllästyin eron jälkeen tähän täysin turhaan kuljetusrumbaan, kun pääsin paljon helpommalla hoitamalla itse lapseni. Lapsen isää ei kiinnostanut järjestää vanhempiensa ja lapsensa tapaamisia.
Lisäksi exän ja perheensä alkoholinkäyttö oli toinen syy, miksei huvittanut järjestellä tapaamisia.
Ei ihmissuhdeasoita vai laeilla pakottaa, luoda tai ohjailla. Huoltajilla on kiistaton oikeus päättää lapsen asioista ja heidän on otettava lapsesta myös vastuu. Ei muilla ihmisillä voi olla juridisia oikeuksia lapseen ohittaen huoltajien päätösvallan. On ikävää, jos tärkeä ihmissuhde päättyy vasten omaa tahtoa, mutta jokaisen elämään voi kuulua monenlaista surua ja luopumista. Ei lainsäädännöllä voida poistaa ikäviä asioita ihmisten elämästä ja kanssakäymisestä.
Myöskään lapsella ei ole mitään kiistatonta oikeutta isovanhempiin – jos isovanhempi ei tahdo pitää yhteyttä, ei tämä "lapsen oikeus" voi mitenkään toteutua.
En ymmärrä, miten voisi olla kenenkään etu, että lailla määrättäisiin ihmissuhteesta, jota toinen osapuoli ei halua ylläpitää. En usko siitä seuraavan mitään hyvää.
Itselläni on hyvät suhteet omiin isovanhempiini ja lapsilla omiinsa. Suhteiden eteen on kyllä tehty myös työtä. Absurdi ajatus, että lailla määrättäisiin tapaamisistamme.
Mihin muihin ihmissuhteisiin voitaisiin soveltaa lain valtaa? Jos suhdetta omaan vanhempaan ei saa katkaista, mitä muuta ei saa? Saanko lopettaa parisuhteen tai ystävyyssohteen, jota pidän vahingollisena itselleni tai lapselleni?
Juuei. Siihen, ettei isovanhempien anneta tavata lapsenlapsiaan on yleensä aina painavat syyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voisi olla laki mutta vain ydinperheitä koskien. Eroperheiden lapsilla on jo liikaa muuttujia elämässään.
Lain tarkoitushan olisi nimenomaan koskea eroperheitä 🤔
Ei näin. Lapsille riittää, kun on kaksi kotia. Silloin kyllä jo isovanhemmat saavat joustaa ja mennä vaikka väkisin oven taakse kylään pyrkimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voisi olla laki mutta vain ydinperheitä koskien. Eroperheiden lapsilla on jo liikaa muuttujia elämässään.
Lain tarkoitushan olisi nimenomaan koskea eroperheitä 🤔
Ei näin. Lapsille riittää, kun on kaksi kotia. Silloin kyllä jo isovanhemmat saavat joustaa ja mennä vaikka väkisin oven taakse kylään pyrkimään.
Näinhän järkikin sanoisi, mutta ehdotettua lakimuutosta perustellaan juuri erotilanteilla joissa kumpikaan vanhemmista ei edistä lasten tapaamista isovanhempien kanssa.
Ei missään tapauksessa tällaista lakia. Lapsen vanhempien välillä on jo tarpeeksi setvimistä ja oikeudenkäyntejä, joista tulee turhia kuluja kaikille osapuolille, joilla on tuloja niiden maksamiseen, sekä veronmaksajille. Nyt jos isovanhemmat saisivat laissa määrätyt oikeudet, niin oikeudenkäyntien määrä lisääntyisi. Välit isovanhempiin useimmissa tapauksissa muuttuisivat entistäkin huonommiksi, koska lakitupataistelut eivät paranna suhteita vaan päinvastoin.
Täällä eroperheiden isän puolen isovanhemmat syyttävät äitiä siitä, etteivät näe lapsenlapsia. Mikä rooli niillä isovanhempien kasvattamilla lasten isillä on? Mikseivät isät vie lapsenlapsia tapaamaan isovanhempia kun lapset isällä? Vai onko isät laistaneet täysin velvollisuuksistaan..? Ja silti äidin vika?
Up. Taas oli tämä aihe tänään uutisissa. Onneksi ei ole lapsia. t. Narsistien tytär
Eiköhän tässä tarkoiteta eroperheitä ja siinä lastenlastensa kanssa aiemmin läheisesti tekemisissä olleita isovanhempia, jotka eron myötä jäävät ilman tapaamisoikeutta.
Ei kukaan ole pakottanassa teitä mammat kuljettamaan lapsianne omien vanhempienne luo säännöllisesti, joten jäitä hattuun nyt ennen kuin täysin riehaannutte.
Mitä velvollisuuksia isovanhemmille tulee oikeuksien myötä? Ei voi olla pelkkiä oikeuksia ilman velvollisuuksia. Sakkoja maksellessa.
No noinkin mutta kun vuorotyötä tekevät lasten vanhemmat ja meidän äitimme ja ex-appikset ovat eläkkeellä. Lähinnä kritisoin että oman erokipuilun ja uusioteiniyden keskellä appikset ovat muuttuneet hirveiksi olioiksi vaikka naimisissa ollessaan raha ja apu kelpasivat vallan mainiosti ja nyt siskoni kehtaa pyytää äidiltämme vielä työvuorojen vaihtoja että saa lapset tyrkättyä hänelle kun ex-appikselle ei voi antaa kun he ovat niin kamalia tms. Its eolen ottanut etäisyyttä kun mielestäni siskon olisi aika jo kasvaa aikuiseksi eikä kiukutella ja pompottaa loputtomiin.