Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalainen (nainen) ei hymyile, vaikka hänelle hymyiltäisiin?
12.07.2017 |
Olen tehnyt pientä ihmistutkimusta mm. salilla ja kaupassa käydessäni. Taustatietoa: olen parikymppinen, massasta erottuva nainen. Varattuna olen toteuttanut testaustani lähinnä naisiin, etten luo väärää mielikuvaa miehille.
Miten voi olla mahdollista, ettei suomalainen nainen hymyile kanssasisarelleen takaisin?
Valehtelematta vain noin yksi nainen vastaa hymyyni vaikkapa salilla käydessäni. Muut vain tuijottavat tylyinä, eivätkä näytä kovin fiksuilta mutrunaamoineen.
Miksi näin on? Miksei suomalainen osaa hymyillä saati vastata hymyyn?
Kommentit (103)
Olen nuori nainen, joka hymyilee paljon, juttelen tilaisuuden tullen tuntemattomille ja sen sellaista. En siis työkseni hakeudu rupattelemaan tuntemattomien kanssa, vaan esim. kassajonossa, ovella tai kadulla saatan vaikka kommentoida jotakin hassua, sillä hetkellä tapahtuvaa juttua. Kun aloitteeseeni ei sitten vastatakaan (ja vastaukseksi jutusteluunkin riittää ihan vain se hymy), tulee mulle ruma ja ällöttävä olo. Tuntuu, että toinen ajattelee mun näyttävän niin kammottavalta, että ei tahdo muiden ihmisten luulevan että hän tuntee minut tai pelkää, että haluan ystävystyä syvemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä yleensä hymyilen ja jopa juttelen tuntemattomille, esim. bussikuskille tai kaupan kassalle saatan sanoa enemmänkin kuin perus "moi". Yleensä vastaanotto on positiivista, vaikkakin hämmentynyttä. Mutta huomaa joo ettei kuulu kulttuuriin turhia lörpötellä.
Vierailija kirjoitti:
Valehtelematta vain noin yksi nainen vastaa hymyyni vaikkapa salilla käydessäni. Muut vain tuijottavat tylyinä, eivätkä näytä kovin fiksuilta mutrunaamoineen.
Minusta taas sinä et näytä kovin fiksulta leveine hymyinesi.
Vierailija kirjoitti:
Selvisi syy miksi minua kohdellaan ylimielisesti eikä puhettakaan hymystä: Olen mies.
Sori siitä mutta ymmärtäisit kyllä, jos kokeilisit hetken nuorena naisena oloa. On meinaan aika rasittavaa ja inhottavaa, kun jatkuvasti tuntemattomat lähentelevät ilman että olet itse millään tavalla osoittanut olevasi kiinnostunut.
Miksi naisten pitäisi hymyillä, mutta miesten ei? Miksi kirjoitit sulkuihin nainen? Eipä usein kuule valitettavan miehelle hymyilemättömyydestä, ei edes asiakaspalveluammatissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ainakin hidas hymy. Vastaan naisten hymyyn, mutta jos olen ajatuksissani, saatan hymyillä vasta kun toinen on jo mennyt ohi/kääntänyt katseensa. Miehille en hymyile, paitsi kaupan kassoille tjms. Liian monesti mies hymyilee vain iskemistarkoituksessa, enkä halua vaikuttaa kiinnostuneelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensin pitää funtsia, onks mussa jotain vialla, kun mulle virnuillaan. Sen jälkeen pitää miettiä, mitä se hymyilijä tahtoo minusta.
Tässä kaikessa prosessoinnissa menee monta sekunnin sadasosaa ja luonteva hetki vastahymylle menee ohitse.
a) Sinussa ei ole mitään vialla
b) Hän tahtoo vain ilahduttaa päivääsi
Hymyile ja maailma hymyilee takaisin:)
Hymyilee liiankin kanssa, joskus luulen että naamassa on kastiketta tai näytän muuten vain pelleltä kun naiset kattoo silmiin ja Hymyilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on nyt irrallaan joku hymylähetyssaarnaaja ja maailmanhalaaja. Mielestäni joku säteilevästi tuntemattomille ohikulkijoille hymyilijä vaikuttaa lähinnä seonneelta ja pelottavalta.
Mä luultavasti ajattelisin että en tunne tuota tyyppiä, varmaan hymyilee jollekin muulle kuin minulle tai sitten on kohta jotain vailla. Mulla on kans resting bitch face enkä osaa hymyillä jos ei ole aihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä hymyilen esim. kaupan kassoille yms. myyjille tai muillekin jos jostain syystä joudun ottamaan kontaktia johonkuhun, se on ihan sellainen automaattinen hymy, enkä tiedä edes näyttääkö kovin luontevalta. Mutta voi olla etten osaisi vastata jos joku ihan random ohi mennessään hymyilisi minulle, miettisin että nyt on ratkennut housut persauksista tai jotain muuta vastaavaa outoa, ei kai tuo muuten hymyilisi.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nyt irrallaan joku hymylähetyssaarnaaja ja maailmanhalaaja. Mielestäni joku säteilevästi tuntemattomille ohikulkijoille hymyilijä vaikuttaa lähinnä seonneelta ja pelottavalta.
Haha, uusi lempinimi - "hymylähetyssaarnaaja". Tackar!
Olisi upeaa saada muutettua tuo itäpuoleltamme tuttu mutrusuumeininki. Elämä ei ole niin vakavaa, ja pienistäkin asioista voi hymyillä. Ymmärrän aiemmin kommentoinutta asperger-tapausta, mutta ne kaikki liian monet muut yrmyt.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisten pitäisi hymyillä, mutta miesten ei? Miksi kirjoitit sulkuihin nainen? Eipä usein kuule valitettavan miehelle hymyilemättömyydestä, ei edes asiakaspalveluammatissa.
Kirjoitin sulkeisiin naiset, koska kuten aloituksessa totesinkin, tein ihmiskokeeni pääasiassa naisista. Mutta muistan sinkkuaikoinani miesten toimivan samoin kuin naiset - eivät useinkaan vastanneet hymyyn. Eli kyseessä on ihan suomalainen ilmiö, ei vain naisten osalta. Itse vaan tahdon kiinnittää naisena juurikin naisten mutrunaamaisuuteen enemmän huomiota.
Ap
Mitä hän saavuttaisi hymyilemällä?
Täällä nainen saavuttaa mitä saavuttaa, kouluttautumalla, sijoittamalla omaa rahaansa, yrityksellään jne., eikä hymyilemällä.
En hymyile jos minulle hymyillään. Tuntematon hymyilevä ihminen on vähintääkin epäilyttävä. Sillä on jotain taka-ajatuksia kumminkin. Haluan olla omissa oloissani, enkä tulla vieraiden hymyjen häiritsemäksi :D
Koska jos kyseessä on nainen niin hän on lesbo joka ei usko että olen varattu herero ( näin on käynyt) ja jos kyseessä mies niin hän luulee että olen hänestä kiinnostunut ( näin on käynyt) eikä usko että olen varattu ja että hymy ei tarkoita yhtään mitään.
Missä kohtaa hymy on alkanut tarkoittamaan sitå että on kiinnostunut toisesta seksi tai.seurustelumielessä?
Vierailija kirjoitti:
En hymyile tuntemattomille, koska pidän sellaista aika höpsönä käytöksena. Ainoat poikkeukset ovat, jos vaikka bussissa sattuu jotain epätavallista huvittavaa, saatan vilkaista vierustoveria yhteisymmärryksessä. Joskus reagoi, joskus ei. Tuntemattomien hymyihin ilman ilmeistä syytä, en vastaa, enkä ymmärrä miksi pitäisi. En kyllä muista, koska viimeksi joku olis minulle hymyillyt . Ei sellaista ole kyllä ulkomaillakaan tapahtunut.
No vaikka ihan vain sen vuoksi, että sinullekin tulee siitä hyvä mieli. Kun hymyilet silloin, kun hymyilyttää ja välillä silloinkin, kun ei niin hymyilyttäisi. Elämä on kovin raskasta, jos rupeaa miettimään syitä, miksi joku hymyilee.
Eikö tärkeintä ole että hymyillään?
:)
Vierailija kirjoitti:
En hymyile jos minulle hymyillään. Tuntematon hymyilevä ihminen on vähintääkin epäilyttävä. Sillä on jotain taka-ajatuksia kumminkin. Haluan olla omissa oloissani, enkä tulla vieraiden hymyjen häiritsemäksi :D
Tai sitten ihmiset haluavat vain tuottaa ihmisille hyvää mieltä ilman jotakin ihmeellisiä monimutkaisia skenaarioita.
Elämä on usein todella paljon yksinkertaisempaa kuin ihmiset kuvittelevat.
Hymy on vain hymy.
En yleensä katso muita ihmisiä, vaan olen omissa ajatuksissani.
Lapset juttelevat minulle usein ja heille tietenkin vastaan - ja hymyilen.