7 vuotias lapsi siivoaa pakonomaisesti joka pv ja haluaa tietää etukäteen miten viikko etenee, ei kestä yllättäviä muutoksia rutiineihin jne.

Ei tietenkään ole normaalia.

Selviä asperger-piirteitä.

En tiedä, miten nämä lapsilla menee, mutta pakonomaisuus tuo mieleen OCD:n ja rutiineihin tukeutuminen ehkä jotakin muuta. Ei kai tuo nyt välttämättä mitään kovin vakavaa, mutta kyllä minäkin varmaan tuossa tilanteessa jo miettisin myös, onko ihan normaalia.

Kannattaa ottaa ajoissa yhteyttä esim. perheneuvolaan, niin saatte apua. Vaikka vielä ei tuntuisi niin pahalta ongelmalta, niin on hyvä olla ajoissa liikkeellä. Kun lapsi rasittuu koulusta yms. käytös voi pahentua

Lapsi siis tyhjentää kerran viikkoon KAIKKI hyllynsä ja pyyhkii pölyt ja siivoaa sitten pienemmim joka päivä. Kaikki tavarat on oltava millilleen oikein. Esim pieni koristepupu siirsin sitä n.5cm ja lapsi huomasi heti ja laittoi paikoilleen..

Haluaisi toimia joka pv ihan samalla tavalla, aamiainen tasan samaan aikaan jne. On koko päivän huonolla mielellä jos vaikka hoitoon meno oli joka aamu klo7 ja joskus meni vasta klo: 10. Ei päässyt siitä asiasta millään yli. ap

Voi olla myös stressioire. Jeps, pieni lapsikin voi olla stressaantunut, ystäväni lapsella alkoi "maaninen" siivous ja juuttuminen rutiineihin kun avioerokiistojen jälkeen. Vaihe kesti noin vuoden, kävivät perheneuvolassa.

Joo ei todellakaan normaalia. Heti vaan asiaa selvittelemään. 3

Meillä oli ekaluokkalaisella samaa. Koulu jännitti. Yritti olla iso ja koululainen. Nyt muutamaa vuotta myöhemmin on taas rennompi eikä stressaa. Koulu menee kiitettävästi ja huolellinen lapsi on kaikessa tekemisessään. Olen itse samanlainen. Ensin työt ja pakolliset asiat parhaalla tavalla ja sitten relataan. En huolestuisi vielä ap:n lapsesta, mutta asiaa voisi käydä läpi.

Kuulostaa neuroottiselta touhulta. Käykää jossain puhumassa asiasta. Juttele ensin lapsen kanssa.

No eihän tuo ihan normisettiä ole, huolissani olisin jos kyseessä olisi oma lapsi.

Meillä on siisti koti; vanhemmat siistejä, lapset siistejä = kaikki tykkää siivota jälkensä viimeistään päivän päätteeksi ellei saman tien. Lapset keräävät lelunsa paikalleen ilman jupinoita, vievät pyykkinsä koneeseen, pyyhkivät pölyt jne. Selkeät päivärytmit ja nukkumaanmenoajat on ollut lapsilla aina ja ovat olleet rutiiniin taipuvaisia aina. Se on minulle pelastus, koska mies tekee perheessämme vuorotöitä ja usein aamut ja illat on pelkästään minun kontollani; on helpottavaa kun heräämiset ja nukkumaan laitot onnistuvat ilman kiukkuamista.

Mutta ei tämä kenellekään mitään pakkomielistä ole; tavarat saavat seilata tarpeen tullen ja vaikka rutiinit on nukkumisen ja ruoka-aikojen suhteen, niin toteutus voi vaihdella. Välillä syödään olohuoneen lattialla eväsretkellä, välillä jossain kaupungilla jos ollaan siellä ruoka-aikaan menossa ja missä milloinkin. Lisäksi pakkaa sekoittaa vierailevat kaverit ja oman isomman lapsen kyläilyt.

Neuvolaan olisin yhteydessä. Kuulostaa, että ei ole kaikki kohdillaan. Koittaisiko pakkomielteisesti hallita huonettaan ja vaikuttaa siihen mihin kykenee? Onko elämässä tapahtunut isoja muutoksia (kuolema, muutto, sisaruksen syntymä, ero tmv). Onko aina ollut ihan noin tarkka?

Vierailija kirjoitti:

No eihän tuo ihan normisettiä ole, huolissani olisin jos kyseessä olisi oma lapsi.

Meillä on siisti koti; vanhemmat siistejä, lapset siistejä = kaikki tykkää siivota jälkensä viimeistään päivän päätteeksi ellei saman tien. Lapset keräävät lelunsa paikalleen ilman jupinoita, vievät pyykkinsä koneeseen, pyyhkivät pölyt jne. Selkeät päivärytmit ja nukkumaanmenoajat on ollut lapsilla aina ja ovat olleet rutiiniin taipuvaisia aina. Se on minulle pelastus, koska mies tekee perheessämme vuorotöitä ja usein aamut ja illat on pelkästään minun kontollani; on helpottavaa kun heräämiset ja nukkumaan laitot onnistuvat ilman kiukkuamista.

Mutta ei tämä kenellekään mitään pakkomielistä ole; tavarat saavat seilata tarpeen tullen ja vaikka rutiinit on nukkumisen ja ruoka-aikojen suhteen, niin toteutus voi vaihdella. Välillä syödään olohuoneen lattialla eväsretkellä, välillä jossain kaupungilla jos ollaan siellä ruoka-aikaan menossa ja missä milloinkin. Lisäksi pakkaa sekoittaa vierailevat kaverit ja oman isomman lapsen kyläilyt.

Neuvolaan olisin yhteydessä. Kuulostaa, että ei ole kaikki kohdillaan. Koittaisiko pakkomielteisesti hallita huonettaan ja vaikuttaa siihen mihin kykenee? Onko elämässä tapahtunut isoja muutoksia (kuolema, muutto, sisaruksen syntymä, ero tmv). Onko aina ollut ihan noin tarkka?

Juu lapsi ollut aina tarkka mutta viime aikoina alettu kiinnittää enemmän huomiota asiaan. Sanoisinko ihan 3v asti huomattu kyllä. Leikki aina samaa leikkiä ja juuri nuo eri aikaan alkaneet hoitopäivät oli mahdottomia. Ap

Vanhemmille ei sitten kelpaa mikään. Valitatte jos lapsi on sotkuinen eikä siivoa ja sitten valitatte jos lapsi siivoaa usein

No asiahan olisi pitänyt ottaa esille jo muutama vuosi sitten lapsen ollessa 3v kun asia huomattiin. Itse huomasin siinä iässä esikoisesta, että oli vilkas ja vauhdikas .

Siskollani kaksi isolla kädellä ADHD-poikaa, joiden ongelmiin ei puututtu ennen kouluikää ja koulussa kaikki sitten räjähtikin hallitsemattomasti; pojat ei pärjänneet normaali ryhmissä pienen kyläkoulun lopetettua, erotettiin määräajaksi koulusta, järjestettiin kotikoulua, sairaalakoulua ja lopulta sijoitettiin perheen ulkopuolelle ja laitosasumiseen. Vanhemmat kuittasivat kaiken "pojat on poikia"-tyylillä sen sijaan, että apua ja tuen tarvetta olisi selvitetty jo siinä vaiheessa, kun me muut läheiset (isovanhemmat jne) asiasta mainittiin.

Oma lapseni oli vuosia seurailussa ja nyt menossa kouluun. Esikoulussakin edelleen seurattiin lapsen keskittymiskykyä jne. Fiksu on kuin mikä; oppi lukemaan 4-vuotiaana ja lukujonotaidot yms. eskarijutut osasi heittämällä, kaverisuhteet sujuu mukavasti, on mukautuvainen ja muutenkin on terve lapsi. Yhteistyö päiväkodin, neuvolan ja eskarin kanssa on ollut hyvää. Lapsi on menossa normaalisti kouluun, normaaliin luokkaan; joskin tulevaa opettajaa on infottu jo, että lapsen keskittyminen herpaantuu helposti ja siihen pitää puuttua jämäkästi+selkeästi. Vauhdikas on edelleen, mutta paljon on parissa vuodessa rauhoittunut. Kaikki on oltu (neuvola, koti jne) sitä mieltä aina, että mitään räikeää ja selkeää ei ole pielessä, mutta että silti liikuttiin harmaalla alueella, oliko lapsen käytös normaaliksi luokiteltavaa. Päädyttiin yhteistyössä siihen, että mitään neurologista vikaa ei ole; on vain eloisa luonne niin kuin vanhempansakin.

Olisi hyvä selvittää, missä mennään ja ottaa kaikki apu vastaan mitä tarjolla on.

Tottahan toki tuota pitäisi selvittää. Syitähän voi olla moniakin, juuri asperger, stressi, turvattomuuden tunne josta johtuu kontrollin puutteen tunne. Yrittää kompensoida järjestämällä ja siivoamalla. Onko kotona asiat kunnossa? Vanhempien välit?

En jäisi ihmettelemään vaan hankkisin apua. Lapsi kärsii!