Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Missäköhän välissä niitä lapsia kuuluisi hankkia...
12.07.2017 |
Nyt täytettyäni 30 havahduin siihen, että minulla ei tosiaan ole vielä lapsia ja vaikka sellaisia haluankin, ei asia tunnu silti ajankohtaiselta. Iän puolesta se kyllä olisi. Mieskin löytyy, vakaa parisuhde ja molemmilla hyvät työpaikat (minulla tosin ei vakituista).
Kun mietin ystäväpiiriäni, niin kaikki ovat opiskelleet korkeakouluissa n. 25-27 -vuotiaiksi saakka, ja valmistumisen jälkeen huomio on ymmärrettävästi ollut uran käynnistämisessä ja vakituisen työpaikan nappaamisessa (mikä on vaikeampaa kuin voisi luulla). Ystäväpiirissäni kenelläkään ei ole lapsia, lukuunottamatta muutamaa ei niin läheistä kaveria joilla on ammattikoulukoulutus. Vaikuttaa siltä, että korkealle kouluttautuminen todellakin lykkää perheen perustamista. Eihän kukaan halua jättää opintoja kesken, saatika riskeerata uraansa jäämällä heti valmistumisen jälkeen lasten kanssa kotiin.
En vielä koe mitään ahdistusta, enhän koe olevani mitenkään poikkeuksellisessa tilanteessa. Kaikki ikäiseni ympärilläni ovat kuin minä. Kilpailu töistä on kova, ja haaveissa monilla on oma asunto, ehkä matkailukin ja muut elämykset, nyt kun vihdoin siihen saattaa jopa olla rahaa. En usko, että minun piireissäni oltaisiin vain erilaisia kuin muualla, sillä laajemminkin tuttavien kuulumisia selvitellessä on selvää, että ylivoimaisella valtaosalla ei vielä 30-vuotiaana ole lapsia.
Tilanne on melko erilainen kun vertaa esim. minun vanhempieni nuoruuteen. He olivat parikymppisiä ja opinnot kesken, kun minä synnyin. Kammoan kyllä jossain määrin ajatusta, että olisin (ja tulen olemaankin) vanha äiti, ainakin omiin vanhempiini verrattuna.
Ajatuksia aiheesta? Elämä on tietenkin valintoja, mutta kulkemani polku on käsittääkseni nykyään hyvin yleinen.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Omasta akateemisesta kaveripiiristäni sanoisin ettei kenelläkään ollut lapsia 30-vuotiaana, mutta kaikilla on 40-vuotiaana. Omani hankin kolmivitosena, kun olin matkustellut ja säätänyt tarpeeksi, saanut vakipaikan ja löytänyt hyvän miehen.
Noin se varmaan tulee menemään meilläkin. Tai siis, kenelläkään ei tässä vaiheessa ole lapsia, mutta ihan varmasti ennen nelikymppisiä lapset tulee hankittua jos sellaisia haluaa. Jotenkin tässä kuitenkin tuntee ristiriitaisia tunteita, kun ei haluaisi olla vanha vanhempi, mutta realistisesti järkevää ajankohtaa ei vain tätä ennen ole ollut. Eikä minulla tosiaan vieläkään ole esim. sitä vakituista paikkaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kolmevitosena lapsen saanut ole vanha vanhempi, vaan ihan tavallisen ikäinen.
Jos multa kysytään, niin se aika vois olla vaikka nyt. Kaikkea muuta ehtii myöhemminkin, mutta lapset ei aina tuu noin vain heti, kuin tilauksesta. Tee kuitenkin kuten itse parhaaksi koet. T: äiti 29 v
Vierailija kirjoitti:
Ei kolmevitosena lapsen saanut ole vanha vanhempi, vaan ihan tavallisen ikäinen.
Niin, nykyään se on kai tavallista. Ehkä keskityn liikaa menneisiin aikoihin, mutta tuntuu erikoiselta ajatella, että 35-vuotiaana äidilläni oli jo monta lasta joista vanhin oli 12-vuotias, ja isoäidilläni puolestaan oli 35-vuotiaana jo 17-vuotias lapsi. Huh! Mutta ajat ovat muuttuneet.
ap
Tämänhän tietävät kaikki:
Ensin koulutus ja sitten kunnollinen vakituinen työpaikka.
Parisuhde pitää olla vakaalla pohjalla, ihan avioliittoon saakka sitouduttu.
Asunto hankittuna ja vasta sitten on lasten suunnittelun aika!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me oltiin miehen kanssa jo tarpeeksi juhlittu ja kierretty maailmaa vähän alle kolmikymppisenä. Tehtiin lapset aika lailla ensimmäisten joukossa omassa kaveripiirissä, olin 28v kun eka syntyi. Meillä oli silloin vielä aika epävarmat työnäkymät, mutta sitten vain päätettiin että halutaan lapsia ja kyllä me jotenkin pärjätään.
Ja niin molempien urat ovat nyt jo hyvällä mallilla, eikä lasten saaminen niitä haitannut. Päinvastoin, tuntui että miehellä perheellisyys vain paransi asemia töissä. Olen onnellinen, että uskallettiin tehdä lapset suhteellisen nuorena, näin akateemiseksi pariksi. On tosi kivaa vielä nuori ja lapset jo yli pikkulapsivaiheesta, nyt vain nautiskellaan perheellisyyden parhaista puolista.:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oikein miettimällä miettii, niin oikeaa aikaa hankkia lapsia ei ole koskaan. Esim. jos jäät tuota vakipaikkaa odottamaan, ties vaikka menisi hedelmälliset vuodet ohitse. Yhteiskunta on muuttunut, ei ole realistista että kaikki ovat naimisissa, omistavat talot, autot ja vakityöt, kaiken maailman pelit ja vehkeet ennen kuin aletaan miettiä jälkikasvua. Jos kovasti lapsia jo nyt toivot, mieti ihan vakavissasi että olisiko se nyt sitten niin kamalaa hankkia niitä just nyt?
Itse olen akateeminen, opiskelen tällä hetkellä toista maisteritutkintoani. Esikoiseni sain viime vuonna, siis kesken opintojen. Olen 28-vuotias. Sekuntiakaan en ole katunut. Omasta korkeakoulutetusta tuttavapiiristäni muutamilla muillakin on lapsia, joko opiskeluaikana tai heti valmistumisen jälkeen hankittuja. Toki suurella osalla ei vielä ole, mutta ei tämäkään minusta mitenkään poikkeuksellista ole, eikä ketään ole mihinkään surman suuhun joutunut lasten myötä.
Joskus mietin, että lapset olisi ehkä ollut fiksua tehdä jo opiskeluaikana. Tietysti jos kumppani on löytynyt. Opintoja on helppo venyttää pari vuotta ja se ei tunnu missään. Esim. ero valmistutko 24v vai 27v yliopistosta. Sitten olisi lapset jo isommat kun pitää keskittyä työelämään. Opiskeluaikana aikataulut on usein rennompia. Ja onhan se nyt ihanaa olla vielä nuori ja äiti, jaksaa paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämänhän tietävät kaikki:
Ensin koulutus ja sitten kunnollinen vakituinen työpaikka.
Parisuhde pitää olla vakaalla pohjalla, ihan avioliittoon saakka sitouduttu.
Asunto hankittuna ja vasta sitten on lasten suunnittelun aika!!
Höpö höpö. Vakituisia töitä ei kaikilla aloilla ole. Koulutus on ihan hyvä, mutta opiskella voi lapsen kanssa. Avioliitto on täysin turhaa, se ei takaa yhtään mitään pysyvyydestä. Parisuhde on kuitenkin hyödyllinen ettei tule kohtuuton työtaakka pienen lapsen kanssa. Mutta on paskojakin kumppaneita jotka viis veisaa toisen väsymyksestä. Asunto... juu. Katto pään päällä. Vuokralla on hyvä asua, ei tarvitse sitoutua jumalattomaan lainaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tjaa,a. Itse sanoisin ties kuinka monennen kerran ja tämän palstan viimeistään opettaneena, että lapsia kannattaa hankkia vain ja ainoastaan silloin kuin itse kokee olevansa asiaan valmis ja kykenevä ja pystyy ajattelemaan yhtiestä tulevaisuutta lapsen kanssa seuraavat noin parikymmentä vuotta. Samallla muistaen, että nuo vuodet tietävät paljon työtä ja vastuuta. Sellaista yksi-selitteistä ikää tai ajankohtaa ei yksinkertiaesti ole olemassa, jonka voisi katsoa olevan se yksi ja oikea, vaan laps(i)en saanninajankohta on aina jonkun toisen mielestä liian aikaisin tai sitten liian myöhään.
Toisekseen kaikki ei aina menekään suunnitellusti, vaikka kuikan etukäteen suunnittelisi. Sitä on voinut haluta ja toivoa lasta enemmän kuin puolet elämästään, mutta luonto, kohtalo tai mikä lie laittaa vastaan, eikä lapsen saaminen onnistu, ainakaan yhtään enempää sillä lähipiirikin alkaa huoelstuneena ja kenties hyvän tahtoisuuttaan kyselemään, että niin koskas te nyt sitten ajattelitte jälkikasvua hankkia.
Tai vaikka olisi opsikellut ja hankkinut tai saanut rahaa ja mammonaa niin, ettei lapsen tulo ole kiinni vain siitä, ettei ole taloudellisia reunaehtoja.
Ellei sitten yksinkertaisesti "Se" kumppani, jonka kanssa oli vuosia pohjustanut yhteistä tulevaisuutta katoaa, tai saa vain muutaman sydänkohatuksen ja alkaa empiä, että haluaakokakaan lasta, Tai päättääkin hypätä yhteisestä suhteesta pois.
Elämä on arvaamatonta. Mutta kuitenkin myös hyvin rikasta ja antoisaa. Siksi kuuntele itseäsi. Luota itseesii. Elämä kuitenkin kantaa enemmän - aina loppuun saakka, vaikka välillä olisi epätoivon alimmassa kerroksessa. Voimme saada lapsia tai olla saamatta. Mutta sellaista vain yhtä aikaa, jolloin lapsen olisi kaikkien viisainta syntyä ei ole. Vain sinä voit tietää, oletko valmis tulemaan äidiksi ja vielä parempi, jos voit kuvitella ja uskoa voivasi olla äitinä, nahdollisesti lopun elämääsi lapsesi kanssa yhdessä ja erikseen.
Itse olen myös 30v ja omassa kaveripiirissäni on ihan selkeä linja se, että tähän mennessä lapsia ovat hankkineet ne pariskunnat, joissa nainen on helposti työllistävällä alalla. Siis esim. sairaanhoitaja, puheterapeutti, luokanopettaja jne. Kaikki ammateissa, joihin on kohtuu helppo palata vanhempainvapaiden jälkeen. Sen sijaan mm. ekonomit ja DI:t ovat vielä lapsettomia. Pelkona kun on se, että äitiysvapaiden aikana ne työt siirretään muille, ja vaikka työpaikka nimellisesti vielä olisikin, niin työtehtäviä ei ja sitten seuraavissa yt-neuvotteluissa ulos. Eli halukkuutta hankkia lapsia heikentää hyvin selvästi epävarmuus työelämässä. Me nyt kolmikymmpiset olemme eläneet koko aikuisikämme lama-aikana, joten ymmärrettävästi usko tulevaan on koetuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ns. suunnittelin lastenhankinnan myös aika hyvin. Vakityö ennen ekan lapsen hankkimista jne...mutta sitten tulivatkin potkut ja ikää alkoi olla sen verran, ettei uskaltanut jäädä enää odottelemaan toista kierrosta vakityön löytämistä ja siellä paikan vakiinnuttamista. Eli vaikka varmistelisi tilannettaan, sekään ei välttämättä riitä kovin pitkälle.
Otettiin riski ja saatiin toinen lapsi vaikkei mulle ollut töistä tietoa. Meillä oli tuuriakin matkassa ja sain uuden työn suoraan äitiyslomalta, vaikkei vaikuttanut mitenkään helpolta. Uskomaton tuuri, myönnän.
Mulle ja miehelle tuli vauvakuume 20-vuotiaana. Koulu jäi kesken,kun tyttö syntyi. Kävin vähän lyhyemmän koulutuksen ja nyt töissä jo kahdeksatta vuotta. Tytär täyttää pian 12.Olen 39,kun hän täyttää 18. Nykyään nelikymppinen voi vielä hyvin opiskella lisää. En kadu valintaani:)
Sopiva lasten hankintaikä on yksilöllistä. Oikeaa aikaakaan ei ole.
Mielestäni yhteiskunta tekee kuitenkin siinä kohdassa mokan, kun joka paikassa annetaan ymmärtää, että on väärin tehdä lapset nuorena. Ennen lapsia pitäisi kaiken muun muka olla valmiina.
Lastenkin kanssa voi opiskella, ostaa sen oman talon, matkustella tai edetä töissään. Se on vaan erilaista. Ja kaikkien ei edes tarvitse tehdä niitä lapsia, tai matkustella, tai ostaa omaa taloa, tai edes opiskella erityisen paljon, tai edetä kovin pitkälle töissään.
Mielestäni pitäisi enemmän antaa ymmärtää, että ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita, vaan mahdollisuuksia on monia.
Älä jätä liian myöhään! Ikinä ei tiedä jos kärsii lapsettomuudesta jne.
Jalkovälissä. Siellä on naisilla sellainen onkalo, johon miehen vastaavalla alueella oleva uloke on tarkoitus upottaa. Pienellä kirnuamisella sitten mies luovuttaa siittiöitä.
Alue: Aihe vapaa
Omasta akateemisesta kaveripiiristäni sanoisin ettei kenelläkään ollut lapsia 30-vuotiaana, mutta kaikilla on 40-vuotiaana. Omani hankin kolmivitosena, kun olin matkustellut ja säätänyt tarpeeksi, saanut vakipaikan ja löytänyt hyvän miehen.