Lue keskustelun säännöt.
äitini suunnittelee muuttoa n. 8 km päähän. Ahdistaa
12.07.2017 |
Nykyinen välimatka on 35 kilometriä. Nyt ahdistaa! Äitini on yksinäinen leski ja sitä tyyppiä, joka mieluusti puuttuu perheeni asioihin niin paljon kuin vaan antaa puuttua ja enemmänkin. Itse olen 8-vuotiaan yh, ja lapseni on äidilleni ainoa lapsenlapsi. En kauheasti puhu äidille enää omista asioista ja suunnitelmista, juuri siksi, kun hän puuttuu niihin liikaa, lisäksi hän vuotaa kaikki sanomani asiat muulle suvulle. Jos esim. sanon, että alkaa lapsen talvitakista jäädä kohta hihat lyhyeksi, niin hän on seuraavan kerran ovella uuden takin kanssa, että osui silmiini tällainen takki ja ajattelin kun puhuit, että te tarviitte. Tämä esimerkki on kevyimmästä päästä puuttuminen, ja keskustelu ei ole auttanut - vain välimatka.
Nyt hän sitten aikoisi näköjään kuroa tätä välimatkaa fyysisesti! En osaa sanoa, minkä verran hänen muuttosuunnitelmiinsa vaikuttaa ajatus, että olisi lähellä meitä. Itsellä ei ole aikomusta tapaamisia tihentää äidin kanssa. Nyt tuntuu, että olisi kuitenkin hyvä jotenkin ottaa asia puheeksi ennen mahdollista muuttoa - haluaisin asiallisesti kertoa, että en toivo nykyistä enempää tapaamisia hänen kanssaan, enkä tarvitse arkeen paljon apua lapsen kanssa. Lapsella ja äidilläni on sinänsä hyvä suhde ja tulevat toimeen, mikä on toki mukavaa. Äidissäni on kuitenkin sellaisia piirteitä, että en toivo, että hän olisi ihan jatkuvasti lapseni seurassa.
Hyvät neuvot olisi nyt kalliit! Miten puhua näin vaikeasta asiasta niin, että tulisi kuulluksi, kun puhevälit ovat jo ennestään vähän jäiset?
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten aitisi suhtautuisi keskusteluun asiasta. Olisiko ok? Voithan sanoa, etta ala meidan takia suunnittele muuttoa, meilla on niin tiivis aikataulu harrastusten ja muun suhteen, etta ei ehdita usemmin nahda vaikka olet lahempanakin.
Muuttakaa itse vastaavasti kauemmaksi.
Sentään kertoo. Jotkut muuttavat kertomatta kilometrin päähän.
Yritä suustutää äitisi pahanpaiväisesti että hän mököttää pitkään eikä halau ola tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ois kyllä toistepäin.Tyttären perhe hermostuis jos muuttaisin 35 km päähän.Tarpeeksi kurjaa jo on että toinen mummo asuu toidella puolella Suomea.
Mutta ymmärrän sua kyllä.Yritä pitää jonkin verran etäisyyttä,ettei äitisi olisi koko ajan likellä.
En osaa kyllä antaa neuvoja,kun itse olen hyvässä mielessä hyvin läheinen tyttären perheelle.
Eikö äitisi voisi löytää jonin kivan harrastuksen:tanssiminen,teatteri,liikunta,kirjallisuus...ja vaikka uusi ihmissuhde.Onko liikaa käpertynyt teidän elämään?
En tiedä onko 8 km oleellisesti lähempänä kuin 35 km?
Kuitenkin vaatii "lähtemistä" ja jonkun kulkuneuvon. Ei ihan niin vain piipahdeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin äitini suhtautuu hyvin keskusteluun asiasta, mutta olisin sentään sanonut sitten.
Olen oikeasti ajatellut muuttoa toiselle paikkakunnalle n. vuoden kuluttua, mutta en ole vielä varma siitä. Tämä kaupunki on ollut meidän kotikaupunki siitä asti, kun aloitin oman perheen. Mutta ei muualle muutto huono asia olisi, en sitä silti pelkästään äitini takia tee.
Onhan se totta, että kohta 9 vuotta täyttävä oikeasti pyörii kavereidensa kanssa jo aika paljon, luulisi, että äiti tajuaa sen ihan sanomattakin, että mummolle ei enää niin jää aikaa. Ap
Totta, ettei 8km päässä ihan naapurissa ole edelleenkään. Mutta on se sen verran lähempänä, että äitini voi alkaa poikkeilla esim. tämän kylän tapahtumissa ja kauppakeskuksessa tämän tästä ja sitä myöten pyrkiä myös meille useasti.
Olen samaa mieltä 7, äitini kannattaisi hankkia uusi, oma sosiaalinen piiri, ellei uutta miestä aio ottaa. Hän vaikuttaa yksinäiseltä, mutta itsehän hänen täytyy elämäänsä täyttää jollakin merkityksellisellä eikä odottaa, että me paikataan sitä tyhjyyttä. Isäni kuolemasta on jo useita vuosia aikaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä uskon kyllä, että tytön ikä tulee olemaan pelastava tekijä. Kaverit kiinnostaa kohta niin paljon, ja kaikki yli 20v ovat superkalkkiksia, näin kärjistetysti. Tosin, ongelmaksihan tuossa voi koitua, että äitisi alkaa itse soitella lapsellesi ja ehdotella tapaamisia koulun jälkeen yms. ja lapsesi ei tietysti halua loukata hänelle tärkeää mummoa.
Ymmärrän kyllä mikä ahdistaa, meillä vähän samanlainen mummo ja muitakin sukulaisia. Haluaisivat kovasti ottaa osaa sellaisiin asioihin, mitkä ovat oman perheen välisiä. Saattavat soitella välillä päivittäin, kysellä kaikki arkirutiineista isompiin päätöksiin ja jos eksyt kertomaan jotain, niin soppa syntyy pian. Kyllä se on oikeasti raskasta, kun ei saa "rauhassa" elää elämäänsä ja olla normaalisti yhteydessä ihmisiin. Jonkinlaista läheisriippuvuutta taitaa olla paljon tämän polven ihmisillä. Ei osata pitää aikuisiin lapsiin ja heidän lapsiinsa normaalia etäisyyttä ja ymmärretä normaaleja ihmisten välisiä rajoja. Tavallaan ei osata olla lähellä ylittämättä henkilökohtaisia rajoja.
Voithan katsoa sille työväenopiston, seurakunnan tai yhdistysten yms tietoja ja esitteitä, jos se ei itse hoksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäli äidilläsi on nykyisellä paikkakunnalla ystäviä ja uudella ei, on hän taatusti sitten enemmän sinun "ristinäsi".
Tuntuu huonolta lukea tuollaisia kirjoituksia. Sehän on hyvä, että mummo on lähellä puolin ja toisin. On hyvä, että lapsesi saa nyt tavata mummoaan useammin ja toisaalta kun mummo vanhenee, sinun on helpompi katsoa hänen peräänsä.
Tiedän kyllä myös ongelmanne. Äitini on myös hyvin kiinnostunut perheemme asioista ja olen ainoa lapsi. Koen jopa, että en ole saanut itsenäistyä silloin kun olisi ollut sen aika. Nyt vanhempani ovat niin vanhoja, että mua alkaa huoli painaa täällä kaukana ja olemme muuttamassa lähemmäksi, vaikka tykkään paljon enemmän tästä asuinalueesta.
Toisaalta tuhansia vuosia on ollut normaalia, että sukupolvet asuvat yhdessä. Ei vanhukset luonnollisesti asu erillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuo ole edes kovin lähellä. Eri juttu, jos muuttaisi naapuriin.
sanot sille että sää ihan tarkotuksella muutit nuorempana omilles? jotta saisit omaa tilaa
Hullu ihminen ei hyväksy omaa äitiään ehdoitta.
Kaikenlaista sitä on,veikkaan kyllä provoa.
Jutelkaa asia selväksi hyvän aterian ääressä. Silloin tunnelma on rauhallisempi ja vaikeatkin solmut selviävät. Tässä ruokavinkki http://www.vauva.fi/comment/28012372
Kaason ehdotus on kyllä hyvä. Jos haluat käydä rakentavan pelisääntökeskustelun äitisi kanssa, pohdi ehdotuksiasi etukäteen ja rakenna tapaamiselle myös mukavat puitteet.
Äityliinin ruokareseptit ovat kyllä mainioita. Sääli vaan, että niitä ei ole koottu yhteen, vaan ovat hajallaan pitkin nettiä. Äityliinin uppopaistettu kassler on parasta mitä tiedän...
Minusta taas on ihanaa, että isovanhemmat asuvat lähellä. Me asutaan Meilahdessa, isovanhemmat Munkkiniemessä ja Töölössä. Lapset pääsevät helposti tapaamaan ratikalla tai pyörällä.
Nostelen heti! Av apuun :o