Lue keskustelun säännöt.
äitini suunnittelee muuttoa n. 8 km päähän. Ahdistaa
12.07.2017 |
Nykyinen välimatka on 35 kilometriä. Nyt ahdistaa! Äitini on yksinäinen leski ja sitä tyyppiä, joka mieluusti puuttuu perheeni asioihin niin paljon kuin vaan antaa puuttua ja enemmänkin. Itse olen 8-vuotiaan yh, ja lapseni on äidilleni ainoa lapsenlapsi. En kauheasti puhu äidille enää omista asioista ja suunnitelmista, juuri siksi, kun hän puuttuu niihin liikaa, lisäksi hän vuotaa kaikki sanomani asiat muulle suvulle. Jos esim. sanon, että alkaa lapsen talvitakista jäädä kohta hihat lyhyeksi, niin hän on seuraavan kerran ovella uuden takin kanssa, että osui silmiini tällainen takki ja ajattelin kun puhuit, että te tarviitte. Tämä esimerkki on kevyimmästä päästä puuttuminen, ja keskustelu ei ole auttanut - vain välimatka.
Nyt hän sitten aikoisi näköjään kuroa tätä välimatkaa fyysisesti! En osaa sanoa, minkä verran hänen muuttosuunnitelmiinsa vaikuttaa ajatus, että olisi lähellä meitä. Itsellä ei ole aikomusta tapaamisia tihentää äidin kanssa. Nyt tuntuu, että olisi kuitenkin hyvä jotenkin ottaa asia puheeksi ennen mahdollista muuttoa - haluaisin asiallisesti kertoa, että en toivo nykyistä enempää tapaamisia hänen kanssaan, enkä tarvitse arkeen paljon apua lapsen kanssa. Lapsella ja äidilläni on sinänsä hyvä suhde ja tulevat toimeen, mikä on toki mukavaa. Äidissäni on kuitenkin sellaisia piirteitä, että en toivo, että hän olisi ihan jatkuvasti lapseni seurassa.
Hyvät neuvot olisi nyt kalliit! Miten puhua näin vaikeasta asiasta niin, että tulisi kuulluksi, kun puhevälit ovat jo ennestään vähän jäiset?
Kommentit (27)
Minä taas toivoisin että isäni muuttaisi lähemmäksi. Tätä ei tule tekemään. Olisi niin paljon kätevämpää käydä hänen luonaan siivoamassa ja maksamassa laskut jos matkaa olisi 10 min eikä 1h10 min. Koko ajan on kaikenlaista lääkäriä ja jalkahoitajaa jonne pitää isää kuskata.
Eli lähellä asuva vanhempi on plussaa!
Ap:n äiti on asunut ennenkin lähellä. Ei kai tuosta isoa muutosta tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä niin ymmärrän ap:ta. Mitä jos sanot (mieluiten rauhassa kun vaikka kahvittelette) että " äiti, olen miettinyt muuttoaikeitasi; ethän muuta meidän takiamme?" " Kas kun meillä X:n kasvaessa myös kiireet kasvavat enkä usko että meistä tulee olemaan sinulle seuraa/iloa nykyistä enempää. En halua että tuhlaat rahaa kalliiseen muuttoon meidän takiamme."
Jos tämäkään ei auta niin sanot " En ole varma olemmeko jäämässä edes paikkakunnalle noin pidemmän päälle"
Ihan kuin moni ei olisi lukenut aloitusta kun on paljon kommentteja tyyliin "meistä on tosi hyvä kun isovanhemmat asuu lähellä". Onhan se tosi hyvä, kunhan vanhemmat ei ole sellaisia jotka tunkevat nenänsä joka asiaan. Mun anoppi totesi että jos asuisi lähempänä, olisi änkemässä luoksemme koko ajan. Voin sanoa että minua alkaisi ahdistaa niin että varmaan järki lähtisi lopulta. Anoppi on ihana ihminen pohjimmiltaan, mutta juuri tuollainen että tunkee nenänsä joka paikkaan, jokainen suusta päästämäni asia kerrotaan koko suvulle, kaikkien tekemiset syynätään, jos erehdyt mainitsemaan vaikka että "en ole ikinä käyny siellä ja siellä, pitäisi joskus käydä", niin tämä kyselee sitten joka ikinen kerta että joko siellä on tullut käytyä jne. Todella raskas ihminen. Onneksi rakastaa asuinpaikkaansa niin ettei ikinä ole muuttamassa ja me taas emme ikinä ole muuttamassa sinne missä hän asuu. :)
Vierailija kirjoitti:
Muuttakaa itse vastaavasti kauemmaksi.
Miten 37 voi peukuttaa tätä? Saatananamoista alistumista ja vaivannäköä ihan turhasta ja ei-itse-aiheutetusta syystä! Tajuatko, että joillain voi olla jopa mukava OMA koti? Ja hyvä, mieluisa lapsen koulu kavereineen? Ei vittu mitä ääliöitä palstalla taas. Jotkut kato ei asu vuokralla ja retuuta lapsiaan ympäri maata.
Asun tyttäreni kanssa samassa kerrostalossa.Yleensä menee kolmekin viikkoa,että tavataan.Emme ole riidoissa. Meillä molemmilla on paljon harrastuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä äitisi löytää perheen, joka osaa arvostaa ja jättää teidät sitten huomiotta.
Molemmat lapseni perheineen muuttivat minun lähelleni, toinen kilometrin päähän ja toinen muutaman sadan metrin etäisyydelle talostani jo toistakymmentä vuotta sitten. Myöhemmin toinen lapsista perheineen muutti uuteen asuntoon, mutta nytkin matkaa on vain alle viisi kilometriä.
Minusta tuntuu, että kaikkien mielestä lyhyistä etäisyyksistä on on ollut meille pelkästään iloa ja myös paljon hyötyä.