Tosi epäreilua käytöstä päiväkodissa!!!

Vuonna 2003 julkaistiin Jyväskylän yliopistossa tutkimustuloksia, joiden mukaan neljäsosa alkuopetusikäisistä ei pärjää isossa ryhmässä ilman erityistä tukea. (3-5% alkuopetusikäisistä kärsii neurologisista häiriöistä, jotka selittävät siis tämän 3-5 prosentin vaikeudet.)



Kuvailin juuri tätä ilmiötä. Meillä on nimittäin eka-tokaluokilla merkittävä ryhmä sellaisia lapsia, joiden rauhattomuus ja levottomuus häiritsee luokan tasapainoista työskentelyä. Tutkimus toki koskee muitakin luokkia kuin omani. Näin ollen minun oletettu ammattitaidottomuuteni ei ole syy kaikkeen siihen levottomuuteen, joka suomalaisessa peruskoulussa velloo.



Neurologiset ja aivokemialliset häiriöt ovat erikseen. Nyt on vain huomattava, että neurologiset syyt selittävät vain hyvin pienen osan luokan levottomuudesta. Näyttäisi siltä, että suuren osan levottomuudesta selittää puutteellinen tai vääränlainen kotikasvatus. Kouluun tulee lapsia, jotka eivät kykene sopeutumaan isoon ryhmään.



Nyt on syytä katsoa vanhempiin. Kasvatanko lapsestani huonostikäyttäytyvää, curlattua kersaa, joka vie liian suuren tilan ja ajan suuressa ryhmässä? Vai opetanko häntä -perinteisesti- kohtaamaan pettymyksiä ja elämän epäreiluutta?



Elämän epäreiluuteen on sopeuduttava jossakin vaiheessa. Jos elämän epäreiluuteen ei kasveta kotona, siihen kasvetaan koulussa (esim. siellä minun luokassani). Kun kotikasvatukseen kuuluvia perusasioita opetellaan koulussa, se vie aikaa ja resursseja. Aika ja resurssit eivät tällöin jakaudu tasan: puutteellisen kotikasvatuksen saaneet tenavat vievät opetushenkilöstön aikaa ja resursseja paljon enemmän kuin klassisen kotikasvatuksen saaneet lapset.



Olen nyt 41-vuotias. Aloitin luokanopettajan työni 25-vuotiaana ja viihdyn työssäni. Työ on opettanut minua, ja työrauhankin koen osaavani ylläpitää. Omat penskani (tuo lapsosten kutsumanimi) olen kasvattanut hyvin klassisesti: elämä on epäreilua. En ole kertaakaan taistellut varhaiskasvattajien tai opettajien kanssa epäreiluusasioista. Toki lapseni ovat kokeneet epäreiluutta päiväkodeissa, eskarissa ja koulussa. Elämä on sellaista, eikä äitinä tehtäväni ole suojella lapsiani (tai oppilaitani) elämältä.



Ope ja äiti, 41 v.

Meillä sattui niin, että vanhempi pääsi kaksi kertaa uimakouluun, kun nuorempi ei kertaakaan. Minä olin alussa vihainen tästä järjestelystä päiväkodille. Kuitenkin sain järjestettyä niin, että sain nuoremmalle uimakoulupaikan, jonne vien sitten itse ja maksan sen itse. Se vaatii kahdeksan kerran ajan sitä, että lähden töistä ajoissa ja vien lapsen uimaan, mutta mielestäni oli sen arvoista. Lapsi oli odottanut uimakoulua, kun isosisko oli jo sen käynyt.

Alan ymmärtää, miksi sinulla on vaikeuksia. Et kuuntele ketään muita kuin itseäsi.

Ap:lla on lapsi ryhmässä, jossa on kaksi 5-vuotiasta, jotka tuupataan toiseen ryhmään siksi aikaa, kun heidän varsinainen ryhmänsä lähtee uimaan. Ei heille ole järjestetty mitään korvaavaa toimintaa, heidät on vain siirretty pois tieltä. Samoin kuin heidät on siirretty pois toiseten tieltä siitä omanikäisten ryhmästä, johon he olisivat alunperin kuuluneet. Nyt he saavat vain rääppeet näiden kahden ryhmän toiminnasta mutta eivät pääse niihin erityisempiin juttuihin osallistumaan lainkaan.



10 edelleen

Tuollaista ei pidä sietää!

Viihdyn edelleen työssäni ja elämässäni.

:D



Ope ja äiti

Hälyttävän suuria, jos sinun on tarkoitus opettaa jotakuta.



Ja jos ope ja äiti vatkaa tuollaisia tutkimustuloksia vapaapäivänsä aamuna av-palstalla, ei liene kotielämäkään ihan kunnossa.

t.lto

Kukapa ei vallasta pitäisi ja lasten kanssa työskennellessä tämä ope voi tätä valtaansa käyttää juuri sellaisella tavalla kuin huvittaa.

Vaikka ope viihtyy työssään, kiunkahan moni tämän open oppilaista vihtyy koulussa..?

Tiedetään välttää.

terveiset opelle: kiitos, että sinunlaisiasi on olemassa.

Jatketaan samaan malliin!



t. lto/eskariope 40 v., äiti

Tai siis se toimii, jos 5v:tä on kunnon ryhmä, mutta jos vaan kaksi niin kyse on ihan nahkiaisten ja simputuksen veroisesta jututsta. Ihan niin kuin sanot, jätetään kaiken kivan ulkopuolelle.



JA ne jotka tässä ketjusssa ei sitä tajua ja heittelee jotain v***n curlingia kehiin on vaan ite jotain empatiakyvyiltään rajoittuneita minä-minä henkilöitä. Asialla kun ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.



Ryhmissä voidaan joko harjoittaa kaikki mukaan, kaikki on tärkeitä periaatetta tai sitten voi harjoittaa toisenlaista nokkimisjärjestyspolitiikkaa. Jos kaksi jätetään aina ulkopuolelle, siinä ryhmässä opetetaan sorsimista ja opetetaan niinlle 5v:lle, sinänsä tietenkin rehellisesti, mikä se homman nimi on: ne on vaan tungettu sinne ryhmään, koska ne on ylijäämiä ja siksi niitä voi jatkossakin pomputella ryhmästä toiseen, koska ne ei ole tärkeitä.

ap

Ryhmästä sulkeminen on ihan eri asia kuin elämän vastoinkäymisten kestäminen ja epäreiluuden kestäminen.



Se mitä tämä neropatti kirjoitti pitkässä näennäiskasvatustieteellisesessä sepustuksessaan on täydellinen epäsolidaarinen ja epäempaattinen väärinymmärrys.



Ei hyvä elämä ole sitä että opetetaan lapset kohtelemaan toisiaan " paska juttu, revi siitä" periaatteella. Hyvä eämä on sitä että lapset opetataan toimimaan lähimmäistään kohtaan niin kuin itseään kohtaan toivoisi toimittavan.



Se että pettymyksiä opetetaan kohtaamaan sillä tavalla että pannaan vahinko kiertämään ja aiheutetaan tahallisesti pettymyksiä on itseasiassa vaan sen curlingin eräs muoto.

Hän sanoi, että " oikeudenmukaisuus ei aina tarkoita tasapuolisuutta."



Ja sillä hän tietysti tarkoitti, että lapsia kohdellaan iän mukaan- tytärkin siis saa aikanaan ihan saman verran kuin isovelikin, mutta ei vielä.



Tämä on jotenkin nykyvanhemmilta hukassa; esim. saman perheen lapsilla voi olla tismalleen samat säännöt (nukkumaanmenoaika, kavereilla vierailu jne) vaikka iäeroa olisi useampi vuosi. Joissakin asioissa tottakai tasapuolisuuskin on ihan oikein, mutta ymmärrätte varmaan pointtini....



Itse tulen käyttämään tuota " Everwood-opetusta" omien lapsieni kanssa. Aika aikaans kutakin eli jokainen saa kyllä " yhtä paljon" ja samanveroisen kohtelun, mutta eivät välttämättä samaan aikaan.

Se että lyödään kaksi viisivuotiasta tyttöä eskarilaislauman simputettavaksi ohjaajan ja päiväkodin siunauksella ei ole mitään ikätason mukaisuutta, vaan ihan sitä itseään: kiusaamista. Ryhmästä poissulkeminen on yksi simputuksen alkeellisimmista ja julmimmista muodoista.



Ja ihan ystävän vihje: Hommaa nyt hemmetissä niitä kasvatusvinkkejä jostain muualta kuin tv-sarjoista.

Vie itse oma lapsesi uimaan