Lue keskustelun säännöt.
Vaimon ylipaino ja laiskuus ongelmana
13.07.2017 |
Olemme seurustelleet vaimoni kanssa lähes 7vuotta. Seurusteluaikojen alussa vaimoni oli suht hoikka 60kg. Tällä hetkellä hän painaa 95kg.Vuodet vierevät ja ennen liikkuvasta vaimostani tuli laiska. Hän ei enää urheillut ja kotityöt jäivät minun harteilleni. Ehkä eniten alkoi huolestuttamaan ruokailu. Vaimo saattoi vetää viikonlopun aikana kilon karkkipussin ja sipsipussin. Hän mieluiten haluaisi syödä myös rasvaisia ruokia lounaaksi esim. Ranskalaisia ja nakkeja.
Olen alkanut ostamaan kaupasta omia ruokia,koska en pysty syömään päivittäin tuollaista roskaa.
Olen alkanut miettimään myös eroa. En jaksa katsella tuollaista touhua enää.
Pitäisikö siis erota vai mitä teen?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vika on sinussa, olet jotenkin masentava ja kontrolloiva. Voi olla että jos nyt otat uuden hoikan 50 kg painavan naisen niin kohta se on jo 100kg.
Aivan :D eli mua ei saisi haitata vaimon ylipaino,vaikka painaisi 100kg. OK.
No se on fakta,etteivät ne kaikki hoikat naiset varmasti roskalla itseänsä lihota. Aika katkera kommentti oli.Lukea et ainakaan osaa. En sanonut ettei saisi haitata. Sanoin että vaihtaminen ei auta jos masennat uudenkin naisen lihottamaan itsensä. Ennen oli sellainen sanontakin että nainen pysyy suhteessa hoikkana jos mies osaa pitää hänestä hyvää huolta.
En ole AP,mutta kirjoituksista päätellen olet kateellinen ja ylipainoinen nainen,joka syyttää muita ihmisiä siitä,ettei ole itsekään pysynyt kunnossa. Selityksiä löytyy ja kaikki on aina miehen syytä. Hiljaa pitäisi olla ja jos ei ole,niin on huono mies,koska vain pinnallista miestä haittaa sellainen 100 kg lähestyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoin miehelle, että lopetan kilpaurheilun, niin kysy et kai liikkumista kokonaan lopeta. Jotenkin vaan aattelin, että asia liittyy kroppaan.
Toki jos kilot ovat sinulle kynnyskysymys eikä vaimosi ole halukas tekemään asialle mitään, niin otat eron. Itsekään en jäisi esim alkoholistin kanssa suhteeseen, jos hänellä ei olisi mitään yritystäkään muuttua. Kukin itse päättää minkä asioiden kanssa voi elää ja minkä ei. Ei toista voi pakottaa haluamaan tai rakastamaan.
Vastaan omasta kokemuksesta: olen enimmilläni painanut 105 kg (170cm pitkä), nyt painan 80kg (olen tosin painanut sen 65kg myös, en tykännyt, olin epäsopusuhtainen).
Tiesin totta kai XXXL-aikoina, että olin lihava. Kyllähän se vaakakin sen sanoi, ja vaatekoko. (No joo olen vieläkin mutta nyt ihan ookoo-läski :D)
Tiesin, että pitäisi laihduttaa. Ja toisaalta taas ajattelin, että en jaksa, sillä siinä on ihan hirveä homma.
Hirveät itseinhot, koska olin todella läski - ja mitäpä tein lohduttaakseni itseäni? Jep, söin. Roskaruokaa.
En halunnut laihduttaa, koska en halunnut olla dieetillä ja "syödä rehuja".
Jos mies olisi alkanut esittämään jotain vaatimuksia siitä, että minun täytyy laihtua, olisin varmaan masentunut entisestään.
Lopulta se alkoi omasta itsestä, se halu laihduttaa. Ehkä kaikkein tärkein tuossa oli hiilareitten vähentäminen: hiilarimättö kun väsyttää, ja vähähiilarisella alkoi vähän kuin itsestään tekemään mieli liikkua, kun olo oli virkeämpi.
En tiedä sun tilannetta, mutta koitapas ihan riskisti sanoa kotona, että haluat nyt aloittaa vähähiilarisen ruokavalion (älä sano "dieetti"). Jos sulla on mahdollisuus päättää, mitä syödään, ja kokata se, tee näin. Annostele valmiiksi lautaselle. Varaa kotiin hedelmiä ym välipaloiksi, älä osta mitään sipsejä ym. Sano, että aloitetaan yhdessä terveellisemmät elämäntavat. Yritä kannustaa positiivisesti...
Mä nimittäin tein tuon miehelle siinä vaiheessa, kun se alkoi painaa enemmän kuin minä (ollaan samanpituisia) :D
Etkö tiedä nyrkkisääntöä? Ota AINA laiha nainen, jos se on nuori. Aina. Söpön muodokas nuorikko lihoo 25-v alkaen tai viimeistään lapsia saatuaan ihan valaaksi. Älä tee samaa mokaa enää toiste!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän täysin. Minulla on sama ongelma miehen kanssa. Mies tekee istumatyötä ja töiden jälkeen lösähtää sohvalle selaamaan kännykkäänsä. Suhteen alkuaikoina kävi salilla ja huolehti itsestään. Nyt on karsea maha ja kaksoisleuka. Muutaman kerran on saanut ostettua salikortin, mutta on käynyt ehkä kerran ja joskus on jäänyt kokonaan käyttämättä. On muutenkin täysin aloitteeton kaiken tekemisen suhteen. Omasta mielestä ei ole aloitteeton, koska tekee asioita pyydettäessä.
Pahinta on, että tuo flegmaattisuus tarttuu ja myös minusta on kovaa vauhtia tulossa läski sohvaperuna, kun en jaksaisi olla koko ajan se, kuka patistaa molempia tekemään edes jotain.
Uskon, että vaimosi tuntee sisimmässään syyllisyyttä repsahduksistaan, ja sitten lohduttaa itseään syömällä roskaruokaa vain enemmän. Oravanpyörä on valmis. Sinun kannattaisi nyt ennen kaikkea tukea vaimoasi ja oikeasti kannustaa häntä urheilemaan ja laittamaan ruokavalionsa uuteen kuosiin. Mitä enemmän vähättelet häntä painon takia, sitä pahemmaksi se todennäköisesti vain menee. Ei vielä kannata luovuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisi selvittää, mikä on vinossa ja lähteä korjaamaan sitä yhdessä vaimoa tukien. Jos ihminen voi henkisesti ja fyysisesti hyvin ja silti haluaa viettää elämänsä kilon karkkipussin kanssa niin sillehän ei sitten voi mitään ja silloin voi itse vaihtaa maisemaa.
On ihmisillä ongelmia...
Eikö se luonne pitäisi olla se johon rakastuu. Minua enemmänkin tuollasessa tilanteessa pelottaisi toisen terveyden puolesta, ei ulkonäön. Avioliitossa tajuaa tai pitäisi tajuta, että se ulkonäkö on katoavaista ja ihan toisarvoinen juttu. Se miten tullaan toimeen ja ollaan hyviä toisillemme ja molemmat näkee vaivaa yhdessä elon suhteen on paljon tärkeämpää.
Silloin ku ne ei suju ei auta vaikka daami olis 40 kiloa painava. Sellaista ei jaksa kukaan pitkään. Kenenkään ulkonäkö yksin ei pidä suhdetta kasassa.
Onneksi miehillä ei ole realistista käsitystä siitä, mitä naiset painavat.
Mutta joo, jokaisella on standardinsa ja on ihan hyvä elää niiden mukaan. Ja tuo ap:n vaimokin täytti tuon kriteerisi suhteen alkupuoliskolla.