Miksi suomalainen (nainen) ei hymyile, vaikka hänelle hymyiltäisiin?

Hymyilen ainakin itse. Ongelma vaan se, että miehet sitten olettavat, että "tarkoitat" sillä jotain.

Pelko. En ole ihan  varma minkä pelko, mutta se on oikea vastaus.

Sinun hymyysi todennäköisesti vastaan, koska olet ikäiseni nainen. Miehille en puolestaan hymyile - se on virhe. He ottavat sen liian usein oikeutuksena alkaa huutelemaan, iskemään ja lähestymään eivätkä ymmärrä lopettaa, vaikka totean, etteivät miehet kiinnosta minua. 

Koska niillä on:

A) Rumat hampaat mitä ne häpee

B) Hampaat täynnä ruoanjämiä kun ovat syöneet

C) Hampaat keltaiset, koska tupakoivat

D) Eivät tykkää hymyillä.

E) Ei vaan hymyilytytä. Hymyilevät kun on hauskaa.

F) Ajattelevat mikä ihmeen hiippari sinäkin olet. Tuolle en varmasti hymyile jne.

Onhan näitä syitä.

No en voi puhua muiden puolesta, mutta mä hymyilen aina, paljon ja kaikkialla. En silti välttämättä vastaa tuntemattoman hymyyn, koska en edes osaa tulkita miksi joku tuntematon hymyilee tai hymyileekö se varmasti mulle.

Hymyilen ja oon ystävällinen myös tyrkyille miehille, mutta kyllä niistä pääsee eroon kun sanoo suoraan tai osoittaa eleillään, ettei ole jäämässä vaikka kadulla kuuntelemaan toisen höpötyksiä. Ikävämpää on sitten jossain bussipysäkillä tai julkisessa, jolloin ei välttämättä pääse karkuun.

Ensin pitää funtsia, onks mussa jotain vialla, kun mulle virnuillaan. Sen jälkeen pitää miettiä, mitä se hymyilijä tahtoo minusta.

Tässä kaikessa prosessoinnissa menee monta sekunnin sadasosaa ja luonteva hetki vastahymylle menee ohitse.

Mä en ole niin kaavoihin kangistunut, että typeränä olettaisin, että jokainen nainen on hetero. Niinpä en vastaa tuntemattomien hymyihin, koska lähes poikkeuksetta seuraavaksi ollaan ehdottelemassa jotakin.

Hymyilen useimmiten, mutta jos henkilö vaikuttaa hymyineen jotenkin epäilyttävältä, niin sitten saatan jättää vastaamatta hymyyn. Ehkä sun hymyily saa muut epävarmaksi, eivätkä he ymmärrä sun motiiveja hymyillä ja siksi eivät vastaa hymyysi? N28

Minä en useinkaan jaksa hymyillä, koska olen masentunut. Anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Hymyilen ainakin itse. Ongelma vaan se, että miehet sitten olettavat, että "tarkoitat" sillä jotain.

Tämäkin on sääli, mutta totta. Ei hymyn vastakkaiselta sukupuolelta pitäisi tarkoittaa automaattisesti flirttiä. Mutta toki maassamme, missä ei juuri tunneta sosiaalista kanssakäymistä, hymykin on iskemistä. :D

Te, jotka ette perusluonteeltanne ole hymyilyihmisiä, ottakaa pieni testi itsellenne ja hymyilkää vastaantulijalle. On palkitsevaa saada ystävällinen hymy takaisin.

Ap

Olet varmaan nähnyt minut. Niinkuin kirjoitin erääseen toiseen ketjuun, olen nuori ja hyvännäköinen, ja valitettavasti hymyni tulkitaan lähes poikkeuksetta kiinnostukseksi. En siis voi hymyillä 20-50-vuotiaille miehille, ellen halua että minulta tullaan kyselemään olenko varattu tai pahimmassa tapauksessa seurataan kotiin. Kuulostaa ehkä itseriittoiselta mutta on totta, näin on käynyt useamman kerran. Muille kyllä hymyilen.

Vierailija kirjoitti:

Ensin pitää funtsia, onks mussa jotain vialla, kun mulle virnuillaan. Sen jälkeen pitää miettiä, mitä se hymyilijä tahtoo minusta.

Tässä kaikessa prosessoinnissa menee monta sekunnin sadasosaa ja luonteva hetki vastahymylle menee ohitse.

Mutta miksi sinussa olisi jotain vikaa? Tai mitä tuntematon hymyilijä voisi haluta sinusta ohikulkumatkalla? Hassua ajatella noin. :)

Ap

Vastaan aina naisen hymyyn ihan automaattisesti, oli tilanne mikä vaan. Random miesten hymyistä tiedän jo sen verran että osaan olla huomaamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka ette perusluonteeltanne ole hymyilyihmisiä, ottakaa pieni testi itsellenne ja hymyilkää vastaantulijalle. On palkitsevaa saada ystävällinen hymy takaisin.

Ap

Miten? Miten hymyillään luontevan iloisesti tuntemattomalle ihmiselle, kun ei ole mitään erityistä aihetta iloon? Epäaito pakotettu irvistys ei liene se mikä vastaantulijaa ilahduttaa. 

En hymyile tuntemattomille, koska pidän sellaista aika höpsönä käytöksena. Ainoat poikkeukset ovat, jos vaikka bussissa sattuu jotain epätavallista huvittavaa, saatan  vilkaista vierustoveria yhteisymmärryksessä. Joskus reagoi, joskus ei. Tuntemattomien hymyihin ilman ilmeistä syytä, en vastaa, enkä ymmärrä miksi pitäisi. En kyllä muista, koska viimeksi joku olis minulle hymyillyt . Ei sellaista ole kyllä ulkomaillakaan tapahtunut.

Mä hymyilen lähes kaikille. Ainoastaan jos en halua jonkun miehen lähestyvän itseäni en hymyile takaisin.

Pelkäävät muita ihmisiä. Olen huomannut saman että hymyilen ihmisille aina ystävällisesti mutta joku katsoo takaisin kuin peura ajovaloissa. Suomalaiset hahah

Selvisi syy miksi minua kohdellaan ylimielisesti eikä puhettakaan hymystä: Olen mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka ette perusluonteeltanne ole hymyilyihmisiä, ottakaa pieni testi itsellenne ja hymyilkää vastaantulijalle. On palkitsevaa saada ystävällinen hymy takaisin.

Ap

Miten? Miten hymyillään luontevan iloisesti tuntemattomalle ihmiselle, kun ei ole mitään erityistä aihetta iloon? Epäaito pakotettu irvistys ei liene se mikä vastaantulijaa ilahduttaa. 

Miksi ei olisi aihetta iloon, kun sinulle aidosti hymyillään?

Ap

Olen ystävällinen ja empaattinen ihminen, mutta tuntemattoman hymyily voi olla hämmentävää. Sitä miettii tuliko sanoneeksi jotain hassua ääneen tai onko huulipunaa hampaissa. Siinä nopeassa tilanteessa ei ehkä ehdi hämmennykseltään vastata hymyyn.