Pitäisikö hälytyskellojen soida, jos mies puhuu lapsista tähän sävyyn

En nyt käsitä mikä ongelma on kysyä jo tapailun alussa mitä toinen haluaa tulevaisuudessa. Varsinkin jos on hetken jo seurustellut ja asuu yhdessä niin miksi ihmeessä rakentaa tulevaisuutta jos ei edes tiedä mitä toinen tulevaisuudelta haluaa?

Omalta mieheltä kysyin ekalla viikolla asiasta kun alettiin tapailemaan. Tosin olimme olleet kavereita ja pidemmän aikaa. Halusin silti kartoittaa tilanteen samantien ettei kummankaan aikaa tuhlaantuisi tai ettei suurempia tunteita kerkeä kehittyä jos tulevaisuuden haaveet eivät osu yhteen. Ja ikää meillä tosiaan on tällä hetkellä 23 ja kaksi vuotta seurustelua takana.

Ja tietenkin mieli voi muuttua naimisiinmenosta tai lapsista ajan kanssa ja vanhentuessa, siinä kohden oletan että kumppani kertoo asiasta minulle eikä anna minun haaveilla turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Mies ajattelee kauhuissaan, että on nyt heittänyt hynttyyt yhteen jonkun kuivakan velan kanssa, joka vetää ihan vaikeaksi heti kun puhutaan lapsista. Miehen päässä soi hälytyskellot, että ei tän naisen kanssa pääse perhettä perustamaan kun ei mitenkään iloisena tartu aiheeseen kun hän puhuu lapsista.

Hälytyskellot kalkattaa molempien päässä: Klang Klang Klang! Tilanne johtaa eroon. Kumpikin olisi halunnut lapsia toisen kanssa, mutta toisen mielipiteet ja toiveet jäivät selvittämättä kun hälytyskellot soivat niin lujaa päässä :D

Vierailija kirjoitti:

Onhan sinulla vielä 20 hedelmällistä vuotta jäljellä.

Miehellä sensijaan on jo kiire:

testosteroni hiipuu miehillä jo 30-vuotiaana ja lähellä 40:ää miehistä ei oikein ole enää isäksi:

tulee riskejä neurologisista ja autoimmuunisairauksista.

No nyt haisee kakanpuhuminen tänne asti.  Mies voi siittää terveitä lapsia hautaan asti. evoluutio pitänyt siitä huolen että mies voi tehdä vaikka miljardi jälkeläistä.

Kuulostaa ihmeelliseltä että olette seurustelleet kolme vuotta etkä ole uskaltanut ottaa lasten hankkimista puheeksi? Haluatko itsekään lapsia? Ehkä mies luulee ettet halua jos et ole koskaan lapsista puhunut?

Puhukaa toisillenne, ihmiset! Kukaan ei osaa lukea teidän ajatuksianne ja jos jotain haluatte niin sitä pitää pyytää!

N

Vierailija kirjoitti:

No huoh. Kuka mies hankkii lapsia, ettei kuukauden parin takainen tyttöystävä vaan saisi itkuraivareita?

Ystäväsi taktiikka kuulostaa karmealta, eikä sellaiseen suostuva mies kuulosta yhtään fiksummalta. Kyseessä on kuitenkin elämän pituinen projekti ja lapsen saaminen.

Minusta kuulosti siltä, että "itkuraivari" oli aloittajan oma näkemys asiasta ja kaveri on oikeasti ollut fiksu ja napakka kertomaan toiveensa suhteelta. Tällä tavoin suhde on sitten edennytkin nopeasti juuri siihen suuntaan, mihin kaveri toivoikin sen etenevän, ja ennuste suhteen tulevaisuudelle on oikein hyvä. Tuommoinen vuosikausien vatulointi, missä ei edes uskalleta ottaa puheeksi tärkeitä asioita, saati napakasti sanoa, että nämä ovat minulle tärkeitä asioita, ei johda muuhun kuin katkeruuteen.

Kaveri varmaan on sanonut, että ei ole valmis hengailusuhteeseen enää tässä iässä, koska haluaa lapsia, ja pian. Ja mies on sitten joutunut valitsemaan perheen perustamisen ja eron väliltä ja todennut haluavansa sen perheen. Ei tämä ole itkupotkuraivari vaan selkeää toimintaa. Onhan kuitenkin hirveän kaunista ja imartelevaa, että haluaa lapsia juuri tämän miehen kanssa, ei sen sanominen mitenkään paha juttu ole eikä asiaa tarvitse piilotella.

hahhah.. tällä palstalla mammat kylvää epäilyksen siementä mistä vaan ja enen normaaleistakin kasvaa vainoharhaisia..

Ihan erityisesti en kestä näitä pelästyväisiä miehiä. Siis MITÄ kukaan tekee sellaisella miehellä, joka pelästyy kuollakseen asiallisesta keskustelusta? Jos pitää varoa kuin herkkää mimoosankukkasta, jottei raukka vain ahdistu siitä, että on olemassa tulevaisuus ja sitä pitäisi jotenkin suunnitella? Jotenkin niin lohduttoman epämiehekästä.

Vierailija kirjoitti:

Olemme lapseton 30+-ikäinen pariskunta ja olleet yhdessä reilut 3 vuotta. Olemme asuneet saman katon alla noin puolet tuosta ajasta.

Minua vaivaa kovasti, kun mies silloin tällöin puhuu lapsista ja niiden hankkimisesta siihen sävyyn, että kuulostaa melkein kuin hän suunnittelisi sitä jonkun muun kanssa. Lähinnä huolestuttaa, kun hän sanoo aina esim. että "jos MULLA on joskus lapsia", ei koskaan, että "jos meillä on joskus lapsia".

Murehdinko tyhjästä vai onko teidänkin mielestä tuo merkki siitä, että mies haluaa lapsia, mutta ei minun kanssani?

Kuulostaa ainakin siltä että sulle on käytännön yh ura tarjolla vaikka muodollisesti hän olisikin isä. Luepä täältä parit ketjut aiheesta "mies ei osallistu lastenhoitoon" ja mieti onko se se mitä haluat ja juuri tämän ihmisen kanssa. Veikkaan että teillä tiskitkin on sun tiskejä, pyykit sun pyykkejä ja sulla on se siivouspäivä - mies menee missä menee.

Minusta kuulosti siltä, että mies ei oikeasti halua vielä lapsia vaan korkeinaan leikkii ajatuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisin että mieskin ottaa asian puheeksi, jos asia on tärkeä. Mutta jos se sinulle on, niin kysy ihmeessä. En muutenkaan ymmärrä miksi lapsista/naimisiin menosta puhuminen olisi jotenkin ikävä aihe? Mieheni kysyi ehkä kolmansilla treffeillä, haluanko vielä lapsia (minulla oli kaksi pientä lasta tavatessamme) ja hän otti myös puheeksi naimisiin menon. Tuosta on aikaa 12 vuotta eikä siitä ainakaan mitään haittaa ollut että asiat puhuttiin selviksi jo heti ensimmäisen kuukauden aikana (siis mitä kumpikin elämältä haluaa jne). En oikein ymmärrä miten et voi puhua miehesi kanssa asioista? Eikö hän ole ihminen jonka kanssa voi puhua ihan kaikesta? Erikoinen suhde teillä.

Ihan vilpittömästi kysyn: onko siis ihan tavallista, että lapsista ja naimisiinmenosta voi tiedustella tässä vaiheessa suhdetta tai jo aiemminkin, ilman pelkoa siitä, että suhde vahingoittuu korjaamattomasti/loppuu? Itse pelkään keskustelua siinä määrin, että saan ihan fyysisiä oireita ja lopulta ei vaan tule sanaa suusta. Ap

Ei hyvää päivää. Ensiksikin sulla on jotain ongelmaa itsesi kanssa, jos omista haluistasi puhuminen on niin pelottavaa, että saat fyysisiä oireita. Onko mies niin pelottava, onko teidän suhde niin kieroutunut ---vai onko sinun perhetaustassa ja lapsuudessa jotain sellaista, ettet saa olla mitään mieltä etkä haluta mitään.

Ensiksi sinun pitää vaan saada suu auki ja ottaa vastaan miehen reaktion. Ja jos mies ei suunnilleen vedä sua turpaan tai heitä hankeen, niin sun pitäisi vakavasti miettiä, mikä sun omassa päässä on vikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mies joskus moittinut sua, kun oot yrittänyt ottaa puheeksi lasten hankkimisen? Tai joku exä? Vai mistä ihmeestä sä oot saanut käsityksen, että lapsista ei voi puhua tai muuten koko suhde on vaarassa loppua? :-) Tuollaisista puhuminen on täysin normaalia, eikä siitä suhteet lopu tai horju millään lailla, muuta kuin tietysti jos on täysin päinvastaiset halut asian suhteen ja pitää erota sen takia.

Jos joku pitää lapsista puhumista noin pahana, niin hänellä on kyllä itsellään iso ongelma asian kanssa ja se ei ole sun vastuulla. Mutta jotenkin kuulostaa siltä, että sä nyt kuvittelet tän aiheen olevan joku ongelma sun miehelle, vaikka mies välillä sivuaa aihetta ihan itse, kun sanoo tuon "jos minulla on joskus lapsia".

Tämä pelkoni perustuu lähinnä siihen, että kaikki suhteen etenemiseen liittyvät asiat saavat miehen jotenkin vaikeaksi. Aiheutin suoranaisen jääkauden suhteessamme kun 1,5 vuoden kohdalla vihjasin rivien välissä, että voisimme ehkä asua saman katon alla. Ja sitten pelottaa juuri tuo ensimmäisessä viestissä mainitsemani, että mies tuntuu haluavan niitä lapsia jonkun muun kanssa.

No sitten sulla on vain sitoutumiskammoinen mies, ei tuo ole normaalia. Ja olet läheisriippuvainen, kun et edes tajua vaihtaa miestä.

Joko keskustelit miehen kanssa? :-)